Resistanssikotelo vai mikä se nyt oli

Niin tuollaista takana olevaa reijitystä käyttää ainakin Gradient, jonka pallo toistaa keskialuetta olikohan 300Hz ylöspäin. Kertovat takavaimennuksen olevan sadasosa eteen tulevasta äänitehosta, siis 20 dB, mutta ei kerrota millä taajuusalueella...
 
Noni, heillä on sellainen ratkaisu :) liekkö vasteita saatavilla niin voidaan koittaa pohtia tarkemmin?

Muutama jorina vielä, mitkä jäi kirjoittamatta edelliseen viestiin. Eri valmitajilla on erilaisia ratkaisuja luultavasti monestakin syystä, joista mie näen todennäköisimpänä ihan vaan erottautumisen muista ja toisena systeemin virittelyn työmäärän. Insinööri valitsee erilaisen ratkaisun (ulkonäön) kuin kilpailijoilla ja virittelee siitä tarpeeksi hyvän vasteen, ja saa sitten siirron muihin tehtäviin kun tuhlasi liikaa aikaa yhteen projektiin. Vaihtoehtona että hommaa ei viety ihan finaaliin ja vasteet on vähän sinnepäin, riittävän hyvät että kestää markkinoida.

No juu, systeemin toimintaperiaatteista vielä, miten sen olen itse pohdiskellut.
Parhaiten ääni kumoutuu kun interferoivat ainekset ovat yhtä voimakkaita ja etenevät 180 asteen vaihe-erolla samaan suuntaan. Koska (kotelossa) etäisyydet on kiinteitä ja vaihe-ero riippuu etäisyyksistä, mutta muuttuu taajuuden mukaan (aallonpituus), täytyy myös viiveet olla taajuudesta riippuvaisia. Käytännössä reitityksellä ja vaimennuksella tehdään kaiutinelementin takaäänelle sopiva akustinen alipäästö ja sen ryhmäviive koitetaan sovittaa sopivaksi. Samoin viiveen lisäksi edestä taakse taipuvan äänen paine laskee taajuuden noustessa (bafflestep), jolloinka myös vuotavaa takasignaalia pitää vaimentaa taajuuden kasvaessa. Jos takaäänen vaimennus on 20db niin luultavasti se on suurinpiirtein sama myös taakse taipuvan etuäänen osalta samalla taajuudella että saadaan vaimennus takapuolelle, kardioidin kaltainen vaste.

Jos 300Hz takaääntä meinaa vaimentaa ja kotelo on karkeasti alle metrin kokoluokkaa niin edestä taakse taipuva ääni on melko voimakas, jolloin myös vuodon pitää olla voimakas että saadaan sopiva kumoutuminen aikaan. Jos vuoto on 20db vaimennettu suhteessa edestä taakse taipuvaan ääneen niin tuskin minkäänlaista kardioidiefektiä muodostuu. Jos testaat minkälaisen interferenssikuvion saat miksaamalla ääneksen ja 20db vaimennetun ja hieman viivästetyn kopion kanssa niin kampasuoto, eli vaikutus, on noin +-1db. Sama homma pätee molempiin suuntiin, eli voimakas vuoto takana ja hiljaisempi edestä taipuva ääni heikentää suuntakuviota. Voimakkaampi äänes, kumpi tahansa se onkaan, määrittää äänenpaineen ja hiljaisempi vain moduloi sitä. Tarkoittaa sitä että vuotavan äänen tulee olla mahdollisimman samankaltainen edestä taaksepäin taipuvan ääneksen kanssa, tai muuten jompikumpi dominoi ja isoa vaimennusta ei pääse syntymään.

Nämä on vain yksinkertaistettuja pohdintoja, oikeasti systeemi on melko monimutkainen kun ääni taipuu joka puolelta koteloa, aallonpituus vaihtelee, heijastelee kotelon sisällä ja vaikka mitä. Mutta näin yksinkertaistettuna pääsee kohtuullisella vaivalla kohti tyydyttävää ratkaisua.
 
Viimeksi muokattu:
En ole vastekäyriä nähnyt noista, eivät itse ole julkaisseet, mutta jotkut lehdet ehkä.
Hyvin selostit periaatteen 👍 Liekö sitten niin, että kotelon sisällä täytyy olla jotain monimutkaisempia rakenteita, pelkkä vaimennusmatto ei toimi.🤔
 
No juu, itse pohdittua asiaa joten en tiedä tarkalleen oikeellisuudesta. Näiden tietojen ja pohdinnan avulla sain kuitenkin tehtyä ja viriteltyä kohtuu hyvät ratkaisut itelle joten uskallan kirjoittaa, vastuu lukijalle :)

Varmaan jos haluasi oikein viimeisen päälle vasteet täytyisi myös rakenteen olla monimutkainen ihan sen takia, että oikeassa elämässä asiat ei ole ideaalisia ja sitten joudutaan yrittämään kompensointia. Nimittäin ideaalisilla pisteäänilähteillä suuntakuvion säätö dipolista kardioidiksi ja mitä tahansa siltä väliltä on helppo emuloida säätämällä takaäänen viivettä/vaihetta. Eli asia on yksinkertainen mutta siitä tulee monimutkainen ongelma fyysisten rakenteiden kanssa. Esimerkiksi kaiuttimen takaääni eroaa etuäänestä heti kättelyssä jo ihan kartion muodon ja rungon takia.

Aina puhutaan resistanssikotelosta, mutta en ite keksinyt koskaan mitä tuo resistanssi ies tarkoittaa. Mallinsin systeemiä mielikuvituksessa ja vituixcadissä ihan vaan akustisella alipäästöllä ja muilla yksinkertaisilla asioilla kuten viiveillä. Takaäänen akustiseen alipäästöön vaikuttaa mm. kotelon sisämitat, kaiuttimen runko ja aukkojen koko. Lisäksi aukoissa käytettävän vaimennusmateriaalin vaimennuskertoimet vaikuttaa alipäästöön/hyllysuotimeen. Kaikilla aineksilla on omat mm. paksuudesta ja äänen tulokulmasta, sekä tietysti taajuudesta riippuvat vaimennuskertoimet. Käytännössä eri vaimennusaineet aukon kohdalla on suurinpiirtein ~20db hyllysuotimia. Jos tarviit akustisen alipäästön vaikkapa 700Hz niin täytyy valita sopiva materiaali ja sille sopiva paksuus missä se toteutuu, ja sovittaa se kotelon koon ja reikien koon kanssa suurinpiirtein niin että kokonaisryhmäviive, materiaalissa tapahtuva viive, matka-erosta johtuva viive ja siten kotelon ulkopuolelle muodostuva vaste toimii taaksepäin taipuvan ääneksen kanssa, joka puolestaan riippuu lähinnä etulevyn ja elementin koosta. Homman voi aloitella vaikka VituixCADillä tekemällä ideaalisen säteilijän ja ajatellun etupaneelin kanssa diffraktiosimulaatio ja ihmettele sitten sen takavastetta. Vuotoaukot voi mallintaa ihan vastaavasti, tee vaikka takapaneeli ja siihen muutama luiska. Lisää takapaneeli toiseksi säteilijäksi simulaatioon, lisää viive ja alipäästömutikat ja koita säätä sopivasti ajatellen etäisyyksiä ja käytettyä vaimennusmateriaalia ja noin. Sitten vaan rakennat häkkyrän ja säädät vastaavan vasteen kaiuttimen takaäänestä ;)

Mielikuvittelu ja emulointi on aika suurinpiirteistä, joten näitä joutuu kuitenkin testailemaan. Melamiinivaahto, eli Tokmannin Iisi ihmesieni, näyttää olevan oivallinen hyllysuodin tämmöseen minimaalisen kotelon 8" elementin kardioidihässäkkään. Jotkut muut testaamanai vaimennusaineet toimi kohtuullisesti, mutta tällä sain nätimmät vasteet matalille taajuuksille saakka, sikäli kun kotimittauksiin on luottaminen.

Kui paljo näillä on millään väliä niin enpä tiedä, kunha lopullinen järjestelmä kuulostaa tarpeeksi hyvältä ja on mukavaa puuhailua harrastuksen parissa :)

Muoks.
esim Ewonan vaimennuskertoimet löytyy kuvaajana tuotelehdykästä https://ewona.fi/wp-content/uploads/2022/01/tuotekortti-basic-web.pdf
Täällä jotain kaikenlaisten matskujen vaimennuskertoimia https://www.acoustic-supplies.com/absorption-coefficient-chart/
Melamiinivaahdon kertoimet kuvaajana Basotectin sivulta https://plastics-rubber.basf.com/global/en/performance_polymers/products/basotect.html
 
Viimeksi muokattu:
Terve, minulla on jostain tullut päähänpinttymä, että seuraavaan asuntoon pitäisi saada kovaääniset seinään/rakenteeseen upotettua, jotta huoneen etuseinän heijastuksen katoaisivat, ja ne saisi piiloon valkokankaan taakse. Nykyiset 15-tuumaiset koaksiaalit tietty kiinnostaisivat, ja tällaisen tekeminen on kai periaatteessa suoraviivaista, mutta jäljelle jäävät tietenkin lattian ja luultavasti sivuseinän tai -seinien heijastukset.

Onko kukaan miettinyt tehdä resistanssikoteloa ns. äärettömään tasoon? Oletetaan vaikka, että portit olisivat elementin neljällä sivulla, jolloin rakenne olisi symmetrinen.

Lattiaheijastukseen helpompi (ja parempi?) ratkaisu saattaisi olla toinen wooferi koaksiaalin ja lattian väliin. Paremman puutteessa koitin pelata VituixCAD:lla seuraavanlaisella kytkennällä, jossa kaiutinelementtien suuntakuvio on signaturen 15-tuumainen BMS 15C262 (wooferi) puoliavaruudessa. Elementit #2 ja #3 emuloivat siis vuotoportteja.

1684059612065.png

Referenssi pelkällä yhdellä elementillä on tällainen.
1684059701746.png

Kaksi "vuotoporttia" eivät tunnu toimivan:
1684060040924.png

Toinen lisäwooferi alle (elementti #3 yhtä kovaa kuin #2):
1684060111124.png

Onko tällaista mahdollista simuloida VituixCAD:lla vai meneekö heti nikkaroinniksi ja mittauksiin?

Alla olevan mukaan etuseinän portitus ei olisi välttämättä huono idea, mutta soveltuuko tämä resistanssikotelo nyt ollenkaan kuvaamaani tilanteeseen?
Mikään DI=5-6 kardioidimaisista ei ole yksinään erityisen tehokas lattiaheijastukseen ja seinäheijastukseen kapeassa huoneessa. Portin pinta-aloilla voi toki kikkailla epäsymmetrian aikaansaamiseksi, mutta reilumpi vaimennus sivuseinän ja lattian suuntaan edellyttää lopulta porttisignaalin ottamista ulos mahdollisimman voimakkaana ja edestä, jotta voimakkain vaimennus kääntyisi mahdollisimman sivulle, miel. dipolin ja hyperin välimaastoon.
Veikkaan, että vaikutus on melko vaatimaton pelkällä pinta-alojen painotuksella.

Etuseinässä olevaa portitusta kannattaa kokeilla. Sillä on pari vähintään teoreettista etua. Myös vaakatasossa jos kotelo voi tai pitää olla leveä suhteessa kartioon. Esim. fillauksella tehtävä alipäästö voi olla asteen kevyempi, koska kartion takapuoli suuntaa etuporttien suuntaan hiukan enemmän kuin sivuportteihin takaviistoon. Tuon päälle saadaan etureunan diffraktion tuottamaa suuntaavuutta takasektoriin (muilla kuin pyöreillä baffeleilla). Lisäksi fillauksen ja portin tuottama alipäästö vaimentaa kotelon sisäkautta herätettyä porttirakojen diffraktiosignaalia, joten rakojen etupuolen diffraktiot tuottavat hiukan lisäsuuntaavuutta ja hajottavat reunaheijastusten vaikutuksia taajuuskaistalla tasaisemmin (kotelon ulkoreunan painotus vähenee).
 
Niin vanhaa juttua lainasit etten taida tuosta enää allekirjoittaa mitään. Seinäasennus on voittajakonsepti ilman mitään lisättyä suuntaavuutta. Ei tarvita resistanssikoteloita eikä välttämättä mitään tai ainakaan kovin kummoista disun suuntainta. Pelkästään kohtalainen akustiikka, eikä kotelo- ja baffelikonsepteilla ole sen jälkeen mitään jakoa.
 
Viimeksi muokattu:
Ok, uskotaan. Pelkää vaan että se ”kohtalainen akustiikka” voi jäädä puuttumaan. No hakusessa tietty sellainen tila, ettei tarvitse ihan nurkkaan kajaria laittaa.
 
Pelkää vaan että se ”kohtalainen akustiikka” voi jäädä puuttumaan. No hakusessa tietty sellainen tila, ettei tarvitse ihan nurkkaan kajaria laittaa.
En tiedä mitä kaikkea seinään on tarkoitus upottaa, mutta jos subbarit jää liikuteltaviksi niin niillä saa basson akustiset haasteet taklattua sijoittelemalla ja sähköisillä säädöillä ja ehkä jopa automaattisella huonekorjauksellakin. Ja sen jälkeen kohtalainen akustiikka on mun mittapuulla melko helppo saavuttaa, aloittaa vaikka seinien (ja katon) ensiheijastuspisteillä, akustoiva matto, jos ikkunoita niin verhoja voi hyödyntää (valkokangas viittaa tykkiin joten hämärrystä vaatinee ainakin kesäaikaan ellei ole kellaritila).

Olen kuullut seinään upotettua subbaria, mutta en ole sen enempää perehtynyt, että onko se automaattisesti _paras_ vaihtoehto ja paljonko siinä elementin sijoittelu vaikuttaa, vai vaikuttaako. Jos se on ns. lyömätön vaihtoehto tietäjien mielestä niin silloinhan nekin kannattaa ehdottomasti seinään kiinnittää niin säästyy lattiapinta-alaa.
 
Pelkää vaan että se ”kohtalainen akustiikka” voi jäädä puuttumaan.
Mikään konsepti (paitsi luurit) ei toimi hyvin ilman kohtalaista akustiikkaa. Tuolta kantilta ajateltuna kikkailu suuntaavuumenetelmillä on lähinnä teknistä mielenkiintoa ja harrastamista ilman musantoistoon liittyvää rationaalista tavoitetta. "Hyvin" riippuu tietenkin preferensseistä. Joillekin kakofonia voi olla parasta mitä on olemassa.
 
Viimeksi muokattu:
Mikään konsepti (paitsi luurit) ei toimi hyvin ilman kohtalaista akustiikkaa. Tuolta kantilta ajateltuna kikkailu suuntaavuumenetelmillä on lähinnä teknistä mielenkiintoa ja harrastamista ilman musantoistoon liittyvää rationaalista tavoitetta. "Hyvin" riippuu tietenkin preferensseistä. Joillekin kakofonia voi olla parasta mitä on olemassa.
Nojuu, pidetään tavoitteena, että akustiikka paranee tilaa (joskus) vaihtaessa. Tässä tosiaan olisi kyse olohuoneesta, ei erillisestä AV-tilasta.

Ehkä kyseessä tässä vaiheessa lähinnä tekniken mielenkiinto, koska en ole muistaakseni koskaan kuullut seinään upotettuja kaiuttimia, jos elokuvateattereita ei lasketa.
 
En tiedä mitä kaikkea seinään on tarkoitus upottaa, mutta jos subbarit jää liikuteltaviksi niin niillä saa basson akustiset haasteet taklattua sijoittelemalla ja sähköisillä säädöillä ja ehkä jopa automaattisella huonekorjauksellakin. Ja sen jälkeen kohtalainen akustiikka on mun mittapuulla melko helppo saavuttaa, aloittaa vaikka seinien (ja katon) ensiheijastuspisteillä, akustoiva matto, jos ikkunoita niin verhoja voi hyödyntää (valkokangas viittaa tykkiin joten hämärrystä vaatinee ainakin kesäaikaan ellei ole kellaritila).

Olen kuullut seinään upotettua subbaria, mutta en ole sen enempää perehtynyt, että onko se automaattisesti _paras_ vaihtoehto ja paljonko siinä elementin sijoittelu vaikuttaa, vai vaikuttaako. Jos se on ns. lyömätön vaihtoehto tietäjien mielestä niin silloinhan nekin kannattaa ehdottomasti seinään kiinnittää niin säästyy lattiapinta-alaa.
Tässä oli tähtäimenä taajuudet 100-500Hz, eli se alue joka on kampasuotunut vaikka noissa omissa olkkarin mittauksissa. Subbari mulla on nurkassa, ja pidetään vaikka tässäkin tavoitteena, että niiden lukumäärä kasvaa :sneaky: Sinällään olen ollut tyytyväinen sohvalle equtettuun vasteeseen alle 100Hz.
 
Tässä oli tähtäimenä taajuudet 100-500Hz, eli se alue joka on kampasuotunut vaikka noissa omissa olkkarin mittauksissa. Subbari mulla on nurkassa, ja pidetään vaikka tässäkin tavoitteena, että niiden lukumäärä kasvaa :sneaky: Sinällään olen ollut tyytyväinen sohvalle equtettuun vasteeseen alle 100Hz.
Juu, eihän tuo ihan mahdottomalta vaikuta, joskin jos lähtee viilaamaan niin 60 -100 Hz _saattaa_ olla kokonaisenergialtaan hieman alhaisempi kuin 60 Hz ja alle. On sen verran huippua ja monttua. Mutta ehkä lillukanvarsia ja jos saattaa tulla lisää subbaria niin korjaantunee silläkin. 100 - 200 Hz on vaimentunut ja onko nuo piikit sitten sitä kampasuotoa, en ole niin perehtynyt. Mutta tuo 200 Hz tienoohan on yleisesti ja useimmiten pistetty lattiaheijastuksen piikkiin mikä voi toki kertautua pahemmaksi muistakin heijastuksista. Kuvassa näkyi olevan ewona-levyjä sohvan päällä, jos jossain vaiheessa on aikaa ja energiaa niin voihan niitä kokeilla lattialle ja seinälle ensiheijastuspisteisiin vaikka siihen oikeaan kanavaan ja tsekata miltä mittaukset sitten näyttää. Tai molemmat päällekäin lattialle ja/tai seinälle jne. Eli saatko tuota kampasuotoa taltutettua "millään" konstilla. Ehkä olet jo kokeillutkin, en lukenut ketjua eteenpäin, vain tuon linkatun viestin.

itselläni ei ole upotettuja kajareita, mutta seinälle ripustetut on kankaan takana. En ole ihan varma oliko se varsin autuaaksi tekevä ratkaisu akustisesti, mutta nykykäyttöön juuri oikea ratkaisu. Subbarit etunurkissa, jotka sai säätämällä pelaamaan aika kivasti joten luovuin raskaasta bassoakustoinnista pari vuotta sitten. Vai liekö jo enemmänkin.

Kuvituskuva netistä, ei oma setti. Mun kankaan taus on niin hirveä näky että siitä ei parane kuvia ottaa.

ff926803f29124d3680bdd6c098ea4fd.jpg
 
Nojuu, pidetään tavoitteena, että akustiikka paranee tilaa (joskus) vaihtaessa. Tässä tosiaan olisi kyse olohuoneesta, ei erillisestä AV-tilasta.

Ehkä kyseessä tässä vaiheessa lähinnä tekniken mielenkiinto, koska en ole muistaakseni koskaan kuullut seinään upotettuja kaiuttimia, jos elokuvateattereita ei lasketa.
Seinään asennettavia valmiita ja edukkaita ratkaisuja on tarjolla monelta eri toimijalta esim. JBL 8".

 
Niin vanhaa juttua lainasit etten taida tuosta enää allekirjoittaa mitään. Seinäasennus on voittajakonsepti ilman mitään lisättyä suuntaavuutta. Ei tarvita resistanssikoteloita eikä välttämättä mitään tai ainakaan kovin kummoista disun suuntainta. Pelkästään kohtalainen akustiikka, eikä kotelo- ja baffelikonsepteilla ole sen jälkeen mitään jakoa.

Missä kohtaa tämä voittajakonsepti alkaa turahtaa? Olen hahmotellut jämälevyistä nikkarointitilaan n.160L koteloita (15" + 5" laajis) joilla on syvyyttä n.16cm ja muodoltaan siis isot, lituskaiset seinää vasten asettuvat. Nyt kuitenkin muodostuisi 16cm porras joka muodostaa omanlaistaan bafflesteppiä / SBIR ilmiötä. Voisihan koteloa tietty ympäröidä villalevyillä mutta liekö apua vrt. täysin seinään upotettu konsepti?
 
Kyllähän se seinä heijastaa ja kotelon reuna difraktoi koko keskialueen läpi jos kotelo pullottaa seinästä ulos. Idis on upottaa seinään niin ettei reunoja ole, etulevy on koko seinän kokoinen.

Tietysti jos kotelon koko lähentelee puolikasta seinää niin onhan se jo melkeistä sama, toisaalta nyt kotelon sisällä olevat seisovat aallot päästökaistalla on maksimoitu :) Voi myös koittaa viistää reunoja ja vähentää matkaa seinälle, vähentää reunadifraktiota, mutta tää pienentää kotelotilavuutta juurikaan vaikuttamatta seisoviin aaltoihin. Villat sivuille kuten arvelit, varmasti auttaa takana olevan seinän heijastuksen kanssa, mutta reunadifratio luultavasti näkyy silti. Ongelmana siis että heti kun ollaan seinästä ulkona niin jollain taajuusalueella alkaa näkyä ongelmat vasteessa.

SBIR interferenssin voipi arvioida näin: laske matka elementin keskeltä etulevyn reunalle, siitä seinälle ja siitä kuuntelupisteeseen ja miinusta suoran äänen matka elementin keskeltä korvalle. Matkaerosta saat taajuuden, millä tulee matalin interferenssidippi. Jos kotelo on 60x60x16, kartio keskellä niin matkaeroa tulee pyöreästi noin 30 + 16 + 16, joka laskee ekan dipin ~1.2m aallonpituudelle, eli seinä näkyy vasteessa on muutaman sadan hertsin korvilta ylöspäin. Toisaalta, jos kotelo on niin iso että reunat on millisekunnin tai pari, eli about puolimetriä kartion keskustasta niin kuin tässä, niin ei kait ne erotu muista huoneen ensiheijasteista ja sikäli sulautuu joukkoon. Idiksenähän on tietysti aivojen tyydyttäminen, koitetaan häivyttää etuseinän vaikutus havaittuun ääneen. Vaikka interferenssi näyttää pahalta taajuusvasteessa, niin ei se korva välttämättä niin paljoa piittaa. Tästä ei ole älyttömästi tutkimusdataa saatavilla, joten melkein pitää kokeilla.

Ite laitan systeemit eri koteloihin, bassot elementti seinään päin pieneen koteloon niin saa lähemmäs kuin 16cm jne. Keskarista voi tehdä kardioidin tyyppisen, mutta sitäkään ei saa tarpeeksi lähelle seinää etteikö interferenssi ois taajuuskaistalla. Vaimennus seinän suuntaan pitäisi saada 20db kantturoille, ja on hieman kyseenalaista toimiiko kardioidisysteeminvaimennus, koska takaa ja edestä tuleva äänes on erillisiä, ja interferoi seinän kanssa kumpikin erikseen ja riippuu kotelon rakenteesta ja aukkojen sijainnista toisiinsa ja seinään nähden miten vaimentuma näkyy kuuntelupaikalla vai näkyykö laisinkaan, seinä on kuitenkin siinä ihan lähikentässä sössimässä. Lopputulos riippuu kuin pitkälle jaksaa optimoida, minkä kokoinen ja muotoinen keskariloota, miten kaukana seinästä jne :)

Akustiikkapaneelia kehiin. Reunadifraktio hanskaan sopivilla jaoilla ja fyysisillä mitoilla ja pyöristyksillä. Suuntaavuuden kanssa voi pelata,

Nämä ei ole tietenkään pelkästään seinäkaiuttimelle käypäsiä juttuja, vaan kaikille kaiuttimille. Näissä lähellä seinää olevissa on ihan yhtä paljon ongelmia ja ratkottavia asioita kuin kauemmas seinää sijoiteltavissa, ellei enemmän. Idis on jakaa taajuusalue useampaan eri kaistaan ja yrittää optimoida systeemin fyysiset mitat siten, että kuuluvat ongelmat ois mahdollisimman pitkälti päästökaistan ulkopuolella / jotenkin hanskattavissa. Ts. ongelmat kuulokyynnyksen taakse. Kuulokynnyksen ja ongelmien tärkeysjärjestyksen haku meneillään itelläni.

ps. Muista myös, että laajis suuntaa todella vahvasti, eli tarvii säätää kuuntelukulman kanssa sopivan sointitasapainon löytämiseksi, joten pitää melkeistä olla omassa kotelossa, jota pystyy kääntelemään. Laajikset ei ole paras vaihtis seinäkaiuttimeen.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän se seinä heijastaa ja kotelon reuna difraktoi koko keskialueen läpi jos kotelo pullottaa seinästä ulos. Idis on upottaa seinään niin ettei reunoja ole, etulevy on koko seinän kokoinen.

Tietysti jos kotelon koko lähentelee puolikasta seinää niin onhan se jo melkeistä sama, toisaalta nyt kotelon sisällä olevat seisovat aallot päästökaistalla on maksimoitu :) Voi myös koittaa viistää reunoja ja vähentää matkaa seinälle, vähentää reunadifraktiota, mutta tää pienentää kotelotilavuutta juurikaan vaikuttamatta seisoviin aaltoihin. Villat sivuille kuten arvelit, varmasti auttaa takana olevan seinän heijastuksen kanssa, mutta reunadifratio luultavasti näkyy silti. Ongelmana siis että heti kun ollaan seinästä ulkona niin jollain taajuusalueella alkaa näkyä ongelmat vasteessa.

SBIR interferenssin voipi arvioida näin: laske matka elementin keskeltä etulevyn reunalle, siitä seinälle ja siitä kuuntelupisteeseen ja miinusta suoran äänen matka elementin keskeltä korvalle. Matkaerosta saat taajuuden, millä tulee matalin interferenssidippi. Jos kotelo on 60x60x16, kartio keskellä niin matkaeroa tulee pyöreästi noin 30 + 16 + 16, joka laskee ekan dipin ~1.2m aallonpituudelle, eli seinä näkyy vasteessa on muutaman sadan hertsin korvilta ylöspäin. Toisaalta, jos kotelo on niin iso että reunat on millisekunnin tai pari, eli about puolimetriä kartion keskustasta niin kuin tässä, niin ei kait ne erotu muista huoneen ensiheijasteista ja sikäli sulautuu joukkoon. Idiksenähän on tietysti aivojen tyydyttäminen, koitetaan häivyttää etuseinän vaikutus havaittuun ääneen. Vaikka interferenssi näyttää pahalta taajuusvasteessa, niin ei se korva välttämättä niin paljoa piittaa. Tästä ei ole älyttömästi tutkimusdataa saatavilla, joten melkein pitää kokeilla.

Ite laitan systeemit eri koteloihin, bassot elementti seinään päin pieneen koteloon niin saa lähemmäs kuin 16cm jne. Keskarista voi tehdä kardioidin tyyppisen, mutta sitäkään ei saa tarpeeksi lähelle seinää etteikö interferenssi ois taajuuskaistalla. Vaimennus seinän suuntaan pitäisi saada 20db kantturoille, ja on hieman kyseenalaista toimiiko kardioidisysteeminvaimennus, koska takaa ja edestä tuleva äänes on erillisiä, ja interferoi seinän kanssa kumpikin erikseen ja riippuu kotelon rakenteesta ja aukkojen sijainnista toisiinsa ja seinään nähden miten vaimentuma näkyy kuuntelupaikalla vai näkyykö laisinkaan, seinä on kuitenkin siinä ihan lähikentässä sössimässä. Lopputulos riippuu kuin pitkälle jaksaa optimoida, minkä kokoinen ja muotoinen keskariloota, miten kaukana seinästä jne :)

Akustiikkapaneelia kehiin. Reunadifraktio hanskaan sopivilla jaoilla ja fyysisillä mitoilla ja pyöristyksillä. Suuntaavuuden kanssa voi pelata,

Nämä ei ole tietenkään pelkästään seinäkaiuttimelle käypäsiä juttuja, vaan kaikille kaiuttimille. Näissä lähellä seinää olevissa on ihan yhtä paljon ongelmia ja ratkottavia asioita kuin kauemmas seinää sijoiteltavissa, ellei enemmän. Idis on jakaa taajuusalue useampaan eri kaistaan ja yrittää optimoida systeemin fyysiset mitat siten, että kuuluvat ongelmat ois mahdollisimman pitkälti päästökaistan ulkopuolella / jotenkin hanskattavissa. Ts. ongelmat kuulokyynnyksen taakse. Kuulokynnyksen ja ongelmien tärkeysjärjestyksen haku meneillään itelläni.

ps. Muista myös, että laajis suuntaa todella vahvasti, eli tarvii säätää kuuntelukulman kanssa sopivan sointitasapainon löytämiseksi, joten pitää melkeistä olla omassa kotelossa, jota pystyy kääntelemään. Laajikset ei ole paras vaihtis seinäkaiuttimeen.

Iso kiitos tmuikulle kattavasta vastauksesta ja muille pahoittelut ketjun hämmentämisestä!

Sen verran vielä tästä että jos nyt väkisin haluaisi laajista käyttää niin olisi ennestään pari 3" elementtiä voimakkaasti nousevalla vasteella (LaVoce FAN030.71-8, alla liitekuva) Kolmetuumaisen säteilykuvio olisi jo aika laaja ja sen kaveriksi 15" Fane jonka qts 0,7 tukisi IB / villoihin puhaltelua (15-300TC) Tekisi siis vaan vaneribafflelin reunapyöristyksillä ja asentaisi seinäpintaan, koolausvälin puurakenteisiin kiinni. Laajikselle oma kammionsa, wooferille ei mitään / IB. (nämä em elementit löytyy siis ennestään) Eipä tuo laajis kaksisia bileita mahdollistaisi mutta ei ole kohteessa tarpeenkaan.
Edit. LaVoce laajiksen nouseva vaste nostettu esiin sen vuoksi että vaikka tämän levyn asentaisi korkeammallekkin ts. katonrajaa kohti ja laajis voimakkaasti off-axis (seinä/säilytys tilaa jäisi alempana käyttöön) niin korvankorkeudella vaste olisi jo tasoittunut mukavasti kun vaan tutkii tarkoin ennen asennusta.



FAN030.71-8.gif
 
Viimeksi muokattu:
Joo ei muuta kun ihmettelemään ja tekemään :) Jos suinkin mahdolista, niin jätä joku pelivara. Esimerkiksi leivo basso osaksi seinää, mutta jätä joku lokero yläpäätä varten, johon voi sitten istuttaa kaiuttimen jos toisenkin. Joku laippa ja villaa sovitteeksi. Tai jotain. Jos kerralla rakentaa valmiille pinnalle ja saundi ei vastaakkaan odotuksia niin et pystykään enää vaikuttamaan asioihin purkamatta koko rakennelmaa.
 
Meinasin kokeilla Fostex FE108EZ.n istuttaa resistanssikoteloon. Sellasta tipan muotoista koteloa haaveilen. Sisätilavuutta moiselle jäisi arviolta nelisen litraa. Olisiko tuo sopiva tilavuus, vai oliko niin, ettei tilavuudella hirveästi väliä? Meinasin kotelon pyöristää elementin laipan jatkumoksi, joka kääntyy sinne tipan häntään. Millä määrittelen rei-ityksen etäisyyden kartion keskipisteeseen? Sd tuossa lienee jotain 50cm2 luokkaa? Rei-itystä 100-200%? Varmaankaan mitään reiän pinta-ala/syvyys suhteen raja-arvoa kukaan ei osaa kertoa, jokna jälkeen reikä alkaa toimia resonaattorina?

2-3-tietä tästä meinasin toimistoon. Mikäli tämä yläkerta onnistuu, niin sitten mietin basso-osastoa.
 
Meinasin kokeilla Fostex FE108EZ.n istuttaa resistanssikoteloon. Sellasta tipan muotoista koteloa haaveilen. Sisätilavuutta moiselle jäisi arviolta nelisen litraa. Olisiko tuo sopiva tilavuus, vai oliko niin, ettei tilavuudella hirveästi väliä? Meinasin kotelon pyöristää elementin laipan jatkumoksi, joka kääntyy sinne tipan häntään. Millä määrittelen rei-ityksen etäisyyden kartion keskipisteeseen? Sd tuossa lienee jotain 50cm2 luokkaa? Rei-itystä 100-200%? Varmaankaan mitään reiän pinta-ala/syvyys suhteen raja-arvoa kukaan ei osaa kertoa, jokna jälkeen reikä alkaa toimia resonaattorina?

2-3-tietä tästä meinasin toimistoon. Mikäli tämä yläkerta onnistuu, niin sitten mietin basso-osastoa.

Heitän ajatuksia ilmaan ja näitä ei tule käsittää kehoituksena tehdä kuten sanon, vaan keskustelun herättäjänä :D

Kartio on aika pieni eikä sillä siten ole potentiaalia tai tarvettakaan liikuttaa suuria määriä ilmaa. Alapäälle suunnittelet vielä bassoratkaisua niin mielestäni vuotavaa alaa ei tarvita noin paljoa.
En ole omia kokeiluja tämän tyyppisillä koteloilla tehnyt pienellä elementillä, mutta lähtisin tässä liikkeelle ajatuksesta noin 45 - 60% vuotoa vs kartion koko.

Pisaran muotoinen kotelo..
Vuodon tekisin muodon takia poraamalla reikiä, tai ehkä saat jyrsittyä slotit? Sitten kotelon maalaus reikineen. Huopa liimattuna kotelon sisäpintaan ja vaimennus napakalla limivaahtomuovilla niin että elementin magneetti tukee vaahtomuovin napakasti reikiä (tai koloja) vasten. Vaahtomuovi voisi olla luokkaa 3cm paksua.
Reikälinja(t) about magneetin kohdalle niin sattuu suht sopivasti sekä mekaanisen pidon että vuodon sijainnin suhteen, toki riippuen minkä kokoinen "pisara" tulossa.
Muutamaa senttiä kauemmas ei kartion ja portin/reikien sijainnin saisi antaa karata.

4 litraa kuulostaa hieman isolta pienelle elementille. Saisiko pisarasta tiristettyä litran pois?
 
Back
Ylös