Line array

  • Keskustelun aloittaja Pasi Karhunen
  • Aloituspäivämäärä
Tuollaasessa toimii hyvin;)

mica_flown_subs_redrocks.jpg
 
Itsekin olen pohtinut, että mikä on linjojen pointti. Onko se lähikentän kauemmuus? Eli huoneen vaikutuksen minimointi kuuntelupisteeseen.
 
Minä en ole kuunnellut hifimielessä linjoja, ei siis ole ollut tilaisuuutta siihen. Suurin "etu" lienee lattia- ja kattoheijastuksen vaikutuksen vähentäminen. Sivuheijastuksetkin tavallaan diffusoituvat ja kuuntelualueen voisi kuvitella laajenevan. Pesuveden mukana ehkä menee jotain skarppiutta transienteista ja diskantista. Kimmoston projektin selostuksen mukaan kuunteluvaikutelma oli hyvä. Voisi olla aika hyvä ratkaisu kotiteatteriin.

Itse olen funtsinut paljon pienen kotiteatteri-hifikopperon etukaiutinratkaisua. Nyt edessä on kolme AW-7 koaksiaalia ja kyllä se vaan hyvältä kuulostaa, vaikka mittauksissa onkin paljon ensiheijasteista tulevia vekkejä. Etunurkkiin vois tehdä vaikka linjat, linjat keskidisulla tai nurkkatorvet. Ongelmana on keskikaiutinratkaisu - siitä ei saa samanlaista mitenkään. Koska se ei ole nurkassa, se vaatisi erilaisen ekvalisoinin jos aletaan hifistellä eikä sitä voi laittaa seinään kiinni - jäisi valkokankaan taakse ja yläikkuna tulee myös vastukseksi.
 
Tuota ei ehkä kannata pohtia akustiikan näkökulmasta, koska heijastusten eliminointikyky rajoittuu kajarin lähialueen pystysuuntaavuuteen. Se ei pelkästään riitä huippuselkeään toistoon, koska rakenne on edelleen altis vaakatason heijastuksille. Varsinkin alapään heijastukset eivät edes diffusoidu (toisin kuin Juhazi epäilee), koska paineaalto kohtaa seinät ja nurkat samanaikaisesti koko kajarin korkeudella. Tärykaikuriskiä on monissa tapauksissa jopa enemmän kuin puolituisella lattiakajarilla tai pienellä jalustakajarilla, koska ääntä lähetetään myös ylhäältä, jossa ei yleensä ole diffusoivia pintoja ja vaimennusta. Nuo mielessä pitäen eli diffusoiden vaakasuuntainen tärykaiku riittävän korkealle sekä etu/taka- että sivuseiniltä, ei pitäisi tulla ainakaan isoa pettymystä.

Vahvuuksiksi voi laskea mm. vapaan kuuntelukorkeuden äänen muuttumatta, runsaasti bassokapasiteettia suhteessa kartion halkaisijaan ja kajarin leveyteen, selkeyden säilyminen kauas (mikäli vaakatasoa akustoitu), iso ja mahdollisesti selvästi tavanomaista korkeampi stage, vapaasti hengittävä ääni kun kajari on kapeuden ansioista kuin pieni pönttö, ja matalien auktoriteetti lähimikitettyjen äänien kasvaessa. 2-teisyys mahdollistaa suljettuna myös aivan maagisen ajoituksen; koko kaista alle 10ms lisäviiveellä. Meinaa lirahtaa ilon pissat housuun kun joku pedaali- tai pianon ääniaaltorintama kohtaa koko vartalon kerralla - olkoonkin musiikin näkövenkkelistä täysin OT:ta.

Eipä ole valtavan positiivisia kokemuksia omistakaan KS-160-21 linjoista, koska akustiikka oli tuolloin aivan hirveää saissea, eikä projekti muutenkaan täysin valmistunut kääntöpöydän ja tehovastelaskennan puuttumisen vuoksi. Stage jäi aika litteäksi, aladisu ajoittain rasittavaksi ja ehkä jopa säröiseksi, eikä erottelua saanut irti mahdottomasti peruspöndeä enempää. Stagen mitat ja pystysuuntaavuus kuitenkin jeesasivat sen verran että erottelu nousi sobjektiivisesti suuremmaksi mitä (jälkikäteen tehty) selkeysanalyysi näytti.
 
Tuota ei ehkä kannata pohtia akustiikan näkökulmasta, koska heijastusten eliminointikyky rajoittuu kajarin lähialueen pystysuuntaavuuteen. Se ei pelkästään riitä huippuselkeään toistoon, koska rakenne on edelleen altis vaakatason heijastuksille. Varsinkin alapään heijastukset eivät edes diffusoidu (toisin kuin Juhazi epäilee), koska paineaalto kohtaa seinät ja nurkat samanaikaisesti koko kajarin korkeudella. Tärykaikuriskiä on monissa tapauksissa jopa enemmän kuin puolituisella lattiakajarilla tai pienellä jalustakajarilla, koska ääntä lähetetään myös ylhäältä, jossa ei yleensä ole diffusoivia pintoja ja vaimennusta. Nuo mielessä pitäen eli diffusoiden vaakasuuntainen tärykaiku riittävän korkealle sekä etu/taka- että sivuseiniltä, ei pitäisi tulla ainakaan isoa pettymystä.

Tämän voi kompata. Suuntaava ja akustisesti selkeä kaiutin (muutkin kuin linjat) myös "integroi" jotenkin tärykaiut osaksi suoraa ääntä ikään kuin ne tulisivat kaiuttimesta, eli ei tule selvää kahtiajakofiilistä mikä johtuu kaiuttimesta ja mikä huoneesta. Kun ääni on selkeää, niin tuntuu että kaikkihan tulee kajarista. Lopulta huomaa toisessa huoneessa, että kaikkihan oli huoneen vika. Täryt voi tuntua myös ihmeen voimakkailta ja integroituneilta, tavallaan selkeiltä. Ei tipolia saa täryttämään siten luultavasti mitenkään, se on samoissa olosuhteissa niin paljon enemmän valmiiksi pureskeltua.
 
Viimeksi muokattu:
Ei tipolia saa täryttämään siten luultavasti mitenkään, se on samoissa olosuhteissa niin paljon enemmän valmiiksi pureskeltua.

Olen nyt lukevinani että dipoli pelastaisi jotain? Eipä pelastanut vaan samassa asetelmassa keskipitkä tärykaiku tappoi yhtä korkean dipolin äänen täysin. Lopputulos oli selvästi koteloitua linjaa huonompi; täysin yhdentekevä ja eloton, joka ei nostattanut hymyä huulille edes sekunniksi. Johtui osittain dipolin huonommasta dynamiikasta ja ajoituksesta, mutta pääosan teki se että korkea dipoli suorastaan maksimoi kuuntelusuuntaisen täryn mikäli se on akustiikan ja sijoittelujen puolesta mahdollinen.
 
Olen nyt lukevinani että dipoli pelastaisi jotain? Eipä pelastanut vaan samassa asetelmassa keskipitkä tärykaiku tappoi yhtä korkean dipolin äänen täysin. Lopputulos oli selvästi koteloitua linjaa huonompi; täysin yhdentekevä ja eloton, joka ei nostattanut hymyä huulille edes sekunniksi. Johtui osittain dipolin huonommasta dynamiikasta ja ajoituksesta, mutta pääosan teki se että korkea dipoli suorastaan maksimoi kuuntelusuuntaisen täryn mikäli se on akustiikan ja sijoittelujen puolesta mahdollinen.

Ottamatta kantaa laatuun tai Ääneen sinänsä, epäselvää/-vempää ja ties mitä dipolin äänestä saa yrittämättäkin, mutta täryttely, kumuttelu ja pöräyttely ei niillä kyllä ilmene yhtä pisteliäästi ja integroituneesti. Miten sen nyt sitten kokee pelastaako eli ei kenenkin mielestä. Dipolilla ei juuri törmää niihin ongelmiin, että huone tärisyttelee ja töräyttelee suoraan ääneen integroituneesti. Tipolin ongelmat on jossain muualla, yhtä hajallaan kuin äänikin :D. Suljetuilla suuntaavilla, jotka kytkeytyy huoneeseen voimakkaasti, taas saattaa saada kunnon integroituneet täryt ja takaseinäheijasteet aikaan, että koko huone tärisee ja viheltää synkassa.
 
^Ehkä meinaat jotain bunkkeriolosuhdetta tms. jossa tietenkin DI:n kasvattaminen bassolta alakeskialueelle tekee tempun. Meillä ei tuollainen ollut ongelma koskaan vaan kuuntelusuuntaisen täryn herättäminen täysillä, puhaltamalla ääntä molempiin pääilmansuuntiin. Takasektorin blokkaaminen polttamalla korkea dipoli roviolla pudottaa yläkeskialueelta alkavasta tärystä yli puolet pois, jolloin toisto herää eloon. Mitä voimakkaammin yksisuuntainen, sitä paremmin toimii.
 
Nyt kun tuo arta+recorder+vcad paketti on "hallussa" niin haaveissa on muuttaa viivojen yläpää passiiviseksi, Bassot on pakko pitää aktiivisena, senverta equa tarvitaan.

Mitens tuollaisen 2-tolppaisen viivalähteen mittaaminen (vaakasuunta). Eli tolppa 1 on 3"tb+disse. Ja erillinen bassotorni on sen 8" bassot. Mittaanko nuo tolpat erikseen vai kuinkako?

Lähinnähän tässä mitataan vaakasuuntainen kuvio. pystysuunnan mittaaminen ei onnistu.
 
Jos tyydyt vaakasuuntaan niin kaistat erikseen ja summaus VCADissä, yksi summaelementti per kaista. Disun ja vissiin keskarien X=0mm. Erillisellä bassolinjalla on oma Xmm.

Voisi kuitenkin olla syytä tutkia myös kokonaisuuden tehovaste, vaikka sen merkitys onkin linjalähteellä hiukan epämääräinen. Homma on varsin monimutkainen, mutta periaatteessa mahdollinen. Koko laitos voidaan dumpata VCADiin mittamalla ensin yksi muista akustisesti ja sähköisesti erotettu elementti jokaisesta kaistasta 0-180 deg hor 10 deg välein. Tehdään tuolle yhdelle myös mahdollisimman itsenäiset lähimittaukset ja summataan+liimataan vasteet mergerillä laajakaistaisiksi. Sitten linjamaiset säteilijät kasataan tie kerrallaan VCADissä monesta 1...4 elementtisestä tiestä (sarjakytkentä, ei jakosuodinta). Exportataan kunkin suunnan vasteet reference anglella kikkailemalla. Pystysuunta on hankala, koska elementtien Ymm pitää vaihtaa Xmm:iin. Sitten eri kaistojen linjasäteilijöiden hor- ja ver-summavasteet imutetaan varsinaiseen suotimelliseen projektiin. Jokaisella kaistalla on silloin yksi elementti, jolla on 19 vaakavastetta ja 19 pystyvastetta (ja toivotaan että mirror missing valitsee puuttuvat negatiiviset kulmat oikein). Herkkyydet joudutaan asettelemaan koejärjestelyn avulla; mitataan kokonaiset kaistat etämittauksena kuunteluetäisyydeltä ja skaalataan VCADillä summatun säteilijän taso samaksi.
Reference distance koko touhun ajan sama, esim. 3000 mm.

Aika hankalaa. Voin tuota kokeilla jos saan jokaisesta kaistasta yhden elukan 0-180 etämittaukset, lähimittaukset, säteilijöiden T/S ja kotelonpiiristuksen mitoituksineen.
 
Jos ohjelman kapasiteetti riittää niin linjamaiset säteilijät voi rakentaa suoraan lopulliseen suodinsímulaatioon monesta tiestä. Esim. 12 bassokeskaria + 1 disu voidaan tehdä 4-tienä; kolme tietä neljän elukan bassoja ja neljäs tie disulle. Jokaiselle kolmelle bassokaistalle syötetään yhden elukan 180 deg vaakamittaukset ja jokaiselle elukalle Ymm koordinaatti suhteessa disuun. Pitää vai osata skaalata herkkyydet ja passiivisuotimilla myös impedanssivaste vastaamaan koko bassokeskari-pakettia.
Tällaista olen kokeillut vasta eilen 12 x W15LY001. Tulee varsin mielenkiintoiset ja pohdintaa herättävät tehovaste- ja DI-tulokset.
 
Kesä tuloillaan, hormonit hyrräävät ja typerimmätkin kuningasideat tuntuvat puskevan ulos otsalohkosta näppäimistön kautta koko kansan nähtäväksi.

Oletetaan että omistan vaikkapa 20 kappaletta Chorus 662:ia. Pönttöjen leveys on 16,7cm, joten esimerkillä olisi mahdollista rakentaa kaksi 167cm korkeaa linjalähdettä pinoamalla ne kyljet yhdessä pystyyn. Kaiuttimen jakotaajuus on 2000hz ja sattumoisin 16,7cm aallonpituuden taajuus sama ~2kHz. Näin ollen viritelmä saattaisi toimiakin jakotaajuudelleen asti linjalähteenä. En hae mitään universaalia line array -ratkaisua, vaan huoneheijastuksia mahdollisimman hyvin minimoivaa kompromissia kuuntelupaikalleni.

Muutama kysymys, aloittelija kun tässä aihepiirissä olen:

1) Onko diskantteja mahdollista saada toimimaan ilman liuskoittumista muuttamalla kaiutintornia eteen- tai taaksepäin kaareutuvaksi (tyyliin CBT), tai millään muulla ratkaisulla? Diskanteissahan on suuntain, sen luulisi hieman auttavan?
2) Mikäli ei onnistu, toimisiko yksittäinen, keskimmäisen pöntön diskantti ongelmitta pelkällä tasonsäädöllä? Kaiuttimissa on bi-amp -mahdollisuus, joten muiden koteloiden diskantit voidaan jättä kytkemättä.
3) Mikäli yhden diskantin käyttö onnistuu, voisiko käyttämättömiä diskantteja hyödyntää seinä-, katto ja lattiaheijastusten kumoamisessa vastavaiheessa ja hallitusti kääntäen?
3) Onko power taperingistä etua, tai onko sen käyttö välttämätöntä tällaisessa projektissa?
4) Lisäksi kuulisin mielelläni perusteluja miksei tällaista projektia kannata pyöritellä edes ideatasolla. :)
 
Viimeksi muokattu:
^1) Vain kaareuttamalla niin että disut ovat samalla etäisyydellä korvasta. Tuosta tulee sitten lähes yhden pisteen kajari, koska yläpää menettää nopeasti ominaisuutensa polttopisteen ulkopuolella. Suuntaimesta ei ole tuossa touhussa juurikaan apua.
2) Tämä ratkaisu toimii jollain tavalla pienelle kuuntelyetäisyysalueelle. Linjakaistan yläpään suhteellinen paine nousee merkittävästi pitemmille etäisyyksille eli yläkeskilaue alkaa joilottaa ja kumpikin ääripää taantuu.
3.1) Ei, koska aallonpituudet ovat liian lyhyitä kikkailla usealla suuntaimessa olevalla elukalla. Tarvittaisiin huomattamasti pienemmät kalusteet.
3.2) Power tapering jeesaa yhden disun sovelluksessa rajoittaen alemman kaistan yläpään paineen kasvua kuunteluetäisyyden kasvaessa.
4) Linjalähde on melkoisen epäekologinen ja tehoton konsepti. Palaa julmetusti elementtejä, mutta saadaan aikaan vain pystysuuntaavuutta, ja sitäkin ongelmitta vain 3-5 kHz asti. Linja ei pelasta huonolta akustiikalta ilman vaakasuuntaavuutta. Ylhäällä olevat säteilijät ovat myös tavallista kovempia generoimaan tärykaikua, koska luonnollinen akustointi kalusteilla on yleensä alhaalla. Tämän subjektiivinen vaikutus riippuu omista preferensseistä. Sylinterisäteilijän kanssa huoneen etuosan heijasteet voivat monopolisoitua eli eri pituisten heijasteiden miksautuminen ei tasapainota kokonaisuutta.
 
Herätellääs vanhus kun tuli tekaistua linjasupit 15" elukoilla. Aika hyvä ensiaalto kiinnitti huomiota muissa mittauksissa ja testasin liikutella mikkiä noin 210cm päässä suotamattomasta linjasta pystysuunassa ~20cm askelin. Yllättävän vähärupinen/-kampasuotoinen ensiaalto näyttäs olevan 700- 800Hz asti ellen väärin tulkitse (vs. mitä odottais tän kokosilla elukoilla). Taitaa elukoiden pieni erilläänolo ja 15" curvilineaarin suuntaavuus vähentää elukoiden ylipuhumista sopivasti tjsp.

Kajari ei ollut linjan eessä mittauksen aikana.

0URsrtn.jpg


Xnpw5yd.jpg



FLOhTkt.jpg
 
Viimeksi muokattu:
800 Hz allonpituushan on vähän reilun 40cm luokkaa, joten vaikkaisin nimenomaan elementtien välisen etäisyyden vetävän sen toiston jojoon, sen yläpuolella.
Subbareiksihan tuo käyttäytyy erinomaisen nätisti.
 
En oo laskeskellu sen kummemmin kunkin elukan kulkumatkaeroja ja eri elukoiden lattia- ja kattoheijasteiden kulkumatkaeroja jos mikki ois vaikka toiseks alimman tasolla mut tuleehan niitä kymmeniä senttejä vähän reilu 2 metriin. Kartion suuntaavuus sitten vaimentaa ylipuhumista 15" elukalla jo aika matalalla, paljon ennen 800hz mikä vähentää kampasuotoa jonkun verran. Jos noilla samoilla k-k etäisyyksillä olis esim. 5,5" elukat niin ne kampasuotais täysillä.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös