No ni tuo syrjäyttää orkkiksen kaikilla hifimessuilla maailman tappiin saakka! Jengi repii aivan totaalisesti pelihousunsa kun tämä versio soi koko ajan joka huoneessa! Jopa Tawe repii verkkarinsa vaikkei ole edes paikalla!
Tässä lepäillessä aloin katsoa ja kuulostella tätä youtubesta. 1993 ja 1994 aikaisia huonolaatuisia esityksiä, mutta voi tottavie tuon VS. albumin aikainen Pearl Jam oli kyllä kova. Jos musa ei ole tuttua, niin meteliltähän tämä kuulostaa, mutta jos muistaa nuo ajat niin hyvää nostalgia trippiä.
Debuuttilevyn löysyy oli poissa ja rummuissa oli kunnon rokkikukkorumpali Dave Abbruzzese. Ei tarvita "Van Halen" tasoisia valoshowta tai mitään ulkomusikaalista hapatusta. Muutama valo lavalle päin suunnattu, vähän kiukkua ja rokki soimaan.
AC/DC-nokkamies Brian Johnson avasi hiljattain oman virallisen Youtube-kanavansa. Kanavalle on nyt ladattu katsottavaksi alun perin viime syksynä Sky Arts -tv-kanavalla esitetty spesiaalijakso…
Hieman kärjistäen sanottuna tässä dokumentissa Lady Day esitellään miehiä ja naisia nielleenä,väkivaltaisiin ihmis suhteisiin alistuneena naisena,naisena jolle kumppanin iskemä musta silmä olisi ollut osoitus rakkaudesta.Aikalaisten miesten kommentoinnit nauhalta ovat ajoittain roisiudessaan sitä luokkaa etten olisi ihmetellyt vaikka paikallinen metoo liike olisi vaatinut tuotteen myynnistä pois vetoa.Haastattelujen todenperäisyys jää hivenen askarruttamaan mieltä.Tarina nivoutuu osittain myös sen alkuperäisen tekijän elämänkohtalon kanssa.
Katsomisen jälkeen oli pakko kuunnella pari levyllistä Lady Dayn parhaita ja täytyy sanoo että lauletaan sitten rakkaudesta,ilosta tai surusta niin sydän on mukana tulkinnassa ja tausta orkesterin soitossa vastustamaton svingi ja imu.Niiden jälkeen kuunneltu levyllinen Sarah Vaughania kuulosti hivenen kliinisemmältä.
Hanoi Rocks. 1984 ja I can't get it.
Käpänen äänitys, mutta mun mielestä tuosta käy ilmi miksi pojat olivat mm. Lontoon klubimaailmassa todella suosittuja.