Meze Empyrean

[lator]

Ainiin sori unohtui että digi on vaan ykkösiä ja nollia (ja samalla ihmetellään kun vinyyli soi paremmin).

 

[Piikivi]

Ainiin sori unohtui että digi on vaan ykkösiä ja nollia (ja samalla ihmetellään kun vinyyli soi paremmin).

Onko Hifimaailmassa tuota ihmetelty? Vai ketkä sitä ovat ihmetelleet? Olisiko kuulokevertailun tulokset olleet erilaiset jos vertailun äänilähteenä olisi käytetty vinyylilevysoittimia?

 

[lator]

Tällä foorumilla sitä ihmetellään/hehkutetaan näkökulmasta riippuen harva sen päivä.

 

[Kuulokemies]

Ainiin sori unohtui että digi on vaan ykkösiä ja nollia (ja samalla ihmetellään kun vinyyli soi paremmin).

Tarkoittaako Lator tässä ja aiemmissa kommenteissaan, ettei Macbookin laatu digitaalisen signaalin syöttäjänä ole riittävä huippukuulokkeille? Ehkä Hifimaailman testaajat halusivat vetää testilaitteiston rajan da- muuntimen ja vahvistimen laatuun? Muutoin olisi menty ehkä liian syvälle laitteistoriippuvaisuuteen. Tällöin mukaan olisi tullut ottaa digikaapelin vaikutus, välikääpelien vaikutus ja ehkä virtakaapelinkin vaikutus, jos tarpeeksi pitkälle oltaisi menty.

Kuulokekuuntelussa minulla ei tällä hetkellä ole levysoitinta. Pännärin riaa on rakenteilla.

 

[lator]

Onhan se vähän hassu asetelma kun 6 000 euron kuulokkeita testataan näillä menetelmillä. Toki jos referenssi etupää puuttuu ei ole helppoa vertailla myöskään täysin tuntemattomilla laitteilla.

 

[MPS]

Aika paljon tälläkin kanavalla on diibadaabaa mutta tämä oli kiinnostava katsottava:

Veikkaan että kuulekevertailun tekijät eivät pitäneet toistoketjun puutteita kuulokkeiden välisten erojen havainnointia rajoittavana.

 

[Kuulokemies]

Onhan se vähän hassu asetelma kun 6 000 euron kuulokkeita testataan näillä menetelmillä. Toki jos referenssi etupää puuttuu ei ole helppoa vertailla myöskään täysin tuntemattomilla laitteilla.

Mikä olisi mielestäsi referenssitason (digitaalinen) etupää tässä tapauksessa? Olen nähnyt muutamilla messuilla, että digitaalinen signaali on otettu läppäristä (esim. Macbook). Sen perässä on ollut sitten kannettavaa kalliimpi digikaapeli ja kymppitonniluokkaa oleva da- muunnin. Nämä siis kaiutinkuuntelussa.

Kovin paljon ainakaan kuulokefoorumeilla ei ole puhuttu siitä, millaista reittiä digisignaalin tulisi kulkea ennen da- muuntimelle menoa. Itse en osaa sanoa, mikä se oikea ratkaisu tähän sitten olisi.

Referenssitasoa olevasta levysoitinsetistä laadukkaana etupäänä minulla ei ole kokemusta kuulokekuuntelussa.

 

[lator]

Mikä olisi mielestäsi referenssitason (digitaalinen) etupää tässä tapauksessa? Olen nähnyt muutamilla messuilla, että digitaalinen signaali on otettu läppäristä (esim. Macbook). Sen perässä on ollut sitten kannettavaa kalliimpi digikaapeli ja kymppitonniluokkaa oleva da- muunnin.

Hyvänä lähtökohtana pitäisin laitteistoa, joka on suunniteltu ja toteutettu äänentoistokäyttöä silmällä pitäen. Eli ei aivan perus monikäyttötarkoitukseen valmistettua kulutuselektroniikkaa.

 

[Kuulokemies]

Aika paljon tälläkin kanavalla on diibadaabaa mutta tämä oli kiinnostava katsottava:

Veikkaan että kuulekevertailun tekijät eivät pitäneet toistoketjun puutteita kuulokkeiden välisten erojen havainnointia rajoittavana.

Hieman harmillisen vähän täällä kuulokepuolella puhutaan muusta kuin vahvistimen vaikutuksesta ääneen. Joskus da- muuntimen vaikutuksesta. Siitäkin harmillisen vähän. En missään nimessä kiistä, etteikö äänenlaatuun vaikuttavia tekijöitä löytyisi muualtakin, kuten streamerin tai cd- pyörittimen laadusta, kaapeleiden laadusta tms. Tästä saisi minun puolesta käydä keskustelua enemmänkin.

 

[lator]

Näin on ja varsinkin kuulokekuuntelussa se mielenkiintoinen matka vasta oikeastaan alkaisi siitä, kun loppujen lopuksi valikoima on aika rajattu kuulokkeiden ja vahvistimien osalta kun korkeammalle tasolle siirrytään. Enemmän viilattavaa etupäässä tosin tulee jos lähtee rakentamaan jollain tapaa tietokonepohjaista toteutusta. Mukaan ethernet tai wifi niin homma monimutkaistuu myös muilla erillisratkaisuilla. Kun akustiikkaa ei ole, muita muuttujia tulee pengottua pieteetillä ainakin omassa harrastuksessa verrattuna vaikka kaiutinkuunteluun jota myös osittain samalla etupäällä harrastan.

 

[Jazmanaut]

Hyvänä lähtökohtana pitäisin laitteistoa, joka on suunniteltu ja toteutettu äänentoistokäyttöä silmällä pitäen. Eli ei aivan perus monikäyttötarkoitukseen valmistettua kulutuselektroniikkaa.

Ootko sä tietoinen mimmoisilla vehkeillä se musiikki nauhoitetaan ja toistetaan studioissa? Kyllä se tietokone vaan jyllää sielläkin.

 

[Piikivi]

Keskustelu tuntuu uhkaavasti ja väistämättömästi etenevän kohti samoja latuja kuin Source first -ajattelua koskeneessa keskusteluketjussa tällä foorumilla. Mielenkiinnolla odotan saadaanko tähän asiaan jotain ihan uutta näkökulmaa, joka auttaa ymmärtämään mm. sitä miksi Hifimaailman kuulokevertailun tekijät arvioivat Meze Eliteä suhteessa muihin huippukuulokkeisiin niin kuin tekivät, sekä missä asioissa Hifimaailman kuulokevertailun tekijät onnistuivat ja missä epäonnistuivat.

 

[lator]

Ootko sä tietoinen mimmoisilla vehkeillä se musiikki nauhoitetaan ja toistetaan studioissa? Kyllä se tietokone vaan jyllää sielläkin.

Kyllä olen tietoinen.

 

[J-Hifi]

Olisi hauska toisaan lukea se arvostelu, mutta ei taida olla saatavilla jos ei ole tilaaja :/ Mitä tuohon lyhyeen inserttiin tulee, missä sanottiin että luonnollinen ääni, niin sitä en ihan itse allekirjoita, kokisin että reaalimaailmaa lämpimämmät ovat nämä ja ihan jopa perus senkuilla tonaliteetti on lähempänä "aitoa". Toinen tuo bassontoisto, Abyss Diana V2:llä oli selkeästi enemmän yksityiskohtia matalassa päässä ja tiukempi isku, mutta Elitessä sitä thump bassoa joka hymyilyttää. Itse tykkään Elitestä enemmän silti, koska mukavampi kuunnella kappaleita, ja olen huomannut että kuuntelen koko kappaleen Elitellä vs Diana/Arya kuuntelin kohtia jotka kuulosti hyvälle ja sitten vaihdoin kappaletta.

 

[Kuulokemies]

Keskustelu tuntuu uhkaavasti ja väistämättömästi etenevän kohti samoja latuja kuin Source first -ajattelua koskeneessa keskusteluketjussa tällä foorumilla. Mielenkiinnolla odotan saadaanko tähän asiaan jotain ihan uutta näkökulmaa, joka auttaa ymmärtämään mm. sitä miksi Hifimaailman kuulokevertailun tekijät arvioivat Meze Eliteä suhteessa muihin huippukuulokkeisiin niin kuin tekivät, sekä missä asioissa Hifimaailman kuulokevertailun tekijät onnistuivat ja missä epäonnistuivat.

Hifimaailman jutussa pidin arvossa neljän koneneen arvioijan mielipidettä. Neljä arvioijaa on jo mielestäni tarpeeksi jotta yksittäisen henkilön mieltymykset eivät liikaa vaikuta arvioinnin lopputulokseen. Lisäksi kuulokkeita oli todella vertailtu keskenään kattavasti.

Jutussa keskityttiin kuulokkeiden vahvuuksien ja heikkouksien esittelyyn. Mitään kuuloketta ei suitsutettu taivaisiin asti, eikä myöskään täysin lytätty (mikä on tervetullutta nykyiseen nettikulttuuriin verrattuna). Jutun tekijät varmastikin ymmärsivät, että lukijoilla on erilaiset mieltymykset äänen suhteen. Tuon hintaluokan kuulokkeita etsivät haluavat varmastikin yleispätevän kuvauksen kuulokkeiden äänestä ja kuuntelevat kuulokkeet itse omalla laitteistolla ennen ostopäätöstä.

Testilaitteisto on varmastikin ollut tietoinen kompromissi hinnan ja laadun suhteen. Luulisin, että suurin osa tämän hintaluokan luureja ostavista ymmärtää laitteiston vaikutuksen ääneen. Jokainen voi sitten säätää sitä mieleisekseen omilla laitteillaan. Monella ns. huippukuulokkeita omistavilla digitaalinen lähde on yhä tietokone (mukaan lukien itseni).

Elitet oli mielestäni arvioitu mielenkiintoisesti. Myös viihdyttävyys ja realistinen soundi etenkin klassisella oli otettu huomioon. Nämä samat löytyvät jo Empyreaneista. Odotan tässä milloin ehtisin ne Elitet päästä kuulemaan.

 

[Kuulokemies]

Meze 109 Pro tuli viimein testiin. Valitettavasti tuntuu ainakin näin aluksi pettymykseltä.

Netissä näitä on hehkutettu melko lailla. Lienee vähän sama asia kun joku viiniasiantuntijapiiri kertoo löytäneensä kympillä viiden tähden viinin. Maistat. No, melko ok, ei pahemmin vikaa, mutta kyllä se eroaa huippulaadusta ja todella paljon. Vähän samaa on valitettavasti näitten Mezen uusimpien kanssa. Ei 800 eurolla saa 3000 euron ääntä.

Kuuntelen aika paljon vokaalipainotteista musiikkia, folkia ja pienten kokoonpanojen soittamaa musiikkia akustisilla soittimilla. Näillä olen tähän asti pääasiassa kuulokkeita testannut. Testilaitteena Burson Audio Conductor V2+ dac/vahvistin- kombo.

109 keskiäänet ovat periaatteessa melko puhtaat, mutta oikein minkäänlaiseen soitinten äänen harmoniseen ja luontevaan toistoon ei päästä. Toisto on aika kuivakkaa ja ahdasta. Esimerkiksi Vesa-Matti Loirin Skarabeeta kuunnellessa Loirin ääni ei resonoi oikein ollenkaan, on kyllä selkeä, mutta ei avaudu kunnolla. Taustalla olevat kitarat kyllä pääsevät esiin, mutta soinnin väri on kovahko ja jälkikaiut sammuvat hyvin nopeasti.

Eniten ärsyttää kuulokkeiden kapea äänikuva (ainakin nyt käytössä olevalla testilaitteistolla). Kuulokkeet kyllä erottelevat eri soittimet, mutta äänet eivät oikein millään hakeudu tarpeeksi kauas toisistaan. Tämän vuoksi toisto kuulostaa ajoittain todella klaustrofobiselta, kun soittimet soivat kyllä selkeästi, mutta samassa sumpussa.

Kuulokkeiden soundi on melko dynaamista ja erottelevaa, mutta tietynlainen laaduttomuus vaivaa koko taajuuskaistaa. Basso on kuivakka ja melko iskevä ja menee alas, mutta siitä puuttuu kerroksellisuutta ja luonnollisuutta, keskiäänet selkeät mutta niissäkään ei kerroksellisuutta, diskantti melko erotteleva, mutta piikittää keskidiskantilla aika pahasti. Lisäksi kuulokkeista puuttuu informaatiota ylemmillä keskiäänillä. Tämän vastapainoksi diskantti nousee nopeasti pistäväksi. Tämä saa äänen kuulostamaan aika epälineaariselta ja sihisevältä ajoittain.

No, kuuntelen nyt näitä vielä eri seteillä. Ehkä ensimmäinen testilaiteisto ei vaan sovi oikein nyt tälle kuulokkeelle. Täytyy kyllä silti myöntää, että odotin ja toivoin aika paljon enemmän. Esimerkiksi Hifiman Ananda on mielestäni parempi kuuloke ajoittaisesta ärsyttävyydestään ja epädynaamisuudestaan huolimatta.

Jos kuulokkeiden ulkonäkö olisi pääasiallinen kriteeri, ostaisin Meze 109:t heti. Siinä ei ole moittimista.

 

[J-Hifi]

Meze 109 Pro tuli viimein testiin. Valitettavasti tuntuu ainakin näin aluksi pettymykseltä.

Netissä näitä on hehkutettu melko lailla. Lienee vähän sama asia kun joku viiniasiantuntijapiiri kertoo löytäneensä kympillä viiden tähden viinin. Maistat. No, melko ok, ei pahemmin vikaa, mutta kyllä se eroaa huippulaadusta ja todella paljon. Vähän samaa on valitettavasti näitten Mezen uusimpien kanssa. Ei 800 eurolla saa 3000 euron ääntä.

Kuuntelen aika paljon vokaalipainotteista musiikkia, folkia ja pienten kokoonpanojen soittamaa musiikkia akustisilla soittimilla. Näillä olen tähän asti pääasiassa kuulokkeita testannut. Testilaitteena Burson Audio Conductor V2+ dac/vahvistin- kombo.

109 keskiäänet ovat periaatteessa melko puhtaat, mutta oikein minkäänlaiseen soitinten äänen harmoniseen ja luontevaan toistoon ei päästä. Toisto on aika kuivakkaa ja ahdasta. Esimerkiksi Vesa-Matti Loirin Skarabeeta kuunnellessa Loirin ääni ei resonoi oikein ollenkaan, on kyllä selkeä, mutta ei avaudu kunnolla. Taustalla olevat kitarat kyllä pääsevät esiin, mutta soinnin väri on kovahko ja jälkikaiut sammuvat hyvin nopeasti.

Eniten ärsyttää kuulokkeiden kapea äänikuva (ainakin nyt käytössä olevalla testilaitteistolla). Kuulokkeet kyllä erottelevat eri soittimet, mutta äänet eivät oikein millään hakeudu tarpeeksi kauas toisistaan. Tämän vuoksi toisto kuulostaa ajoittain todella klaustrofobiselta, kun soittimet soivat kyllä selkeästi, mutta samassa sumpussa.

Kuulokkeiden soundi on melko dynaamista ja erottelevaa, mutta tietynlainen laaduttomuus vaivaa koko taajuuskaistaa. Basso on kuivakka ja melko iskevä ja menee alas, mutta siitä puuttuu kerroksellisuutta ja luonnollisuutta, keskiäänet selkeät mutta niissäkään ei kerroksellisuutta, diskantti melko erotteleva, mutta piikittää keskidiskantilla aika pahasti. Lisäksi kuulokkeista puuttuu informaatiota ylemmillä keskiäänillä. Tämän vastapainoksi diskantti nousee nopeasti pistäväksi. Tämä saa äänen kuulostamaan aika epälineaariselta ja sihisevältä ajoittain.

No, kuuntelen nyt näitä vielä eri seteillä. Ehkä ensimmäinen testilaiteisto ei vaan sovi oikein nyt tälle kuulokkeelle. Täytyy kyllä silti myöntää, että odotin ja toivoin aika paljon enemmän. Esimerkiksi Hifiman Ananda on mielestäni parempi kuuloke ajoittaisesta ärsyttävyydestään ja epädynaamisuudestaan huolimatta.

Jos kuulokkeiden ulkonäkö olisi pääasiallinen kriteeri, ostaisin Meze 109:t heti. Siinä ei ole moittimista.

Harmillista, itse ajattelin että olisi olleet lähellä empyreaneita, sellainen budjettiversio vähän heikommalla resoluutiolla

 

[Kuulokemies]

Harmillista, itse ajattelin että olisi olleet lähellä empyreaneita, sellainen budjettiversio vähän heikommalla resoluutiolla

Ovat hyvin erilaisen kuuloiset kuin Empyrean (ja resoluution osalta myös varmaan Elite). Ei näitä voi verrata keskenään. Olisi aikamoinen laukaus omaan polveen Mezeltä tehdä kuulokkeet 800 eurolla, jos ne voittaisivat heidän ylemmän pään toistimensa (tai pääsisivät edes lähelle sitä).

Jos ns. modernimpi taajuustasapaino ja hieman Hifimanin tapainen ääni on ihanteena, niin 109 Pro miellyttänee silloin enemmän kuin muut Mezet.

109:n vahvuuksia on hyvä dynamiikka ja melko hyvä erottelukyky. Netissä näitä on kehuttu hauskoiksi kuulokkeiksi, mutta samanlaista hauskuutta kuin esim. Grado Hempeissä minä en ainakaan löydä.

Kannattaa silti kuunnella omin korvin, jos nämä kuulokkeet kiinnostavat.

109:n ulkonäköä arvostan enemmän kuin Empyreanien. Olisin kovasti halunnut nämä omistaa, jos vain ääni olisi vastannut ulkonäköä.

 

[Kuulokemies]

Meze 109 Pro ja testipäivä 2:

Laitteistona: cd soitin Denon DCD 1510 AE, välikaapelit riittävän hyvät, vahvistin Burson Audio Conductor V2+

Bassojen osalta Denonin soitin tuo enemmän volyymia bassoihin. Myös läsnäolon tuntu hieman paranee, mutta bassot jäävät muutoin hieman Bursonia epätarkemmiksi. Keskiäänet jäävät yhä varjoon, ja sointi on hieman Bursonin daccia pehmeämpää. Diskantti korostuu yhä Denonillakin, vaikka on ehkä hieman anteeksiantavampaa. Äänikuva on laajempi, mutta soitinten sijoittuminen tilaan hieman Bursonia epämääräisempää. Mitään oleellista parannusta eri etupää ei tässä tuo. Kuulokkeiden vajavaisuudet kyllä kuuluvat yhä.


Muutama ei niin vakava testikappale:

Maggie Reilly, Everytime We Touch: Maggie kuulostaa aika oudolta. Yläkeskiäänillä olevan kuopan takia vokaalit jäävät aika vajaiksi läsnäolon tunnultaan. Sibilanssia on ajoittain todella paljon ja korviin käyvästi, vaikka tilanne ei ole aivan niin paha kuin Bursonin omalla dacilla.

Pave Maijanen, Lähtisitkö: Pave Maijasen ääni on melko ok, vaikka jää vähän epämääräiseksi sekin. Sähköbasson kuvioiden seurattavuus ja tekstuuri ei ole kovin kummoinen, vaikka bassoa muutoin lähtee ihan mukavasti.

Pachelbel, Canon, Karajan ja Berliner Philharmoniker: Soundi on aika pehmeää, jousisoitinten kuviot eivät oikein kunnolla erotu ja purevuutta uupuu jonkin verran. Kuulostaa kuitenkin melko mukavalta, joskin äänikuva jää taas aika pieneksi ja soundi vähän utuiseksi. Korostaa toistokaistan yläpäähän osuvia yksityiskohtia orkesterin äänessä.


Kaiken kaikkiaan tähän mennessä kuunneltuna Meze 109Pro:t eivät vastaa oikein omia tarpeitani ja mieltymyksiäni. Harvoin ovat mitkään kuulokkeet herättäneet minussa suorastaan lapsenomaista kiukkua ja pahaa mieltä. Nämä Mezet siinä kyllä aika lailla onnistuvat. Ovat vähän kuin vaahtokarkki, johon on kätketty sisälle neuloja.

Kuuntelen vielä ensi viikolla parilla eri setillä, ehkä niillä saisi enemmän irti.

 

[Kuulokemies]

Meze 109 Pro: Kolmas testipäivä

Kokeilin 109:ä pehmeämmillä seteillä. Vahvistimina oli nyt putkilaitteita; Kutvosen Kärpänen ja Konkan OTL. Daccina molempien kanssa iFi Zen One Signature. Kuulokekaapelina Denon d9200:n hopeoitu pitkäkiteinen kuparikaapeli.

Kärpäsen ja iFi:n yhdistelmällä äänen taajuustasapaino muuttui paremmaksi kuin aiemmin testaamallani Bursonilla ja Bursonin ja Denonin yhdistelmällä. Yläpään piikikkyys pehmeni melko lailla . Ääneen tuli jonkin verran täyteläisyyttä lisää. Kuitenkin tämänkin setin ääni jäi yhä hieman vajaaksi: Aaavistuksenomainen huntu ei oikein täysin väistynyt musiikin edestä.

Kärpänen pystyi tuomaan 109:n dynamiikan reservit melko hyvin esiin ja ääni oli menevää ja kulkevaa. Äänikuva ei tällä setillä kovin laajaksi muuttunut, mutta taisi olla parempi kuin Bursonin kanssa. Aivan alempia bassoja ei juurikaan tullut, mutta basson laatu oli aivan ok muutoin. Keskiäänillä oli kyllä puhtautta, mutta samaa tukkoisuutta, mitä aiemmillakin seteillä oli ollut. Diskantti oli melko sujuvaa, joskin yhä mentiin hieman sibilanssin rajoilla.

Konkan OTL iFin dacin kanssa sai aikaan suurimman muutoksen 109:n soundiin. Ääneen tuli selvästi lisää runkoa ja soinnikkuutta. Myös kaivattua kerroksellisuutta alkoi löytyä, joskin hieman hillityssä määrin. Laulajan ääni alkoi kuulostaa paikoittain siltä miltä pitää: Varsinkin mieslaulajien äänissä oli selvästi enemmän avoimuutta ja luonnollisuutta. Naissolistien ääni toistui toisinaan yhä hieman ohuena ja ässien suhahtelua korostaen. Sibilanssia oli enemmän kuin Kärpäsen kanssa, muutoin diskantin toisto oli Bursonia miellyttävämpää. Akustisten soitinten ääni oli myös paljon parempi tällä setillä. Äänikuva oli Konkan kanssa myös aiempaa laajempi, vaikka ei nytkään kovin iso. Soittimet löysivät kuitenkin ympärilleen paljon paremmin tilaa kuin aiemmilla seteillä.

Minun kokemukseni mukaan 109:n ääni muuttuu setin mukaan. Itse valitsisin näiden kuulokkeiden kanssa hieman pehmeän, musikaalisen ja yläpäästään hillityn setin. 109:n suurin vahvuus on äänen selkeys, kohtalainen taajuusvaste ja hyvä dynamiikka. Nämä piirteet kaipaavat ympärilleen hieman pehmeämpiä hyveitä.

Kuulokkeiden kirkasta ääntä en saanut täysin kesytettyä millään omistamallani kalustolla. Kirkkaalla ja kontrolloidulla setillä 109 ääni on kuin sitruunamehua ja soodavettä. Täyteläisemmällä setillä drinkkiin saa lisättyä hieman tummaa rommia ja sokeria. Kyllä se sitruunan maku yhä siellä säilyy, drinkki vaan alkaa maistumaan siltä miltä pitääkin.

Vertasin lyhyesti kuulokkeiden ääntä Denon d9200:n Focal Clear MG:n ja Hifiman Anandan kesken. Jokainen näistä kuulokkeista toistaa musiikin tietyllä tapaa helpommin ja sujuvammin kuin Meze 109. Pienin ero taisi olla Anandan kanssa. Kuitenkin 109 äänen selkeys on niin hyvä, että se toisinaan vetää vertoja vaikkapa hintavamman Clear MG:n kanssa.

Denon d9200:aan verrattuna Meze 109 ääni on alempia bassoja lukuun ottamatta kuivakkaampaa ja jossain määrin ykstyiskohtia korostavaa. 9200 kuulostaa toisinaan aavistuksen suuripiirteiseltä 109:n verrattuna. Toisaalta Denonin toisto on sujuvampaa, siinä on enemmän auktoriteettiä ja avoimuutta. 109 on raikkaampi ja keskiääniltään selkeämpi.

Anandaan verrattuna 109 on menevämpi kuuloke. Toistossa on enemmän dynamiikkaa ja draivia. Toisaalta Anandan soundi on avoimempaa ja hieman miellyttävämpää kuunneltavaa, vaikka yläpää on molemmissa kuulokkeissa melko piikikäs. Anandan äänikuva on isompi.

Olen koittanut löytää sopivaa tekosyytä ostaa 109:t. Pidän varsinkin kuulokkeiden ulkonäöstä erittäin paljon. Myös käyttömukavuus on ihan hyvää tasoa. Rakenteen laatukin tuntuu melko virheettömältä. Konkan vahvistimen ja iFin dacin kanssa kuulokkeiden soundi oli sen verran hyvä, että en saanut itseäni palauttamaan kuulokkeita, ainakaan vielä.

109:n äänen selkeys ja dynaamisuus on mielestäni sen verran kovaa tasoa, että se saa minut harkitsemaan ostamista. Kuulokkeiden virhe on mielestäni korostuma diskantilla ja ylempien keskiäänien hieman vajavainen toisto. Nämä eivät millään setillä täysin peittyneet, vaikkakin virheitä sai kyllä siloiteltua. Aiempi pettymys ja kiukku 109:n ääneen muuttui sentään varovaiseen helpotuksen oloon. Jos Bursonin kombo olisi ainoa omistamani laite, en olisi 109:iä pystynyt sen kanssa kuuntelemaan. Tämä setti ei tuonut minkäänlaista nautintoa.

Otan nyt hieman etäisyyttä 109 ääneen: Kuuntelen 109:t vielä kerran uudestaan viikon päästä iFi:n dacin ja Konkan vahvarin kanssa. Jos ääni yhä kuulostaa hyvältä, mietin sitten ostamista uudelleen.