Mitä musiikkia kuuntelet nyt?

Erinomainen Schönberg-levytys säveltäjän orkesteriteoksia.

61SoYIsmeEL._SL1200_.jpg
 
Väärä vuosi merkattu tähän julkaisuun qobuzissa. Kolme eri versiota tästä löyty qobukzesta, mutta mielestäni tämä oli mieluisin korville.
[IMG]
 
Iltasoitto

S%C3%B3lstafir_-_Berdreyminn_2017.jpg


https://en.wikipedia.org/wiki/Berdreyminn
Aina välillä islantilainen huutometalli piristää elämää, siis soimaan Sólstafir
 
North Sea Radio Orchestra/John Greaves/Annie Barbazza, Folly Bololey: Songs from Robert Wyatt's Rock Bottom (DC012, 2019 | #234/999) [CD]

Kerrankos sitä nyt sellaista sattuu, että suurimpiin suosikkeihini kuuluva bändi esittää oman tulkintansa suurimpiin suosikkeihini kuuluvasta levystä. Craig Fortnamin luotsaama verrattoman mainiota "indieklassista" (paremman termin puutteessa) esittävä North Sea Radio Orchestra on ottanut asiakseen soittaa Robert Wyattin Rock Bottom -kiekon alusta loppuun. Henry Cow/National Health -mies John Greaves (basso, laulu) ja vokalisti Annie Barbazza täydentävät NSRO:n soittajakaartia, ja tuloksena on sellainen "best of both worlds (and then some)" -herkkupala, etten sitä oikein todeksi tahtonut uskoa, kun projektista ensimmäisen kerran kuulin. Vielä levyn soidessakin täytyy aika ajoin nipistellä itseään, jotta voi olla aivan varma siitä, ettei tämä sittenkin ole vain unta. Rock Bottom -osion päätteeksi kuullaan vielä bonuksena hienot tulkinnat Wyatt-klassikoista The British Road, Maryan, Shipbuilding ja O Caroline (viimeinen Matching Molen ohjelmistosta).
 
450372528-m.jpg


Tidal

Dylanin kynä oli tälläkin levyllä hyvin teroitettu. Ei voi muuta kuin ihailla tekstin soljuvuutta, sanakäänteitä, osuvuutta ja sujuvuutta jokaisessa kappaleessa ja erityisesti aloitusbiisissä Hurricane. Joka hyvin osaa kirjoittaa, on yleensä paljon kirjoja lukenut. Dylanin kohdalla luettujen kirjojen määrää voi vain arvata.

Offarina voisi todeta, että oman englanninkielen harrastuneisuuteni kulmakiviä aikanaan eli 70-luvulla oli kolme kappaletta. Yksi kulmakivistä oli Dylanin & kumppaneiden vinyylilevyjen tekstitysten kääntäminen sanakirjan kanssa. Aika vaikeita rasteja tuli vastaan aika usein...


Pertti
 
450372528-m.jpg


Tidal

Dylanin kynä oli tälläkin levyllä hyvin teroitettu. Ei voi muuta kuin ihailla tekstin soljuvuutta, sanakäänteitä, osuvuutta ja sujuvuutta jokaisessa kappaleessa ja erityisesti aloitusbiisissä Hurricane. Joka hyvin osaa kirjoittaa, on yleensä paljon kirjoja lukenut. Dylanin kohdalla luettujen kirjojen määrää voi vain arvata.

Offarina voisi todeta, että oman englanninkielen harrastuneisuuteni kulmakiviä aikanaan eli 70-luvulla oli kolme kappaletta. Yksi kulmakivistä oli Dylanin & kumppaneiden vinyylilevyjen tekstitysten kääntäminen sanakirjan kanssa. Aika vaikeita rasteja tuli vastaan aika usein...


Pertti
Aivan mahtava tuo levy, vielä puuttuu mun kokoelmasta. Mites tuo Al Stewartin musiikki 70-luvulta? siinäkin semmonen sanoittaja että oksat pois.
 
Dirty Honey.jpg

Melko tuore jenkkibändi, joka ei tee mitään uutta, mutta sen minkä tekee, se tekee ihan hyvin. Debyytti on nyt juuri julkaistu, 70-80-lukuiselta kuulostavaa sujuvaa hardrockia. Erityisesti levyn päätöskappale, puolihidas Another Last Time voisi olla julkaistu 80-luvun lopulla. Videoiden perusteella bändi myös näyttää siltä miltä kuulostaa, ja vaikuttaa tekevän sitä mistä pitää. Tälle yhtyeelle voin toivottaa pitkää ikää, ja ehkä jonkun verran enemmän omaperäisyyttä. Mutta toimii se näinkin.
 
North Sea Radio Orchestra/John Greaves/Annie Barbazza, Folly Bololey: Songs from Robert Wyatt's Rock Bottom (DC012, 2019 | #234/999) [CD]

Kerrankos sitä nyt sellaista sattuu, että suurimpiin suosikkeihini kuuluva bändi esittää oman tulkintansa suurimpiin suosikkeihini kuuluvasta levystä. Craig Fortnamin luotsaama verrattoman mainiota "indieklassista" (paremman termin puutteessa) esittävä North Sea Radio Orchestra on ottanut asiakseen soittaa Robert Wyattin Rock Bottom -kiekon alusta loppuun. Henry Cow/National Health -mies John Greaves (basso, laulu) ja vokalisti Annie Barbazza täydentävät NSRO:n soittajakaartia, ja tuloksena on sellainen "best of both worlds (and then some)" -herkkupala, etten sitä oikein todeksi tahtonut uskoa, kun projektista ensimmäisen kerran kuulin. Vielä levyn soidessakin täytyy aika ajoin nipistellä itseään, jotta voi olla aivan varma siitä, ettei tämä sittenkin ole vain unta. Rock Bottom -osion päätteeksi kuullaan vielä bonuksena hienot tulkinnat Wyatt-klassikoista The British Road, Maryan, Shipbuilding ja O Caroline (viimeinen Matching Molen ohjelmistosta).
Terve Loimola! No niin, tämähän pitää laittaa listalle, kuulostaa hyvälle. Alkuperäisesitys on mainio ja myös tuo Matching Molen biisi. Tässä taas ilmaistutustumis tarjouksella kuuntelen striimipalvelua, eipä siellä ole toiveitakaan löytää tällaisia. Samoin paikallinen kirjasto ei ole ollut ajantasalla ja hankkinut tätä. Onneksi Bandcamp sivustolta voi kuunnella ja ostaa.
 
Back
Ylös