C-Kasetti formaattina ja harrastuksena. Kaikkea siihen liittyvää tänne... :)

m_tilli82

Käyttäjä
Liittynyt
12.1.2009
Viestejä
6 304
Kaupunki
Salo
Ajattelin aloittaa josko tällaiselle keskustelulle olisi tarvetta. En äkkiseltään löytänyt c-kaseteille omistettua harrastekeskustelua, joten tadaa! Tänne saa kirjoitella kaikkea c-kasetteihin ja dekkeihin liittyvää, c-kasettiharrastuksesta ja kaikesta tähän formaattiin liittyvästä. Täällä saa esitellä myös niitä omia kasettidekkihelmiä. :) No niin, aloitetaan!

Itsellä c-kasetit ovat kuuluneet elämään aina, enemmän tai vähemmän. Muksuna ja teininä tuli kuunneltua melko paljonkin kasetteja, olihan se nuoruus sitä c-kasettien kulta-aikaa. Silloin tuli nauhoiteltua vinyyliltä ja CD:ltä, kuin myös radiostakin biisejä kaseteille. Nyttemmin jatkojalostuksena olen liittänyt vahvistimeeni myös tietokoneen, ja kasettidekin luonnollisesti, niin olen nauhoitellut tietokoneella digitaalista musiikkia analogiseen muotoon eli c-kaseteille. Joko CD-rippauksia tai ostamaani musaa. Nykyään rippaan kaikki CD:t järjesin koneelle ja teen sen flac-muodossa, ja niistä kun tekee nauhoituksia kaseteille tulee aika hyvää jälkeä. Spotify on myös iso osa omaa c-kasettiharrastuskenttääni, nauhoittelen Spotifystä kaseteille paljon musaa. Se kun on periaatteessa ilmaista, maksat vain kiinteän kuukausimaksun ja saat rajattomasti kuunnella musaa, minä myös nauhoitan rajattomasti. C-kasettien toisto on vuosien varrella parantunut paljon, mutts eipä ne vanhatkaan dekit ollenkaan huonoja ole. Eivät suinkaan.

Paras dekki jonka olen koskaan omistanut on JVC KD-A66 B.E.S.T. -tietokoneella varustettu Super ANRS-dekki. Tuo on peräisin 1980-luvun alusta. JVC on isäni peruja, hän lahjoitti sen minulle aikoinaan, ja on todella sitä raskaampaa hifiä. Kuulemma maksoi 1980-lvun alussa jotain 3000 markkaa kai... Se painaa Hifiengine-sivuston mukaan sellaiset 7,9 kiloa, itse en ole tätä punninnut. Ja se on pelkkä dekki se. Todella hyvälaatuinen dekki on kyseessä.

Toinen hyvä kasettidekki jonka omistan on Technics RS-B665 Dolby HX Pro NR B/C -nauhuri, ja se on todella laadukas myös hintaansa nähden. Se odottelee hihnaremonttia ensikuun alussa toteutettavaksi, joten saan senkin varmasti aika pian käyttööni taas. Tuo Technics ei ole ihan yhtä raskasta hifiä painoltaan kuin tuo JVC on, mutta riittää minulle. Maksoin tuosta Technicsistä aikoinaan käytettynä 100 euroa. Jannen Huoltomyynti Salossa saa rempata sen sitten. :)

C-kasetti on samanlainen fornaatti kuin vinyylikin, siinä on sitä sielukkuutta. C-kasetit ovat kuuluneet vinyylien tavoin miltei aina elämääni, en voisi kuvitella eläväni ilman näitä kahta formaattia. Mahtaakohan c-kasetit tehdä samanlaisen paluun kuin vinyylit? Ehkäpä, jos olosuhteet ovat suotuisat, mutta luulen että sitä saamme kuitenkin odottaa vielä tovin. Tällaisia aatoksia. :) Alla vielä JVC KD-A66 -linkki Vintagecassette.com-sivustolle:

http://www.vintagecassette.com/jvc/kd_a66
 
Joskus aikoinaan omistin Alpage AL-300 dekin, jolla tuli nauhoitettua kaverin vinyylilevyjä. Mieleen on jäänyt äänekäs rämähdys, jonka laite piti Play-nappia painettaessa, sekä kaukosäätimen toteutus; kasettiluukun alapuolella oleva kontrollipaneeli vedettiin irti, ja sen ja laitteen väliin kytkettiin pitkä piuha. :)

Noita itsenauhoitettuja kasetteja kertyi vino pino, mutta valmiiksiäänitettyjä en juurikaan ostanut. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden; Valintatalon alelaarista parilla markalla löytynyt Nick Draken loistava Five Leaves Left.

Nauhoitusharrastus hiipui jo ennen cd-levyjen maihinnousua, ja nyt on kaikki poissa.
 
C-kasetti on mukava media. Torpassa on 2 soitinta, Harman Kardon TD-392 ja Philips DCC-300. Olkkarin tason laatikoista löytyy ~200 valmiiksitallennettua nauhaa -70...-90 luvuilta, 3 mittaus- ja säätönauhaa, peilikasetti ja verkkokäyttöinen äänipäiden demagnetointilaite. Myös kymmenkunta metallinauhaa tehtaan muoveissa odottaa käyttöä.

Kaseteilla on paljon sellaista musiikkia, jota ei nykyään tule vastaan missään muodossa - tarkoitan kokonaisuuksia, en yksittäisiä biisejä, joita löytyy Spotifystä. Sopivan nauhan, kun nakkaa soittimeen, niin mieli palaa -70 luvulle :)

Dekkejä on myös mukava huoltaa ja säätää, koska ne ovat pääsääntöisesti varsin suoraviivaisia laitteita, ja joiden kanssa pärjää, jos on sinut mekaniikan toiminnan ja rakenteen suhteen.
 
Mulla on kaksi dekkiä. Toinen on parhaillaan käytössä ykkössetissä eli se aikaisemminkin monesti mainittu Pioneer CT-939MKII. Rempattu Marantz 5010 taas on töissä sisustuselementtinä, suunnitelmissa on tehdä siihen puukuoret jolloin se istuisi kivasti Marantz 1060 -vahvarini kanssa.

En ole nauhoitellut vuosiin. Meilläkin välillä kuunnellaan vanhoja nauhoituksia, jotka ovat tavalla tai toisella korvaamattomia. Eli ne on nauhoitettu livekonserteissa tai esim. Rivieralla discossa DJ:n toimesta joskus kymmeniä vuosia sitten. Niihin siis liittyy jokin muisto. Kasetteja on lootatolkulla. Pitäisi nämä tavalla tai toisella (C-kasetti tai MD) backupata ne alkaen tärkeimmistä.

Ostin kuitenkin taannoin 30 uutta krominauhaa ihan varmuuden vuoksi. Voi olla, että riittävät loppuelämäksi.

Marantz 5010 sen puukopan kanssa, joka minulta vielä uupuu:

Marantz%205010.preview.JPG


Ps. on mulla kelanauhurikin (Akai) ja 8-raiturikin (Pioneer). Ne pitäisi huollattaa jossain, 8-raitaan vaihdoin hihnan mutta se tarttisi vielä lisähuomiota.
 
C-kassu on kuulunut minunkin elämääni aina. Pienestä pitäen jonkinlainen dekki on ollut käytössä. Kouluaikoina 90 luvulla tupladekki oli kova sana, sai tehtyä kouluaamuna aina äkkiä uuden kokoelma kassun jos käytti high-speed dubbingia:). Niitä sitten kuunneltiin Sonyn walkmaneista välituntisin. Silloin ei tietenkään välitetty mistään äänenlaadusta, pääasia että musa kuului.
Ostin sitten käytettynä Pioneer ct-f4040 dekin joka on muuten vieläkin minulla. Sen ostin joskus -98. Sitten Puhelin palsta lehdessä oli ilmoitus Pioneerin ct-f9191 dekistä jonka ostin pois. Se on ollut siitä asti minun pääasiallinen käyttödekkini. Muutama vuosi sitten sen kaveriksi tuli vielä Akai gxc-760d.
Kasetteja minulla on jossain 100 kpl pintaan ja äänittämättömiä uusia reilut parikymmentä. Joukossa myös Tdk ja Sonyn metallinauhoja.
http://www.thevintageknob.org/akai-GXC-760D.html
http://stereonomono.blogspot.fi/2012/06/pioneer-ct-f-9191.html
http://www.vintagecassette.com/pioneer/ct_f4040
 
Mulla on edelleen tallessa ja toimivina Sonyn keltainen ja roisketiivis C-kassu/radio -sporttiwalkman sekä aikanaan ainakin meidän piireissä ainutlaatuinen nauhoittava Sonyn tupladekkiwalkman, jonka ostin NYC:stä about 1985 tjsp.
 
^Mulla oli kaverilla kanssa tuollainen roiskesuojattu sporttiwalkman. Sen faija oli ostanut sen jostain ulkomailta. Erikoisuutena siinä oli että siihen pystyi liittämään samanaikaisesti kahdet kuulokkeet. Kuulokkeiden plugitkin oli suojattu sellaisilla kumituteilla.
Tuosta tupladekkiwalkmanista voisit kertoa hieman lisää, sellaiseen en ole koskaan törmännyt. Varmasti harvinainen laite.
Itselläni on Sonyn alumiinikuorinen walkman vm-ex521, Panasonicin rq-s15 joka taisi olla joskus maailman pienimpiä kannettavia kasettisoittimia. Se on tosiaan vain muutaman millin c kasettia suurempi. Näiden lisäksi vielä Panan täysalumiiniset rq-s73 ja rq-sx53 löytyvät alkuperäisine laatikoineen kaapista.
 
C-kasettia tulen aina muistelemaan lämmöllä. Nuoruuteeni kuului lähinnä radiosta sekä toisilta kaseteilta kopioiminen.

Jos nykymusiikkia olisi saatavilla suoraan kasetilla (laadukkaasti toteutettuna), niin kyllä kelpais! Kunnon dekki tottakai olisi hommattava.

Muistaakseni kaseteilla julkaistu musiikki, aikoinaan siis, oli jopa dynaamisesti hyvää tasoa.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla on edelleen tallessa ja toimivina Sonyn keltainen ja roisketiivis C-kassu/radio -sporttiwalkman sekä aikanaan ainakin meidän piireissä ainutlaatuinen nauhoittava Sonyn tupladekkiwalkman, jonka ostin NYC:stä about 1985 tjsp.

Itsellänikin oli joskus tällainen kilpikonna-SportsWalkman :) kera FM-radion.
walkman-sports-82.jpg

Olikos se tuplamalli tällainen KLIK ?
 
Viimeksi muokattu:
Itsellänikin oli joskus tällainen kilpikonna-ProWalkman :) kera FM-radion.

Olikos se tuplamalli tällainen KLIK ?
Kourastaanpa tuolta vintage -kannettavien soittimien lootasta (lukuisat MP3-soittimet tai taskuradiot eivät ole sinne vielä joutaneet) nopea snapshotti, ks. kuva.

Joo, näyttää just tommoselta kuin kuvassasi. Malli on Sony Walkman WM-W800.

katso liitettä 40841

Mainitaan nyt tässäkin C-kassukeskustelussa, että mulla on 80-luvulta jäljellä myös Casion tietokoneohjattu kassusoitin KX-101, jolla soittojärjestykset jne. voi ohjelmoida. Siis kannettava radiomankka muutamalla lisäominaisuudella. ;)

!Bsmzl!QBGk~$(KGrHqQOKk!EvPnWIPp%2BBL4iyB!!C!~~_3.JPG
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
marantz-5010-01.jpg

Marantz 5010

tämmönen tuli hankittua tänä syksynä, kun huomasin et joitan vinyylejä ei vaan saa , mut c-kasettina löytyy edullisesti, ja samalla sopii Marantzin muuhun sarjaan.

Sit löytyy myös tämä

dnt-620.jpg

Denon DNT-620
tää on siitä hyvä et täs on nopeuden hienosäätö , niin nuoruuden itse äänitetyt c-kasetit saa säädetty samalle nopeudelle kuin aikoinaan äänitellessä oli mankan nopeus.

Kaikkee kivaa pitää olla niin pysyy virkeenä...
 
Tuo KX-101 vetää edelleen sanattomaksi, etenkin nyt kun luin tuon linkitetyn selostuksen :)

Itselläni ei ole ensimmäistäkään kasettidekkiä taloudessa (heetkonen, löytyy paristokäyttöinen Sankyo-monomankka) mutta onhan niitä ollut toki. Sanotaanko että parhaat laadullisesti olivat Nakamichi ZX9 ja NEAL 302, se jota on eniten ikävä oli Nakamichi Cassette Deck 1, ja se jonka seuraavaksi haluaisin on Nakamichi 600.
 
C-kasettia tulen aina muistelemaan lämmöllä. Nuoruuteeni kuului lähinnä radiosta sekä toisilta kaseteilta kopioiminen.

Jos nykymusiikkia olisi saatavilla suoraan kasetilla (laadukkaasti toteutettuna), niin kyllä kelpais! Kunnon dekki tottakai olisi hommattava.

Muistaakseni kaseteilla julkaistu musiikki, aikoinaan siis, oli jopa dynaamisesti hyvää tasoa.

Onhan c-kasettitarjonta toki niukkaa, mutta kyllä löytyy:

https://digeliusmusic.mycashflow.fi/category/42/uudet-c-kasetit

ja esim. Nicole Willis & The Soul Investigators albumit:
“Keep Reachin’ Up”
“Tortured Soul”
löytyy myös c-kasettina. Laatukamaa.
 
Viimeksi muokattu:
^Viimeisin jonka itse olen ostanut uutena oli Agnesin -When the night falls vuonna 2006. Sitähän mainostettiin silloin oikein telkkarissa että saatavana myös c-kasettina:).
 
Tuo KX-101 vetää edelleen sanattomaksi, etenkin nyt kun luin tuon linkitetyn selostuksen :)
En tiedä mitä se Günther siellä artikkelissa moneen otteeseen ruikuttaa ko. vempeleen painosta (vain 6.9kg). Mulla oli silloin samoihin aikoihin muistaakseni joku Philipsin ghettoblaster puu/lastulevykaiuttimin, joka painoi 12+ kg. Se oli päivän roudauksen jäljiltä oikeasti painava. Oli pakko pitää nahkahanska kädessä, jotta koko päivän roudauksella sormet pysyivät rakottomina. ;) :D Jossain Hangon Regattassa tms. missä silloin vehje oli pidempään mukana sitä tietty kierrätettiin porukan kesken.

Vapsu: hei, toinen Marantz 5010! :cool:

Tässä tämä minun heti kun olin sen ostanut. Kassu on muistaakseni Riminillä tjsp discossa DJ:ltä saatu about 82-84:

 
Itsellänikin oli joskus tällainen kilpikonna-SportsWalkman :) kera FM-radion.
walkman-sports-82.jpg

Olikos se tuplamalli tällainen KLIK ?

Itsellänikin oli ysärillä muutamakin Sony Walkman kun oli koululainen. Viimeisin on edelleen tallessa, ja pitäisi olla toimintakunnossakin. Se on sellainen hopean harmaa, ja Dynamic Bass Boostilla tai jollain sellaisella bassokorostuksella. FM-radiota tuossa omassani ei ole, joten kyseessä on "karvalakkimalli"... En ole sen kanssa kuunnellut moneen aikaan mitään. Jäänyt kaapin perälle odottelemaan aikoja parempia. :) Se kasettisoitin kyllä oli monessa mukana, kerrankin pyöräillessäni kotoa kaupungille lensi se asfalttiin. Sitten ei muuta kuin pysähdyin nostin sen takaisin taskuuni ja play nappi pohjaan ja taas musa raikasi. Todella vahva peli siis.

Totta myös tuo että se äänenlaatu ei tuohon aikaan ollut se pääasiallinen kriteeri, vaikka ok kuuloisia nuo Walkmanit olivatkin.
 
Back
Ylös