Sillonhan siellä on jokin pahasti pielessä, mikäli vikaa lähdetään etsimään ensisijaisesti äänitteistä. jkh:n mainitsema läpikuultavuus on todella tärkeää. Äänilähde näyttelee suurta osaa laitteistossa ja hyvällä äänilähteellä sointujen nousut, laskut, sekä nyasssien herkimmät vivahteet tostuvat nopeasti tuoden esiin tallenteen syvimmän.
Hyvät ja nopeat tehot vahvistimessa, sekä hyvä kaapelointi jatkaa ehjää ketjua. Kaiuttimet valitaankin omien mieltymysten mukaan. Tottakai äänitteissä on eroja, mutta mikäli levyhyllystä alle 30% on kuunneltavaa-niin jokin on pahasti pielessä.
Usein haetaan vääränlaista tilainformaatiota ja pyritään rakentamaan stage niin, että soittimet paikantuvat syvyyssuunnassa. Tuolla liiallisella syyvyysvaikutelmalla saadan hyvin hifistynyt kuva äänitteiden luonteesta. Tällöin hyvät äänitykset toistuvat todella hienosti, mutta tällä ylettömällä "efektillä" tapetaan musiikki.
Mielestäni olisi tärkeämpää ajatella asiaa "tilan tuntu" niin, että meillä olisi kuunnellessa astittavissa esityksen tapahtuvan tilassa jossa kuuntelemme. Siirrymme tavallaan esityspaikalle, tai tuomme sen kuunteluhuoneeseemme.
Hyvä tilan tuntu on minulle sitä, että äänitteen tila tavoittaa tilan, jossa kuuntelemme. Olemme siis mielestäni äänen ympäröivänä ja soittimet sinällään ei ole havaittavissa välttämättä kaiutinlinjan takapuolella tarkasti niin kuin näkisimme esityksen, koska live-esityksessä näemme ja kuulemme yhtàikaa, mutta emme silti voi paikantaa soittimia lavalla mikäli sulkisimme silmämme. Tärkeää olisi kuitenkin aistia äänitystilanteen seinät, jolloin kuultavissa on kun ääni palaa Studion, tms. tilan seinistä jossa tallenne on äänitetty. Käytänkin tuosta nimitystä "seinät soivat". Konserteissa tuo ilmiö on selvästi havaittavissa, kun tila "värittää" kuullun esityksen.
Nopea ja tasapainoinen toisto estää kuunteluväsymystä ja tarjoaa kuunteluhetkiä musiikin parissa.