Kuunteluväsymys

Minä koen tuon erilailla, on olemassa optimitaso josta hiljentäminen tai lujentaminen laskee kuuntelunautintoa ja nopeuttaa mielenkiinnon menettämistä, siis erilaiset mekanismit nautinnon puutteelle luovan kunteluväsymyksen.
 
Mulla ei tule kuunteluväsymystä oikeastaan ikinä. Ennemminkin joutuu tietoisesti rajoittamaan, kun voisin kuunnella musiikkia vaikka koko ajan.
 
Taustalla olevaa radiota pystyy kuuntelemaan vaikka 24/7.

Mutta kun olen ollut bändin kanssa keikalla, niin eipä tee mieli kuunnella mitään jytkettä pariin päivään.

Itse en tuotakaan ilmiötä tunnista, että keikalla olo saisi tuollaista aikaa. Mutta joo, myönnän olevani vahvasti addikti musiikin suhteen.
 
Tässä on akustiikalla ihan valtava merkitys.
Sama kokemus. Tuntuu, että voi kuunnella miellyttävän tuntuisesti yllättävän kovaa - JOS aku reilassa riittävästi. Voin kuunnella n. 90 dB keskivoimakkuudella tuntejakin n. 1,5 m päästä ja kuuloni toimii täysin.

Tannoy jopa varoittaa tuudittautumasta kovaäänisyyteen liiaksi eli vaikka ei tunnu yhtään pahalta, on hyvä muistaa tauot kovalla kuunnellessa.

Lisään vielä, että levytyksen laadulla on toki myös vaikutusta. Joitakin voi vain kääntää kovemmalle ilman epämukavuutta. Osa taas ei kestä tätä. Enemmistö tältä väliltä. Erot ovat ääritapauksissa suuria, 10 dB luokkaa mittarien mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Taustalla olevaa radiota pystyy kuuntelemaan vaikka 24/7.

Mutta kun olen ollut bändin kanssa keikalla, niin eipä tee mieli kuunnella mitään jytkettä pariin päivään.
Kummassakaan tapauksessa et varsinaisesti kuuntele musiikkia, vaan kuvaat sen aiheuttamaa häiriövaikutusta, joka kyllä kasvaa voimakkuuden kasvaessa.
 
Tottakai kuunteluväsymystä aiheuttaa myös rajut korostumat äänessä. Tai ruokottoman surkeaksi tuotettu tallenne.
 
Huonemoodit aiheuttaa mulle rankkaa kuunteluväsymystä.
 
Diskantin terävyys on se mikä rasittaa ja väsyttää.
Kun itse joskus - onneksi melko harvoin -olen kuunteluväsymystä tai jotain sensuuntaista kokenut, niin olen yhdistänyt sen juuri diskantin terävyyteen, ajoittain jopa riipivyyteen. Olen myös yhdistänyt ilmiön särökitaravetoiseen musiikkiin (hard rock, hevimetalli), joista kyllä yleisesti ottaen pidän. Erityisesti joissakin kappaleissa kitarat riipivät tavalla, joka ärsyttää ja pitemmän päälle väsyttää. Kyse ei siis ole siitä, että en tykkäisi särökitarasta: vaikkapa auton laitteilla samaa biisiä kuuntelee mielellään ilman vastaavaa ärsytystä, vaikkakin vähemmän yksityiskohtia erottaen.

Olen vuosien varrella päässyt tässä parempaan suuntaan erilaisilla laitteistopäivityksillä, vaikka tuo seikka ei olekaan ollut päivityksiä ohjaava tekijä. Viimeisin päivitys oli tämän kannalta merkittävin: subbarin lisääminen settiin. Tässä yhteydessä tuli kyllä muutenkin tehtyä erinäisiä säätöjä, jotka vaikuttivat ääneen (niistä säädöistä olen kertonut tuolla monikanavapuolella avaamassani ketjussa). Nyt moni vanha tuttu rokkibiisi kuulostaa varsin erilaiselta kuin aiemmin - paremmalta.
 
Tietyissä soittimissa joissa on yläkeskiaulue ja aladiskantti luonnossaankin esillä niin kyllä voi helpostikin tulla kuunteluväsymystä. Esimerkiksi vaskipuhaltimissa löytyy tätä osastoa. Livenä vierestä kuunnteltuna ei välttämättä ihan miellyttävin kokemus. Etämmältä orkesterin kanssa menettelee.20200408_073206.jpg
 
Nykyään on niin, että meinaa unohtua syödä jos on aikaa kuunnella. 😅

Ja toisena: on mukava kuunnella vähän kaikkea kokoelmasta. Aiemmin oli enemmän sitä, että oli vain ne tietyt suosikit, joita pani kuunteluun. Musiikki ei kutsunut avoimesti. Oikeastaan viimeinen niitti oli uusi etupää tässä asiassa. Tuntuu, että se on selvästi lisännyt kokoelman rotaatiota. Toki suosikkejakin on, mutta tätä laajempaa houkuttelevuutta myös. Sitä ei voi teeskennellä.
 
Tuossa alla on esimerkki sellaisesta.
Aja jollain 48k sample rate -systeemillä tai vastaavalla niin ei tule se ultraulvonta läpi. Sen jälkeen tuo ei kuulosta "yhtään miltään". Yksi mitäänsanomattomimmista disuista. Telkkaritason elukka. Tuota voi sitten pitää joko hyvänä asiana tai turhakkeena - riippuen mitä tavoittelee. Mut Seasin alut voi kyllä olla aika sietämättömiä sopivassa kokoonpanossa.
 
Näin yleisluontoisena kommentina voisi kai pitää omalla kohdalla hyvänä asiana että kaikki oma laitteisto kaikessa vaatimattomuudessaan on sellaista, ettei niillä kuunteleväsymystä ilmene kuin liiasta äänenpaineesta (tai tietysti riittävän surkealaatuisesta äänitteestä, mutta harvoinpa moisia edes yrittää kuunnella). Sekin lähinnä kuulokkeiden ongelma, koska kaiuttimilla tulee naapurisopu ensimmäisenä rajoittamaan painetasoja. No, toki piiiitkissä kuuntelusessioissa välillä kuulokkeiden mukavuusfaktori on myös koetuksella, mutta siitä nyt onkin mahdoton päästä kokonaan eroon.

Ja en siis toki ole mitenkään immuuni kuunteluväsymykselle muutenkin kuin äänenpäineen osalta. Esim. ihan ekaan ketjun postaukseen viitaten, minulla oli aikoinaan DVD-soitin jolla myös CD:itä soittelin... kunnes lopulta tarpeeksi kauan ihmeteltyäni totesin että ei oo kiva, aiheuttaa ärsyttävää/väsyttävää sihinää/kihinää diskanteissa, myös suhahtavissa ässissä lauluäänissä. Vaihdoin vanhempaan CD-soittimeeni ja heti oli kivempaa. Näin kiistattomana puukorvana onkin oikeastaan ainoa kerta kun olen huomannut kiistatonta eroa "pyörittimissä" äänen osalta, selkeät vikatilanteet tietysti poislukien.
 
Aja jollain 48k sample rate -systeemillä tai vastaavalla niin ei tule se ultraulvonta läpi. Sen jälkeen tuo ei kuulosta "yhtään miltään". Yksi mitäänsanomattomimmista disuista. Telkkaritason elukka. Tuota voi sitten pitää joko hyvänä asiana tai turhakkeena - riippuen mitä tavoittelee. Mut Seasin alut voi kyllä olla aika sietämättömiä sopivassa kokoonpanossa.
Osittain se ultraulvonta resonanssi ilmeisesti herää vaikka juuri sen resonanssin taajuista herätettä ei tulisikaan. Sitä että kuinka paljon ja mitä taajuutta tarvitaan herätteeksi jne. en osaa sanoa. Korva kertoo, että on liian helakka.
 
Tasapainotus tai vahvistin pielessä jos tuosta saa liian helakan. Systemaattisesti ollut hiukan sumea tumpelo.
Jännä ilmiö. Näissä 25mm metallidomeissa tuntuu olevan hajontaa kuulijakunnassa, joku tykkää ja joku ei. Itse kuulun "ei näitä" leiriin. Mieluummin sellanen vähän "yksnuottinen" pehmo diskantti. Jotenkin on tullut sellanen fiilis, että nämä 25mm metallidomet on vielä usein taajuusvastemielessä sovitettu soimaan hieman hiljempaa kuin pehmodisut helakamman saundinsa vuoksi? Tällä lienee haettu sopivaa balanssia ja jotain antikuunteluväsymys säätöjä?
 
Back
Ylös