Mikä oli sinun ahaa-elämys, joka johti hifiharrastuksen pariin?

  • Keskustelun aloittaja Tawe
  • Aloituspäivämäärä
Tawe

Tawe

Hallituksen jäsen
Hifiharrastaja
Liittynyt
12.9.2006
Viestejä
15 677
Kaupunki
Kuopio
Lainaus toisesta ketjusta:

Useimmilla asiasta innostuneilla on varmaan joku ahaa-elämyksen hetki elämässän, jolloin on kuullut ja tajunnut, miten tajuttoman hienolta oma lempimusiikki voikaan kuulostaa. Miten näitä hetkiä saisi tuotettua nuorille (ja miksei muillekin) ihmisille nykyistä enemmän, on yksi kiinnostava kysymys.

:) v-a

Minulla se oli hetki kun soitin ensimmäisen levyni Rega Planar 3 -soittimella. Ero aikaisempaa muoviseen Technicsiin oli järisyttävä! Siitä se mopo sitten alkoikin heti karkailla...
 
Alkoi varmaankin HD650 -kuulokkeista. Sen jälkeen vaihtui av-vahvistinkin sitten stereopeliin :)
En ehkä sanoisi hifiharrastukseksi kyllä tätä minun toimintaani. Leffat vain sai väistyä musiikin tieltä.
 
Ensimmäisen kerran tipahti kaarnat korvista kun olin ostamassa kaverilleni synttärilahjaksi kuulokkeita ja kauppias demosi sitten paria JVC:n vaihtoehtoa Sonyn minidiskillä, tämä siis tuossa vuonna 1999. Luurien hinnat olivat opiskelijalle huimat 250mk ja 300mk ja demona kuultu Jennifer Lopezin levy kuulosti ihan tajuttomalle. Kaverille lahjaksi ne 250mk luurit ja omaan käyttöön 300mk luurit. Eihän ne kotosalla samalle kuulostaneet cd-romin kuulokeannosta tai äänikortin läpi mutta jonkinlainen muistijälki kuuloon jäi.

Erilaista hifistelyä opiskelukaverien kanssa sitten harrastettiin 5.1settejä vertaamalla yms.
Seuraavaa elämystä saikin sitten odottaa vuoteen 2004 tai 05 jolloin hifimessuilla Amphion, diskantin kihinästä huolimatta, lumosi äänen avaruudella ja aineettomuudella sekä Gradient Revolution lihaisalla soundilla ja narisevalla bassolla.
Tämän jälkeen olinkin niellyt syötit, koukun, siiman ja painon.
 
Jälkikäteen olen asiaa joskus miettinyt ja muutamia muistijälkiä elämän varrelta on jäänyt, jotka ovat aivan varmasti vaikuttaneet hifiharrastuksen aloittamiseen. Ensinnäkin vanhempani eivät ole olleet innostuneet musiikista ja meille ostettiin stereot lähinnä meidän lasten toivomuksesta. Niitä myös säästettiin yhdessä koko perheen voimin. Kyseessä oli ITT:n setti, joka sisälsi levysoittimen, kasettidekin, viritinvahvistimen ja kaiuttimet. Myös isoveljen kitaraharrastus on varmasti vaikuttanut. Ensimmäinen Marshallin nuppi sai osakseen sellaista palvontaa, että tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta myös pikkuveljeen.

Myöhemmin yksi kavereistani innostui hifistä/high endistä, ja siinä missä muut kavereistani vain naljailivat touhulle, olin minä kiinnostuneena mukana. Tuohon aikaan Oulun hifimessuilla vierailivat mm. Santtu Tandberg-setteineen ja Hifiguru paneeleineen. Oman setin hankintaan ei sitten liittynyt enää niin suuria ahaa-elämyksiä, vaan ne oli koettu lähinnä messuilla jne.
 
Se kun hommasin eka Technicsin erillissarjan ja levysoittimeen kunnon äänirasian(joku Ortofon) sekä kaiuttimiksi Marantz HD-770.
Oli aikamoinen parannus aikaisempaan Ferguson comboon Garrardin levarilla ja Peerlesin tee se itse pönttöillä.
Tuosta se alkoi se tosi harrastaminen ja miltei loputon polku eri kokeilujen tiellä. Ja nyt on sitten palattu melkein alkuperäisen kaltaiseen systeemiin. Pitkä tie, reilu 30 vuotta, eikä mitään ole oppinut.

Terveisin Olli Leivo.
 
Ensimmäinen oli vuonna 83-84, kun sain pakettisteroihin B&W DM110:t.

Toinen oli, kun kuulin Jamo Concert8 ekan kerran ja pakkohan ne oli saada. (Niiden myynti kaduttaa edelleen :mad:)
 
ostin magneplanar sarjan paneli kaijuttimet käytettyinä.( magneplanar MG 12:ta ) myöhemmin MG 1.6:set sarjaa isommat ja myös hommasin uuden Yamahan vahvarin ( A-S 1000) ja cd soittimen Yamaha ( S- 700). Ennen oli ollut 15-10 vuotta Yamahan kotiteatteri vahvari ja OR-60 kaijuttimet.Ja nytten alkoi uusien vehkeiden myötä hifi herätys.Ja hifimessut karhulassa ja helsingissä olivat kiva kokemus ja messuille hesaan aijon myös tänä vuonna se on saletti.
 
Kiinnostuin hifilaitteista jo pikkupoikana 70-luvulla isoveljen kautta. Ensimmäinen oma hifilaite eli Beyer Dynamic DT-550-kuulokkeet oli melkoinen elämys. Ne tuli ostettua muistaakseni vuonna 1984.

Saattaapa olla, että oikeasti ensimmäinen oma laite oli Yamahan edullinen levysoitin vähän ennen kuulokkeita, mutta se ei tarjonnut niin hienoa äänellistä elämystä. Hienolta senkin saaminen kuitenkin aikanaan tuntui.
 
Kyllä kai se oli se hetki kun kaverin kanssa mentiin Rovaniemellä paikalliselle Expertille ihmettelemään uusia kaiutin tulokkaita. Kaveri oli siellä käynyt ja kertoi nähneensä "tosi omituisen näköiset kaiuttimet". No kyseessä oli Gradient 1.2:t ja kun niitä hetken kuuntelin, olin myyty mies. Lähtivät samantien tilaukseen :)

Siitä se on sitten edennyt, hitaasti mutta näköjään koko ajan päässä muhien. Uuden tulemisen hifismi koki kun uskoin viimein itseäni siinä, ettein koskaan tule kotiteatteria loppuun saakka rakentamaan. Vaihto 2-kanavaan sai aikaiseksi uudelleen tuon saman oloisen ahaa-elämyksen.
 
Jos ei nuoruusvuosien kokeiluja erinäisillä muovilaitteilla lasketa, täälläkin ensimmäisen puraisun aiheuttivat kuulokkeet. Aika tarkasti 10 vuotta sitten sain päähäni että nyt hankitaan kotiin kunnon kuulokkeet. Muistaakseni jossain määrin Counter-Striken innoittamana. :D

Kun sitten Jussin Tasavallassa Turun Hansakorttelissa istahdin alas Senkun HD570-luurit päässä, olin myyty. Nehän tietysti ostettiin, vaikka maksoivatkin hirvittävät 700-jotain markkaa. Vaimokin oli vielä siinä hankinnassa innokkaana mukana.
 
Minulla on ollut parikin ahaa-elämystä. Viimeisin oli kotiteatterista luopuminen ja täysipainoisesti stereolaitteistoon panostaminen. tai oikeammin stereokuunteluun. Jos ei oteta huomioon kotiteatteriharrastamista, niin ensimmäinen ahaa-elämys oli Dynaudio Focuksien kantaminen kotikuunteluun. Sitä ennen olin kuunnellut kotiteatterisettejä, ensimmäinen oli jokin OR:n paketti, toisessa Wharfedale 9 sarjaa. Dynyt kannettuani testiin tuli nimenomaan ahaa-elämys ja ymmärrys paremman toiston saloista. Oli mieletöntä kuulla ensi kertaa oikeasti stereoääntä, joka ei paikallistunut kaiuttimiin. Ja edellisten möhkökaiuttimien sijaan pienistä ja siroista jalustakaiuttimista lähti erittäin iso ääni ja ensi kertaa ymmärsin mitä tarkoitetaan äänikuvalla ja soittimien ja muiden sijoittumisella.

Viimeisimpään ahaa-elämykseen tai oikeammin sitä edeltäneeseen kaiutinprojektiin liittyy jopa vähän ikäviä lieveilmiöitä. Nyt ei enää olekaan yhteensovitettu systeemi ja kun luovuin kotiteatteripuolesta, on mahdollisten komponenttien määrä räjähtänyt käsiin. Itseasiassa tällä hetkellä setissä ei ole yhtään osaa, joka olisi varmasti paikallaan tulevaisuudessa. ehkäpä SB Duet, mutta siihen se jääkin. Kaiuttimet ovat hyvät, mutta mietin pitäisikö niille rakentaa erilliset basso-osat tueksi. tai sitten aktiivibassot. tai sitten voisi rakentaa ihan kokonaan erilaiset kaiuttimet, nyt kun on makuun päässyt. vahvistin mietityttää moneltakin kantilta ja cd-soittimesta en jaksa edes aloittaa. kaapeliuskovainen en ole, mutta tekisi mieli kokeilla, notta saisiko jollain ei-hopeaisella vähän tymäkämpää soundia aikaiseksi.

ja tuossa edellisessa kappaleessa kiteytyi viimeisin ahaa-elämykseni, päivätty 7.6.2010 klo 9:13; ahaa, tällaistako tämä harrastaminen onkin :D

alakuloisesta ja jopa hakoteisestä sävystä huolimatta harrastus jatkuu. tällä hetkellä pienessä vastatuulessa, onneksi se on sentään kesäinen tuulenvire :)
 
Kipinä hifiin syntyi joskus '80-luvun lopulla kun löysin kirjastosta Hifi lehden luettavaksi, kivitalon hintaiset HE setit herätti tunteita, matka siitä käytännön toteutukseen olikin sitten pitkä... Eikä mulla nytkään mitään HE laitteita ole, jotain kuitenkin.
 
Vaikken ollut hifistä yhtään kiinnostunut, niin 1993 mulle jostain syystä eksyi kotiin Hifi-lehti, se jossa oli juttu mm. SME20/2A -soittimesta. Sen jutun lukeminen tuntui ihan käsittämättömältä! Miten joku ihmeen vinyylikieputin voi maksaa noin paljon, ei mitään järkeä! Jostain ihmeen syystä säilytin lehden... hassuinta on se, että nyt mulla sellainen soitin.
 
^Ajattele jos käsiisi olisikin sattunut Käytännön maamiehen erikoisnumero Leikkuupuimuri-extra.

:) v-a

PS. Mukava oivallus, että nostit tämän omaksi ketjukseen.
 
Suurin ahaa elämys tuli, kun kunnon levysoitin palasi laitteistooni ja laittoi musiikin soimiaan noin 4 vuotta sitten. Äänilähteen merkitys laitteistossa selvisi ja hypetetty CDfix joutui täysin toimettomana kiertoon... :). Myös keskellä lattiaa seisoneet ladonovet saivat siirtyä seinän läheisyydestä pitävien pienten kaksiteiden edestä ja pianokin alkoi kuulostaa pianolle. Musiikista nauttimista viimeiset 4 vuotta ja laitepäivitykset olleet minimissään 8).
- e -
 
Suurin elämys - toistaiseksi - on ollut vahvistimen vaihaminen AV-tingentangelista vähän järempään 2-kanavaiseen (XTZ integroitu). Isompia elämksiä odotellessa ;)
 
Ehkä suurin elämys on ollut pitkäinen (tai oikeastaan jo 15 vuotta sitten alkanut) ja hidas kehitys kohti musiikin kuuntelua. Koskaan en ole ollut kiinnostunut äänikuvasta tai soittimien "äänenväristä" ja nykyään en edes huomaa niitä enkä halua huomata. Korkeintaan kuuntelen onko äänenväri ja sointitasapaino siten kunnossa ettei ääni rasita korvia (aivoja) tarpeettoman paljon. Muuten ei väliä.

Toinen "elämys" on jonkinlainen tasapainoilu teknisen jargonin, DIY-kiinnostuksen, musiikin kulkevuuden ja subjektivismin välillä.
 
En voi sanoa että olisi mitään yhtä ahaa-elämystä. Kiinnostus musiikkiin vain johti vähitellen kohtuukelvollisten musiikkilaitteiden hankintaan ja harrastus ehti välillä melkein kuollakin. Olen aiheesta kertonut jo pari vuotta sitten blogini aloitusviestissä, joten en enää kirjoita samoja juttuja uudelleen.

Juhani
 
No tuota, 80-luvun alkupuolelta saakka, siitä saakka kun sain ensimmäiset stereovikineeni, olen ollut sitä mieltä, että äänentoisto on ollut epätyydyttävää. Aiemmilla monovehkeillä sillä ei ollut niin väliä. Jonkinlainen hifiharrastamisen motiivi on siis kytenyt jo lähes 30 vuotta.

Erinäistä rojua on tullut omistettua, mutta harrastus varsinaisesti roihahti vasta 2007, kun ostin Sonus faberin kajarit. Silloin kuulin, että silloisista brittiläisistä bulkkistereoistakin voi lähteä ihan kohtuullista ääntä (jätelavakaiutin -myytti: Busted), eikä pelkkää pahvilaatikon lätinää.
 
Täällä kipinä musiikkitoistimiin syntyi nuorempana siitä huomiosta, miten erilaiselta ja miten erilaisia asioita kuuli samoilta levyiltä kavereiden stereoista verrattuina omiin, jotka eivät kenelläkään tosiaan olleet mitään HiEnd settejä. Sitten kun vielä kuuli livenä yhdenlaisen esityksen ja luki haastatteluista mitä kaikkea studiossa oli levylle kätketty, niin sitä kautta sitten heräsi kipinä alkaa panostamaan laitteisiin, joilla noita juttuja levyiltä myös kuulisi.

Jonkinlainen Ahaa-elämys oli joitakin vuosia sitten paljon parjatuilla hifimessuilla, alakerrassa oli julmettu Marten setti soimassa. Siinä tuli seistä toljotettua jonkun aikaa ihmettelemässä, että tällaistakin on. Siinä taisi samalla tulla haudattua lupaus siitä, ettei HK 970- sarjalaista kalliimpia laitteita hankkisi.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös