Kaapelointi kuntoon: DIY

Ohessa on kaapelien häiriövaimennuksesta tietoja audioXpress 6/2010 (Boeing 1956).
Vanhaa mutta validia tietoa.
Toinen juttu on sitten kaapelin aiheuttama signaalin vaimennus.
 

Liitteet

  • kaapelin häiriövaimennus.jpg
    kaapelin häiriövaimennus.jpg
    129,7 KB · Katsottu: 38
Tekaisin ensimmäisen uuden järeähkön virtakaapelin. Seitsemän samanlaista pitäisi tehdä vielä eli koko setille ml. jakoriman johto menee uuteen, lopulliseen kuosiin. Kaksoissuojattussa Helukabelissa on neljä kappaletta 6mm2-vahvuista johdinta (neljäs johdin ei mahtunut kylläkään liittimiin) ja läpimittaa 16,4mm. Heavy duty -liittimet nielivät kaapelin juuri ja juuri.

Kapasitanssia on valmissa johdossa 84pF/m, induktanssia koko pätkässä ~2µH ja resistanssia ei paljon mitteen. Suojavaippojen impedanssi on 150 ohmia/30mHz/1km johtoa, eli myös häiriöiden imukykyyn on kiinnitetty huomiota. Maadoitin suojavaipan molemmista päistä.

virtakaapeli.jpg


liittimet.jpg
 
Vastaukseni myöhästyi

Nimimerkki Hardsoft vertasi erittäin osuvasti kaiutinkaapeleita ja autonrenkaita toisiinsa, mutta pahaksi onneksi en ehtinyt siihen vastaamaan ennen ketjun lukitsemista.

https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?67407&p=1014856&viewfull=1#post1014856

Vertauskuva oli mielestäni niin osuva, että laitan vastaukseni tähän ketjuun, koska täälläkin puhutaan kaapeleiden vaikutuksesta äänentoistoon:


Osuva vertauskuva

Hyvin toimivaa HiFi-laitteistoa voidaan mainiosti verrata hienosti toimivaan autoon. Autosta löytyvät juuri vastaavat tärkeät osat, joiden yhteistoiminnan pitää olla balanssissa, jotta ihminen voisi siirtyä mahdollisimman mukavasti paikasta A paikkaan B.

Auton moottori vastaa HiFi-laitteiston vahvistinta. Moottorissa pitää olla riittävästi potkua ( riittävä ulostuloteho), jotta matkanteko on sujuvaa ja vauhdikasta. Moottorin pitää myös käydä värinättömästi (pieni särö) ja äänettömästi (hyvät pohjat), jotta matkustamossa olisi nautittavan hiljaista.

Auton pyörät ja renkaat (vastaavat kaiutinelementtejä) pitää olla hyvälaatuiset, ja alustarakenne muutenkin onnistunut ( kaiutinelementtien kotelointi), jotta ajaminen on nautittavaa ja turvallista. Myös maantien (huoneakustiikka) pitää paikan A ja B välillä olla tasainen, jotta ajamisesta (kuuntelemisesta) voisi saada nautinnon.

Ihan tarkoituksellisesti jätin viimeiseksi auton vetoakselit ( kaiutinkaapelit), jotka siirtävät moottorin (vahvistimen) kehittämän tehon vetäviin pyöriin (kaiutinelementit). Vetoakselit eivät vaikuta mitenkään auton matkustusmukavuuteen (HiFi-laitteiston äänenlaatuun), mutta niiden täytyy kuitenkin kestää moottorin kehittämä teho rikkoutumatta (kaapelin riittävä poikkipinta ja pieni resistanssi), jotta määränpäähän varmasti päästään.

Jos edelleen tarkastelemme autoa, niin matkustusmukavuuteen vaikuttavat vain voimakas, hiljainen ja värinätön moottori, hyvät renkaat, hyvä alustarakenne sekä hyvälaatuinen maantie. Suorastaan huvittavalta tuntuu, että tässä keskustelussa suurimman painoarvon ovat saaneet auton vetoakselit, jotka eivät vaikuta matkustusmukavuuteen millään tavalla. Se riittää hyvin, että ne pysyvät ehjinä ( vahvistin on kytketty jonkinlaisella kaapelilla kaiuttimiin) koko reissun ajan.

Jotta nautinnollinen ajomatka voitaisiin ollenkaan tehdä, niin auton tankissa pitää tietysti olla moottorille riittävästi polttoainetta (virtalähteen pitää antaa oikea tasajännite vahvistimelle). Auton matkustusmukavuus ei riipu yhtään siitä, millaisesta aukosta bensatankki on täytetty (verkkopiuha ei taatusti vaikuta äänenlaatuun), vaan ainoastaan tankissa olevalla bensamäärällä (pistorasiassa on tarjolla sähköä) on merkitystä, jos halutaan päästä paikasta A paikkaan B.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
 
Vs: Kaapelit
« Vastaus #8 : 19.09.2010, 16:54 »
Vastaa lainatenLainaus
Häiriövaimennus onkin sitten kokonaan toinen luokka, liikutus ja aihe, ei voi vetää yhtäläisyyksiä äänisignaalin etenemiseen ao. kaapelissa, noin puhtaan äänenlaadun kannalta.

Koska en ihan ymmärrä miten nuo kaksi asiaa voisivat olla oleellisesti erillisiä ääneenlaadun kannalta, kysyin lisäselvitystä.
Teoriassa tietysti, mutta käytännössä audiokaapelit on aina tehty hyvästä johteesta (Cu) ja liittimetkin ovat kohtalaiset ja taajuus on alhainen (minimoi impedanssien vaikutukset), joten kaapelin aiheuttama vaimennus jäänee alhaiseksi.
Näin ollen ymmärtääkseni kaapelissa vääristymättömän signaalin suurin ongelma on siihen summautuvat häiriöt!
Kun vielä muistetaan, että liittimet ovat pääsääntöisesti RCA-tyyppisiä (suojavaippa on myös virtajohdin), häiriökysymys on käsittääkseni ainakin kertaluokkaa isompi ongelma, kuin vaimennus.
 
Tarjoaako tuollainen rakennelma mitään hyötyä? ???
 

Liitteet

  • Piuha.jpg
    Piuha.jpg
    65,5 KB · Katsottu: 500
Sähköisestihän tuo on täsmälleen sama tilanne kuin vahvistimen päässä olisi kahdet liittimet. Tuossa jako 1 -> 2 tapahtuu vaan itse kaapelissa eikä vahvistimen sisällä silloissa.
 
Olen vähän ulkona balansointijutuista ja tarvitsen apua.

Esivahvistimena on Primare P30, jossa balansoidut lähdöt ja kajareina Genelec S45YA, joissa sama vahvistin, kuin Genelecin TRIAMP S30:ssä.

Mitäs kaikkea tarvitsen balansoidun piuhan valmistamiseen?

Pituutta olisi noin 2,5m per piuha.

Saisi olla mahdollisimman ohutta, että saan ne jemmaan jalkalistojen sisään jyrsittyihin koloihin.

Löytyisikö esim. Partcosta kaikki, mitä tarvitsen?


Tässä kuva takapaneelista, jonka mukaan narttu menee vahvistimen päähän. Kajareissa taisi olla sama. Tarkistan, kun pääsen kotiin:

thumb_2e0c_2.jpg
 
Hannes H sanoi:
Mitäs kaikkea tarvitsen balansoidun piuhan valmistamiseen?

Löytyisikö esim. Partcosta kaikki, mitä tarvitsen?

Löytynee vaikka Partcostakin.

- Taitaa molemmat päät syödä XLR:ää? 3-napaiset XLR-liittimet uros/naaras, kumpaa nyt kaipaakaan.
- Mikkikaapelia. Signaalijohtimet 2-2 ja 3-3 sekä suojapunos 1-1.

Tuosta vielä lukupaketti: http://www.rane.com/note151.html
 
eemeli sanoi:
Löytynee vaikka Partcostakin.

- Taitaa molemmat päät syödä XLR:ää? 3-napaiset XLR-liittimet uros/naaras, kumpaa nyt kaipaakaan.
- Mikkikaapelia. Signaalijohtimet 2-2 ja 3-3 sekä suojapunos 1-1.

Tuosta vielä lukupaketti: http://www.rane.com/note151.html


Kiitos !

XLR:ää on molemmissa päissä.

Tuollaisia sitten rakentelemaan, kun TV-taso on valmis. :)
 
Aloittelijalla kysymys, kysyinkin jo blogini puolella vaivihkaa, mutta täältä saanee hieman nopeammin vastauksia.

Päätin laitteiston päivittämisen myötä laittaa kaapelointia uusiksi. Välikaapelit ovat IXOS:lta jo ennestään, mutta kaiutinpuolella on tähän asti ollut 2,5mm² kuparikaapelia, jotain marketista löydettyä, saksalaista. Liittiminä on ollut Thomannilta jokin aika sitten ostetut Hicon-banaaniliittimet, ovat kullatut ja kiinnitys tapahtuu kaapeli lähtökohtaisesti kahdella ruuvilla puristaen liittimen sisään.

Tilasin nyt kuitenkin Supra Ply 3.4 -kaapelia (single wire) ja ajattelin nuo Hicon -liittimet tinata kiinni kaapelinpäihin.

Onko tinaaminen hyvä vaihtoehto kiinnittämiselle? Pelkkien ruuvien varaan en kuitenkaan halua liitintä jättää huonon kontaktin ja pienen pinta-alan pelossa. Sekä millä materiaalilla minun pitäisi liittimet tinata, ihan laadukkaalla, esim. radiotinalla vai vaikkapa hopealla?
 
Ok, millaisia kaapeleita? samoja vai yleensäkin kaikki kaapeleita ja liittimiä? :)

Ongelma ei ole tosiaan tinaamisessa (siis juottamisessa, eikäku ;)) vaan lähinnä haen kommentteja kaapeleihin perehtyneiltä, saadaanko eri materiaalia käyttäen jonkinlaista muutosta ääneen, lähinnä negatiivisessa mielessä. Joidenkin kommenttien mukaan hopea korostaisi diskantteja, pitäneekö paikkansa, onko kokemusta?

Kiitokset avusta!
 
Snowman sanoi:
Ok, millaisia kaapeleita? samoja vai yleensäkin kaikki kaapeleita ja liittimiä? :)

Ongelma ei ole tosiaan tinaamisessa (siis juottamisessa, eikäku ;)) vaan lähinnä haen kommentteja kaapeleihin perehtyneiltä, saadaanko eri materiaalia käyttäen jonkinlaista muutosta ääneen, lähinnä negatiivisessa mielessä.

kaikenlaisissa kaapeleissa ja laitteissa oon käyttäny, mutta jos täyshopeakaapelit tekisin niin varmaan hopeatinalla ne kolvaisin tai vastaavalla.

eiköhän täällä aamusella joku huutele parempia vinkkejä.

Snowman sanoi:
Joidenkin kommenttien mukaan hopea korostaisi diskantteja, pitäneekö paikkansa, onko kokemusta?

meinasitko tällä nyt kaapelia vaiko pelkkää hopeatinaa?
 
Snowman sanoi:
Aloittelijalla kysymys, kysyinkin jo blogini puolella vaivihkaa, mutta täältä saanee hieman nopeammin vastauksia.

Päätin laitteiston päivittämisen myötä laittaa kaapelointia uusiksi. Välikaapelit ovat IXOS:lta jo ennestään, mutta kaiutinpuolella on tähän asti ollut 2,5mm² kuparikaapelia, jotain marketista löydettyä, saksalaista. Liittiminä on ollut Thomannilta jokin aika sitten ostetut Hicon-banaaniliittimet, ovat kullatut ja kiinnitys tapahtuu kaapeli lähtökohtaisesti kahdella ruuvilla puristaen liittimen sisään.

Tilasin nyt kuitenkin Supra Ply 3.4 -kaapelia (single wire) ja ajattelin nuo Hicon -liittimet tinata kiinni kaapelinpäihin.

Onko tinaaminen hyvä vaihtoehto kiinnittämiselle? Pelkkien ruuvien varaan en kuitenkaan halua liitintä jättää huonon kontaktin ja pienen pinta-alan pelossa. Sekä millä materiaalilla minun pitäisi liittimet tinata, ihan laadukkaalla, esim. radiotinalla vai vaikkapa hopealla?

Meillä töissä sähkökonetehtaan insinöörit ainakin sanovat, että paras ja sähköäjohtavin liitos kuparilankaan ja monisäiekuparikaapeliin saadaan puristusiitoksella. Sen takia meidän moottoreissa ei koskaan juoteta kaapeleita kiinni, vaan aina puristetaan. Samaa olen kuullut myös eräältä elektroniikka-alan asiantuntijalta, kun kyselin häneltä parasta tapaa liittää kaksi kuparijohdinta toisiinsa. Puristusliitos on kuulema paras sähkönjohtavuuden ja kestävyyden kannalta. Tinaukset ja muut juotosaineet vain huonontavat kontaktia verrattuna tiukkaan puristusliitoksen.
Tina ei muutenkaan ole kovin hyvä aine johtavuudeltaan ja sen takia välijohtojen ym. tinaamisessa suositellaan käytettäväksi mahdollisimman pientä määrää tinaa, ettei äänestä häviäisi erottelua.
Jos asiallista puristusliitosta ei ole mahdollista tehdä, niin sitten tinaillaan. Tinoista TRTWonder ja Cardas on ainakin kehuttu hyviksi. Hopeatinan luulisi olevan parempaa johtavuudeltaan, kuin perustinan. En sitten tiedä kuinka "suuri" ero oikeasti on.

Minä jättäisin ne banaanit kokonaan pois ja kiristäisin kaapelinpäät suoraan kaiuttimen naparuuveihin. Banaaniliittimet tuovat vain yhden turhan liitoksen lisää kaiutinjohtoon. Mitä vähemmän liitoksia, sitä parempi äänenlaadun kannalta.
Jos kuitenkin haluisin käyttää banaaneja, niin kiristäisin suprat baskuihin niiden omilla ruuveilla, enkä tinalla. Kyllä niiden ruuvien pinta-ala riittää varmasti hyvään liitokseen.

Mutta, nämä ovat vain minun horinoita. Joku muu voi olla asiasta täysin eri mieltä :)
 
Tuli kuitenkin ostettua valmiit balansoidut kaapelit, kun olivat niin halpoja.

Nyt tarvitsen sitten takakajareille RCA-XLR-kaapelin. Löytyykö tuollaiseen jotain hyvää ohjetta?


EDIT: Löytyihän se sieltä Googlesta, kun vaan jaksoi hakea :)

XLR-RCA.gif
 
jykki sanoi:
Meillä töissä sähkökonetehtaan insinöörit ainakin sanovat...

Missä sähkökonetehtaalla olet töissä Jykki?

Terveisin Antti Helsinkin Pitäjänmäen konetehtaalta...
 
Puristusliitos, siihen vielä tinaa sekaan, estyisi mahdolliset hapettumat. Puristusliitoskin olisi parhaimmillaan vasta hyvillä työkaluilla tehtynä. Jotkut "peltiabikot" eivät taida riittää, eikä tavalliset Abiko-tyyppiset puristettavat holkit, varsinkin juottamattomina. Laadukkaaseen, pitkäikäiseen käyttöön. Sähkökoneissa- kojeissa käytetään myös toisen "kaliiberin" liittimiä ja puristustyökaluja.
Hopea johtimena äänikäytössä, eikö se olisi hiukan ideaalimpi, kuin kupari. Että jos hopeajohtimien käyttö saa äänen kuulostamaan kirkkaammalta, niin sitä sen ehkä pitäisi ollakin. Näin ollen kupari hopeaan verrattuna "tumputtaisi" ääntä. Tuskin Ag- johtimet tuovat ääneen mitään lisää.
 
Kiitos vastauksista!

Mitään Apigo -tyyppistä puristusliitosta tässä ei olla tekemässä tosiaan, vaan kahdella tasapäisellä, kullatulla ruuvilla nuo kaapelit tuonne liittimen sisään tulevat kiinni. Minä olen tinaamista harkinnut juuri tuon hapettumisongelman vuoksi, kun kuparin pinta hapettuu melko nopeasti ja täten johdinkyky heikkenee.

Itse olen vielä hiukan enemmän tinaamisen kannalla. Tähän asti ovat kaapelit olleet kiinni puristamalla ja ääntä on nytkin tullut.

Jos oikein olen ymmärtänyt, tuo Supran Ply on läpitinattua kuparijohdinta, joten tässä puhun hopeoiduista liittimistä/juotoksista liittimissä.

Näyttää tosin siltä, että kovin kuultavaa eroa ainakaan omalla laitteistollani en tule saavuttamaan, joten ratkaisen asian kun kaapelit tulevat ja pääsen ihmettelemään. Voihan sitä molempia tapoja kokeilla ja käyttää paremmaksi havaittua sitten.

Kiitoksia vielä kommenteista!
 
ealab sanoi:
Puristusliitos, siihen vielä tinaa sekaan, estyisi mahdolliset hapettumat. Puristusliitoskin olisi parhaimmillaan vasta hyvillä työkaluilla tehtynä. Jotkut "peltiabikot" eivät taida riittää, eikä tavalliset Abiko-tyyppiset puristettavat holkit, varsinkin juottamattomina. Laadukkaaseen, pitkäikäiseen käyttöön. Sähkökoneissa- kojeissa käytetään myös toisen "kaliiberin" liittimiä ja puristustyökaluja.
Hopea johtimena äänikäytössä, eikö se olisi hiukan ideaalimpi, kuin kupari. Että jos hopeajohtimien käyttö saa äänen kuulostamaan kirkkaammalta, niin sitä sen ehkä pitäisi ollakin. Näin ollen kupari hopeaan verrattuna "tumputtaisi" ääntä. Tuskin Ag- johtimet tuovat ääneen mitään lisää.

No joo, onhan se tina varmaan ihan hyvä hapettuman suoja. Supra tosin taitaa olla jo itsessään tinassa uitettua kuparia, joten...
En kyllä ymmärrä, miksi joku johdinvalmistaja tinaa kuparijohtojaan. Ei se ainakaan ääniominaisuuksia luulisi parantavan, päinvastoin. Korroosionsuojana tina on kyllä hyvä, mutta ei muuten. Ehkä heillä joku idis tuossa tinaamisessa on äänenlaadunkin kannalta?
 
Back
Ylös