Mistä kokoonpanosta/artistista innostuit viimeksi laajasti?

  • Keskustelun aloittaja PJK
  • Aloituspäivämäärä
Olikos Yonalla siinä uusimmalla levyllä autotunea tai vocoderia käytettynä? En tykännyt siitä soundista.
 
Innostuin viimeksi laajasti siitä kokoonpanosta/artistista, jota olen kuunnellut viime aikoina paljon. Siinä on hyviä biisejä kaikkien kuultavaksi. Ja sitä musiikkia kuuntelen nyt...;)
 
Viimeksi muokattu:
Olikos Yonalla siinä uusimmalla levyllä autotunea tai vocoderia käytettynä? En tykännyt siitä soundista.
En tiedä... vain kerran olen uusimman läpi kuunnellut, enkä siitä niin välittänyt
 
Mark Lanegan.

*lisäys*

Tosin tämä innostus on jatkunut jo reilun viisi vuotta aina vain palaten.
 
Tuttu suositteli minulle brittiläistä UFO-yhtyettä. Huomasin heti että tämäpä hienoa musiikkia. Nyt on jo 9 levyä hankittu tai hankinnassa kun koekuuntelin koko itsenäiset täyspitkät albumit v. 2002 "The Sharkiin" saakka eli menee kokoelmassani jo viidenneksi absoluuttisessa levyjen määrässä. Jotain voi vielä löytyä.

Mahdanko todella olla ainoa UFO:sta kiinnostunut palstalla? Yritin googletella, mutta jos oikein katsoin, yhtyettä ei ole koskaan aiemmin edes nimeltä mainittu täällä. Se oli kyllä aika hämmentävä huomata, myyntiäkin on kuitenkin yli 20milj levyä. :oops: Ehkä kuuluisin jäsen kitaristi Michael Schenker sentään muutaman kerran.

Musiikkihan on enimmäkseen Hard Rockia aika vahvalla, paikoin raa'allakin blues-otteella ainakin viidellä vuosikymmenellä. Mieleen tulee sekoitus ainakin bändejä Bruce Springsteen, AC/DC ja Rainbow, muitakin varmaan on. Iron Maidenin esikuva.

Mielestäni korkealaatuista ja lahjakasta tuotantoa kokonaisuudessaan, sysip-skoja levyjä ei ollut montaa, mutta tapanani on silti ostaa vain aidosti iskevät. Siksikin voi kai sanoa, että innostuin yhtyeestä. Parhaat vuosikymmenet ovat olleet 70-luvun ja 90-luvun levyt. Myös soundit tuntuivat kuulokkeissa olevan pääosin kuosissa (ei toki aina päde setissä).
 
Näillä olen hyvin pärjännyt:


 
Tätä pitää oikein pohtia…
Aikoinaan ensimmäisiä seurattuja oli Dire Straits, Making Moviesista se alkoi ja pitkään Love over gold oli ehkä paras levy mitä tiesin. Ensimmäinen stadionkeikka allekirjoittaneella oli Dire 1985 Isoolla Kirkolla.
Seuraavat isot nimet olivat Level 42, Toto, Judas Priest ja Van Halen. Mutta yksi nimi tuli mieleen, jonka kohdalla harkitsin jopa fanclubiin liittymistä, oli Mike Oldfield. Hurahdin täysin Amarok -levyyn! Varsinkin herran eeppiset teokset Heavens Open-levyltä ( Music from the balcony), Crisis, Bells I ja II, Songs from the distant earth oli suunnilleen ainoat musiikit, joita kuuntelin.
Mutta sitten tuli Rush. Siitä olisi pitkästikin kirjoittamista, mutta jääkööt nyt. Tuli myös Saga. Ja Foo Fighters. Ja John Mayer. Ja Yellowjackets. Lenny Kravitz. Voi, näitähän olisi vaikka kuinka!
Mutta lopuksi mainitsen vielä Mick Karnin.
Basisti, joka ansaitsisi paikan Jacon rinnalla soittimen neroista puhuttaessa. Harmitti oikeasti, kun löytäessäni hänen musiikkinsa sain myös tietää hänen jo siinä vaiheessa menehtyneen syöpään. Musiikki onneksi jäi.
 
Tuttu suositteli minulle brittiläistä UFO-yhtyettä. Huomasin heti että tämäpä hienoa musiikkia. Nyt on jo 9 levyä hankittu tai hankinnassa kun koekuuntelin koko itsenäiset täyspitkät albumit v. 2002 "The Sharkiin" saakka eli menee kokoelmassani jo viidenneksi absoluuttisessa levyjen määrässä. Jotain voi vielä löytyä.

Mahdanko todella olla ainoa UFO:sta kiinnostunut palstalla? Yritin googletella, mutta jos oikein katsoin, yhtyettä ei ole koskaan aiemmin edes nimeltä mainittu täällä. Se oli kyllä aika hämmentävä huomata, myyntiäkin on kuitenkin yli 20milj levyä. :oops: Ehkä kuuluisin jäsen kitaristi Michael Schenker sentään muutaman kerran.

Musiikkihan on enimmäkseen Hard Rockia aika vahvalla, paikoin raa'allakin blues-otteella ainakin viidellä vuosikymmenellä. Mieleen tulee sekoitus ainakin bändejä Bruce Springsteen, AC/DC ja Rainbow, muitakin varmaan on. Iron Maidenin esikuva.

Mielestäni korkealaatuista ja lahjakasta tuotantoa kokonaisuudessaan, sysip-skoja levyjä ei ollut montaa, mutta tapanani on silti ostaa vain aidosti iskevät. Siksikin voi kai sanoa, että innostuin yhtyeestä. Parhaat vuosikymmenet ovat olleet 70-luvun ja 90-luvun levyt. Myös soundit tuntuivat kuulokkeissa olevan pääosin kuosissa (ei toki aina päde setissä).

UFOsta tulee aina mieleen kirjaston levyhyllyt, joissa oli noita levyjä, vaikka kuinka monta eikä niitä kukaan koskaan lainannut ( kävin silloin varmaan päivittäin kirjastossa ). Enkä muuten sitten lainannut itsekään. Ja totta on tosiaan se, että en ole myöskään koskaan kuullut, että joku olisi maininnut kyseistä bändiä kuuntelevansa.
 
Muistaakseni UFO:lla oli biisi Lights Out (in London)? Hämärä muistikuva Heavy Rock II vinyylikokoelmalta. Samalla levyllä taisi muuten olla Rushin Tom Sawyer…
Pitääpä kotona tarkistaa ja kuunnella tuo koko platta UFO:ineen päivineen.
 
MamasPride kirjoitti paljon UFO:sta "Mitä musiikkia kuuntelet nyt" ketjuun.
En löytänyt niitä enää. Bittitaivas?

Nämä löysin sieltä UFO:sta. Kai siellä on enemmän, jos jaksais kaivaa.
#22 694
#22 991
#23 002


Tykkään UFO:sta. Nähnyt livenä Tavastia.
 
UFO-faneja ei kyllä turhan usein täällä näe! Mä tykkään kovasti! Nämä levyt erityisesti kolisee:

Ja nämä pitäisi vielä hyllyyn hommata:
Live-levy (2LP) on myös parhautta lajissaan:
Makuasioita sanoi akka... ;) Osaksi samaakin. Esikuuntelussa itse arvostin TOP3een 1. "No Heavy Petting" 2. "Ufo1" eli esikoinen (1970) ja 3. "High Stakes & Dangerous Men" (1992). Olisin melkein valmis nimeämään ykkösen ja kakkosen 70-luvun rocklevyjeni kärkipäähän. Oma lista uusimmasta vanhempaan:

"Walk on Water"
"High Stakes & Dangerous Men"
"Ain't Misbehavin'" (plussa kannesta ja pienestä itseparodiasta joko tietoisesti tai ei)
"The Wild, The Willing and The Innocent"
"Lights Out"
"No Heavy Petting"
"Force It"
"Phenomenon"
"Ufo1"

Ykkösessä progeilu on todella hieno lisämauste. Kakkosessa taas on hyvää trippailua ja Velvet Undergroundinkin vaikutusta. Kun kuuntelin esikoista, piti oikein alkaa miettiä, mikä 70-luvun rocklevy olisi iskenyt enemmän. En kyllä montaa löytänyt, jotenkin bändi pysyy uskollisena klassiselle rock'n rollille ja bluesille hyvällä tavalla, mutta toisaalta löytyy myös enemmän metallinsukuista kuin vaikka Deep Purplesta menemättä kuitenkaan heavyksi (kuten Black Sabbath). No 70-luvun rock-kokoelmani on reilusti alle 100 levyä kattava, mutta useimmat klassikot pitäisi kuitenkin olla edes jollain tasolla (koe)kuunneltuna.
 
Mistä artistista viimeksi innostunut laajasti?

Hmm... Tässä silmäilen nassin digiarkistoa viimeisen n. 18 kk ajalta. Nämä itselleni uudet artistit ovat olleet kuuntelussa aikalailla paljon, jotta vois ehkä puhua "laajasta innostuksesta". (soololevyt ja myös jonkin verran mahdolliset bändilevyt, joista jotkin näistä ovat nousseet; esim. Crooked still, Rilo Kiley)

Laitan jokaiselta vain yhden levyn, joka innostuksen syynä:





.....
St. Vincent:istä saatan vielä innostua. Tämä levy on jatkuvassa soitossa (ja poikkeaa aikalailla vanhemmista. Kenties tässä tietty retrohenkisyys viehättää. Osa vanhemmista voisi olla ikäänkuin vastakohta tälle levylle, niihin en ole vielä päässyt kovin hyvin kiinni. Koko tuotanto löytyy kyllä bitteinä. Pitää vaan löytää aikaa kuunteluun. Aika progressiivistä matskua)

Huomasin, että nämä on kaikki naisartisteja. Noh, vanhoista äijäbändeistä täytyy mainita 70 luvun Black Sabbath, johon uudelleen innostunut viime vuosina pitkän pitkän tauon jälkeen.

 
Mark Knopflerin soolotuotanto.

 
Back
Ylös