Kyllähän se seinä heijastaa ja kotelon reuna difraktoi koko keskialueen läpi jos kotelo pullottaa seinästä ulos. Idis on upottaa seinään niin ettei reunoja ole, etulevy on koko seinän kokoinen.
Tietysti jos kotelon koko lähentelee puolikasta seinää niin onhan se jo melkeistä sama, toisaalta nyt kotelon sisällä olevat seisovat aallot päästökaistalla on maksimoitu
Voi myös koittaa viistää reunoja ja vähentää matkaa seinälle, vähentää reunadifraktiota, mutta tää pienentää kotelotilavuutta juurikaan vaikuttamatta seisoviin aaltoihin. Villat sivuille kuten arvelit, varmasti auttaa takana olevan seinän heijastuksen kanssa, mutta reunadifratio luultavasti näkyy silti. Ongelmana siis että heti kun ollaan seinästä ulkona niin jollain taajuusalueella alkaa näkyä ongelmat vasteessa.
SBIR interferenssin voipi arvioida näin: laske matka elementin keskeltä etulevyn reunalle, siitä seinälle ja siitä kuuntelupisteeseen ja miinusta suoran äänen matka elementin keskeltä korvalle. Matkaerosta saat taajuuden, millä tulee matalin interferenssidippi. Jos kotelo on 60x60x16, kartio keskellä niin matkaeroa tulee pyöreästi noin 30 + 16 + 16, joka laskee ekan dipin ~1.2m aallonpituudelle, eli seinä näkyy vasteessa on muutaman sadan hertsin korvilta ylöspäin. Toisaalta, jos kotelo on niin iso että reunat on millisekunnin tai pari, eli about puolimetriä kartion keskustasta niin kuin tässä, niin ei kait ne erotu muista huoneen ensiheijasteista ja sikäli sulautuu joukkoon. Idiksenähän on tietysti aivojen tyydyttäminen, koitetaan häivyttää etuseinän vaikutus havaittuun ääneen. Vaikka interferenssi näyttää pahalta taajuusvasteessa, niin ei se korva välttämättä niin paljoa piittaa. Tästä ei ole älyttömästi tutkimusdataa saatavilla, joten melkein pitää kokeilla.
Ite laitan systeemit eri koteloihin, bassot elementti seinään päin pieneen koteloon niin saa lähemmäs kuin 16cm jne. Keskarista voi tehdä kardioidin tyyppisen, mutta sitäkään ei saa tarpeeksi lähelle seinää etteikö interferenssi ois taajuuskaistalla. Vaimennus seinän suuntaan pitäisi saada 20db kantturoille, ja on hieman kyseenalaista toimiiko kardioidisysteeminvaimennus, koska takaa ja edestä tuleva äänes on erillisiä, ja interferoi seinän kanssa kumpikin erikseen ja riippuu kotelon rakenteesta ja aukkojen sijainnista toisiinsa ja seinään nähden miten vaimentuma näkyy kuuntelupaikalla vai näkyykö laisinkaan, seinä on kuitenkin siinä ihan lähikentässä sössimässä. Lopputulos riippuu kuin pitkälle jaksaa optimoida, minkä kokoinen ja muotoinen keskariloota, miten kaukana seinästä jne
Akustiikkapaneelia kehiin. Reunadifraktio hanskaan sopivilla jaoilla ja fyysisillä mitoilla ja pyöristyksillä. Suuntaavuuden kanssa voi pelata,
Nämä ei ole tietenkään pelkästään seinäkaiuttimelle käypäsiä juttuja, vaan kaikille kaiuttimille. Näissä lähellä seinää olevissa on ihan yhtä paljon ongelmia ja ratkottavia asioita kuin kauemmas seinää sijoiteltavissa, ellei enemmän. Idis on jakaa taajuusalue useampaan eri kaistaan ja yrittää optimoida systeemin fyysiset mitat siten, että kuuluvat ongelmat ois mahdollisimman pitkälti päästökaistan ulkopuolella / jotenkin hanskattavissa. Ts. ongelmat kuulokyynnyksen taakse. Kuulokynnyksen ja ongelmien tärkeysjärjestyksen haku meneillään itelläni.
ps. Muista myös, että laajis suuntaa todella vahvasti, eli tarvii säätää kuuntelukulman kanssa sopivan sointitasapainon löytämiseksi, joten pitää melkeistä olla omassa kotelossa, jota pystyy kääntelemään. Laajikset ei ole paras vaihtis seinäkaiuttimeen.