Hieman kärjistäen sanottuna tässä dokumentissa Lady Day esitellään miehiä ja naisia nielleenä,väkivaltaisiin ihmis suhteisiin alistuneena naisena,naisena jolle kumppanin iskemä musta silmä olisi ollut osoitus rakkaudesta.Aikalaisten miesten kommentoinnit nauhalta ovat ajoittain roisiudessaan sitä luokkaa etten olisi ihmetellyt vaikka paikallinen metoo liike olisi vaatinut tuotteen myynnistä pois vetoa.Haastattelujen todenperäisyys jää hivenen askarruttamaan mieltä.Tarina nivoutuu osittain myös sen alkuperäisen tekijän elämänkohtalon kanssa.
Katsomisen jälkeen oli pakko kuunnella pari levyllistä Lady Dayn parhaita ja täytyy sanoo että lauletaan sitten rakkaudesta,ilosta tai surusta niin sydän on mukana tulkinnassa ja tausta orkesterin soitossa vastustamaton svingi ja imu.Niiden jälkeen kuunneltu levyllinen Sarah Vaughania kuulosti hivenen kliinisemmältä.