Läsnäolon tuntu soinnissa

Korva sanoi:
Mitkä oli edelliset kaiuttimet? Mikä luulisit että ratkaiseva ero? (Anteeksi utelu, mutta aihe on kiinnostava.)
Napsauta laajentaaksesi...
Norsk Audio 30, jotka hankin suoraan tehtaanmyymälästä 300 markalla vuonna 1994. Ne on vieläkin tallessa, ei myynnissä.:rolleyes:Käytän niitä joskus putkivahvistimessani.
Laatuero Tannoy:hyn on todella iso.
 
MPS sanoi:
Tarkoittaako läsnäolo jotain tälläistä:---Tuntuu kuin laulaja tulisi syliin,--
Napsauta laajentaaksesi...
Tuosta tuli mieleen, että kaipa läsnäolon tunne toistossa palautuu, vertautuu tai rinnastuu livetilanteeseen. Konserttisalin kokemuksellisessa akustiikassa läheisyyden ja intiimiyden kokemuksen (proximity) on todettu korreloivan musiikin puhuttelevuuden kanssa. Vaistomaisesti haluamme tarpeeksi, sopivan lähelle esiintyjiä, mitä tuo sitten kunkin osalla tarkoittaakin. (Esim. kuulokemaailmassa on joskus tapana sanoa, että parempi kuulokekokemus vie taaemmalta riviltä edemmäksi).Konserttipaikan akustiikassa läheisyyttä voi kai luoda fyysisen läheisyyden lisäksi suotuisat heijasteet/kaiku, joka kaikuisassa tilassa ikään kuin tuo esiintyjät lähelle (esim. sopivasti kaikuisa kirkkotila). Tuohon voi liittyä äänilähteen suurenemisen kokemus ja musiikin sisällä olo, jotka luovat läsnäolon kokemusta.
 
Viimeksi muokattu:
Korva sanoi:
Tuosta tuli mieleen, että kaipa läsnäolon tunne toistossa palautuu, vertautuu tai rinnastuu livetilanteeseen. Konserttisalin kokemuksellisessa akustiikassa läheisyyden ja intiimiyden kokemuksen (proximity) on todettu korreloivan musiikin puhuttelevuuden kanssa. Vaistomaisesti haluamme tarpeeksi, sopivan lähelle esiintyjiä, mitä tuo sitten kunkin osalla tarkoittaakin. (Esim. kuulokemaailmassa on joskus tapana sanoa, että parempi kuulokekokemus vie taaemmalta riviltä edemmäksi).Konserttipaikan akustiikassa läheisyyttä voi kai luoda fyysisen läheisyyden lisäksi suotuisat heijasteet/kaiku, joka kaikuisassa tilassa ikään kuin tuo esiintyjät lähelle (esim. sopivasti kaikuisa kirkkotila). Tuohon voi liittyä äänilähteen suurenemisen kokemus ja musiikin sisällä olo, jotka luovat läsnäolon kokemusta.
Napsauta laajentaaksesi...

Itse en ole kokenut yhdessäkään kirkossa yhtään minkään äänen sisältävän läsnäolon tuntua. Niissähän kaikki äänet on enemmän eteerisiä ja maailmaa isompia kaikuisia ja kaukana intiimistä läsnäolosta.

Omasta mielestäni livetilanteeseen vertaaminen on ontuva. Monessakaan livessä en ole kokenut sellaista läsnäoloa, mitä mm. aiemmin mainitut paneelit tuottivat.

Kyllä se läsnäolon tunne lähtee kuivasta äänestä, jossa keskilaue on vahvasti esillä ja sitä tulee pidemmälle "pre-delayllä" olevat kaiut, jotka vääristävät havaintojamme.
 
Muistaakseni Audiostatic ES-100 paneelit oli kuuntelussa jollain hifimessuilla. Ystäväni piti niiden äänestä ja kertoi, että kokemus oli jotenkin "epäkaiutinmainen".
 
JohnyL sanoi:
Itse en ole kokenut yhdessäkään kirkossa yhtään minkään äänen sisältävän läsnäolon tuntua. Niissähän kaikki äänet on enemmän eteerisiä ja maailmaa isompia kaikuisia ja kaukana intiimistä läsnäolosta.

Omasta mielestäni livetilanteeseen vertaaminen on ontuva. Monessakaan livessä en ole kokenut sellaista läsnäoloa, mitä mm. aiemmin mainitut paneelit tuottivat.

Kyllä se läsnäolon tunne lähtee kuivasta äänestä, jossa keskilaue on vahvasti esillä ja sitä tulee pidemmälle "pre-delayllä" olevat kaiut, jotka vääristävät havaintojamme.
Napsauta laajentaaksesi...
Live-tilanteessa kaiku tuo etäämpänä olevalle esityksen läheisemmäksi kui pelkkä suora ääni. Äänikuvan laajeneminen (apparent source width) ja musiikin ympäröivyys (listener envelopment) lisäävät voiman ja musiikin sisällä olemisen kokemusta. Toki esityksen kuluessa haluamme kaiketi päästä lähimpään mahdolliseen sopivaan etäisyyteen äänilähteestä. Em. live-tilanteeseen liittyvät kokemukset tulevat vastaavasti asiantuntijoiden mukaan esiin myös stereofonisessa kuuntelussa. Esim. (etu)kaiuttimien aikaansaama äänikuvan leveys, mahdolliset suotuisat (yleensä lateraaliset) heijasteet, sopivan tukeva alarekisteri ja riittävä äänentaso tukevat äänikuvan laajenemista. Sen sijaan kaksikanavassa musiikin ympäröivyys jää vajaammaksi, vaikka sitäkin parhaimmillaan varmaan jossakin määrin toteutuu. Myös äänikuvan syvyysulottuvuus ja kerroksellisuus varmaan auttaa. Varmaan läsnäolon kokemus on myös kuuntelijakohtaista, odotuksista ja tottumuksista riippuvaa. Itse esim. koen "tönkkösuuntaavan" kaiuttimen sijasta paremmaksi sellaisen, missä spotti on, mutta ei niin tiukka.
 
Viimeksi muokattu:
Korva sanoi:
Live-tilanteessa kaiku tuo etäämpänä olevalle esityksen läheisemmäksi kui pelkkä suora ääni. Äänikuvan laajeneminen (apparent source width) ja musiikin ympäröivyys (listener envelopment) lisäävät voiman ja musiikin sisällä olemisen kokemusta. Toki esityksen kuluessa haluamme kaiketi päästä lähimpään mahdolliseen sopivaan etäisyyteen äänilähteestä. Em. live-tilanteeseen liittyvät kokemukset tulevat vastaavasti asiantuntijoiden mukaan esiin myös stereofonisessa kuuntelussa. Esim. (etu)kaiuttimien aikaansaama äänikuvan leveys, mahdolliset suotuisat (yleensä lateraaliset) heijasteet, sopivan tukeva alarekisteri ja riittävä äänentaso tukevat äänikuvan laajenemista. Sen sijaan kaksikanavassa musiikin ympäröivyys jää vajaammaksi, vaikka sitäkin parhaimmillaan varmaan jossakin määrin toteutuu. Myös äänikuvan syvyysulottuvuus ja kerroksellisuus varmaan auttaa. Varmaan läsnäolon kokemus on myös kuuntelijakohtaista, odotuksista ja tottumuksista riippuvaa. Itse esim. koen "tönkkösuuntaavan" kaiuttimen sijasta paremmaksi sellaisen, missä spotti on, mutta ei niin tiukka.
Napsauta laajentaaksesi...

Kaiku ei ole mikään on/off asia, joka saa asiat tuntumaan läsnäolevilta (tai sitten meille läsnäolo tarkoittaa eri asioita). Esimerkkinä voi miettiä, että miltä ihminen kuulostaa, kun hän puhuu vieressäsi isossa hallissa vs. kun hän puhuu sinulle hallin toisesta päästä. Tai miltä sama ihminen kuulostaa, kun hän puhuu vieressäsi akustoidussa tilassa. Näistä kolmesta paras läsnäolon tunne livenä itselle tulee tuosta viimeisestä vaihtoehdosta. (Toimii myös akustisilla instrumenteilla itselle samalla tavalla.)

Itse en ole kokenut koreelaatiota kaiuttimen suuntaavuuden ja spotin tiukkuuden välillä...
 
Niin no, suuntaavuushan tuo periaattessa tai karkeasti ottaen enemmän suoraa ääntä kuuntelupaikalle verrattuna ympärisäteilevään, tietyn taajuuden yläpuolella. Itselläni (olen vain harrastaja) on muistikuva, että suuntaavuutta on korostettu myös studiokäytön vuoksi siksi, että siellä käytännössä kuuntelupaikkana on joskus/usein tasan se yksi tarkasti sijoittunut kohta (eivätkä kaiketi studiossa ihanteessaan ympärille säteilevä ääni palaudukaan heijasteina samalla tavalla kuin asuinhuoneessa)......Suoran äänen määrä myös tukee äänikuvan laajenemista, mikä on etupäässä etutilan energiaan liittyvä ilmiö. Etutilan energiaan ja äänikuvan laajenemiseen voivat liittyä sitten myös mahdoliset suotuisat etuheijasteet sekä alataajuuksien tukevuus ja yleensäkin riittävä volyymitaso. Itse ajattelen heijasteita myös ystävinä enkä vihollisina, kunhan ne tarkoituksenmukaisesti tarvittavassa määrin myös sirottuvat. Musiikin ympäröivyyttä oman ajatukseni mukaan tukee se, että (kahdella kaiuttimella) kaiuttimet osoittavat vähän kuuntelupaikasta ulospäin siksikin, että ympäröivyyden kannalta tärkeimmät alueet sijaitsevat heti kuuntelupaikan molemmilla sivuilla.
 
Viimeksi muokattu:
Korva sanoi:
Niin no, suuntaavuushan tuo periaattessa tai karkeasti ottaen enemmän suoraa ääntä kuuntelupaikalle verrattuna ympärisäteilevään, tietyn taajuuden yläpuolella. Itselläni (olen vain harrastaja) on muistikuva, että suuntaavuutta on korostettu myös studiokäytön vuoksi siksi, että siellä käytännössä kuuntelupaikkana on joskus/usein tasan se yksi tarkasti sijoittunut kohta...Suoran äänen määrä myös tukee äänikuvan laajenemista, mikä on etupäässä etutilan energiaan liittyvä ilmiö. Etutilan energiaan ja äänikuvan laajenemiseen voivat liittyä sitten myös mahdoliset suotuisat etuheijasteet sekä alataajuuksien tukevuus ja yleensäkin riittävä volyymitaso. Musiikin ympäröivyyttä oman ajatukseni mukaan tukee se, että kaiuttimet osoittavat vähän kuuntelupaikasta ulospäin siksikin, että ympäröivyyden kannalta tärkeimmät alueet sijaitsevat heti kuuntelupaikan molemmilla sivuilla.
Napsauta laajentaaksesi...

Studiossa isoin haitta kaiuttimen toiminnalle on yleensä ollut se tiski, missä on niitä nappuloita. Muutoinkin kuuntelu työskenneltäessä on monasti lähikenttää ja aika hyvin akustoiduissa tiloissa. (Pl. Se tiski)

Mutta eipä se kaiuttimen suuntaavuus mielestäni silti spotin kokoa määritä... Tai äänen läsnäolon tuntua. Itsekin olen parhaan läsnäolon kokenut dipolista...
 
^Määrittääkö dipolia mielestäsi tässä kontekstissa enemmän suuntaavuus vai takasäteilyn luomat heijastukset?
 
Minusta tuntuu, että läsnäolo toistossa ei ole kovin helppo keskusteluaihe, koska tuolla ilmeisesti voidaan tarkoittaa eri asioita. Voihan olla niinkin, että läsnäolo on aina hyvän toiston yksi ominaisuus, ts. siinäkin vähän kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minusta läsnäoloa tuo jo se, kun stereoefekti toimii hyvin, esim. toisto ei paikannu kaiuttimiin, vaan kaiuttimet "häviävät", musiikki soi vapautuneesti ympäröivässä tilassa ja äänitteen sisältö pääsee oikeuksiinsa.
Siinä mielessä läsnäoloa ei ainakaan kannata palauttaa livetilanteeseen, että alkuperäistä esitystä sinällään voitaisiin luoda uudelleen tai että esitystilan akustiikkaa voitaisiin tuoda kotiin tms. Oma vaikutelmani asiasta tulee esiin vaikkapa tuossa oheisessa allekirjoituksessa: akustiikan sijasta kotiin voidaan tuoda parhaimmillaan samantyyppinen sisäinen kokemus kuin mitä voisi olla alkuperäisessä esityksessä. (Lainaus tuossa Toolelta senkin takia, että tämä joskus arkkiobjektivistiksikin mielletty audiovaikuttaja näkee livetilanteen ja reproduktion sillan nimenomaan havaitsemistapantumassa.)
Monissa nykyäänitteissä ei ole minkäänlaista livereferenssin mahdollisuuttakaan, ellei sitten käytettyjen instrumenttien sointisävyn luonnollisuus. Silloin itselleni "läsnäolo" voisi merkitä juuri noita kokemuksellisesti tärkeitä akustiikka-asioita, kuten äänikuvan laajeneminen ja musiikin ympäröivyys näitä aikaansaavine ja tukevine asioineen, kuten suotuisat heijasteet sekä riittävä alataajuuksien tukevuus ja äänentaso.
No niin, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin kyllähän myös erottelu on tärkeä läsnäolon kannalta. Kuten taajuustasapainokin. Jos käytän tarpeettomasti oman vahvistimen high cut -toimintoa (- 6db/oktaavi @ 9 kHz), niin kyllähän toisto yleensä muuttuu etäisemmäksi ja samalla vähemmän mielenkiintoiseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä tuli kuunneltua levyä nuoruudesta ja opiskeluajoilta (-97-00). Bändi nimeltä Tears ja levy nimeltä Pieces. Tutut tämän levyn aikoinaan tekivät ja vaikuttivat muissakin bändeissä. Neljän biisin mittainen minitekele ja itselle aina ollut hieno levy. Nyt ensimmäistä kertaa kuulen siinä jotain outoa. Kakkosbiisissä (Pieces) varsinkin alussa stereokuuntelussa spotissa kuunneltuna piano kuuluu tulevan ylhäältä ja takaa, kun muu musiikki tulee edestä. Millään aikaisemmalla setillä en tämmöiseen ole törmännyt tällä, enkä millään muullakaan levyllä. Ei kai se sinänsä haittaa, kun huomaa hymyillen kuuntelevansa levyä.

Eli tästä voin sitten ottaa osa keskusteluun siltä osin, että omissa korvissa toki setti tekee läsnäoloa, mutta ehkä kuitenkin eniten itse äänite.
 
Kuuntelen Mari Boine:n See the Woman LP:tä ja tuli tämä ketju mieleen. Ensinnäkin musiikillisesti erinomainen albumi joka tuli itselle ihan puskista (koska sain levyn lahjaksi), sekä lisäksi revot loihtivat näistä poikkeuksellisen herkullisen läsnäolon tunteen erityisesti laulajan osalta. Levy on täynnä hieno yksityiskohtia, mutta juuri soinut C-puolen viimeisen raidan loppupimputus tuo tilan naurettavan helposti esille.
 
Viimeksi muokattu:
Läsnäolon tuntua etsimässä. Mielenkiintoinen sivu(t)! Vuodesta 1959 alkaen listattu "The Grammy Award for Best Engineered Album" . Kiva vertailla osuuko omat mieltymykset yhteen? Ei sattunut silmään minkälainen konklaavi on päätynyt juuri noihin, mutta monta omaakin suosikkia näyttää joukosta löytyvän. Jos sivut eivät ole vielä tuttuja, niin kannattaa ainakin käydä vilkaisemassa!

https://en.wikipedia.org/wiki/Grammy_Award_for_Best_Engineered_Album,_Non-Classical#2010s
 
ukki sanoi:
Ei sattunut silmään minkälainen konklaavi on päätynyt juuri noihin, mutta monta omaakin suosikkia näyttää joukosta löytyvän.
Napsauta laajentaaksesi...

Grammyissä äänestää 12 000 The Recording Academyn jäsentä. Yhdistykseen kuuluu muusikkoja, tuottajia ja kaikenlaisia musiikkialan ammattilaisia, yhteisenä tekijänä äänitteiden luominen. Jokainen jäsen voi äänestää neljässä pääkategoriassa (vuoden paras albumi, levytys, kappale ja uusi artisti) sekä yhdeksässä muussa kategoriassa. Yhteensä erilaisia kategorioita on yli 80. Jäseniä kehotetaan äänestämään osamisalansa perusteella, eli voisi kuvitella ison osan studioammattilaisista äänestävän ainakin parhaiten tuotettua albumia?
 
Ton ukin linkkaaman listan perkaamisessa menee tovi. Kiitos.

Olisipa mukavaa jos kunkin vuoden äänestyksestä löytyisi top-5 tai ehkä jopa top-10 levyn lista.
 
Kiitos listasta. Kyllähän tuolla on paljon hyvän kuuloisia albumeja, myös "nominees" listassa.

-Kun lueskelin listaa, tuli mieleen, että muinoin Eaglesin Tukholman ulkoilmakeikalla (1996) monitori-porukka soitti ennen keikkaa eri voimakkuuksilla "Toto: Tambu (1995)" levyn "if you belong to me" biisin alkupuolta, useita kertoja. Naureskeltiin, että on nyt levy jäänyt pyörimään mutta jotain he tuolla biisillä säätivät.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös