Sellainen mielenkiintoinen huomio, että vaikka olenkin jazz-diggari, niin Miles Davis ei ole koskaan uponnut, päin vastoin, vaikka olenkin koettanut herran tuotantoon tutustua ja täten omistan häneltä muutaman levyn.
Vaan nyt kun uusi vahvistin, niin Rega Elex-r:n tarjoamassa esityksessä on vaan jotain niin rullaavaa tenhovoimaa, että pystyn jopa kuuntelemaan Miles Davisia suu hymyssä.
Hassua sinällään, varsinkin kun edellisen vahvistimeni, Unison Research Unico tarjoili huomattavasti isompaa stagea, jossa ääni levisi koko peräseinälle, niin vasemmalta oikealle, kuin ylhäältä alas ja samaan aikaan myös kaiuttimen eteen ja taakse, jossa mm. livetallenteissa(kin), artistien sijoittuminen esitystilassa oli suhteellisen selkeä bongailla.
Tähän pääle vielä se, että Unisonin alapää oli aavistuksen tymäkämpi kuin Regalla, se toi omanlaisensa lisän tietyillä levyillä, tuohon stage-bongailuun, versus Rega.
Mutta siltikin, kokonaisvaltaisesti Regalla itse musiikillinen anti on jotenkin viihdyttävämpää ja Regan tarjonta on ylhäältä alas asti jotenkin paremmin balanssissa ja dynamiikka parempaa ja koska melko paljastavalla tavalla, se saa levyllä kuin levyllä jalan vispaamaan, kun Unison oli uskomattomasta hienoudestaan huolimatta osin sellainen liian kaunis-sointinen.
Ja tämä sama ilmiö toistuu Regalla lähes levyllä kuin levyllä, genrestä riippumatta, oli levylautasella sitten Stan Getz, Mikko Kuustonen, Sade tai Antonio Vivaldi ja tästä syystä ihan sama mitä sillä laittaa soimaan, se fiilis että nyt kuunnellaan musiikkia, eikä äänitysteknisiä juttuja, se on se The Juttu, jolloin niillä saundien detaljeilla ei enää ole niin väliä, vaikka niitä Regalla kyllä löytyy ja toki tähän vaikuttaa myös synenergia, kun muu oheislaitteisto kaapelointia ja kuuntelutilaa myöden natsaa sopivasti yhdessä.
Joten summa summarum, stagea löytyy jokaisella levyllä nykyään, eikä näin ollen voi kertoa joitain yksittäisiä levyjä
