Täydellinen ääni

moukkunen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 252
Kaupunki
Kärkölä
Täydellinen laitteisto on mielestäni sellainen, että se soittaa levyt sellaisina kuin ne on. Toisin sanoen äänitteen laatu ja se, miten äänite on rakennettu(jolla on pyritty vahvistamaan ja tukemaan teosta) tulisi ilmetä aina äänitekohtaisesti mahdollisimman hyvin. Laitteisto ei näin ollen soi jotenkin, vaan soi niin kuin äänite. Äänite voi olla "tumma" tai "kirkas" ääneltään, se voi olla tarkka tai suurpiirteinen jne ja laitteisto soittaa sen niin.

Jos miettii, elävää musiikkia, on kyse laulusta tai mistä instrumentista tahansa, riippumatta siitä onko se huonoa tai hyvää musiikkia, aina se herättää mielenkiintoa ja sitä alkaa kuunnella itsestään. Voisi siis olettaa, että äänitteessäkin se on olemassa, jopa huonolaatuisessakin.

Musiikki on joskus rytmikästä ja menevää, ja joskus se on hidasta ja "maalailevaa" jossa äänelle annetaan tehtävä luoda tunnelmaa. Täydellinen laitteisto taipuu musiikin mukana ja ei "korosta" vain samoja yksittäisiä asioita äänessä.

Jos miettii sitä, miten tällainen laitteisto sitten saadaan aikaan niin eikö se periaatteessa ole selvää, kuin miettii tuota edellistä?
Siis toistossa pitäisi olla aina musiikista kumpuavaa mielenkiintoa joka pitäisi tulla itsestään, ja äänitteiden "yksilöllisyys", tekotapa(laatuineen ja kuinka esitys on rakennettu äänitteeseen) tulisi ilmetä mahdollisimman hyvin.

Voisi myös miettiä(ja olisi hauska kuulla), että miksi sitten haluaa tai etsii jotain muuta? :)
 
moukkunen sanoi:
Musiikki on joskus rytmikästä ja menevää, ja joskus se on hidasta ja "maalailevaa" jossa äänelle annetaan tehtävä luoda tunnelmaa. Täydellinen laitteisto taipuu musiikin mukana ja ei "korosta" vain samoja yksittäisiä asioita äänessä.

Jos miettii sitä, miten tällainen laitteisto sitten saadaan aikaan niin eikö se periaatteessa ole selvää, kuin miettii tuota edellistä?
Siis toistossa pitäisi olla aina musiikista kumpuavaa mielenkiintoa joka pitäisi tulla itsestään, ja äänitteiden "yksilöllisyys", tekotapa(laatuineen ja kuinka esitys on rakennettu äänitteeseen) tulisi ilmetä mahdollisimman hyvin.

Voisi myös miettiä(ja olisi hauska kuulla), että miksi sitten haluaa tai etsii jotain muuta? :)

Minusta laitteiden tehtävä ei ole maalailla tai olla rytmikkäitä tai mitään muutakaan musikaalista hölynpölyä. Niiden pitää toimia täsmällisesti ja toistaa tasan tarkkaan se mitä sieltä levyltä poimitaan. Hallittu p@skominen on ylimääräistä silottelua, mikä voi olla alkuperäistä miellittyvämpää, mutta en itse yksinkertaisesti ymmärrä minkä takia asioista pitää puhua kuin kuvailtaisiin jotain poikkitaiteellista performanssitaidetta. Laitteet ovat kylmää rautaa vailla luonnetta ja hyvä niin. Osa tekee hommansa paremmin kuin toiset, mutta joka ikinen pömpeli korvakäytävän ja alkuperäisen esittäjän välillä on pakollinen romuloota, jonka kanssa on vain tultava toimeen. Yksikään laite ei lisää lennokkuutta kitarasooloon tai korjaile ampiaisen häiritsemän pianistin tempoa.

Kuinkahan moni harrastaja muuten itse soittaa instrumentteja ja puhuu vahvistimien musikaalisuudesta yms. Itse yritän rämpyttää kitaraa ja pimputtaa pianoa suhteellisen heikolla menestyksellä, mutta en ihan äkkiä käyttäisi samoja adjektiiveja esityksestä kun kuvaillaan varsinaista soittoa tahi toistoa.
 
Gretch sanoi:
Minusta laitteiden tehtävä ei ole maalailla tai olla rytmikkäitä tai mitään muutakaan musikaalista hölynpölyä. Niiden pitää toimia täsmällisesti ja toistaa tasan tarkkaan se mitä sieltä levyltä poimitaan. Hallittu p@skominen on ylimääräistä silottelua, mikä voi olla alkuperäistä miellittyvämpää, mutta en itse yksinkertaisesti ymmärrä minkä takia asioista pitää puhua kuin kuvailtaisiin jotain poikkitaiteellista performanssitaidetta. Laitteet ovat kylmää rautaa vailla luonnetta ja hyvä niin. Osa tekee hommansa paremmin kuin toiset, mutta joka ikinen pömpeli korvakäytävän ja alkuperäisen esittäjän välillä on pakollinen romuloota, jonka kanssa on vain tultava toimeen. Yksikään laite ei lisää lennokkuutta kitarasooloon tai korjaile ampiaisen häiritsemän pianistin tempoa.

Kuinkahan moni harrastaja muuten itse soittaa instrumentteja ja puhuu vahvistimien musikaalisuudesta yms. Itse yritän rämpyttää kitaraa ja pimputtaa pianoa suhteellisen heikolla menestyksellä, mutta en ihan äkkiä käyttäisi samoja adjektiiveja esityksestä kun kuvaillaan varsinaista soittoa tahi toistoa.
Siis kerronko edellisessä tekstissäni laitteiston musikaalisuudesta? ??? Ajatuksenihan oli lähes sama kuin toinen lauseesi.

Mikäli se toinen kappale tekstissäni häiritsee, niin yritän valaista sitä tarkemmin:
Jos kuulet elävää musiikkia(laulua tai soittoa) kadulla vaikka et näe edes soittajaa, alat kuuntelemaan heti automaattisesti sitä ja teet kuulemasi perusteella arvion siitä onko musiikki hyvää vai huonoa. Instrumentin täydellisyydellä on siis niin suuri vaikutus meihin, että alamme "väkisin" ilman keskittymistä kuuntelemaan musiikkia.

Jos kuuntelet erilaisia laitteistoja, voit huomata että samaan pystyy äärimmäisen harva laitteisto. Musiikki voi soida, mutta siihen ei kiinnitä samankaltaisesti huomiota kuin elävään musiikkiin, jos ei keskity kuuntelemaan.
Tietyillä piirteillä, josta musiikki koostuu, on erilainen vaikutus tähän seikkaan. Parjaamasi musikaalisuushan esim perustuu juuri vahvaan piirteeseen ja saa kuuntelijan "koukkuun".
Jos musikaalisuus liitetään siihen toiseen seikkaan, josta tekstissäni puhun, koko homma mutkistuu entisestään.
Melodian ja rytmin pitäminen pinnalla saattaa olla myös este muille äänen osa-alueille ja nimenomaan äänitteiden erilaisuus ei tulekaan enää vahvana esille, vaan musiikki toistuu laitteistolle tyypilliseen tapaan, eikä äänite tule omalla tavallaan esiin.
Toisaalta:
Väittäisin myös että suurin osa laitteistoista, jotka kertovat äänitteestä jotain(siis laatua ja sitä millä tyylillä musiikki on rakennettu levylle), ovat kliinisiä ja mitättömiä, josta puuttuukin se täydellisyys ja musiikki ei muodostu lainkaan eläväksi ja innostavaksi.

En halua puuttua äänen yksityiskohtiin, koska ne ovat hyvin pitkälti turhia. Jos musiikki luo innostavuutta, siinä on jotain oltava oikein. Jos sen lisäksi hakee laitteistolta sitä, miten äänitteet ovat rakennettu ja kuinka erilaisilta ne voivatkaan kuulostaa ja onnistuu siinä, niin luulisin että laitteisto on aika "high end". :)
 
Gretch sanoi:
Minusta laitteiden tehtävä ei ole maalailla tai olla rytmikkäitä tai mitään muutakaan musikaalista hölynpölyä. Niiden pitää toimia täsmällisesti ja toistaa tasan tarkkaan se mitä sieltä levyltä poimitaan. Hallittu p@skominen on ylimääräistä silottelua, mikä voi olla alkuperäistä miellittyvämpää, mutta en itse yksinkertaisesti ymmärrä minkä takia asioista pitää puhua kuin kuvailtaisiin jotain poikkitaiteellista performanssitaidetta. Laitteet ovat kylmää rautaa vailla luonnetta ja hyvä niin. Osa tekee hommansa paremmin kuin toiset, mutta joka ikinen pömpeli korvakäytävän ja alkuperäisen esittäjän välillä on pakollinen romuloota, jonka kanssa on vain tultava toimeen. Yksikään laite ei lisää lennokkuutta kitarasooloon tai korjaile ampiaisen häiritsemän pianistin tempoa.

Kuinkahan moni harrastaja muuten itse soittaa instrumentteja ja puhuu vahvistimien musikaalisuudesta yms. Itse yritän rämpyttää kitaraa ja pimputtaa pianoa suhteellisen heikolla menestyksellä, mutta en ihan äkkiä käyttäisi samoja adjektiiveja esityksestä kun kuvaillaan varsinaista soittoa tahi toistoa.

Mutta kun kaikki laitteet soivat eri tavalla... Minusta on itseasiassa aika merkityksetöntä miettiä, lisääkö vai poistaako joku kapine ääneen jotain. Koska kysymyksessä on harrastus, on järkevää miettiä vain, tekeekö joku laite siitä hauskempaa vai ei. Terminologiaa aktiiviset kuuntelijat ovat keksineet paljon kuvaamaan äänen tuomia mielleyhtymiä, lisäksi osaa laitteista markkinoidaan jollain kommenteilla. Minusta oleellista on silti vain se, tuoko laitteiston, kaiuttimien ja huoneakustiikan yhdistelmän luoma ääni kuuntelijalle mielihyvää vai ei. Muusikon osaan ja tuntemuksiin en osaa ottaa kantaa, minulla on abstrakti sävelkorva :) .
 
http://www.avalonacoustics.com/ Sentinel II taitaa olla lähimpänä sitä täydellistä ääntä tänäpäivänä riittävällä oheiskalustolla tietysti.
eli jos ei satu omistamaan 10+% fortumista ei kannata miettiä täydellistä ääntä, vaan itseä tyydyttävää kompromissiä :)

ps. tämän kommentin taustalla on riittävä määrä Karhua
 
täydellinen ääni ?

jo tämä pelkkä lauseenrakenne on jo kyseenalainen. sillä epätäydellisessä maailmassamme vain kompromissien ja kokeilujen ja suuntaa antavien ohjauksien valossa rakennetut rakenteet äänentoistossa firmasta firmaan ja diystä diyhyn ovat kuin ovatkin lopulta vajaiden havaintojemme ja suppean ymmärryksen yhteensovittamisen tulkintaa. petos on suusta tullut ulos jos väittää omaavansa täydellisen äänentoiston. sillä vaikka äänikuva olisi stereoista/kovaäänisistä mitä kiintein/mahtavin/selkein. niin ei se huumaa sinua koskaan niin että ettet voisi jotain vielä kehittää tai parantaa. jo tiedämme että eläin maailmassa eri eläimet kuulevat syvemmälle kuin ihminen. onko näin että ihminen luojan luoma kuva hänestä. on vain sittenkin aina vain vajaa ymmärrykseltäänsä?


vai voisimmeko jakaa viisaat ymmärryksemme yhteen ja rakentaa parempaa havaintokulttuuria äänentoiston ymmärtämisen kehittämiseksi ilman tulisia kiukun puuskia?
voiko tämmöinen ilmiö onnistua ihmiseltä joka kokee monesti toisen ihmisen kilpailijakseen ?
kilpailu voi olla toki hauskaakin. mutta reilua sen olla pitää kaikin puolin.

kun kaikilla ei ole valitettavasti varaa niihin parhaimpiin kevyempiin lenkkareihin maratooni matkassa.


terv: behrelec31
 
moi
kyllä vanhanliiton miehenä olen samaa mieltä,moukkusen kanssa laitteisto toistaa levyn selaisenaan kun se on tehty.

sauraman ajatus että laitteiston mittari on mielihyvän tuottaminen mulla on matkaradio pullo punkkua muutamalasi huiviin varmaan voin tuntea mielihyvää, tai sama homma hyvännäkönen dooris sohvalla matkaradio soi tunnen varmaan mielihyvää :D .
juupeli oletko päässyt kuulemaan kehumasia kaiutinta,vai onko ajatus saatu pelkästään karhunvoimalla saatu. ;)
ter,reiska
 
"Täydellinen laitteisto on mielestäni sellainen, että se soittaa levyt sellaisina kuin ne on. "

Täsmälleen näin. MUTTA, tuollaista laitteistoa ei vaan yksinkertaisesti ole olemassa. Yksikään laitteisto ei voi toistaa äänitettä täsmälleen siten kun se on levylle talletettu, eikä ikinä tule voimaankaan.

Eli kysymys on aina kompromisseistä eri määreiden kesken, ja jokaisen pitää sitten oman makunsa mukaan valita juuri se kompromissi joka itseään eniten miellyttää, ja johon rahat riittää. Ja SITÄ kait jokainen etsii, eikä absoluuuttisen "täydellistä" laitteistoa.
 
Työkaveri osui mielestäni oikeaan. Hänen mielestään ainoa täydellinen ääni on kilohertsin siniaalto.

HiFi on kompromissia. Jos onnistuu järjestämään olohuoneeseensa kompromissin josta pitää niin hyvä.

Pekka
 
Tuossa pitäsi nyt ensimmäisenä määritellä mitä täydellisyydellä tarkoitetaan. Yhdelle se voi tarkoittaa laitteiston teknistä suorituskykyä, toiselle soitetun musiikin antamaa fiilistä ja on myös niitä jotka kokevat täydellisyyden jopa tuotedesignin kautta. Jokainen taaplaa tyylillään - ja koska kysymys on jokaisen omista preferensseistä ei ole mielekästä lähteä huutokilpailuun preferenssien paremmuudesta. Analogia löytyy alkomaholin ihmeellisestä maailmasta: siinä missä yksi pyrkii halvimpaan mahdolliseen humalan onnen tilaan, toinen maistelee nokka punaisena vuosikertaviskiä.

Itse olen aloittanut hifiharrastukseni täysin tekniikkapohjalta. Ensimmäiset laitteeni hankin tietyn (hyvin markkinoidun) laitemerkin pohjalta. Kun se tie käytiin loppuun niin sitten tuijoteltiin säröjä, watteja ja taajuuskaistaa. Nykyisin mennään ihan fiilispohjalta. Se mikä kuulostaa hyvältä tääsee listallani ylöspäin. Se mikä ei kuulosta hyvältä ei minun listallani etene. Hinta on sivuseikka. Monasti olen ihmetellyt sitä, miksi monet hypetetyt high-end-laitteet eivät loppujen lopuksi kuulostakaan kovin kummallisilta. Onko kyse omasta väärinarvioistani vai todella flopeista? Esimerkkeinä mainitakseni Martin Loganit eivät ole koskaan kuulostaneet juuri miltään. Ei vaikka hintalaput olisivat antaneet odottaa toisenlaista lopputulosta. Sekin vaatii kanttia sanoa pikkumersun hintaisesta setistä että eipä kuulosta kovin kummalliselta. Mutta on vastaan tullut sellaisiakin pömpeleitä jotka ovat saaneet lähes eufooriseen tilaan. Esimerkiksi Dali Megaline iski minulta totaalisesti jalat alta. Moista ei ole tullut vastaan. Todennäköisesti vastaavia (ja parempiakin) on.

Se on kiistämätön fakta että laitteet vaikuttavat musiikin kokemiseen. Paras referenssi on elävä musiikki. Siitä vaan lähimpään musiikkikauppaan iskemään pari kertaa rumpupatterin symbaaleihin. Siitä kuulee miten symbaalin pitää soida. Kotimatkalla voi miettiä miksi symbaali ei välttämättä soikaan kotona ihan samalla tavalla. On myös fakta että mitkään laitteet eivät voi parantaa levytetyn musiikin sointia. Ne muuttavat sitä - ja aina huonompaan suuntaan. Kyse on siitä mitä se äänessä muuttavat ja kuinka paljon. Huonoa levytystä ei pelasta minkäänlainen setti. Pienitehoiset SET-viritelmät laajakaistakaiuttimilla eivät ehkä ole toimivin ratkaisu Metallicalle. Kilowatin PA-setti ei ehkä anna parasta lopputulosta akustisille kitarasonaateille. Onhan niitä toki sellaisiakin ihmisiä jotka eivät kuule eroja näiden välillä. Silloin ehkä kannattaakin hankkia ne halvimmat sterkat ja olla onnellinen niiden kanssa. Muista välittämättä.

Kuten totesin että täydellinen ääni lähtee jokaisen omista preferensseistä. Fiilispohjaisille musiikinkuuntelijoille ainut sopiva keino on kuunnella musiikkia ja todeta millaisia fiiliksiä kukin laitekombinaatio saa aikaan. Laitevalmistajat kun eivät vielä ilmoita miten paljon ihokarvat nousevat kustakin laitteesta. Henkilökohtaisena mielipiteenäni totean, että jos hifiharrastuksessa ei minkäänlainen musiikki saa aikaan minkäänlaisia fiiliksiä, niin voi alkaa miettimään harrastuksen vaihtoa. Tai voihan sitä laitteitten keräilyäkin pitää harrastuksena - jos parhaimmat kiksit saa teknisistä suorituskyvyistä.
 
Jos nyt ihan perusteista lähdetään liikkeelle, niin ainakin minä hankin äänentoistolaitteet tuottamaan mielihyvää itselleni. Ainoa mittari niiden laadulle on se, kuinka hyvin ne tässä tehtävässä onnistuvat. Nämä kapineet ovat puhtaasti viihdekäyttöön, eikä minulla ole minkäänlaista tarvetta johonkin "oikeaan" ääneen. Tehkööt ammattilaiset omat äänitarkkailunsa "oikeaa" ääntä tuottavilla laitteilla, minä nautiskelen. Jos suurinta mielihyvää tuottaa kuuntelu sohvan takana maaten, niin olkoon niin.

Jos sitten otetaan askel eteenpäin ja mietiskellään, millainen ääni sitten on nautittavaa, niin ollaankin taas moukkusen kanssa hyvin samoilla linjoilla. Kyllä luonnollinen ääni on aina kaikkein nautittavinta, vaikka sitä kuuntelisi nurkan takaa. Tai ehkä aloittelevan viulistin harjoitelmat kuuntelisi kuitenkin mieluummin matkaradiosta... Vielä ei ole vastaan tullut sellaista laitteistoa, joka ei latistaisi luonnollisen äänen soinnillista rikkautta, rytmistä koherenssia jne. Hyvin mielenkiintoinen havainto on ollut se, että taajuusvasteessa voi olla pahojakin virheitä, eikä se välttämättä vie musiikista nautittavuutta. Aika-akselin suuntaiset virheet taas ovat sen luonteisia, että niitä ei korva eikä mieli kykene korjaamaan ja musiikista katoaa "sielu".

Olli
 
Itse olen päässyt lähimmäksi "täydellistä" ääntä tällaisella periaatteella:

- musiikin varasto ja siis sen lähde on sellainen että musiikki on siellä absoluuttisen muuttumattomana (kovalevy)
- musiikki siirretään mahdollisimman suoraan ilman minkäänlaista prosessointia piiriin joka tuottaa analogisen signaalin (wlan/DAC)
- analoginen signaali vahvistetaan analogisen maailman parhailla komponenteilla vailla mitään suotoja (putkivahvistin)
- vahvistettu signaali syötetään sellaisenaan ilman jakosuotimia suoraan elementtiin (laajakaista)

Kaikessa keskeisenä yksinkertaisuus ja mahdollisimman suora ja puhdas signaalitie. Tuloksena mielestäni tavattoman luonnollista ja nautittavaa ääntä.
 
moukkunen sanoi:
Täydellinen laitteisto on mielestäni sellainen, että se soittaa levyt sellaisina kuin ne on.

Kukaan ei tietääkseni pysty kuulemaan vinyylin uraa tai digitallenteen bittejä sellaisena kuin ne ovat.
Vai tarkoittaako tuo (taas) sitä että vasemman kanavan signaali muutetaan vastaavaksi äänenpaineeksi vasemman korvan etupuolelle ja oikean kanavan signaali oikean korvan etupuolelle tasan olemattomilla lineaarisilla ja epälineaarisilla säröillä, häiriöttömästi ja vähintään 120 dB dynamiikalla? Tuollaisenaan kysymyksessä olisi hifikeskustelussa yksi eniten toistetusta huuhaasta, joka ei ole mahdollista sen enempää teoriassa kuin käytännössä, eikä 100-varmasti ole kaiuttimin toistetun hifin tavoite eikä siten täydellisen laitteiston ominaisuus.
 
Minä vähän epäilen, että nuo hyvätkin vehkeet kyllä muokkaa sitä ääntä. Epäilykseni perustan siihen, että olen yhden bändin kahta levyä kuunnellut siinä studiossa, missä se on nauhoitettu niillä samoilla monitoreilla minkä läpi lopputulos on pakettiin hiottu ja mielestäni ne kummatkin levyt soi paremmin minulla kotona ja vielä paremmin jos niitä soittaa oikein raskaan luokan hifillä.

Studiossa kuunneltuna, soittimet kyllä soi tarkasti omilla paikoillaan ja kaikin puolin ok, mutta hyvässä tilassa hyvillä vehkeillä samoihin levyihin tulee ilmavutta ja jotain muuta mukaan myös, mikä tekee kuuntelusta paljon miellyttävämpää. En oikein osaa sanoa mitä se on, mutta mielestäni se ääni ei välttämättä ole samaa kuin siellä studiossa kuulemani.

En viitsi tällä foorumilla puhua studiosta, enkä tuosta bändistä omilla nimillä, joten älkää niitä minulta täällä tentatko. Täällä on monta levyttänyttäkin muusikkoa, sekä äänen kanssa ammatikseen töitä tekeviä harrastajia jotka ovat kuunnelleet samaa tuotosta varmasti studiossa kuin kotonakin ja he voivat tuntemukseni joko tyrmätä, tai vahvistaa. Itselläni vain tuollaiset tuntemikset on jäänyt näillä kahdella levyllä joka ei kovin iso otos ole. Siitä studiokuuntelusta jäi jopa sellainen kuva, että tuskin voisin montaa tuntia niillä vehkeillä edes kuunnella ilman kuunteluväsymystä.

Jyri
 
AlliumPorrum sanoi:
"Täydellinen laitteisto on mielestäni sellainen, että se soittaa levyt sellaisina kuin ne on. "

Täsmälleen näin. MUTTA, tuollaista laitteistoa ei vaan yksinkertaisesti ole olemassa. Yksikään laitteisto ei voi toistaa äänitettä täsmälleen siten kun se on levylle talletettu, eikä ikinä tule voimaankaan.

Täsmälleen näin, MUTTA tästä ei seuraa, että kompromissit pitää (tai saa) valita oman maun mukaan. Kompromissitkin on sen sijaaan valittava niin, että pysytään mahdollisimman lähellä tilannetta, että 'levyt soivat sellaisina kuin on'. Tämä tarkoittaa mm. että putkivahvistimet ja vinyyli karsitaan pois ehdokkaiden joukosta, ne kun nyt hyvin ilmeisellä värittävät ääntä.
 
Tiukkapipo sanoi:
Tämä tarkoittaa mm. että putkivahvistimet ja vinyyli karsitaan pois ehdokkaiden joukosta, ne kun nyt hyvin ilmeisellä värittävät ääntä.

Ja huhhahhei. Tapauskohtaisesti toki noinkin, mutten menisi yleistämään 100%sti.
 
Tiukkapipo sanoi:
Täsmälleen näin, MUTTA tästä ei seuraa, että kompromissit pitää (tai saa) valita oman maun mukaan. Kompromissitkin on sen sijaaan valittava niin, että pysytään mahdollisimman lähellä tilannetta, että 'levyt soivat sellaisina kuin on'. Tämä tarkoittaa mm. että putkivahvistimet ja vinyyli karsitaan pois ehdokkaiden joukosta, ne kun nyt hyvin ilmeisellä värittävät ääntä.

Ai jaa?
ootko sä nyt ihan tosissas tossa kaikessa?

Tiukkapipo sanoi:
...
Täsmälleen näin, MUTTA tästä ei seuraa, että kompromissit pitää (tai saa) valita oman maun mukaan.
...

No kukas siitä sitten päättää? Sinäkö?

"neutraalin" tai "värittymättömän" toistolaitteiston tavoittelu on ihan yhtä Ruokolahden leijonan metsästystä.
Niin kauan kun äänitteiden tekijöillä on täysin vapaat kädet vetää narulle just mitä huvittaa on ihan älytöntä juosta jonkin noin imaginäärisen asian kuin "täydellisen värittymättömän" tai "neutraalin" perässä. Jo yks mikki, mikkietunen, miksauspöytä tai käytetty mikkiasetelma verrattuna johonkin toiseen saattaa värittää ääntä niin paljon että referenssi, se tallennettu "luonnollinen ääni" välttämättä muuttuu äänitteltä toiselle niin paljon että toistolaitteisto on toivottoman tehtävän edessä.
Erityisen helposti ton huomaa äänitteiden tilan toistossa, mutta sama koskee sointitasapainoa, äänenväriä, ihan joka asiaa. Ja tietty dynamiikkaa.
"Neutraalia" tai "värittymätöntä" ei oo olemassakaan. Ei äänitteissä, eikä niitten toistolaitteissa, vaikka monet jostain syystä toisin kuvittelevatkin >:D
Eikä juuri kannata yrittää keksiä mikä olis se "neutraalin" toistolaitteen "standardi", niin kauan, kun talleenteekin ovat _täysin_ standardisoimattomia.

Äänitteiden välisten erojen esittäminen, se on sitten ihan toinen asia.
Melkeen voisin tähän heittää että täydellinen ääni on laitteistossa joka soittaa kaiken tasoisia, -tyylisiä ja ikäisiä äänityksiä niin että tuntuu siltä että juuri tältä tämän äänitteen pitäisikin kuulostaa.

"Kompromissitkin on sen sijaaan valittava niin, että pysytään mahdollisimman lähellä tilannetta, että 'levyt soivat sellaisina kuin on'. "
Se nyt vaan on ihan korkeemman kädes mitä siellä levyllä sattuu olemaan. Onnea vaan matkaan, mutta tolla menetelmällä tuskin kasataan settiä jolla olis kovin kiva kuunnella musiikkia. Paitsi ehkä ECM:ää ja Cheskyä. Kun ei mitään sellaista tilannetta että "levy soisi niin kuin se on " ole olemassakaan. Yks kaiutinsuunnitelija sanoi että kaiutin on virheidensä summa. Sama taitaa päteä jokaiseen lenkkiin tässä ketjussa. Jo se lähtöpiste, se "miltä levyn pitäisi kuulostaa" on _joka kerta_ erilaisten kompromissien, valintojen, virheiden ja sattumien summa. Siitä mennään sitten pelkkää alamäkeä.

Tiukkapipo sanoi:
...
Tämä tarkoittaa mm. että putkivahvistimet ja vinyyli karsitaan pois ehdokkaiden joukosta, ne kun nyt hyvin ilmeisellä värittävät ääntä.

...ja juuri saapuneen tiedon mukaan Nikolai II on luopunut kruunusta, oletko tietoinen? ( Huumoriin kai on vastattava huumorilla, niin, *pidättää henkeä* olihan toi kai huumoria?)
 
Täydellinen ääni voisi olla hifistille surullinen asia. Kävisi kuten Muumeissa kävi Hemulille, joka sai postimerkkikokoelmaansa viimeisenkin puutuvan merkin – ja tuli hyvin surulliseksi. Muut sitä ihmettelivät, kunnes Nuuskamuikkunen oivalsi: "Hän ei enää ole keräilijä, hänestä on tullut omistaja, eikä se ole ollenkaan sama asia." Täydellisen mahdoton tavoitettavuus pitää hifistin motivoituneena.

:) v-a
 
Monet etsivät sitä "omaa" ääntä, jotta laitteisto tarjoaisi mielihyvää. Ihmetyttää hivenen se, että miten se eroaa siitä mielihyvästä, joka syntyy laitteistosta jossa on haettu täydellistä ääntä? Eikö äänitteet kelpaa sellaisenaan, innostavina ja "uniikkeina" teoksina?

Mielestäni kompromissit tekee itse harastaja omilla valinnoillaan, kun etsitään vain jotain "omaa" ja keskitytään pienempiin epäolennaisiin asioihin. Äänestä tehdään helposti tuhannen palan palapeli vaikka mielihyvään päästäisiin muutamalla palallakin, jos asioita tarkasteltaisiin suurempina kokonaisuuksina.

Täydellistä ääntä tuskin on, mutta täydellysyyttä voi hakea ja toki aina parantaa ja hienosäätää.
Jos täydellisyys on nimenomaan äänite. Niin mitä äänitteet sisältävät? Äänitteet sisältävät erilaisia teoksia, jotka työstetään monesti uniikilla tavalla. Eikö se silloin merkitse sitä, että äänitteiden uniikki työstö pitäisi tulla esille selkeästi. Äänitteiden erilaisuus kasvaa kaikkine musiikkityyleineen(tällainen laitteisto on siis mielestäni yleispäteväkin) ja se pitäisi tulla laitteiston kautta esille. Siis esim. huonon ja hyvän äänitteen ero kasvaa(huono kasvaa yleensä paremmaksi ja hyvä suorastaan huikeaksi), millaista kaikua tai säröä käytetään, millaista munakkuutta äänitteissä on tai mitä kirkkaussuhde äänitteesä on, kuinka läheltä äänitteet on mikitetty, kuinka laajaa stereokuvaa käytetään, ison orkesterin ja pienen orkesterin suhde erilaisissa äänitteissä, jne. Kaikki nämä eroavaisuudet tulevat mielestäni paremmin esille laitteiston laadun kasvaessa kohti sitä täydellisyyttä.

Mietin ennen mitä "hallittu paskominen" tarkoittaa. Jotenkin koin sen haukkumasanaksi putkilaitteille tai yleispätevyydelle(kumpaakaan se ei todellakaan mielestäni ole). :)
Jokunen aika sitten kuulin erään laitteiston, joka oli varsin yleispätevän oloinen. Helppo kuunneltava, läpikuultava ja laadukas ääni, joka tarjosi mielihyvää omistajalleen. Toisto ei ollut kaikkein innostavin, mutta siihen oli helppo syventyä halutessaan.
Omia levyjä kuunnellessani tuo "hallittu paskominen" tuli niin ilmiselvänä mieleeni. Levyt eivät kuulostaneet lainkaan omanlaiselta, vaan tasaisen helpoilta ja hyvin samanlaisilta. Mielestäni tämä "samanlaisuus" on juuri sitä hallittua.....
Erilaisten laitteistojen välillä nämä äänitteiden "tekotavat" tulevat siis todella eritasoisesti esille.
 
Gretch sanoi:
...
Yksikään laite ei lisää lennokkuutta kitarasooloon
...

Juu ei tietenkään. Siinä sitten on enemmänkin eroja paljonko laite niistää siitä lennokkuudesta. Toiset enemmän, toiset vähemmän, kaikki ainakin vähän.
 
Back
Ylös