Hommasin tuossa kuukausi sitten Marantz SD930 dekin, tai oikeastaan raadon. Virrat tuli kyllä päälle, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Ei siis soittanut tai pikakelannut kasetteja. Vilkutti vain punaista errorlediä. Vein paikalliseen elektroniikkahuoltoon ja siellä saivat dekin virkoamaan, ainoa vika mikä vielä jäi jäljelle on autobias, se ei toimi. Dekki oli kokenut kovia teeseitsemiesten käsittelyssä, muutama liitin oli väärissä kohdissa ja piirilevykin oli halki. Ihme kyllä saivat senkin korjattua. Huoltomanuaalikin on. Olisko kellään hajua, mikä tuossa autobiasissa mättää, äänipää? Äänittää/toistaa kyllä mainiosti.
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
C-Kasetti formaattina ja harrastuksena. Kaikkea siihen liittyvää tänne... :)
- Keskustelun aloittaja m_tilli82
- Aloituspäivämäärä
Jep, tämä Marantz on se toinen jossa Auto-Azimuth ja se toimii. Mutta huollon mukaan tuo nauhakohtainen nauhoitussäätö eli Compu-Bias herjaa errorilla. Muuten verme tuli kuntoon, mikä oli iloinen ylläri, eikä maksanut edes juuri mitään (40€). Ottaen huomioon missä kunnossa laite oli. Tuli mieleen, kun huollossa en muistanut kysyä, voisiko äänipäiden demagnetointi auttaa?
Viimeksi muokattu:
ajansävel
Hifiharrastaja
^ Dekki on äärimäisen harvinainen, ja se, että MAAC toimii myös, vielä harvinaisempaa! Varustelu näkyy muutenkin olevan kattavanpuoleinen, Dbx mukana mm. Compu-BIAS-ongelma tuskin on yhteydessä äänipäihin, kerran äänipääriippuvainen MAAC kumminkin toimii. Olisikohan piirikortilla vielä jokin rata poikki tai BIAS-peruasetus jos kortin trimmerillä on liikaa sivussa, säätöalue ei riitä. Voisi korvata jopa manuaalisella säätönupilla.
ajansävel
Hifiharrastaja
No sen mukaan sitten. Ei siellä näy mahdollisesti tyhjää nappiparistoa kalibrointimuistin ylläpidolle jossakin prossun lähellä. Meinaan kun aika paljon pyydetään kalibroinnin eri vaiheissa resetoimaan. Niin, onhan siellä tuon ohjeenkin mukaan paristovarmistus.
Viimeksi muokattu:
Olin liian optimistinen, dekki on aika pahasti poissa säädöistään. Joku teeseitsenikkari on aikoinaan tainnut heilua urakalla dekin sisuskaluissa, ja väännellyt potikoita miten sattuu. Paikallisessa huollossa eivät näköjään tehneet niille mitään, korjasivat vain niin että mekaanisesti pelaa. Se toki on jo suuri voitto, nyt vain pitäisi saada tuon koko potentiaali käytöön. Koska itsellä ei ole kokemusta eikä tarpeellisia välineitäkään, utelen josko täällä harrastajissa olisi alan miehiä. Muistaakseni jossain säikeessä oli mainittu joku, joka oli korjaillut foorumilaisten dekkejä?
Timo J
ilkka_S
Käyttäjä
- Liittynyt
- 28.12.2015
- Viestejä
- 6 296
Ketjussa taannoin oli puhetta Agfan ferronauhoista Ferrocolor. Hiukka intouduin muistelemaan 70-luvun ferronauhoista, ja kaivelin nurkkia.
Miulla aikoinaan oli käytäntö, että kokeeksi ostelin mahdollisimman monia eri valmistajien nauhamalleja, joiden sopivuutta dekkeihini kokeilin. Noin nimenomaan 1970-luvulla ja ennen kuin vuonna 1980 ostin ensimmäiset dekkini, joissa oli edes bias-säätö, ja ennen kuin muutamat dekkini maahantuojien huolloissa säädätin haluamilleni nauhamalleille.
Agfan vv. 1978-1980 ferromalleista eli Agfan Ferrocolor-kauden ferronauhoista aikoinaan kokeilin postaukseni otsikkokuvan malleja. Vuosikymmenetkin ovat omilla kokemillani osoittaneet, että Agfan paremmista ferromalleista vuoden 1978 hopeanaamainen Super Ferro oli tasokkaampi kuin myöhemmin markkinaan tullut mustanaamainen. Vuoden 1978 Super Ferroissani yhä ovat diskantit tallella. Pari vuotta myöhemmin markkinaan tulleista mustanaamaisista diskanttipää katosi jo 4...5 vuodessa.
...
Agfa Ferrocolor, Agfan halvin ferromalli, oli oma lukunsa. Nauhassa oli varsin korkea pohjakohina, ja nauha paitsi pohjakohinaltaan muutoinkin jäi jälkeen mm. Basfin tuonaikuiselle perusferrolle. Omilla dekeilläni 70-luvun lopulla sain Basfin perusferrolla paremman diskanttivasteen kuin Agfan Ferrocolorilla, ja muutamat säilyneet Basfin perusferrot diskanteiltaan yhä ovat aivan ok. Tuolloin 70-luvun lopulla Basfin parempi ferronauha Ferro Super uutuuttaan oli mainio nauha niin pohjakohinaltaan kuin ns. soundiltaan, mutta omista BASF Ferro Supereistani jo nopeastikin alkoi tolkuttomasti irrota materiaa äänipäähän, ja nauhat myös alkoivat audion kautta kiljua kuin pistetty sika. Tuohon kiljuntaan olen vuosien varrella lukenut muidenkin aikoinaan törmänneen. Omat "punaiset" Basfini 80-luvun alulla liipaisin jätteisiin, kun nauhat kiljuivat sekä liiaksi likasivat äänipäätä.
...
Agfan ja Basfin ferronauhoista sikälikin muistelen, että Philipsin kasettien jälkeen nuo olivat ensimmäisiä käyttämiäni nauhabrändejä, kun 60-luvun lopulla aloin puljata C-kasetin kanssa.
Vuonna 1979 markkinaan tullut Basfin Ferro Super osoittautui helkutin tasokkaaksi ferronauhaksi. Mulla yhä on tallessa noita muutama, ja noille[kin] jopa pari LP-levyä aikoinaan kopsasin. Sangen hyvä soundi yhä, pienellä pohjakohinalla. Rinnalleen tai ehkä jopa ylitseen on kokemillani käynyt Philipsin 70-luvun lopun Super Ferro, joka oli ferronauhaksi aivan loistava. 1970-luvun lopun onnistuneimpana palettina kokemistani silti pidän Sonyn mallistoa. Jopa halvimmassa mallissa CHF:ssä yhä on mainiot soundit, eikä hajuakaan sellaisista ongelmista kuin miulla on ollut mm. Agfan, Basfin ja Scotchin 70-luvun lopun ferromallien kanssa.
Surkeimman kokemani 70-luvun ferronauhan tittelin ojennan Scotchille. Nimenomaan brändinauhoista. Noissa oli kehno diskanttisoundi, korkea pohjakohina, ja nauhamekanisminsa tervapapereineen alkoi hannata alta ajatuksen. Scotchin parempi ferronauha High Energy oli soundiltaan tasokas, mutta noissakin oli liukufolioinaan se surkia tervapaperi, joka pinnaltaan kului puhki nopeasti ja alkoi jarruttaa nauhakeloja.
...
Agfa Ferrocolor. 1970-luvun lopun budjettiferro, joka soundiltaan, pohjakohinaltaan sekä säilyvyydeltään kokemillani hävisi Philipsin tuonaikuiselle budjettiferrolle Studio Quality. Mutta yhteistäkin noilla nauhamalleilla oli. Kumpaakin budjettiferroa oli myytävänä rautakaupoissa, supermarketeissa, halpahalleissa. Suuri ero Agfan ja Philipsin kuin muidenkin ferronauhojen välillä oli se, että Agfan Ferrocolor muistaakseni oli ainoa ferronauha, jota sai R-kioskiltakin. Kun kaupat olivat kiinni ja mm. sunnuntaisin, omalla kulmakunnallani ainoa saatavilla oleva nauhamalli oli Agfa Ferrocolor Ärrältä.
Agfan Ferrocolorille kerran pakkotilanteessa tallensin Wingsin yhden albumin, kun kaveri älppärikasseineen oli poistumassa kotiseudulleen, enkä siihen rakoon tyhjää kasettia saanut kuin kioskilta Ferrocoloria. Agfan Ferrocolor kokemillani oli kehnompi nauha kuin mm. 70-luvun puolivälillä markkinassa ollut Agfan LNS. Ferrocolorit mulla päätyivätkin tämänkaltaiseen käyttöön, eli AM-radiosta tallentaa Radio Luxemburgia:
ajansävel
Hifiharrastaja
Katselin tässä matskuja, niin törmäsin tämmöiseen kuin Toshiban ADRES (Aurex??) kohinanvaimennusjärjestelmä. On jäänyt vain nimityksenä muistiin ammoisista teknisistä artikkeleista, mutta tuskin käänteentekevä innovaatio oli tuo. Ehkä patentinkiertokikkailu? Onko kellään moista laitetta tai osaako kertoa kokemuksistaan, mimmoinen oli ADRES? Ilmeisesti v1979.
Töllipiski
Hifiharrastaja
TM 1/1980 tietää kertoa asiasta jotain.
ajansävel
Hifiharrastaja
^Hah! Loistavaa. Kiitos paljon @Töllipiski !
EDIT: Tuo artikkeli on tyhjentävä. ADRES muistutti DBX-piiriä. Siinä oli samalla tavoin pre-emphasis (käsiteltävää signaalia ekvalisoidaan ensin) ennen kompressiota, ja purkaessa ekspansion jälkeen tehdään käänteinen post-emphasis, mutta tulosignaalin senssaus ja sen mukaan säätyvä kompressio/ekspansio puuttuu, aivan kuten DBX. Tesktikin mainitsee ADRESin symmetriseksi kompanderiksi. Eipä tainnut tuolla AKAI-mallilla olla pitkää kaupallista elinkaarta, koskapa kohinanpoiston suhteen se oli yhteensopiva vain oman ADRESinsa kanssa...
EDIT: Tuo artikkeli on tyhjentävä. ADRES muistutti DBX-piiriä. Siinä oli samalla tavoin pre-emphasis (käsiteltävää signaalia ekvalisoidaan ensin) ennen kompressiota, ja purkaessa ekspansion jälkeen tehdään käänteinen post-emphasis, mutta tulosignaalin senssaus ja sen mukaan säätyvä kompressio/ekspansio puuttuu, aivan kuten DBX. Tesktikin mainitsee ADRESin symmetriseksi kompanderiksi. Eipä tainnut tuolla AKAI-mallilla olla pitkää kaupallista elinkaarta, koskapa kohinanpoiston suhteen se oli yhteensopiva vain oman ADRESinsa kanssa...
Viimeksi muokattu:
Töllipiski
Hifiharrastaja
kaapin perältä löytyi 48kpl basf:n rautanauhoja.kokeilin äänittää noihin,mutta huonolla menestyksellä.diskantit oli kateissa ja
ääni muutenkin aika puuroa.silmämääräisesti nauhat näytti hyväkuntoisilta.roskiin vaan,koteloille löytyy varmasti käyttöä.
milloinkahan noita on ollut myynnissä ja ovatko olleet laadukkaita uutena?
ääni muutenkin aika puuroa.silmämääräisesti nauhat näytti hyväkuntoisilta.roskiin vaan,koteloille löytyy varmasti käyttöä.
milloinkahan noita on ollut myynnissä ja ovatko olleet laadukkaita uutena?
ajansävel
Hifiharrastaja
Töllipiski
Hifiharrastaja
löytyi myös jokunen kpl vihreää basfin nauhaa ja tuo toimii jo ihan hyvin.
ilkka_S
Käyttäjä
- Liittynyt
- 28.12.2015
- Viestejä
- 6 296
Heh, miulla kanssa on tuota Basfin mallia ns. romulootissa. Älä kuitenkaan heitä kaikkia kasetteja roskiin. Saattaa tulla eteen tilanne, että johonkin ikäkasettiin esimerkiksi tarvitset karanneen painehuovan;
painehuovat jousineen usein soveltuvat ristiin useiden kasettimekanismien kesken. Tai sitten täytyy vaikkapa katkennut valmisnauha liittää. Täytyy murtaa teollisen musiikkikasetin kuoret auki ja teipata katkennut nauha. Nauhakelat voi siirtää joutaviin kuoriin, ilman että tarvitsee pähkäillä mitenkäs tämän nurkistaan lohjenneen musiikkikasetin teippaan takaisin kasaan.
Ketjussa myöhemmin linkkaamasi Basfin "vihreä" LH Super on asiallinen ferronauha, omilla kokemillani. Tuli markkinaan 70-luvun lopulla ja omilla kokemillani menee ferronauhojen ylimpään neljännekseen vaiko jopa ylimpään viidennekseen.
-ilkka
Töllipiski
Hifiharrastaja
^ aika paljon on tullut painetyynyjen kanssa askarreltua.malli jossa iso huopa on liimattu suoraan peltiseen aluslevyyn,nämä murenee vanhemmiten
ja olenkin niitä korvannut jousitetulla mallilla mikäli mahdollista.kaikkiin kasetteihin tuota jousimallia ei saa mitenkään sovitettua.esim.
poko-recordsilla on juurikin sellaisia kuoria.niihin olen liimannut uuden vaahtomuovityynyn suoraan peltilevyyn.valkoiset poko-recordsin
kuoret on muutenkin täysin ala-arvoisia.
painetyynyjä löytyy montaa sorttia,vahvuuksissa on pieniä eroja,joten aina löytyy sopiva.olen käyttänyt mieluummin hieman ohutta,kuin paksua tyynyä.
kuvassa patteritoiminen diy kelauslaite,jolla saa kätevästi kelattua uuden nauhan kasettiin,kun on ensin teipannut päät yhteen.kuvassa myös aputyökalu jolla nauhan päät saa kohdistettua ennen teippausta.kelauslaitteen kanssa pitää olla tarkkana varsinkin,jos on tuoreet patterit.moottorin perässä on kulma/alennusvaihde,joten vääntöa on senverran,että saattaapi nauha irrota kelalta.
ja olenkin niitä korvannut jousitetulla mallilla mikäli mahdollista.kaikkiin kasetteihin tuota jousimallia ei saa mitenkään sovitettua.esim.
poko-recordsilla on juurikin sellaisia kuoria.niihin olen liimannut uuden vaahtomuovityynyn suoraan peltilevyyn.valkoiset poko-recordsin
kuoret on muutenkin täysin ala-arvoisia.
painetyynyjä löytyy montaa sorttia,vahvuuksissa on pieniä eroja,joten aina löytyy sopiva.olen käyttänyt mieluummin hieman ohutta,kuin paksua tyynyä.
kuvassa patteritoiminen diy kelauslaite,jolla saa kätevästi kelattua uuden nauhan kasettiin,kun on ensin teipannut päät yhteen.kuvassa myös aputyökalu jolla nauhan päät saa kohdistettua ennen teippausta.kelauslaitteen kanssa pitää olla tarkkana varsinkin,jos on tuoreet patterit.moottorin perässä on kulma/alennusvaihde,joten vääntöa on senverran,että saattaapi nauha irrota kelalta.
ajansävel
Hifiharrastaja
Mulla ei ole muita kelauslaitteita kuin klassinen BIC Cristal (lyijykynän halkaisija on liian pieni, BIC on juuri oikea) ja tommonen käsiveivi, joka kylläkin on välitetty hyvin nopeaksi. Luulin jo saaneeni sähkömoottoritoimisenkin eBaysta, mutta siitä olikin kuivunut ja kutistunut ratas halki. Pitäiskin ideoida tommonen DIY kuin @Töllipiski. Ehkä mä laittaisin suoraan pienen (ei synny liikaa vääntöä) sähkömoottorin akseliin lyhyen pätkän BIC-kynää..
Töllipiski
Hifiharrastaja
^ tuon hammasrattaan tein 3d-tulostimella.joku oli sen mallintanut ja laittanut nettiin juurikin tuohon käyttöön.
tuosta saisi kyllä siistimmän,kun viitsisi vähän kehitellä.taitaa markkinat kuitenkin olla aika pienet,ettei myyntiin kannata alkaa valmistaa.
tuosta saisi kyllä siistimmän,kun viitsisi vähän kehitellä.taitaa markkinat kuitenkin olla aika pienet,ettei myyntiin kannata alkaa valmistaa.
