Mitä musiikkia kuuntelet nyt?

Led Zeppelin: Physical Graffiti (1975/1987) [CD]

en.m.wikipedia.org

Physical Graffiti - Wikipedia

en.m.wikipedia.org en.m.wikipedia.org

Eilen illalla tuli eksyttyä youtubesta katsomaan jonkin Zeppelin bootleg keräilijän jutustelua. Tällä levyllä myös hienoja rauhallisia biisejä, joita ajattelin soitella. Näistä vanhoista dinosauruksista Zeppeliniin en ole kyllästynyt. The Who:ta en ole hetkeen soittanut, mutta pitäisi korjata tilanne. Mutta nyt Zeppelinin jälkeen Sonic Youthin vuoden 2002 albumi, joka hiljattain saapui postilaatikkoon.

IMG_1155.jpeg
 

CD. Tässä nyt sitä @kronos parjaamaa teknometallia. Ei aivan omakaan juttu, mutta tietty viehätys tässäkin on aina joskus. Soundi hieman erilainen, ehkei hyvä perinteisessä merkityksessä.

Kiinnostavasti luokiteltu myös kuolonrockiksi. Pointtina on ehkä tietynlainen arvottomuuden kokemus konein. Itseäni kiehtoo hyvinkin musta musiikkitaide. Tämä osuu sillekin sektorille hieman. Silti en ole suunnan suuri ystävä.
b8a482ea40e4d001e6fee370e5753fd7.jpg
 
Np. Purity - Built CD. Kajarien testausta. Ei hassummat saundit tässäkään ja jos pistää subbarin päälle, niin murisee hienosti.
 
Wereonlyinit.jpg


en.wikipedia.org

We're Only in It for the Drugs - Wikipedia

en.wikipedia.org en.wikipedia.org
rateyourmusic.com

We're Only in It for the Drugs by Ebba Grön - RYM/Sonemic

We're Only in It for the Drugs, an Album by Ebba Grön. Released in November 1979 on Mistlur (catalog no. MLR-10; Vinyl LP). Genres: Punk Rock. Rated #303 in the best albums of 1979. Featured peformers: Fjodor (bass, vocals), Thåström (guitar, vocals), Gunnar "Gurra" Ljungstedt (performer)...
rateyourmusic.com rateyourmusic.com
 
Tindersticks: Tindersticks [cd]

IMG_20240328_201118838~2.jpg

Debyyttilevy 31 vuoden takaa. Aivan mahtava lätty. Tämä tuli kaiveltua esiin kun päivän ostokset tuli kuunneltua. Voi olla, että Tindersticksien parissa tulee nyt vietettyä tovi.
 
Van der Graaf (Generator), The Quiet Zone/The Pleasure Dome (CASCD 1131, 1977/1987) [CD]

Olen poikkeuksellisesti säästänyt hintalapun The Quiet Zone/The Pleasure Dome -CD:ni kotelossa. Paljon matkusteleva kaverini toi sen minulle aikanaan Englannista. Meillä ei tuohon aikaan CD-boomi ollut edellyt vielä niin pitkälle, että kotikaupungin levykaupoista olisi ihan mitä hyvänsä saanut. Sitä paitsi, 80-luvulla proge oli vielä ruma sana, millä silläkin on saattanut olla vaikutusta musiikkiliikkeiden valikoimiin.
On todella sääli, että The Quiet Zone/The Pleasure Dome jäi 70-luvulla VdG(G):n viimeiseksi studiokiekoksi. Se – jos jokin – olisi brittiläisistä proggisveteraaniporukoista ollut se ryhmä, jolla olisi ollut ehkä eniten potentiaalia selviytyä vuosikymmenen lopun rockmaailmaa koetelleesta myllerryksestä. Kokoonpanoaan ja sointiaan vastikään uudistanut bändi oli todella kovassa iskussa: tämä on kertakaikkisen fantastinen kiekko. Harmi vain, että se jäi ainoaksi studiotallenteeksi yhtyeen uran viimeisestä vaiheesta.
Matkamuisto-CD:lläni on todella upeat soundit: Nic Potterin ja Guy Evansin tanakkaa ja täsmällistä basso- ja rumputandemia on todella nautinnollista tästä kuunnella, ja muutenkin levyn äänenlaatu on ensiluokkainen.

VdG, TQZTPD.jpg
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös