Sama homma Itselläni että musamaku on kohtuu laaja ja siksi voin helposti kuunella valitsemaani hyvä-äänistä musiikkia taikka jopa "angerfist"
jos sikseen tulee. Toki itselläni ajan jaksoja jolloin haluan repiä kamoista maksimi ominaisuudet tällöin hyvä äänisyys on tärkeää. Usein etsiessäni hyvä-äänistä musaa löydän myös erittäin kiintoisaa ja hyvää musiikkia. Nykyään on hyvä kun ei ole genren tai rajallisen levykokoelman vanki vaan voi antaa musikaalisuuden viedä vapaasti, koska suoratoisopalvelussa on yllättävän paljon kuuneltavaa.
Samoja tuntemuksia. Haluan setin toistavan
lähes kaikenlaista ainakin kohtuudella. Taisin saada joku 70-80 musiikkigenreä listattua, jos otetaan kaikki mitä edes harvoin kuuntelee. Virret, iskelmät, k-pop ja irtonaisen oloiset aivan uudet konehommat ("nuorisopiippailu") eivät oikein mene ja rhythmnbluesin kanssa on suuria vaikeuksia, world music ja vanha progejazz aika pienellä määrällä myös. Lähes muuta tyylisuuntaa kyllä menee, edes satunnaisesti.
Usein kuuntelen aika kovalla, en kyllä aina. Auktoriteetti on hyvä olla riittävä.
Ääninäyttämön huippukokemuksia on vähän haastava seuloa kyllä. Joissain konejutuissa (vaikka se Enigma) on kaikenlaista informaatiota ja sikäli laaja stage.
Dynamiikka ei kuitenkaan pompsahtele näissä kuten akustisissa äänitteissä. Dynaamisimpia levyjäni mahtaa olla David Danielsin "Händel — Oratorio Arias" (
Virgin Classics – 7243 5 45497 2 4, Virgin, 2002, US, CD) ja lisäksi mieleen tulee heti EMIn Mahler-äänitykset. Nämä ovat kyllä vaikuttavia dynamiikan osalta. Mieleen tulee myös muita DSD-äänityksiä akustisella materiaalilla. Populaarien livekiekkojen referenssini on yhä X Japan "On The Verge Of Destruction 1992.1.7 Tokyo Dome Live" (Ki/oon, 2CD, 1995), mutta livelevyjä ei minulla ole hirveän monia.
Oma mieltymys on kuitenkin ehkä jopa vielä enemmän noissa efekteissä, yms. Ehkä siksi koska kaiuttimieni impulssivaste on niin valtavan hyvä aikaansaaden rytmisesti mainion toiston ja musiikkimakuuni ovat erilaiset koneet lyöneet leimaansa vahvasti.