-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Onnistuneita Cover-versioita
- Keskustelun aloittaja Twisterkki
- Aloituspäivämäärä
Olin vuonna 1985 loppukesästä Pariisissa muutaman päivän. Sen muistan, että pomo soi tuolloin ihan joka joka paikassa katukahviloissa, ohi ajavissa autoissa, baareissa, kaikkialla. Myöhemmin on selvinnyt, että pomo bändeineen heitti Pariisissa tuolloin joitakin viikkoja aiemmin kaksi keikkaa, kumpikin kuudenkymmenentuhannen yleisömäärälle:
en.wikipedia.org
Missasin nuo keikat mutta tuli selväksi että pomo oli pistänyt Pariiisin totaalisen sekaisin, niin vahvasti musansa tuolloin soi joka paikassa. No mutta tämä ketjuhan koski covereita, eikö vain? Jos juutuubia tutkii niin löytää kyseiseltä kiertueelta mielenkiintoisen coverin, joka hakkaa alkuperäisen 6-0. Orkkis on vuodelta 1972 ja se menee näin:
Olen hommannut tuon sinkkuna mutta rätisee todella pahasti. Jimmy Cliff teki vuonna 1989 biisistänsä uuden muovisen version ja se menee näin:
Jimmy Cliff on eräänlainen poppisreggaen kuningas ja herra tuli nähtyä livenä joskus 15 vuotta sitten Kölnin reggaefestareilla. Hyviä melodioita on kaveri tehnyt mutta tuotanto lipsuu muovin puolelle valitettavan usein kuten tuossa vuoden 1989 Trapped-uudelleenlämmittelyssä.
No mutta miten pomo veti huikean bändinsä kanssa tämän biisin vuonna 1985 Pariisissa? Kas näin:
Itse näin pomon ensimmäisen kerran vasta 1980-luvun lopulla Tukholman vanhalla olympiastadionilla ja voi jösses että Clarence oli tuolloin vielä järkyttävän kovassa vedossa....
Born in the U.S.A. Tour - Wikipedia
Missasin nuo keikat mutta tuli selväksi että pomo oli pistänyt Pariiisin totaalisen sekaisin, niin vahvasti musansa tuolloin soi joka paikassa. No mutta tämä ketjuhan koski covereita, eikö vain? Jos juutuubia tutkii niin löytää kyseiseltä kiertueelta mielenkiintoisen coverin, joka hakkaa alkuperäisen 6-0. Orkkis on vuodelta 1972 ja se menee näin:
Olen hommannut tuon sinkkuna mutta rätisee todella pahasti. Jimmy Cliff teki vuonna 1989 biisistänsä uuden muovisen version ja se menee näin:
Jimmy Cliff on eräänlainen poppisreggaen kuningas ja herra tuli nähtyä livenä joskus 15 vuotta sitten Kölnin reggaefestareilla. Hyviä melodioita on kaveri tehnyt mutta tuotanto lipsuu muovin puolelle valitettavan usein kuten tuossa vuoden 1989 Trapped-uudelleenlämmittelyssä.
No mutta miten pomo veti huikean bändinsä kanssa tämän biisin vuonna 1985 Pariisissa? Kas näin:
Itse näin pomon ensimmäisen kerran vasta 1980-luvun lopulla Tukholman vanhalla olympiastadionilla ja voi jösses että Clarence oli tuolloin vielä järkyttävän kovassa vedossa....
Pleasuffer
Hifiharrastaja
Tangband32
Käyttäjä
- Liittynyt
- 25.3.2009
- Viestejä
- 6 690
Erikoinen ääni laulajalla.
Pleasuffer
Hifiharrastaja
^Jep, kyllä tämäkin on paljon parempi kuin alkuperäinen.
Suomen euroviisu on taas niin kauhea jollotus, että se vielä voittaa kisat.
Ihan sama fiilis oli aikanaan Laardin halleluujasta, ja mites siinä kävikään
Tässäpä on metka coveri. Tämä Dupuis on vetänyt muitakin hienoja biisejä upeasti harppukitaralla...
Suomen euroviisu on taas niin kauhea jollotus, että se vielä voittaa kisat.
Ihan sama fiilis oli aikanaan Laardin halleluujasta, ja mites siinä kävikään
TonyClifton
Käyttäjä
Sopisi myös hyvin tähänkin ketjuun.
Hyvännäköisten naislaulajien onnistuneita "esityksiä"
Yhdestä toisesta topikista tuli mieleen.;) Aloitetaan vauhdikkailla paloilla-> Blondie: Hanging on the telephone http://www.youtube.com/watch?v=uWhkbDMISl8 Joan Jett: I Hate Myself For Loving You http://www.youtube.com/watch?v=HPkTGm4RtVM Kauneus lienee katsojan silmässä? Ps. Saa toki itse...
foorumi.hifiharrastajat.org
Livetys
Käyttäjä
Kyllähän Kesha osaaToimii
Keshaa olen kuunnellut noin vuodesta 2010 lähtien. Warrior kiertueen kävin katsomassa Ruotsin grönalundissa. Joillekkin varmasti Keshan alkupään musiikki voi tuottaa päänvaivaa. Warrior levy on semmoinen hyvä aloituskohta. Uudemmilla levyillä meno hitusen rauhoittunut.
^Yllättäen Fredin versio on parempi kuin alkuperäinen; tämän totesin jo aikanaan, kun alkuperäisen kuulin. Näitä löytyi joitakin muitakin, kuten Kirkan Hetki lyö, Sammyn Kuin tuhka tuuleen yms. Yleensä Suomi-cover kuitenkin hävisi laadussa.
HifiNick
Käyttäjä
- Liittynyt
- 25.3.2017
- Viestejä
- 947
Jäi tähän vastaaminen. Yritin tutustua Keshan tuotantoon luettuani tämän. Ehkä liian modernia kyllä omaan makuuni.Kyllähän Kesha osaa
Keshaa olen kuunnellut noin vuodesta 2010 lähtien. Warrior kiertueen kävin katsomassa Ruotsin grönalundissa. Joillekkin varmasti Keshan alkupään musiikki voi tuottaa päänvaivaa. Warrior levy on semmoinen hyvä aloituskohta. Uudemmilla levyillä meno hitusen rauhoittunut.
Ensimmäisen kerran kuulin ja näin tämän coverin livenä Foo Fightersin rumpalin MTV:n taltioimassa muistokonsertissa. Se oli todellinen valopilkku kaiken muun keskellä
Lemppari-youtube-sisällöntuottajieni versiot hittilöistä on useimmiten niin erilaiseksi väännettyjä ettei oikein enää edes mene ns. normaalista coverista. Mutta muutamat kyllä menee.
Alla muutama (mielestäni) tosi tosi hieno veto viimeisten kuuden vuoden ajalta. Ja huom: livevetoja, toki hyvin miksattuja.
Bee Geesin Stayin' Alive:
-
Tom Pettyn Free Fallin':
-
The Darknessin I Believe in a Thing Called Love:
-
Tracy Chapmanin Give Me One Reason:
-
Radioheadin Creep:
-
Tommosen lets sovitetaan ihan uusiks koko biisi -lähestymistavan ainaisena riskinä on sortuminen semmoseen joutavaan pelleilyyn ja huumorimenoon joka ei jaksa ekan hymähdyksen jälkeen paljoa lämmittää. Mutta noissa valitsemissani ei mielestäni olla ollenkaan siellä osastolla. Väkeviä hyviä omaperäisiä esityksiä kaikin puolin.
Toi amerikkaisten muusikoiden ja laulajien (nuorten ja vanhojen) yleinen lahjakkuus, suvereeni musikaalisuus ja maku on kyllä jotakin mistä voi vaan unelmoida. Osatapa.
Alla muutama (mielestäni) tosi tosi hieno veto viimeisten kuuden vuoden ajalta. Ja huom: livevetoja, toki hyvin miksattuja.
Bee Geesin Stayin' Alive:
-
Tom Pettyn Free Fallin':
-
The Darknessin I Believe in a Thing Called Love:
-
Tracy Chapmanin Give Me One Reason:
-
Radioheadin Creep:
-
Tommosen lets sovitetaan ihan uusiks koko biisi -lähestymistavan ainaisena riskinä on sortuminen semmoseen joutavaan pelleilyyn ja huumorimenoon joka ei jaksa ekan hymähdyksen jälkeen paljoa lämmittää. Mutta noissa valitsemissani ei mielestäni olla ollenkaan siellä osastolla. Väkeviä hyviä omaperäisiä esityksiä kaikin puolin.
Toi amerikkaisten muusikoiden ja laulajien (nuorten ja vanhojen) yleinen lahjakkuus, suvereeni musikaalisuus ja maku on kyllä jotakin mistä voi vaan unelmoida. Osatapa.
