Vuodenvaihteessa meillä on tapana vaihtaa keskenämme ja joidenkin asiakkaiden kanssa muutama ajatus myös Hifiharrastajat ry:n sivustosta. Nyt monena vuonna peräkkäin on uumoiltu ollaanko jo saavutettu pohja kirjoittelun tasossa. Myös sitä kuinka kauan porukka jaksaa katsoa muutaman mellastajan toimintaa. Sama jauhanta jatkuu aina vaan. Nytkin parissa ketjussa vuosikausien ajan samaa jauhaneet ja muita "neuvoneet" ovat äänekkäimpiä, vaikka porukka koittaa hienovaraisesti heille vihjata, ettei kukaan jaksa kuunnella.
Jos palstalle eksyy joku uusi normaalijärkinen yksilö ja lukee esim. Placebo ketjua niin mitä tuumitte, pitääkö palstalaisia täyspäisinä ja tunteeko halua liittyä mukaan? Siellä nämä muutamat samat henkilöt käyttäytyvät kuin teinipojat, jotka luulevat tietänsä kaikesta kaiken mm. Wikipediaan ja sivistyssanakirjaan tukeutuen. Saivartelu vierasperäisillä sanoilla höystettynä sekä asioiden näkeminen omassa ehdottoman oikeassa valossa antaa virtaa jatkaa saarnaamista vuodesta toiseen. Kyllä he huomaavat, ettei enemmistö haluaisi enää noita totuuksia kuunnella, mutta heillä ei ole muutakaan paikkaa pahaa oloaan purkaa.
Näitä "tieteellisen ja objektiivisen" maailmankatsomuksen omaksuneita yhdistää muutama asia. Heille tiede on sitä mikä on nettiin kirjoitettu ja mittauksiin perustuvaa. Eivät he välitä ottaa selvää miksi esim. USB johdon sointi on parempi 1,5 metrisenä kuin 0,5 metrisenä. Sehän vaatisi jo hieman paneutumista. Mieluummin he etsivät netistä jonkun kaltaisensa kirjoittamaa "tietoa" ettei eroja voi olla. He kirjoittavat nauravansa "huutonaurua" kaikille omista poikkeaville mielipiteille, koska vain heillä on hallussaan kaikki tieto ja muut ovat harhaoppisia, joiden tulisi tehdä parannus ja uskoa heitä. Tiede on jo keksitty, on heidän mottonsa.
Mitattavissa olevat säröt oltiin 70-luvulla saatu transistorivahvistimissa pieniksi ja silti ääni tuntui huononevan. Tiedemies T. Köykkä alkoi epäillä tuntematonta säröä syyksi transistorivahvistimien huonoon ääneen. Hän sai kunnon huutonaurut "tiedemiehiltä" hulluille epäilyksilleen kun ne julkisti. Eihän sellaista voinut olla koska mittauksissa sitä ei saatu esille. Sittemmin tiedemies M. Otala löysi mittaustavan, jolla TIM särö saatiin mitatuksi. Naureskelijat olivat hiirenhiljaa.
Nytkin nämä palstan "tiedemiehet" perustavat luulonsa, ettei johdoissa olisi eroja siihen, ettei mitattavia eroja ole. Normaalijärkiset ihmiset osaavat päätellä, että nykymittaukset ovat puutteellisia, koska melkeinpä kaikki erot kuulevat. Heillä on ajattelunsa tukena empiirinen eli kokemusperäinen tiede. Mutta tämä korkeintaan muutaman prosentin eroja kuulematon änkyräjoukko hakee pohjaa omalle havaintokyvyttömyydelleen siitä, että jos mittari ei näytä eroja niin niitä ei voi olla. Heidän mielestään ei voi olla perusteltua myöskään uhrata ajatuksia kehittää mittausmenetelmiä koska kaikki on jo keksitty. Se pitää vain lukea netistä. Heidän ajattelutavallaan ei koskaan saada mitään uutta aikaan. Tuo ajattelutapa on kaikkea muuta kuin tieteellinen.
He kirjoittavat omista aistihavainnoistaan, etteivät kuule eroja, vaikka ylivoimainen enemmistö ihmisistä kuulee ja tekee arviointinsa sen perusteella. Tämän lisäksi he ilmoittavat etteivät oikein maista, haista tai muista eroja. Kyse ei ole pelkästään kuuloaistimuksen vajavaisuudesta, vaan näillä tuntuu olevan vaikeuksia erottaa kaikkia aisteihin perustuvia havaintoja. He tietenkin huomaavat ettei toisilla ole tällaisia vaikeuksia, toiset ostavat tiettyä kolajuomaa koska sattuvat pitämään sen mausta. Heidän ymmärryksensä ei riitä toteamaan, että he ovat pienessä vähemmistössä. Tästä iänikuinen jankkaus juontuu. Siispä enemmistön on oltava väärässä. Jonkinmoinen epäilys silti mieltä kaihertaa. Pienemmästäkin on syytä olla ärtynyt.
Heitä kuitenkin tekniikka kiinnostaa ja monilla se on syy miksi ollaan äänentoistolaitteiden pariin ajauduttu. Kokemusperäiseen arviointiin ei ole kykyjä. Kaiken on oltava jonkun konkreettisen havainnon kautta ennakoitavissa ja perusteltavissa. Muu suhtautuminen ei mahdu tällaisen ihmisen ajattelumaailmaan. He toivovat sokkotestien viimeistään osoittavan, ettei eroja ole. Testeissä heidän mielestään voi käyttää ABX testeriä, joka tasapäistää erot olemalla signaaliketjussa. Vähän sama kuin laittaisi kinuskikumit F1 ja F4 autoihin, kumpikohan kärsii noista enemmän. Mutta tällä päästään paremmin heitä tyydyttävään lopputulokseen.
Eräs moniakin tviikkejä kokeillut ja käyttävä alan mies kertoi meille, että aivotutkimus on luotettavampi tapa tutkia, nykypäivänä. Ei tarvitse kysellä koehenkilöiltä mitään. Eikä tietenkään mitään ylimääräistä laitetta signaaliketjuun. Kertoi pyöritelleensä tutkimusajatusta mielessään. Totesi kylläkin, että miksi tutkimaan esim. eri tviikkien vaikutusta koska kuuntelemalla voi selvittää vaikuttaako ja jos vaikuttaa, niin mihin suuntaan. Miksi tehdä yksinkertaisesta asiasta vaikeaa.
Nämä tieteelliset skeptikot myös kirjoittelevat kokevansa tulevan petetyiksi, kerta toisensa jälkeen. He kirjoittavat ostaneensa entiseen verrattuna monta kertaa kalliimman vahvistimen eivätkä he kuulleet eroa. Laitteet pettävät ja ihmiset pettävät, koska sanoivat uuden olevan parempi. Heissä itsessäänhän, eikä heidän valinnoissaan ei voi olla vikaa, joten vika on ympäröivässä maailmassa. He eivät ymmärrä hifituotteen olevan kuin mikä muu tahansa hyödyke, jonka hinta vaihtelee. Hifin on oltava todella halpaa koska halvalla saa toimivan laitteen. Jos joku hankkii sadan tonnin laitteet, niin tämän ajattelumallin mukaan ko. henkilö on toiminut vailla älyä. Niin kuin hifi olisi jollain tapaa reaalimaailmasta erillään. Sillä jolla on varaa ostaa sadan tonnin stereot on varmasti myös järkeä. Todennäköisesti enemmän kuin sillä joka "empaattisuudessaan huolestuu rahojen huonosta käytöstä".
Tällaisille ihmisille jokaisen laitteen ostaminen on melkeinpä täysin placeboa, koska he eivät voi tukeutua aistihavaintoihin. Heille pääasiallisina kriteereinä voivat toimia vain hinta, mittaukset ja tuotemerkin tekniset ominaisuudet, ulkonäkö ja maine. Muut perustavat asian omiin kuulohavaintoihinsa. Tätä he eivät voi uskoa eivätkä hyväksyä. Heille sen on oltava placeboa.
Syy jatkuvaan häiriköintiin on suuressa määrin oman em. syistä johtuvan pahan olon ja ärtyneisyyden purkamisesta, sekä katkeruudesta ja kateudesta. Heiltä puutuu harrastuksen kannalta tärkein eli kuulemisen kyky. Vuodesta toiseen he käyvät peitset tanassa tuulimyllyjä vastaan huutaen: te ette tiiä mittään, minä vaan tiiän! Kukkaan ei kuule mittään kun minäkään en kuule!
Meille ovat monet asiakkaat sanoneet, ettei Hifiharrastajat palstaa voi lukea koska tuo sama muutaman henkilön aiheuttama henkinen terrori sallitaan. Harva harrastaja jaksaa enää kirjoittaa, koska nämä häiriköt kokevat oikeudekseen olla suuna päänä. Mitä mieltä muut ovat? Onko kuvaamieni henkilöiden kirjoittelu tarpeellista palstalla? Onko se rakentavaa ja antaako se kenellekään mitään? Edistääkö se hifikulttuuria? Antaako se kuvan täysipäisten ihmisten foorumista? Houkutteleeko se uusia harrastajia mukaan?
Millainen palsta olisi v. 2019 lopulla jos nuo änkyrät olisi heitetty ulos?