Resistanssikotelo vai mikä se nyt oli

Antti U

Käyttäjä
Liittynyt
4.5.2012
Viestejä
28
Käsitykseni mukaan tuommoinen resistanssikotelo on takaa vuotava=ääntä hidastava. Mitä vaaditaan elementiltä, joka sopii resistanssikoteloon? Onko olemassa jotain laskukaavaa resistanssikotelon suunniteluun? Vai onko niin, että kaiki soveltuvat, mutta kotelo täytyy sovittaa elementin mukaan. Mitenkäs subbari? Dipolisubbaria on vaikea sovittaa koteloituihin kaiuttimiin ja koteloitua subbaria on vaikea open bafleen. Tiedän koska kokeiltu on. Mutta miten, kun kyseessä on resistassikoteloidut kaiuttimet? onko helpompi sovittaa koteloitu vai dipoli subbari?
 
Moro,

Uppaan aiheen, sillä tämä kiinnostaa minuakin: Karkeasti minkälainen Qts arvo elementillä olisi resistanssikoteloon optimi? Jos nyt on tarkoitus keskiääninen laittaa resistanssikoteloon, niin olisiko hyvä peukalosääntö mitoittaa kotelon tilavuus niin kuin elementin laittaisi umpikoteloon ja Q-arvoksi saisi hieman yli 0,7? Uskoisin, että vuotava kotelo laskee Q-arvoa, eikö totta?

Mitä muuta resistanssikoteloon liittyvää teoriaa on harrastajilla tiedossa? Kimmosto on ainakin pelannut resistanssikoteloitujen bassojen kanssa, mutta muuttuuko tilanne keskiäänialueella? Onko ohjeistusta vuotavien reikien pinta-alaan tai kokoon ylipäätään ja toisaalta paljonko ja minkäkaltaista vaimennusta koteloon on hyvä laittaa? Mahtaako keskiäänisten kanssa olla niin että jos sokkona tekee ilman kaiuttoman huoneen tarkistusmittauksia, niin lopputulos on helposti _suuntakuvioltaan_ (tai tehovasteeltaan suoraan säteilyyn verrattuna) huonompi kuin yksinkertaisena suljetun/refleksipöntön kanssa?
 
^Minä en nyt aiheesta kovin paljoa tiedä, mutta resistanssikotelon tarkoitus on tehdä kaiuttimen säteilykuviosta hyperkardioidi. Säteilykuvio on jo valmiiksi sellainen baffle stepin yläpuolella, joten reijitystä tarvitaan korkeintaan alimmilla keskiäänillä ja ylimmillä bassoilla kotelon leveydestä riippuen.
 
Resistanssikotelon tarkoitus on tavoitella kardioidimaista/yksisuuntaista suuntakuviota; kardioidia ... superkardioidia ... hyperkardioidia. Elementin parametrit eivät juurikaan liity tuohon prosessiin. Systeemin alarajataajuus nousee vuodon takia tyypillisesti oktaavin...pari elementin ja systeemin resonanssin yläpuolelle, jolloin Q-arvot menettävät merkityksensä. Pieni resistanssikotelo pudottaa koko systeemin Q-arvon liki nollaan, vaikka elementin Qts olisi mikä. Äärettömän suuri resistanssikotelo ei taas vaikuta yhtään.

Kotelon tilavuus määräytyy halutun porttiviiveen mukaan, joka on luonnollisesti suoraan verrannollinen kotelon leveyteen. Kun kotelo tehdään niin syväksi että elementin magneetin ja takaseinän väliin jää ilmaa 20-25 cm, syntyy suht sopiva tilavuus automaattisesti. Kotelon sisäkorkeus ei tietenkään saa olla radikaalisti suurempi kuin leveys, jotta nyrkkisääntö toimisi.

Porttirei'itys aloitetaan melko läheltä sivuseinän etureunaa. Reikäsuhde 50% ja vuotoalaa noin 200%Sd. 20mm rakoa, 20 mm kannasta jne. Resistanssimateriaaliksi synteettistä, mahdollisimman jäykkää ja venymätöntä neulehuopamattoa. Huopa liimataan ja nidotaan kotelon ulkopintaan, jotta raot saadaan pystysuunnassa mahdollisimman reunoille ja vaimennettua akustisesti sisältä.

Kolme...neljä etummaista rakoa täytetään puolikovilla vanumakkaroilla. Lisäksi porttien päälle sisäpuolelle tungetaan vanua aika tiukkaan, jotta keskialue ei jolisi liian dipolisesti/hyperkardioidisesti. Elementin ympärille jätetään vanutonta tilaa, jotta elementti jäähtyisi edes jotenkin. Vaimennus piikkisuoraan taakse on superkardioidilla vähintään noin 15 dB koko kaistalla, jota pidetään tavoitteena porttien sisäpuolia vanutettaessa.

Kotelon leveydellä voi yrittää hallita alarajataajuutta sekä suuntakuvion leveyttä keskialueella. Elementin halkaisijaan nähden yli 100mm levitystä eli 50x50mm viisteitä ei kannata tehdä etunurkkiin ellei suuntakuviota halua erityisesti levittää.
 
Elementin rakenteella on kuitenkin väliä. Elementin runko saisi olla suht avoin ja resonoimatta taakse hengittävä, jottei portin kautta tulisi ylimääräistä jolinaa ja vastevippauksia. Porttien sekä kotelon vanutus alipäästää porttisignaalia eli suodattaa keskialuetta, mutta parempi pelata varman päälle ja valita nykyaikainen hengittävä runko. Jos tavoitellaan hyvin käyttäytyvää ja suht dipolista eli hyperkardioidia, kannattaa harkita vaiheplugillista elementtiä. Se tuottaa ainakin teoriassa hiukan vähemmän tilavuuspoikkeutusta eteen, joten portista saadaan suhteessa hiukan enemmän painetta. Lähelle kotelon taakse mitoitettu kardioidi ei taas tykkää täydestä porttisignaalista, jolloin vaiheplugi ei ole välttämättä eduksi. Kardioidia tavoiteltaessa koteloa voi myös hiukan levittää ja viistää etunurkista, jotta portteja mahtuu riittävästi vaimentamaan sisäpuolelta ja saadaan etulevyltä suuntaavuusapua yläpäähän.

Kotelo saisi olla sisäpuolelta kiilamainen tai muuten diffusoiva, jottei kiinteiden seinien välille muodostuisi seisovia aaltoja. Esim. ampparien kotelot ovat taaksepäin madaltuvia. KS-1807 keskarissa on 90 asteinen kiila keskellä, mutta ylä- ja alapinnat ovat samansuuntaiset. Kotelossa on tiukaksi vanuttamatonta tilavuutta melko vähän - enintään puolet eli 5 litraa per elementti, joten mahdotonta seisovaa aaltoa ei pääse syntymään. Kiiloilla ei saa syödä nyrkkisäännöllä mitoitettua nettotilavuutta - varsinkin jos ei halua tehdä liian dipolimaisesti taakse huutavaa hyperkardioidia.
 
^^Keskarille taitaa riittää pienempikin vuotoala, vai mitenkä?

Tuossapa kyllä melko tyhjentävästi resistanssikotelon lyhyt oppimäärä. :)
 
Keskarikartiot on niin pieniä ettei alle 200% vuotoalaa ole kovin hedelmällistä tavoitella. Mieluummin pintaa riittävästi, jotta signaali pysyy lineaarisena. Porttikin on itsessään säteilijä, jonka suuntaavuus vähenee kun leveysmitta pienenee. Eli portin leveys vaimentaa sen omaa signaalia taaksepäin, mikäli on päässyt käymään niin että viive ja alipäästö eivät ole sattuneet just kohdalleen. KS-1807 tapauksessa vuotoa on 350%Sd, mutta porteissa on reilusti vanua.
 
Kun nyt olen lukenut tätä ^ tiivistelmää muutamaan kertaan ja vertaan sitä omaan rakennelmaani, niin onko tämän viimeisen evoluution Ks-1807SC bassolaatikoiden leveys ja korkeus minimoitu kardioidisuuden paremman toiminnan vuoksi (mitä tuosta mitoitusohjeesta ymmärsin) vai täsmätäänkö kapeammalla etulevyllä suuntaavuutta pienemmäksi MTM-osan takia? Siis kun oma loota on muodoiltaan lähempänä KS-702 kehitysversiota.

Muuta lukemisen aiheuttamia ajatuksia ovat, että nähtävästi tiukemman huovan vuoksi vaahtomuovit on nyt hylätty (ei ole minullakaan) mutta vanua käytetään yhä (minulla tyhjät laatikot), tämä sisäinen vaimentamattomuus tarkoittaisi siis sitä että basso-osani on enemminkin dipoli kuin kardioidi.
Hyvältähän nuo kuulostaa mutta uuden version tekeminen polttelee hieman.
 
^Ulkonäkö ja yhteensopivuus MTM:n kanssa on kapeuden syy. Jos aatellaan pelkkää basso-osaa, olisi eduksi että se on vähintään 42cm leveä. 5cm lastenpatjat mahtuu silloin kunnolla etunurkalle asti. Tiukempi huopa vähentää vaahtomuovin tarvetta, mutta tilan puolesta siihen on hyvä varautua jos leveyden kanssa ei tule ongelmia.
Sulle reilusti dipolinen lienee paras, koska vissiin edelleen kuuntelet pää lähellä takaseinää, jolloin basso buustautuu turhan reippaasti kardioidilla.
 
Syvyyshän täällä se isompi ongelma on, tuommoinen 42x65x30cm (l,k,s) on helpompi sijoittaa kuin 33x65x45cm, korkeuden säädöllä päästään syvyydessä jo 20-puolelle.
Hyvinhän tämä toimii, kuuntelupaikka on yhä takaseinän lähellä. Mitä hataria muistikuvia on alkuperäisestä kokonaisuudesta niin silloin bassossa oli semmoista paksun jytäkkää potkua, nyt sitten potkun sijaan semmoista kepeää notkeutta.
Kuitenkin ykkösversiossa on muutamakin rakenteellinen moka (kuten olematon sisätuenta minkä ansiosta kyljet pärräävät noin 60Hz taajuudella) yms. Pitää piirrellä paperin nurkkiin josko innostuisi taas purun tekemisestä.
 
Hyvää tietoa ja keskustelua. Pakkailin putkiremonttia varten hifistelyt jouluun asti pois ja senkin jälkeen on ulkomaan komennusta jne, eli käytännössä voi olla hiljaiseloa ensi kevääseen asti. Eipä tuo estä kehittämästä ajatuksiaan.

Tällä hetkellä mulla on diy dipolit jollain tangbandin 8 tuumaisella laajiksella ja kahdella SLS12:sta, mutta esteettisistä syistä tahtoisin sijoittaa kaiuttimet lähemmäs takaseinää. Siihen resistanssikotelo pitäisi ainakin keskiäänisen osalta olla ratkaisu, mutta ilmeisesti myös basson saa resistanssikotelossa toimimaan takaseinän lähellä? Dipolibasson olen todennut äänenlaadultaan olevan vallan mainio ratkaisu, ehkä resistanssikotelossa äänenlaadusta ei tarvitsisi tinkiä ja kaiuttimia saa vietyä tosiaan lähemmäs takaseinää.

Itseasiassa ajatusleikkinä, jos Gradientin Revolutionin basso-osa olisikin saman kokoinen muotoinen resistanssikotelo, olisiko sillä edellytykset toimia?

En tiedä onko laajiksen asentaminen resistanssikoteloon ongelmallista, mutta tässä vaiheessa ajatus on käyttää koaksiaalia.
 
Itseasiassa ajatusleikkinä, jos Gradientin Revolutionin basso-osa olisikin saman kokoinen muotoinen resistanssikotelo, olisiko sillä edellytykset toimia?

Jotenkin varmasti toimii, mutta toimiviksi todetut mitoitukset ovat todennäköisesti paljon parempia. Kuten jo edellä kirjoitin, ainakaan mulla ei ole pätkääkään kiinnostusta lähteä spekuloimaan pelkästään muotoilulla ja ulkonäöllä perusteltuja muutoksia.
 
^Aallonpituudella ei ole tuossa mielessä merkitystä, koska systeemi pelaa viiveen ja alipäästön yhdistelmällä (viive matalilla ja alipäästöä ylemmille). Takaportin tai taakse taitettujen sivuporttien alipäästö ei kovin helposti riitä ylemmille taajuuksille - varsinkin jos tilavuus on pienehkö kuten Revon bassokehyksen mitoituksella. Tämän merkitys riippuu tietysti halutusta ylärajataajuudesta. Tilavuuttakin voi kasvattaa sama muotoilu säilyttäen.

Etuseinäsijoituksella koteloa voidaan lähteä muotoilemaan joko litteämmäksi (etulevyä levennetään) tai kolmiomaiseksi, jossa etuseinää vasten oleva seinä on kiinteä (portiton) ja resistanssiportti osoittaa likimain huoneen takanurkkaan. Kardioidisuuden tavoite dipoliin nähden on lähinnä ylläpitää alapään herkkyyttä eliminoimalla etuseinän taka-aaltoa buustaava vaikutus. Pysty ja sivuvaimennus yritetään saada hiukan yli 10 dB, jotta systeemistä saataisiin hyötyjä sekä dipoliin että koteloituun nähden. Etuseinäsijoituksella ei 'pelata' varsinaisella takavaimennuksella, joten em. alipäästön heikkous ei ole aina iso ongelma.
 
Onkohan mitään onnistumisen mahdollisuuksia jos laittaisi 15-tuumaisen koaksiaalin resistanssikoteloon, ajatuksena kardioidi suuntakuvio yläbassoilla ja alakeskialueella jolloin kaiuttimien sijainti huoneen nurkissa ei olisi niin haitallista? Lähinnä tulee mieleen että aiheutuuko korkeasta jakotaajuudesta (n 1100 hz) jotain ongelmia kun bassoelementti toistaa noin ylös keskialuettakin? Johonkin 500 hz hujakoille astihan tuota kardioidia suuntakuviota tarvittaisiin, siitä ylöspäinhän alkaa itse elementti jo suunnata eteenpäin?

Kyseessä Eighteen Sound 15NCX750 aktiiviversiona joten bassojen herkkyyden huononeminen tai taajuusvasteen tasaus ei olisi ongelma varsinkaan kun ulottuvuus 80 hz asti riittäisi (siitä alaspäin subbarit).
 
... Resistanssimateriaaliksi synteettistä, mahdollisimman jäykkää ja venymätöntä neulehuopamattoa. Huopa liimataan ja nidotaan kotelon ulkopintaan, jotta raot saadaan pystysuunnassa mahdollisimman reunoille ja vaimennettua akustisesti sisältä. ...

Koska ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä, niin uskallan kysyä, että mitä tapahtuu jos huopa on kotelon sisäpuolella? Meneekö resistanssit per*iilleen?
 
Koska ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä, niin uskallan kysyä, että mitä tapahtuu jos huopa on kotelon sisäpuolella? Meneekö resistanssit per*iilleen?
Menee mutulla, mutta ei sinällään ole väliä kummalla puolella huopa on. On vaan hitosti rumempi jos sisäpuolella ja tunget raot täyteen vaimennusainetta. Merkitsevää on resistanssiporttien vaimennus. Ja olennaisempaa on tuo viive ja alipäästö, joilla kardioidi suuntakuvio saadaan aikaiseksi.

Itsekseni mietiskelin yhtä konstruktiota, jossa huopa sisäpuolella. Mahtaisiko tuplahuopa tarjota saman vastuksen kuin huopa plus rakojen tumppaaminen vaimennusaineella. Mittaamalla ja säätämällä vaimennusta nuo kuitenkin hiotaan kohdilleen.
 
Lähinnä mekaniikka menee persiilleen, jonka seurauksena myös resistanssiportti alkaa käyttäytyä passiivisäteilijänä.
 
... Kolme...neljä etummaista rakoa täytetään puolikovilla vanumakkaroilla. Lisäksi porttien päälle sisäpuolelle tungetaan vanua aika tiukkaan, ...

Jep, tästä pätkästä vaan tuli mielikuva, että kaikkia rakoja ei täytettäisi, ainoastaan etummaisia ja loput jäisivät "tyhjiksi". Mutta jos kaikkiin rakoihin tulee täyte, etummaisiin vaan tiukempi, niin silloin konstruktiosta tulee ruma, myönnetään.

EDIT: Ja pääseepähän helpommalla materiaalin kanssa kun ei tarvitse etsiä niin paljoa oksatonta...
 
Viimeksi muokattu:
Takaosan raot jätetään tyhjiksi. Etuosan vanutus tasapainottaa akustista alipäästöä etu-taka-suunnassa. Kotelon sisäpuolen vanutus alipäästää takimmaisia rakoja ihan itsekseen, joten erillisiä vanumakkaroita ei tarvita.

Huovan asennus ulkopuolelle mahdollistaa riittävät sisätuennat niin ettei vuotoala pienene yhtään. Sisäpuolinen huopa kompromissaa noista jomman kumman tai molemmat. Kukaan ei estä tekemästä ulkopuolelle ylimääräistä koristemaskia (jos kajarikangas ei kelpaa), mutta se pitää tehdä ja kiinnittää niin ettei aiheuta mitään lisä-ääniä.
 
Back
Ylös