Telefunken Bajazzo 102 C on omilla kokemillani yksi 1970-luvun parhaita matkaradioita. Muita tuon vuosikymmenen kärkiradioita oli mm. ITT Schaub-Lorenzilla sekä ketjussa mainitulla Grundigilla. Äänenlaadultaan parhaat matkaradiot mielestäni olivat nimenomaan saksalaisia. Saksalaisissa kärkipään radioissa oli halkaisijaltaan ja magneetiltaan kookas kaiutin sekä erilliset basso- ja diskanttisäätimet. Miulla yhä on jemmassa Schaub-Lorenz
Touring 101. Tunnetuista saksalaisista Blaupunktin tai Siemensin matkaradiot soundissaan eivät kokemillani yltäneet aiemmin mainitsemieni radiobrändien tasolle.
Telefunken Bajazzot eivät olleet Grundigin huippumallien tavoin suoranaisia ns. maailmanradioita, mutta Telefunkeneissa silti oli erittäin hyvät viritinasteet. Muistan 70-luvulla hämmästelleeni, kun kaverini Telefunken Bajazzo AM-alueilla herkkyydessä täysin pärjäsi omalle Trio[-Kenwood] liikennevastaanottimelleni.
...
Lyhytaaltomatkaradioiden ja varsinaisten maailmanradioiden oleellinen ero oli se, että maailmanradioissa lyhytaalloilla oli useimmiten myös 60...~120 mb taajuuskaistat eli taajuusalueet noin
2500...~5000 kHz. Ns. tropiikkibandit. Maailmanradioissa usein myös oli levitetyt taajuuskaistat:
yksittäiset lyhytaaltokaistat 120-90-75-60-49-41-31-25-19 mb [
mb=metre band] oli varustettu levitetyllä ja selkelälukuisella taajuusasteikolla, ja maailmanradiolla oli helppo virittää vastaanottotaajuus +/-5 kHz tarkkuudella. Esimerkiksi Grundigin legendaarisissa [ja FM-audioltaan erittäin hyvä-äänisissä]
Satellit-maailmanradioissa oli lyhytaaltobandeille levitetyt kaistat - linkkaamani sivuston Grundig Satellit 2100:ssa valittuna näkyy olevan 41 mb taajuuskaista. Satelliteissa oli lyhytaalloilla huikea rumpuvalitsin mallia klonks-klonks. Toteutus oli vakuuttavan seksikäs, mutta ans' olla jos tuo valitsin vioittui... Korjaaminen oli pelkkää piinaa. Levitetyt analogibandit jäivät 1980-luvun alulla historiaan, kun maailmanradioihin stereovirittimien tavoin tuli PLL-synteesivirittimet, ja taajuusnäytöt muuttuivat tarkkalukuisen digitaalisiksi.
Maailmanradioiden muista oleellisuuksista, versus lyhytaaltomatkaradiot kuten Telefunken Bajazzo 102 C. Maailmanradioissa AM-alueilla usein oli valittava välitaajuusuodin. Kytkimellä sai valita, poimiiko radio signaaleita leveämmällä kaistalla vaiko kapeasti ja selektiivisesti sekä paremmalla herkkyydellä, mutta heikommalla audiolaadulla. Vastaava välitaajuussuotimen valinta löytyy myös edistyneimmistä FM-virittimistä. Monelle hifiharrastajalle lienee tuttu FM-virittimensä naamassa valitsin IF Narrow//Wide. Tai jopa neljä kaistanleveyttä kuten esimerkiksi Yamahan FM-virittimissä ~T-85....TX-1000. FM-virittimien leveät välitaajuussuotimet tyypillisesti ovat ~300 kHz leveitä, mutta kapeimmat suotimensa leveydeltään luokkaa 150...180 kHz. Alle 180 kHz suodinleveys jo alkaa herkän korvan kuullen leikata FM-audiolaatua, ja jos FM-virittimen välitaajuusuotimen kaistanelevys putoaa 110 kHz tasolle saati alle, audiolaatu milteipä romahtaa. Erittäin kapea FM-suodinelevys kuitenkin parantaa virittimen herkkyyttä ja tekee virittimestä metsästysvälineen asemaviidakossa.
...
Matkaradiot, lyhytaaltoradiot, maailmanradiot ja tropiikkikaistat.
Tropiikkibandit 120-90-75-60 mb. Noita taajuuskaistoja kutsuttiin tropiikkibandeiksi johtuen siitä, että taajuusalueilla toimi läjäpäin erittäin pienitehoisia lyhytaaltolähettimiä Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Noille muutamien wattien tai korkeintaan muutaman kilowatin tehoisille paikallisradioille oli varattu omat taajuusalueensa siksi, että tavallisilla lyhytaaltokaistoilla pikkulähettimet olisivat hautautuneet isojen kansainvälisten radioijien satojen kilowattien tehoisten lähettimien jalkoihin.
Lyhytaallot ja tropiikkikaistat olivat viime vuosituhannen lopulle asti keskeinen tiedotuskanava kehittyvissä maissa syistä, että FM-lähetttimiä oli kallista pystyttää, ja vuoristoseudut monin paikoin tekivät FM-radiotoiminnan hyvin hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. FM-radiotoiminta perustuu suoraan "
näköyhteyteen" lähetinmaston ja vastaanottoantennin välillä, eivätkä ULA-aallot pysty läpäisemään vuoria. Lyhytaallot sen sijaan heijastuvat korkealta ionosfääristä ja pienilläkin lähetintehoilla kantavat jopa tuhansia kilometrejä. Kehittyvien maiden läpikäymättömillä seuduilla radion lyhytaaltolähetykset olivat paras keino tarvittaessa saada kansalle läpi hätätiedotekin - oli sitten kyse lähestyvästä hirmumyrskystä tmv.
Euroopassa paikalliset lyhytaaltoradioijat aikoinaan toimivat etenkin 49 metrin taajuuskaistalla eli taajuuden 6000 kHz kahtapuolen. Paikallisia lyhytaaltotoimijoita oli varsinkin Saksassa, ja 49 metrin bandi korostuneesti näkyi saksalaisissa matkaradioissa. Ellen väärin muista, Saksassa yhä yksittäinen vaiko peräti kaksi radiotoimijaa FM-lähetystensä lisäksi radioi 49 metrin bandilla.
...
Hifilaitteissa "maailman parhaita" maailmanradioita käsittääkseni olivat Tandbergin viritinvahvistimet, joista oma suosikkini oli
Huldra 10. Mulla on 70-luvulta alkain kolmeen otteeseen ollut Huldra 10, ja voipi olla että alkaa hiljakseen poltella taas hankkia moinen, kun on penteleen esteettinenkin. Tandbergin Huldra-viritinvahvistimet olivat stereolaitteiksi sikäli poikkeuksellisia, että niissä viritinosassaan oli myös lyhytaaltoalue tropiikkikaistoineen. Stereovirittimissä ja viritinvahvistimissahan tyypillisesti on vain FM-alue sekä keskiaaltoalue.
Norjalaisissa Tandbergeissa kautta malliston oli erinomaisen tasokas FM-viritin. Norja vuonoineen ja tuntureineen on FM-signaalille erittäin haastavaa maastoa, joten Tandberg pusasi stereovirittimensä varsin herkiksi. Norja pari vuotta sitten hylkäsi FM-alueen ja siirtyi digiradioon, joka kantavuudeltaan on lyhyen aallonpituutensa takia vielä haastavampi kuin FM-alue noin 3 metrin aallonpituudellaan. En ole yli vuoteen seurannut saldoa, mutta digisiirtymän jälkeen norjalaiset muutaman kuukauden kuluttua vaikuttivat tyytymättömiltä tapahtuneeseen. Ruotsi pari vuotta sitten päätti, että digiin eli DAB:iin ei mennä. Suomessa Yle 1990-luvun lopulla kokeili digilähetyksiä, mutta kokeilu muistaakseni loppui puoleentoista vuoteen. Pohjoismaista Tanska taitaa nykyisin olla puolidigi. Islanti ei käsittääkseni ole DAB:iin siirtynyt.
...
Postauksen loppuun anekdoottina muistelofoto Grundigin matkaradioista. Mulla 80-luvulla oli mm. mallit 600 ja
650. Omilla kokemillani lyhytaaltoradioista ja maailmanradioista, nuo ovat matkaradioiden kruunaamattomia kuninkaita. Radiovastaanottimina erittäin tehokkaita, ja FM-äänenlaadultaan silkkaa hifiä. Massaa noissa kylläkin oli 8,5 kiloa, joten painoltaan heittää sinne ghettoblastereiden puolelle - mutta niin oli soundikin ja lähtöteho.
Yt, Ilkka Suni
katso liitettä 175034
Onneksi ei ole näin. Nuoremmilla jopa parempi tilanne siis - kunhan ymmärtävät katsoa myös vielä vähän taaemmas.
