Diskantin ja basson sekä myös muun äänialueen toistuminen on kiinnni paljolti muustakin laitteistosta. Vinyylin osalta tietysti soitin - äänivarsi - rasia - RIAA -kombinaatiosta puhumattakaan johdotuksista.
CD:ssä ratkaisevaa on jitterin minimointi ja tottakai analogia-asteen toteutus, jotka ovat suoraan verrannollisia laitteen yleiseen laatuun (= monesti hintaan).
Nyt kun olen Okki Nokilla reilun kuukauden ajan pessyt noin 100 vinyyliä, niin perimmäinen huomio on se, että puhdasta tulee ja napsut monesti säilyvät... No kyse on siitä, että lika lähtee ja ääni selkeytyy, muta naarmut jäävät. Olen tarkastellut levyä tarkemmin ja huomannut, että naarmujahan siellä on. Niitä ei vain heti huomaa varsinkaan likaiselta levyltä (siis äänestä, ja pestynä monesti vasta tarkkaan valoa vasten peilaten).
Mutta se musiikin taso... Nyt se musiikki on vasta auennut usealtakin vanhaltakin levyltä. Vaikea on suoraan sanoa, kumpi on parempi, vinyyli vai CD. Jos ei ritinät ja rutinat haittaa, niin vähintäänkin ovat tasaväkisiä. Riippuu tietysti laitteistosta, mutta samassa hintaluokassa omalta osaltani ainakin on vaikea vetää suoraa johtopäätöstä. Välillä toinen on parempi ja välillä toinen. Pitkälti on myös kyse myös asenteesta ja tottumuksesta. Omasta puolesta voisin sanoa että "fifty sixty", riippuu äänitteestä ja fiiliksestä. Parhaimmillaan molemmat ovat luonnollisia.