Mikä oli sinun ahaa-elämys, joka johti hifiharrastuksen pariin?

[china]

Täytyy myöntää, että hifiharrastus on peruja isältäni. Muistan jo viiden vanhana 80-luvun alussa käyneeni Radiossa ja Antennissa koekuunteluilla, ja sen, että meille tuotiin kotiin kuunneltavaksi erilaisia kaiuttimia. Joskus 80-luvun puolen välin jälkeen homma "tasaantui", mutta laitteistoksi jäi A-luokkaista vahvistinta, Sonyn CD-soitin, kunnollinen levysoitin jne ja ne pienelle pojalle uskottavimmat, B&W:n DM3000:set. (http://www.enjoyaudio.com/xe/files/attach/images/397691/382/046/001/IMG_7350.JPG)

Sain jo lapsena soitella näillä vermeillä. Opin virittelemään MA Nummiset levylautaselle, ja kuuntelin niitä vielä siihen aikaan harvoja cd-levyjä. Varhaisimpia cd-muistoja on Miami Vicen soundtrack, josta biisiä viisi soitettiin loputtomiin.

Olen siis elellyt lähes koko eloni jokseenkin siedettävän laitteiston kanssa, ja teini-iässäkin osasin laadukkasta äänentoistosta nauttia. Opiskeluaikana käytössä oli välillä vain cd-mankkari, mutta siihen aikaan kuuntelin sitten pääosin kuulokkeilla. Heti kun opiskelut oli ohi, hankin taas oman laitteiston.

Voisin siis sanoa ikään kuin kasvaneeni hifin pariin, mitään "syttymis"-hetkeä ei ole ollut. Toisaalta en ole nytkään kovin fanaattinen harrastaja, nautin vain riittävän laadukkaasta äänestä ja hyvästä musiikista.

 

[Motorhead]

Moi. Oman ahaa-elämykseni olen kertaalleen kuvannut tuolla esittelyketjussa. Eli joskus aikaan FAB-69 taikka sinne päin, ei minulla ollut kuin pöytäradio ja kelamankka. Mankan mukana oli tullut pöytämikrofoni (dynaaminen), ja mistä lie olin kehittänyt toisen mikin, ja mistä lie koulupoikana olin keksinyt, että mikrofoni voi toimia myös kuulokkeena, niin mistä lie hokasin kytkeä molemmat kuulokkeet mankan linjaulostuloon ja laitoin ne korvilleni, jolloin ÄÄNI TÄYTTI PÄÄNI. Siitä lähtien olen voimakkaasti tykästynyt musiikin kuunteluun, joko kuulokkeilla tai kaiuttimilla.

PS. musiikki joka ensikokemuksena pääni täytti, oli Tornados-yhtyeen kappale Hot Pot.

 

[ooee]

jjahifi,
-olli- vastaa.
47 ikäluokkana oli hienoa, että yleensä kuultiin radiosta Pekka Lipposia, Markus setää ja poliisisarjaa nimeni on Koks yms. Ne olivat sen ajan kuunnelmia radiossa. Oli mahtavaa, kun saatiin myöhemmin ularadio joka oli tietenkin putkiradio. Oli mahtavat saundit. Sittemmin tuli levarit, jotka soittivat muovilevyjä vanhojen savikiekkojen jälkeen. Transistori kehittyi ja se ei ensiaikoina pärjännyt putkille äänessä ainakaan kymmeneen vuoteen, vaikka kooltaan olivatkin pienikokoisia ja niistä tehtiin jopa mukana kuljetettavia ns. matkaradioita. No sitten tulivat nämä maailman radiot joista kuunneltiin musaa mm. radio "Luxemburkisa". Sittemmin Philips toi markkinoille 60 luvulla "stereot" no ne olivat jotain ennen kuulumattomia ja levyinä oli joitain Italovesterneitä, kuten esim. hyvät pahat ja rumat ja Herb Albertia yms. Siitä se sitten alkoi. Vuosikymmeniä kestänyt laitteistojen vaihtoruletti. Onneksi nyttemmin olen rauhoittunut, mutta tämä harrastus ei ole ollut halpaa. Aina löytyy parempaa ja kalliimpaa. Hinnan ylärajalla ei näytä olevan mitään rajaa. Älä kuitenkaan moiti kirjoitusvirheitäni.
Tavataan myöhemmin syksyllä. T. -olli-

Joskus 70-luvun lopulla kävi niin, että kuuntelin paikallisen hifivärmeitä myyvän liikkeen "pikkumessuilla" samalla paikkakunnalla asuneen vanhemman tyypin settiä. Lieden kokoinen vahvistin (McIntosh?) ja julmetut pöntöt, muistaakseni alkuperäiset B&W 801 -mallit ja muistaakseni se julman kokoinen kahdella äänivarrella oleva lautamallinen Luxmanin levari (PD-444?). Eka kerta kun iso jazz-bändi kuulosti levyltä hyvältä. Olin tuolloin jo alkanut olla sitä mieltä, että kunnon orkka kuulosti aina huonolta ja ponnettomalta levyltä soitettuna... Soundit kun oli aina pielessä ja dynamiikka latteaa...

No, vieläkään ei kuulosta uskottavalta, mutta riittävän hyvältä siihen, että matkan jatkaminen kiinnostaa. Ilman tuota kokemusta olisi saattanut tämä homma jäädä radiotasolle...

t. jjahifi

 

[Juupeli]

Se ahaa elämys taisi olla kun kuuli tutulla ekaa kertaa gradient evidencet höystettynä rellin subilla joskus 16-17v ikäisenä.
Seuraava kun vaihtoi Sonab öykkämöykkä kajarit Acoustic Energy AE120:iin.
Kaikki tämä tapahtui reilu 10v sitten.

Edelleen tosin kaduttaa että myin nuo AE:t pikkuveljelle. Niistä olisi(saisi) saanut irti melkosta paljon kun olisi parantanut etupäätä.

 

[javakalle]

Mulla lähti kyllä ihan faijan vehkeistä, jotkut keskitason B&W kajarit kohtuullisella viritin vahvarilla. Kavereiden harrastama autohifistely vaikutti osaltaan myös.

Oli jostain syystä aivan selvä asia kun muutin ekaan omaan kämppääni että ensin hoidetaan kunnon stereot, sen jälkeen muu sisustus. tämä oli vuonna -97, nykyään on huonekalutkin.