Täydellinen ääni

Mikä on täydellinen ääni? Onko se sinfoniaorkesteri,metsän humina vai kenties kaupungin melu.
Täydellistä äänentoistolaitteistoa ei ole olemassakaan koska jokaisen kuuntelijan korvat+mieli tekevät niitä kompromisseja siitä miltä niiden pitäisi kuullostaa.Psygologiaa,ikävä kyllä,mutta ihminen ja etenkin hifisti on aika rajallinen tapaus. :D
Otetaan silti ilo irti siitä musiikin kuuntelusta niillä omilla laitteilla,edustipa ne mitä"suuntausta" tahansa tällä hifin muhkuraisella saralla.
Terveisin täydellisyyden etsimisestä jo luopunut Olli Leivo.
 
Tiukkapipo sanoi:
Täsmälleen näin, MUTTA tästä ei seuraa, että kompromissit pitää (tai saa) valita oman maun mukaan. Kompromissitkin on sen sijaaan valittava niin, että pysytään mahdollisimman lähellä tilannetta, että 'levyt soivat sellaisina kuin on'. Tämä tarkoittaa mm. että putkivahvistimet ja vinyyli karsitaan pois ehdokkaiden joukosta, ne kun nyt hyvin ilmeisellä värittävät ääntä.

KAIKKI vahvistimet värittävät ääntä, enemmän tai vähemmän. Jokaikinen aktiivinen komponentti signaalitiellä muokkaa aina hieman signaalia johonkin suuntaan, ja osa vaan tekee sen hieman eri tavalla kuin muut. Ja juuri tuo mainitsemasi kohta 'levyt soivat sellaisina kuin on' kertoo sen että kyseessä on makuasia, koska ihmisillä on niin monen sorttisia musiikkimakuja; jos soitetaan teknoa tai mättö-heviä, tehokas trankku vahvistin on monesti kova sana koska tehoa tarvitaan rutkasti, mutta kyvyllä toistaa soitinten nyanssit ei ole niin väliä. Jos taas musiikkikokoelma koostuu lähinnä akustisesta kevyestä musiikista, voin vakuuttaa että hyvä putkivahvistin toistaa soittimet useimmiten aidompina kuin moni transistori vahvari.

Kumma juttu muuten kun aina puhutaan että putkivahvistin "muokkaa ääntä" tai "lisää siihen lämpöä"? Mielestäni hyvä putkivahvistin värittää esim. akustisten soitinten ääntä huomattavasti vähemmän kuin transisitorivahvistimet, jotka monesti latistavat saundin ja poistavat siitä sen luontaisen soinnin. Ja yleisestihän tiedetään että transistorin aiheuttama särö sotkee signaalia huomattavasti enemmän ihmiskorvaan kuuluvalla tavalla kuin putken.
 
Kun laitteistoa kuunnellessa ei koskaan tule tunnetta, että jonkin pitäisi, tai jokin edes voisi olla paremmin, lienevät ainakin kuuntelija ja hänen laitteistonsa täydellisessä harmoniassa, vaikka kummankaan laatu tuskin edes lähentelee täydellisyyttä erikseen tarkasteltuna. Onko se sitten täydellistä ääntä? Tuskin, mutta jostain syystä sillä ei ole juurikaan väliä.

-Joe-

Edit: viimeinen lause unohtui.
 
poppa-joe sanoi:
Kun laitteistoa kuunnellessa ei koskaan tule tunnetta, että jonkin pitäisi, tai jokin edes voisi olla paremmin, lienevät ainakin kuuntelija ja hänen laitteistonsa täydellisessä harmoniassa, vaikka kummankaan laatu tuskin edes lähentelee täydellisyyttä erikseen tarkasteltuna. Onko se sitten täydellistä ääntä?

-Joe-
Mielestäni tuo esimerkkisi on vain se "piste", joka kertoo laitteiston keskinäisen toimivuuden. Tässä "pisteessä" voi mielestäni vasta tutkia laitteiden todellista laatua ja sitä, millä tavoin äänite/musiikki tulee näiden laitteiden välittämänä esiin.
 
ollileivo sanoi:
Mikä on täydellinen ääni?

Aristoteleen määritelmiä täydellisyydestä:

1. which is complete — which contains all the requisite parts;
2. which is so good that nothing of the kind could be better;
3. which has attained its purpose.

Toisaalta, kaikki on täydellistä sellaisenaan, ts täydellisyys on vajavaisuuden hyväksymistä, kuten ollileivon viestistä voi käänteisesti ymmärtää...

Kolmanneksi, täydellinen ääni on vain muutaman klikkauksen päässä :D
 
Samaa mieltä aloittajan kanssa. Kyllä ne erot pitää tulla siitä millainen äänite on. Laitteisto ei saa tuoda siihen omia vivahteita, tosin ainahan niitä omia vivahteita tulee kun on erilaisia laitteistoja mutta periaatteessa näin. Sama juttu on käyttää sävynsäätimiä vaikkapa lisäämällä bassoa, miks? Jos kerta äänite on mikä on niin en itse sitä halua muuttaa bassoisemmaksi. Subbari pitää säätää niin, että se hädin tuskin kuuluu eikä niin että lähtee korvavaikut korvista.
 
ahvenistofan sanoi:
Sama juttu on käyttää sävynsäätimiä vaikkapa lisäämällä bassoa, miks? Jos kerta äänite on mikä on niin en itse sitä halua muuttaa bassoisemmaksi. Subbari pitää säätää niin, että se hädin tuskin kuuluu eikä niin että lähtee korvavaikut korvista.

Tämä tarkoittaisi sitä että laitteiston tulisi toistaa esity samalla äänenvoimakkuudella kuin se alunperin oli. Korva on (kuten tunnettua) epälineasrinen äänenvoimakkuuden muutoksille. Sekä korkeita että matalia taajuksia on korostettava mikäli äänitettä soitetaan hiljempaa kuin alkuperäinen esitys.

Toinen asia on se että kuka haluaa toistaa äänittäjän maun mukaisen soundin? Äänitteitä ei tehdä huippuluokan laitteille vaan ne miksataan yleensä toimimaan "matkradiossa" tai iPodissa. Voi olla että kuuntelija haluaa aidon esityksen kuuuloisen äänen eikä sit studiossa miksattua. Tämä varsinkin akustisissa esityksissä. Parhaimmillaan kuuntelija voi olla kuullut saman esityksen autenttisena ja korjaa äänitteen virheitä ekvalisaattorilla tai muuten.

--
 
Kutvonen sanoi:
Kolmanneksi, täydellinen ääni on vain muutaman klikkauksen päässä :D

Kuinka kauan, ja kuinka kalliilla olemmekaan täydellistä ääntä hakeneet, ja nyt sen saisi noin helposti ja halvasti! Ihme on tapahtunut!

Vakavasti ottaen, jok'ikinen setti vie jotain äänestä pois, ja saattaa pahimmillaan lisäilläkin omiaan. Sitten pitäisi vain etsiä se vähäisin kompromissi sen suhteen, että minkälainen setti niistää ja lisää vähiten. Aika hyvä referenssi tässä asiassa on laitteiston yleispätevyyden arvioiminen; jos setti ei juuri hyljeksi mitään musiikkia, mutta saa silti miltei minkä tahansa kuulostamaan innostavalta, ollaan oikeilla jäljillä. Tämä ihan sillä perusteella, että on aika helppoa värittää setti kuulostamaan innostavalta tietynlaisella musiikilla, vaikkapa jazzilla tai Dire Staitsin Private Investigationsilla (hifi-klisee numero uno, saa setin kuin setin kuulostamaan edes välttävältä), mutta yleensä tällaiset setit kuulostavat sitten rokilla tai vaikkapa black metalilla aika surkeilta. Sitten, kun saa sen black metalin toistumaan ruumishuoneenkylmästi ja jazzin sellaisella utuisella tupakansavuisella lämmöllä, tietää ettei värittymistä enää juuri tapahdu. Jos tuohon saa vielä sen, ettei rokista katoa kikkeli, eikä akustisista kilkutuksista nyanssit, niin a vot!

Tosin, nykypäivänä olisi melkein high-end -seteissäkin oltava loudness-nappulat, jos haluttaisiin kaiken musiikin tarpeen vaateissa toistuvan tarkoitetusti. Ainakin Musen Absolutionia kun yritimme kuunnella (kaveri kiikutti kokeeksi) omassa setissäni, niin eihän se juuri korollan autoradiota kummemmalta kuulostanut; levy on äänitetty kuin kuunneltavaksi loudness päällä - diskantit kateissa täysin, eikä kompuralla lytätyssä alapäässäkään juuri dynamiikkaa esiintynyt. No, kai se aina yksi levy pitää löytyä, joka ei toimi...

Mutta siitä olen samaa mieltä, että ehdottomasti tärkeintä on musiikin nautittavuus. Kaikenlaisen musiikin. Muuten setti ei oikein aja asiaansa.
 
Alex sanoi:
...Toinen asia on se että kuka haluaa toistaa äänittäjän maun mukaisen soundin? Äänitteitä ei tehdä huippuluokan laitteille vaan ne miksataan yleensä toimimaan "matkradiossa" tai iPodissa. Voi olla että kuuntelija haluaa aidon esityksen kuuuloisen äänen eikä sit studiossa miksattua. Tämä varsinkin akustisissa esityksissä. Parhaimmillaan kuuntelija voi olla kuullut saman esityksen autenttisena ja korjaa äänitteen virheitä ekvalisaattorilla tai muuten.

--

Menee taas miksaukset ja masteroinnit sulavasti sekaisin...

Tässä kuva studiosta (Helsingistä). Hyvältä kuulostaa, siitä huolimatta että kyseesä on ihan populaarimusiikkia, vaikka matkaradiosta kuunneltavaksi. Tunnistaako joku kuvan skobet :) ? Muukin laitteisto on samaa tasoa...


-N-

ps. pahoittelen kännykkäkameran heikkoa laatua...
 
natas sanoi:
...
ps. pahoittelen kännykkäkameran heikkoa laatua...

Joo, melko heikosti näkyy :D

..ainakaan mulla ei ollenkaan. Koita vaikka lisätä se kuva uudelleen, jos saat vielä editoitua tota viestiä.
 
AlliumPorrum sanoi:
KAIKKI vahvistimet värittävät ääntä, enemmän tai vähemmän.

Voi olla, vaikka henkilökohtaisesti en olekaan varma, että sokkotestit tukisivat tätä väitettä.

Mutta oletetaan, että tämä väite pitää paikkansa. Siitä ei silti seuraa, että:

...jokaisen pitää sitten oman makunsa mukaan valita juuri se kompromissi joka itseään eniten miellyttää...

Siitä, että jossakin asiassa ei ylletä täydellisyyteen ei vielä seuraa, että asian voi saman tien jättää huomiotta tai että siitä tulisi puhdas mielipidekysymys. Kuvaamassasi tilanteessa pitäisikin selvittää, mikä ääntä värittävistä vahvistimista värittää ääntä vähiten ja valita sitten se (jos siis täydellinen ääni on tavoitteenamme). Tämän sanominen tuottaa suoranaista tuskaa, mutta esimerkiksi mittaukset tarjoavat välineitä tuollaisen asian selvittämiseen (ja koska joku kuitenkin asiaan tarttuu, en siis väitä, että mittaukset ovat riittäviä, erehtymättömiä ja täydellisiä).
 
natas sanoi:
Menee taas miksaukset ja masteroinnit sulavasti sekaisin...

No, molemmilla saadaan ääni "pilattua". Ainoa oikea tapa on äänitää yhdellä stereomikrofonilla ja lyödä leima päälle ;-)

natas sanoi:
Tässä kuva studiosta (Helsingistä). Hyvältä kuulostaa, siitä huolimatta että kyseesä on ihan populaarimusiikkia, vaikka matkaradiosta kuunneltavaksi. Tunnistaako joku kuvan skobet :) ? Muukin laitteisto on samaa tasoa...


Niin, mutta kuulostaako siltä kuin aidossa tilanteessa, vaikkapa konsertissa, on kuulostanut miksauspöydän kohdalla?
Ja millä volyymillä kuulostaa siltä?

Hyvältähän saa levyn kuulostamaan equttamalalla sopivasti, tulee rytmiä ja räiskettä. Onko se tavoite?

--
 
Salival sanoi:
Eggleston Savoy.
Albert Von Schweikertin käsialaa. http://www.stereophile.com/news/10913/ ;)

Asiaan: Minusta suurin osa kommenteista keskittyy hieman epäoleellisuuksiin, kuten mitä informaatiota hukataan laitteissa jne. Omasta mielestäni rajoittavin tekijä on itse stereotekniikka ja etenkin äänitteet. Miellyttävästi toistavat laitteistot ovat yleensä hallitusti p@skovia ja "täydellisesti toistavat" ovat monesti armottomia huonoille äänitteille.

Nykytekniikalla voitaisiin tehdä paljon parempi äänentoistojärjestelmä, mutta sille pitäisi olla myös materiaalia toistettavaksi.
 
Juu. Chartmakers ei oo tuttu putiikki, mutta olis vaan kiva tietää mahdetaanko siellä valita vaikka laulajan mikki sen mukaan, missä mikki+etunen kombossa on paras taajuusvaste ja matalin THD, vaiko sen mukaan missä käytettävissä olevista komboista on lähinnä se soundi mitä levylle halutaan?
 
miksin sanoi:
...olis vaan kiva tietää mahdetaanko siellä valita vaikka laulajan mikki sen mukaan, missä mikki+etunen kombossa on paras taajuusvaste ja matalin THD, vaiko sen mukaan missä käytettävissä olevista komboista on lähinnä se soundi mitä levylle halutaan?

Studiossa ei todellakaan tuijoteta harmonisia säröarvoja tai taajuusvasteita. Päinvastoin, harmonisia lisukkeita tuottava putkietuaste antaa kehnolle lauluäänelle pääsääntöisesti vain lisäarvoa. Tästä syystä moni valmistaja laittaakin puhtaan signaalitien väliin reippaasti säröä ja kompressointia tuottavia putkiviritelmiä. Näiden nimenä voi olla esim. character, drive, boost tms., mutta usein tuo pitkän kokemuksen kautta hankittu ominaissoundi rakennetaan laitteeseen kiinteäksi. Tietty mikki-etunen -kombinaatio antaa kokeneelle äänittäjälle juuri sen oikean ja tavoitellun soundin.
 
LaJazz sanoi:
...
Tietty mikki-etunen -kombinaatio antaa kokeneelle äänittäjälle juuri sen oikean ja tavoitellun soundin.

Juurikin näin. Vaikka kyseessä olisi äänitys, johon ei tarkoituksella haeta jotain juuri määrätynlaista värittymää tai "soundia", vaikka tehtävänä olisi ainoastaan esim. "pianon mahdollisimman luonnonmukainen tallentaminen", niin erilaisia lopputuloksia silti on taatusti yhtä monta kuin tekijöitäkin. Teoreettisessa ihannetilanteessakin, rajattomilla ajallisilla ja taloudellisilla resursseilla kymmenen eri äänittäjää saa taatusti aikaiseksi kymmeneen erilaista lopputulosta. Eli 'se miltä äänitteen pitäsi' kuulostaa on suhteellinen, (kuulijasta ja) tekijästä riippuva asia eikä mikään ilmiö sinänsä, jokaisella tekijällä (ja kuuuntelijalla) kun -tietenkin- on omanlaisensa käsitys siitä miltä sen pianoäänityksen pitäisi kuulostaa.
Siksi mä en oikein ymmärrä sitä kauheeaa huolta mitä jotkut tuntee siitä että joku toinen käyttää levyjensä kuuntelemiseen laitteita jotka ovat ensimmäisen mielestä "värittyneitä". Kun sitä absoluuttista referenssiä kerran _ei_ole_, niin tehtäväksi silloin jää äänitteiden välisten erojen esittäminen. Mahdollisimman täsmällisesti, ja/tai kuulijaa miellyttävällä tavalla etcblaablaaablaaa.
 
Onko sillä väliä miten se äänite on tehty, kunhan se on tehty pilaamatta sitä. Tarkoitan siis sitä, että eikö äänite anna puitteet sille, mitä laitteiston pitäisi toistaa? Laitteiston ei tarvitse kuulostaa yksi yhteen siltä mitä elävä ääni on, vaan siltä mitä kyetään saamaan aikaiseksi äänitteelle.
Äänitteen lopputulos on useimmiten monien seikkojen ja ihmisten summa. Annetaan heidän tehdä työnsä ja nautitaan siitä mitä heiltä saadaan.

Mielestäni armottomuus huonoja levyjä kohtaan tulee siitä, kun laitteisto on ylianalyyttinen. Jos laitteisto toistaa dynamiikan ja äänensävyt oikein, eikä tasoita hiljaisten ja voimakkaampien äänten suhteita, monet huonotkin äänitteet toistuvat kuunneltavasti.
Toiset laitteistot jakavat hyvin rankalla ja jyrkällä tavalla äänitteet, erinomaisiin, hyviin tai erittäin huonoihin, ikään kuin muunlaisia ei olisikaan. Tällaiset laitteistot jättävät mielestäni "kertomatta" äänitteiden todellista rakennetta, eli sitä minkälaiseksi musiikkiteoksen äänimaailma on rakennettu.
 
Back
Ylös