Referenssilevynne?

[lukt]

Ja varsinaisesta topicista sen verran että Kauko Röyhkän Tukholmassa dmm-tekniikalla kaiverrettu Pikku Enkeli on ilman muuta referenssitasoa, kaikkein parasta vinyylisoundia mitä koskaan on tehty. Levyä olen aiemminkin kehunut mutta kehutaan taas kun lätty ylisanat tosiaankin ansaitsee.

Pikku enkelissä tosiaankin on soundit kohdallaan ja ilmava äänitys muutenkin. Röyhkän Onnenpäivä-levyä tulee kuunneltua myös testimielessä, "no nonsense" äänitys.
Zeppelineillä on hyvä testailla, kun ovat tulleet kohtalaisen tutuiksi ja ovat muutenkin mielenkiintoisia sekä äänellisesti että musallisesti. Jos esim. Tea for one:n kitaroiden kerroksellisuus erottuu ja Song remainsin No quarterissa stage soi ja Plant kiekuu katon rajassa, niin jotain on kohdallaan. Ainakin näin kuvittelen kuulevani
Lisäksi Joe Jackson ja David Gilmour on kuuntelussa jos testata pitää. Mukava soundillinen yllätys omasta hyllystä oli Frank Marinon Juggernaut. Jotenkin selkeänoloinen, tuhti ja "irtoava" ääni tuosta löytyi.

 

[leeren]

Itse tulee testailtua setit hyvin vaihtelevilla äänitteillä.

Toolin Lateralus, jos tsekkaillaan dynamiikkaa. (HDCD soittimella vielä pikkuisen lisää erottelevuutta yläpäähän - tai näin ainakin uskon )
The Crownin Deathrace King, jos napakkuutta haetaan
Ildjarnin Forest Poetry, erottelevuutta. Tämä on varmaan vihamielisimpiä levyjä jota voi laitteillansa ajaa, erottelee todella jyvät akanoista. Raaka treenikämppä-äänitys. Todella säälimätön ja tinkimätön ja täten oikeasti hyvä referenssilevy.

Portisheadin selftitled mukavilla stereokikkailuilla toimii referenssinä aika hyvin. Vinyyliltä heruttaa suorastaan hunajaa kaiuttimista. Ah, Beth... huoh.

Samalla jotain Kenttiä avovaimon hyllystä, yllättävän plaadukasta musisointia ja tuotantoa.

 

[sonus faber]

Viitisenkymmentä Anthony Braxtonin levyä ajaa hyvin asiansa tuon referennssiyden suhteen. Jos kuulostaa huonolta tai ottaa korvaan niin laitteistossa silloin jokin mättää. Olen kuullut jonkun sanovan, että neljäkin Braxtonia on jo liikaa. Vikaa kyllä kannattaisi tuossakin tapauksessa etsiä sieltä laitepöydältä.
Kyllähän nämä suositut muniinpuhaltelu levyt soivat kelvollisti melkein setissä kuin setissä. Niin ja senhän tietää jo asian oivaltanut hifikauppiaskin joka tuota tyylisuuntaa kannattaa.
Parasta ajaa vaan se setti sillä musiikilla mitä itse kuuntelee ja unohtaa nämä "hyväsaundiset" mutta muuten niin tyhjät levyt.

 

[pirkka]

Parasta ajaa vaan se setti sillä musiikilla mitä itse kuuntelee ja unohtaa nämä "hyväsaundiset" mutta muuten niin tyhjät levyt.

Niin ja mikä nyt sitten on kellekin tyhjää, mikä minnekin puhaltelua...