Referenssilevynne?

heharju

Käyttäjä
Liittynyt
25.11.2008
Viestejä
25
Kaupunki
Muurame
Siis laadukkaita, monipuolisia tallenteita joita käytätte systeemin analysointiin. Itse olen soittanut kyllästymiseen sati muutaman Diren, Depparin, Saden ja klassisisen piisin... Jauhatteko tekin aina samoja harvoja läpi?? Tietenkin Tallenne pitää tuntea hyvin, mutta vaihtelua kaipaa.

ps. onkohan tätä aihetta jauhettu äskettäin?

-h-
 

Joonas Piiroinen

Käyttäjä
Liittynyt
6.8.2008
Viestejä
524
Kaupunki
Nurmijärvi
heharju sanoi:
Siis laadukkaita, monipuolisia tallenteita joita käytätte systeemin analysointiin. Itse olen soittanut kyllästymiseen sati muutaman Diren, Depparin, Saden ja klassisisen piisin... Jauhatteko tekin aina samoja harvoja läpi?? Tietenkin Tallenne pitää tuntea hyvin, mutta vaihtelua kaipaa.

ps. onkohan tätä aihetta jauhettu äskettäin?

-h-
Itselläkin paljon samantyylistä, Direä varsinkin. Jazzmusiikkia, jne. Kokeileppa Diren keulahahmon Mark Knopflerin uusinta soolotuotantoa. Ihan hyvää settiä sekin. :)
 

Kutv0ned

Lukulomalla
Hifiharrastaja
Liittynyt
3.8.2006
Viestejä
3 938
Otan aina jonkun tietyn levyn käyttöön viikoksi tai pariksi ja säädän laitteiston sen mukaan. Sitten kun levy on loppuunkaluttu otan uuden ja säädän taas setin sille sopivaksi. Näin menetellään tinkimättömästi :D
 

sihvis

Hallituksen jäsen
Hifiharrastaja
Liittynyt
16.8.2006
Viestejä
10 229
Kaupunki
Kouvola
Referenssilevyni vaihtelevat aina sen mukaan mitä on tullut kotosalla paljon kuunneltua eli on tuoreessa muistissa.

CD:nä viimeaikoina jompikumpi:
Senni Eskelinen String Puree Band, kappaleena pikku kala, rummut ja basso kertovat kuinka rytmi irtoaa setistä, toisaalta kannel on niin kirkasääninen soitin että jos setti on liian kirpsakka se tulee esille.
Bob Brozman: Post industial blues: raita 12 Rolling through this world, Bob käyttää hetkittäin kitaraansa lyömäsoittimena joten setin "iskukyky" kuullaan, raita 14 People are strange (doors cover) sisältää paljon ääniä, joten tällä selviää osaako setti kasata näistä musiikkia vai hälyä. Lähimikitettyä kitaraa tässäkin, joten liiallinen kirpeys selviää myös.

Vinyylinä:
Loiri-Leino 1: Lapin kesä, miten Vesku fraseeraa, myös kappaleen loppupuolella viulut alkavat soida kaukana äänikuvan rajamailla, joten selviää onko harrastajatoverin kaiuttimet kohdillaan vai jääkö viulu kiinni kaiuttimeen?
Neil Young: Comes a time: Look out for my love, mukava hiljalleen kasvava kappale joten eri ääniäkin tilassa ehtii bongailla, aika reipasta bassonkäyttöä jonka tiukkuutta voi koettaa arvioida.

Muuten mitä milloinkin on sattunut huomaamaan että kuulostaa hyvälle, ei sitä viitsi kavereitakaan aina samoilla levyillä piinata kun menee kuunteluvierailulle. :D
 

heharju

Käyttäjä
Liittynyt
25.11.2008
Viestejä
25
Kaupunki
Muurame
Kiitos, tämmöistä haen. En välttämättä musiikillisessa mielessä napakymppejä, vaan laatua teknillisessä mielessä. Tosin nytkin täällä soi Diren money for nothing, joka palvelee myös sielun hyvinvointia;)
 

Tomsku

Käyttäjä
Liittynyt
8.9.2008
Viestejä
3 031
Kaupunki
Turku
Noista Direistä on pakko tällee puoliofftopicina hehkuttaa Sultans of Swingiä, on meinaan tuossa -78 vuoden painoksessa melkonen svengi!
 

riqu.ruisku

Käyttäjä
Liittynyt
29.2.2008
Viestejä
3 364
Samat kiekot menee soittimeen täälläkin kun säädetään.
Yks mikä on niiiiin loppuunkaluttu mutta edelleen hyvä levy mulle on tuo
-INDICA: Kadonnut Puutarha (vaikkei vanha kiekko edes ole). Tymäkkä basso mutta ilmava yleissoundi joka paljastaa kirpakalla diskantillaan heti jos ässssillä on taipumusta sihahteluun tai muunlaiseen diskantin ärsyttävyyteen.
-NELJÄ RUUSUA: Valuva Taivas. Tää on kans sellanen biisi joka on jääny kaveriporukassa sellaiseksi kappaleeksi jonka soundin kaikki tuntee ja tietää...
-AMY GRANT: House of Love ja Heart in Motion albumit. A&M recordsilla osaavat tuon miksaus puolen tehdä oikein. Tanakat bassokuviot.
-CHILDREN OF BODOM: Are You Dead Yet? Bassojen erottelukyvyn mittari ja kunnon mäiskeen toimivuus tulee testattua muutenkin tällä.
-JUHA TAPIO: Ohi kiitävää. Hyvin seurattavat soitinkuviot.
-THEOCRACY: Mirror of Souls. Loistava melodista metallia ja thrashia yhdistelevä kosketin hevilevy jossa tasapainoiset napakan iskevät soundit.
-METALLICA: S/T (Black). No kun Hifimaailman toimittajatkin käyttää tätä :D :D :D

Onhan näitä.... ja vaihtuu ajoittain.
 

jaggeri

Käyttäjä
Liittynyt
20.9.2007
Viestejä
1 632
Kaupunki
Lahti Suomen Chicago
Kyllä mä AC/DC:tä kuuntelen ja jos se toimii niin homma jees..
Toki välillä puhallellaanmuniin Katie Meluan tahtiin mutta tämän toimivuudella ei ole niin väliä. (Hitto Katie toimii vehkeillä kuin vehkeillä!) :D
 

Karlsson

Hallituksen jäsen
Liittynyt
4.6.2007
Viestejä
10 850
Kaupunki
Helsinki
Tämän tapainen ketju tosiaan oli jo, mutta vastataan silti:

Näyttäisi olevan kaksi pysyvää levyä, jotka tarttuvat mukaan mahdollisiin koekuunteluihin. Charles Mingusin "Tihuana Moods" ja Imatran Voiman "Super Breakout"-maxi. Muuten mukaan lähtee mikä milloinkin sattuu meillä päin olemaan kuuminta shittiä.
 

kronos

Hifiharrastaja
Liittynyt
3.8.2007
Viestejä
5 721
Kyllä se sittenkin kliinisen superhifin kuningaslätty ohi Dire Straitsien on Stingin Nothing Like The Sun. Siinä on referenssiä kerrakseen jos hopeasoittimia vertailisi. Ei saa kuulua soittajien hikipisaroiden tippuminen studion lattialle koska niitä ei sessioissa lattialle tippunut. Täydellistä digiloodigileiäänentoistoa.

...mutta kukapa semmoisesta olisi kiinnostunut? Elikäs tässä haettiin TIETENKIN vinyylilättyjä, eikös vain? Slämmi ja pröötti...anteeksi, ei nyt pierujuttuja, tarkoitin tietysti prättiä, semmoisen testaamisessa vois olla paikallaan vaikkapa Mellencampin Scarecrow. Viiden tähden täydellinen rokkilevy joka rullaa stereoissa tai sitten ei. Jos ei rullaa, setissä mättää jokin.
 

Ibanez

Käyttäjä
Liittynyt
10.10.2006
Viestejä
359
Kaikenlaista roskaa tulee hätäpäissään soitettuna referenssinä, TELARC:n levytyksiä ja joskus Diana Krallia.

Sitten kun muistaa vakavissaan että mitä varten laitteet ovat, niin kaikkien hifistelyjen lisäksi Iron Maidenin -Iron Maiden/Iron maiden , Slayer:n Angel Of Death ja Bad Religionin Anesthesia kun toimivat, niin laitteet ovat kaikkiruokaisia. Eli; oikeasti sydämmellä soitettu hyvä musiikki pitää kuulostaa hyvältä. Oli sitten edellämainittujen lisäksi kyse Dire Straitsin tai Nick Caven kultahetkistä(jotka sattumoisn ovat oikeasti hyvää musiikkia hifisti äänitettynä). Jos nuo eivät lähde niinkuin pitää(nk. tehotipalla), laitteisto ei toista musiikkia.

Niin, ja musiikinharrastaja ymmärtää tarpeen tullen kääntää EQ:a/subbarin potikkaa/loudness-kytkintä, hifiharrastaja vaihtaa levyä. Ja tämä on perimmäinen totuus. http://www.youtube.com/watch?v=QmhITMLgh3k

Oikeasti v*ttuako niitä kralleja sinne soittimeen työntämään, musiikinkuunteluunhan ne laitteet ovat. Eihän niitä kukaan täysjärkinen kuitenkaan oikeasti kuuntele. Muniinpuhaltelua ilman sydäntä.
 
S

shellraiser

Osaisiko joku suositella jotain laisteistolle haastavia hyvä-äänisiä mättö levyjä/yhtyeitä? Olisi mukava omistaa joku "rankka" levy, joka on todettu varsinaiseksi settien kyykyttäjäksi.
 

jparvio

Hifiharrastaja
Liittynyt
23.2.2008
Viestejä
5 682
Kaupunki
Rauma ja Pudasjärvi
Vaihtelee, mm:

Rajaton - Out of bounds - ihmisäänet paljastavat paljon kautta linjan
Handel - Water Music (Philips/Gardner) - tumpelo setti ei pysy perässä, dynamiikkaakin löytyy
Bach - Cello Suite (useampia versioita) - jousen äänenväri ja body kertoo sävypaletista
Sinatra ja uuta old skool -rompetta - monoversioita, kyllä selviää, onko kaiuttimet kohdillaan

Ja kaikkea maan ja taivaan, sekä fiiliksen mukaan. Mutta useimmiten ihan musiikin ansiosta.
 

Joonas Piiroinen

Käyttäjä
Liittynyt
6.8.2008
Viestejä
524
Kaupunki
Nurmijärvi
kronos sanoi:
Kyllä se sittenkin kliinisen superhifin kuningaslätty ohi Dire Straitsien on Stingin Nothing Like The Sun. Siinä on referenssiä kerrakseen jos hopeasoittimia vertailisi. Ei saa kuulua soittajien hikipisaroiden tippuminen studion lattialle koska niitä ei sessioissa lattialle tippunut. Täydellistä digiloodigileiäänentoistoa.
Samaista levyä käytetään myös täällä refuna. :)
 

kaksonen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
22 204
Kaupunki
Korvessa
Ibanez sanoi:
Oikeasti v*ttuako niitä kralleja sinne soittimeen työntämään, musiikinkuunteluunhan ne laitteet ovat. Eihän niitä kukaan täysjärkinen kuitenkaan oikeasti kuuntele. Muniinpuhaltelua ilman sydäntä.

Jaa, vai taas jaa ja totuus tuli taas sieltä... Hmmm... Minä kuuntelen mielelläni Diana Krallia ja hänen musiikissa on sydän mukana, mutta omaa tuontaoa ei.
Look Of Love

Samaan sarjaan Monica Mancini, hänen ääni on todella hienoa. Nyt tulee tosi imelää, eli Iron Maiden diggarit laittaa sormet kiltisti kurkkuun vaan.
Two For The Road
 

Joonas Piiroinen

Käyttäjä
Liittynyt
6.8.2008
Viestejä
524
Kaupunki
Nurmijärvi
Seppo Kaksonen sanoi:
Jaa, vai taas jaa ja totuus tuli taas sieltä... Hmmm... Minä kuuntelen mielelläni Diana Krallia ja hänen musiikissa on sydän mukana, mutta omaa tuontaoa ei.
Look Of Love

Samaan sarjaan Monica Mancini, hänen ääni on todella hienoa. Nyt tulee tosi imelää, eli Iron Maiden diggarit laittaa sormet kiltisti kurkkuun vaan.
Two For The Road
Asiaa. Diana Krallin musiikissa ei muuta olekkaan kuin tunnetta. Minun mielestäni. ???
 

kronos

Hifiharrastaja
Liittynyt
3.8.2007
Viestejä
5 721
shellraiser sanoi:
Osaisiko joku suositella jotain laisteistolle haastavia hyvä-äänisiä mättö levyjä/yhtyeitä? Olisi mukava omistaa joku "rankka" levy, joka on todettu varsinaiseksi settien kyykyttäjäksi.

Olisiko Sepulturan Roots moinen? Ainakin siinä on nopeata meininkiä, paljon kitarasahausta ja sitten niitä vekkuleita intiaaniperkussioita kolisteluiden bongareille...hmm, itsellänikään ei tuota lättyä ole, pitäis varmaan hankkia...
 
Ylös