Nyt on reilun viikon ollut koekuuntelussa DAC:in paikalla otsikonmukainen, joten laitanpa joitain mietteitä. Ketjun kokonaisuus: iMac (Apple Losless) - USB - Havana - peruslaku (valitettavasti, mutta tilanne sama verrokille) - Plinius 9200 - Chord Signature - Harbeth 7es-3. Tuo Plinius on varsin tuore tapaus omassa setissä, joten täysin objektiivinen en voi itse Havanan saundin suhteen olla - vaikka oletankin jo päässeeni jyvälle Pliniuksen "saundista". Kokemukset siis perustuvat lähinnä vertailuun oman DacMagicin (DM) kanssa, ja näin ollen DAC:ien tuottamiin eroihin kiinnitän enemmän huomiota kuin itse Havanan soundiin.
Lainalaitteen mukana tuli orkkisputkien lisäksi paikoillaan ollut WE:n 396A sekä Ericsson LM:n AE8059 vastaava. Kovinkaan mullistavia eroja en näiden kahden putken osalta löytänyt, ja orkkisputki jäikin sitten kokonaan kuuntelematta (ehkäpä sieltä niitä eroja olisi sitten löytynytkin?) WE tuotti ehkä aavistuksen syvemmän bassontoiston, mutta se koitui jo paikoitellen ongelmaksi.
Mielenkiinto sekä intohimo hyvää "putkisaundia" kohtaan on suuri, ja kun vahvistimeksi arvaamatta
valikoitui Plinius on seuraava askel mahdollisesti digitaalisen musiikin toistoketjuun haettava putki-DAC. Havana teki sen minkä odotinkin, osittain jopa enemmän - osittain.
Kuuntelen musiikkia laidalta toiseen, mitä genreihin sekä äänitteiden "äänenlaatuun" tulee. Laitteiston tulee soittaa rasittamattomasti hieman huolettomammin nauhoitetut vanhat punkit kuin räminätkin. Nykypäivän överiksi kompressoidulle musiikille ei näy loppua, joten myös sellaisesta tulee saada irti dynamiikkaa ja rasittamattomuutta mahdollisuuksien mukaan - Stop War!
Havanalla kuunnellessa ei tullut vastaan ensimmäistäkään nauhoitetta joka olisi kuulostanut kuuntelukelvottoman rasittavalta, kuunteluväsymystä ei ollut havaittavissa millään materiaalilla! Asiaan on toki suurensuuri vaikutus myös kaiutin valinnalla, yleispätevyytensä vuoksi talossa on Harbeth ja tulee jäämään. Havana verrattuna DM:ään sai kuitenkin monet hieman epäkelvommat nauhoitteet kuulostamaan entistäkin kuunneltavammilta. Putkien saundiin tuoma "lämpö" on omiaan "who gives a fuck" mentaliteetilla purkitetulle musiikille.
Havana toi saundiin melkoisen määrän bassoa lisää verrattuna DM:ään. Hmm, tässä mentiin välillä jopa lievän kuminan puolelle johon ei edes kaiuttimien siirtely tuonut lopullista ratkaisua. Pliniuksen myötä (entiseen Bel Cantoon verrattuna) bassoihin tuli todellista ***** voimaa ja syväluotaavaa toistoa, ehkä vähempibassoiselle vahvistimelle tässä Havanassa olisi loistava ratkaisu? Toisaalta basso sai todella kauniin sävyn ja elämänmakuisen soinnin, mutta aavistuksen omainen liikapyöreys vetää ehdottomasti huomiota itseensä.
Keskialueella Havana tekee todella vakuuttavaa työtä. Laulut Johnny Cashista Sarah Vaughaniin saavat todella elämänmakuista lihaa ympärilleen. Kitarat soivat mureasti ja sävykkäästi, Black Sabbath ei ole koskaan soinut hienommin kotioloissa! Tänään vaihtaessani DM:n takaisin DAC:in virkaan kuuntelin Sabbathia ja Kingston Wall:ia, aavistuksen takapakkia tuli molempien yhtyeiden ominais-saundien ennenkuulemattoman toiston mehukkuuden osalta.
Yläpäässä ei ole pienintäkään huomauttamista, oletusarvoihin verrattaessa. Pellit soivat heleän kauniisti, syttyvät ja sammuvat ajallaan. DM:ään verrattuna lievä "epämiellyttävä" kirpeys loistaa Havanalla poissaolollaan, soiden kuitenkin vielä detailirikkaasti. DM, ei ole tälläkään saralla turhan epämiellyttävä, joskaan ei aivan omimmillaan "äärimmäisestä" tarkkuudestaan johtuen. Havanalla yläpää soi kuitenkin miellyttävämmin, joskaan ei siis erottelevammin.
Äänikuvat molemmilla testatuilla putkilla leveähköt ja syvät, tilat tulevat vastaan jokaisessa ilmansuunnassa tässä kopperossa. Jopa kolmiulotteisuutta havaittavissa, joskaan ei mitään mykistävää esim. DM:ään verrattuna. Kuuntelutila on kuitenkin hyvin rajoittunut, joten todellisuudessa erot saattavat olla suurempiakin. Ja musiikkiahan (musikaalisuuttahan
) tässä tuli Havanalla kuunneltua :-X Tosiaan musiikki vie mennessään Havanalla. Lienee se paras Havanaa puoltava argumentti? Mitä muuta toistolta kukaan hakee?
Kaikenkaikkiaan oletetun ja lähes hypetyksensä arvoinen laitos tämä Havana. Vakuuttavan oloinen rakennelma, joskin jos kyseinen laitos joskus toistoketjuuni päätyy, väsäilen alumiinisen faceplaten tuon akryylisen tilalle, ja siirän power-kytkimen taakse
Alle kymmenisen vakavasti otettua DAC:ia omakohtaisesti tuntevana voin huoletta heittää ilmoille ilosanoman Havana DAC:ista omassa hintaluokassaan. Haettaessa putkisaundia, Havanna tarjoaa. Ilman hienoisia ongelmia basson toistossa, suosittelisin tätä ehdoin tahdoin. Kyseessä on kuitenkin ennenkaikkea laitteistokohtainen synergia, joten mukavaa svengiä ja bassojen syvyyttä DAC:in avulla hakeville tässä lienee osuma?
Vaihtaisitko Havanan päittäin omistamaasi DM:ään? Kyllä, heti!
Entäs ne basso ongelmat? Noh, sitä kutsutaan pienoiseksi kompromissiksi, kyse ei kuitenkaan ollut musiikinkuuntelunautintoa häiritsevästä ongelmassa Havanan loistaessa monella muulla alueella.
Luovutko DM:stä ja maksat 400€ välirahaa? Hmm, en ainakaan vielä, DM kuulostaa kuitenkin helevetin hyvältä sekin ja nyt alkaa haaveilu vinyylisorvista.
Onko Havana mielestäsi 750€ arvoinen? Ehdottomasti! Kaikkien alle ja hieman ylikin 1K€ DAC:eista haaveilevien kannattaa ottaa Havana vakavana vaihtoehtona, sointi onkin sitten kaikkea muuta kuin "vakavaa" - se on elämänmakuista nautintoa...
Kirjoitit sitten ylipitkän epäselvän mielipiteesi MHDT Havana DAC:sta palstalle, jaksoiko kukaan lukea sitä loppuun asti? Epäilen