Kotimaiset kaiuttimet

Arvaisin, että Lyngdorfin korjausvasteen alue ei riittäisi tuon basso-osan vasteen korjaamiseen - ei ainakaan vakiona.
Sen verran paljon tuota bassoa joutuu dipolivirityksessä oikaisemaan.
 
Jyrki_H sanoi:
Itse olen myös joskus pohdiskellut, että Revoon kun laittaisi toisen bassodipolin diskanttikeskiäänisen yläpuolelle ja muuttaisi ulkonäön/viimeistelyn tyylikkäämmäksi, sekä hintalappuun reilusti lisää, niin se voisi olla kansainvälisesti killerikaiutin.
Revon tuotteistaminen on tosiaan jäänyt puolitiehen. Vaikka vehje ei minua täysin miellytä, niin todellinen aktiiviversio kunnolla integroidulla elektroniikalla, ylos sijoitetulla toisella basso-osalla ja edes siedettävällä värimaailmalla olisi potentiaalisesti oikein makoisa tuote.

No, luonnollisena ongelmana on tietenkin se, että tuotteistamisvaihe nykyisen kaltaisesta "sarjaprotosta" loppuun asti viimeisteltyyn tuotteeseen maksaa usein enemmän kuin kaikki aikaisemmat kehitysvaiheet yhteensä...

t. jjahifi
 
Littunatelkkari sanoi:
Arvaisin, että Lyngdorfin korjausvasteen alue ei riittäisi tuon basso-osan vasteen korjaamiseen - ei ainakaan vakiona.
Sen verran paljon tuota bassoa joutuu dipolivirityksessä oikaisemaan.

Eikös dipolikorjaus ole 6dB? Saatan kyllä olla väärässäkin. Pikaisesti vilkaisin Lyngdorfin softan manuaalia ja kyllä sillä sai aikamoista tilttiä vasteeseen jos halusi. Tämä on siis puhdasta mutuilua.
 
rajani sanoi:
Nämä ovat vain mielipiteitäni, eivätkä ehdottomia totuuksia. Maailmalla tehdään äänellisesti "higendiä" edullisissakin hintaluokissa ja täällä on jämähdetty perushifin poteroon jopa yli 3000e hintaluokissa. Yritän vain kannustaa parempaan, en haukkua.

Tässä kohtaa tekee mieli kysyä, mitä tarkoittamistasi kajareista olet tosissasi yrittänyt saada toimimaan kotona oman makusi mukaan, vai puhutko pelkästään yksittäisten messu- tai kauppademojen perusteella? Yksittäisten demojen perusteella minäkin voisin sanoa monesta - osin jopa törkeän kalliista ulkomaalaisesta kajarista todella ikävästi, ja vastaavasti kehua yhden kotimaisen maasta taivaaseen eli paremmaksi kuin yksikään kuulemani ulkomainen.

Lähinnä huolestuttaa että ruoskimalla "kannustetaan" tuotteita, joita ei ole edes yritetty setittää ja sijoitella itselle yhtä määrätietoisesti kuin niitä, joista on ehkä vain sattumalta kuultu hyviä demoja ja päätetty hankkia. Aika harvoin on itselle mieleinen toisto jäänyt saamatta, jos sitä on tosissaan hakenut. Ei se tietysti aina onnistu, koska kaikki tilat eivät nielaise kaikkia kajareita.
 
isojussi sanoi:
Saako niitä mustilla puuosillakin? Se kirsikka on niin mauton että :(. Revo nyt on minulle niitä ainoita vähänkään kiinnostavia kotimaisia kaiuttimia mutta ulkonäkö on noissakin aika susiruma.

Ja mustaakin kahtena eri sävynä: joko maalattu musta, tai tummaksi petsattu "wenge". Vaikka makuasioita ovatkin, niin tuo wenge sopii ainakin omaan ruskea/mustasävyiseen sisustukseeni ihan kivasti. Joka tapauksessa Revojen värimaailma on kyllä kohtuu rajoittunut. :)
 
rajani sanoi:
Aurelian kaiuttimien soundia vaivaa ohuus, on tehty liian hifiä ääntä. Tiedät kuuntelevasi kaiuttimia huoneessa etkä musiikkiesitystä.
Hmm... Minkähänlainen on liian "hifi" ääni? Minulle suurimman ongelman tuottavat erityisesti muminaan ja mölinään taipuvaiset kajarit, jollaisia on tullut vastaan käytännössä jokaisesta maasta ja lähes jokaiselta vähänkään isommalta merkiltä. Toinen inhotus liittyy diskanttitransienttien pehmentymiseen, esimerkkinä etämikitettyjen vaskien terävyyden katoaminen...

Kyllä noita inhotuksia on löytynyt sekä koti- että ulkomaisilta valmistajilta kuten myös vallan mainioita suorituksia.

t. jjahifi
 
Olkoonkin pieni yleistys, mutta suomalaisista kaiuttimista irtoaa monesti varsin rehellinen ja aito soittimien toistuminen joka monesta ulkolaisesta tuotteesta jää uupumaan. Esimerkkinä voidaan mainita tunnetuimmasta ja eniten tätäkin keskustelua herättänyt Gradient ja toisena varsi vahvana Pen Audio Amphionia unohtamatta. "Oikealla" musiikilla noiden vahvuus tulee vahvasti esille, on sitten taas oheiskalustosta ja sijoittelusta kiinni miten soi.
 
Seppo Kaksonen sanoi:
Olkoonkin pieni yleistys, mutta suomalaisista kaiuttimista irtoaa monesti varsin rehellinen ja aito soittimien toistuminen joka monesta ulkolaisesta tuotteesta jää uupumaan. Esimerkkinä voidaan mainita tunnetuimmasta ja eniten tätäkin keskustelua herättänyt Gradient ja toisena varsi vahvana Pen Audio Amphionia unohtamatta. "Oikealla" musiikilla noiden vahvuus tulee vahvasti esille, on sitten taas oheiskalustosta ja sijoittelusta kiinni miten soi.
Mitä on oikea musiikki? Minulle on ainakin Amphionista jäänyt sellainen mielikuva ettei niillä voi kuunnella muuta kuin hyvin tuotettua musiikkia. Tämä mielikuva perustuu pääasiassa kuuntelukokemuksiini Xenonista.
 
jjahifi sanoi:
...ylos sijoitetulla toisella basso-osalla...

OT:ta, mutta mulla ei ole ylädipolista hyviä kokemuksia. Tuo ei ole edes teoriassa viisasta, mikäli haluaa säilyttää kohtisuunnattuna edes osan dipolibasson nopeudesta. Jos prioriteetti on lähikenttäisempi bassoalue tai kajarin taakse saa metrejä tyhjää, niin sitten on ok.
 
kimmosto sanoi:
OT:ta, mutta mulla ei ole ylädipolista hyviä kokemuksia. Tuo ei ole edes teoriassa viisasta, mikäli haluaa säilyttää kohtisuunnattuna edes osan dipolibasson nopeudesta. Jos prioriteetti on lähikenttäisempi bassoalue tai kajarin taakse saa metrejä tyhjää, niin sitten on ok.

Tämä on varmasti totta. Pannaan niitä vaan siihen rinnalle ihan kuten tähänkin saakka.
Täytyy myös muistaa, että noilla lisäbassoilla haetaan bassoon lisää dynamiikkaa - ei määrää.
 
isojussi sanoi:
Mitä on oikea musiikki? Minulle on ainakin Amphionista jäänyt sellainen mielikuva ettei niillä voi kuunnella muuta kuin hyvin tuotettua musiikkia. Tämä mielikuva perustuu pääasiassa kuuntelukokemuksiini Xenonista.

Niin no jos mm. Pen Audio käyttää kaiuttimien myyntikuntoon saattamisen ja viimeisten jakosuodinsäätöjen kuunteluissa muusikkoja/referenssinä oikeat soittimet niin kirkonpolttometalli kuulostaa sitten ihan kirkonpolttometallilta.
Amphion on taas sitten kysymys erikseen ajatuksena hyvä setitys ja tilan huomioiminen kaiuttimia sijoiteltaessa. Minun levyt on noistakin sopivassa demossa soinut ihan mukavasti. Amphion oli jo hankintalistalla aikoinaan, mutta löysin Trianglet. Oma tilani ei kaikilta osin olisi suosiollinen Amphionille, tekniikka olisi saanut myös olla karvan "laadukkaampaa" tuota kokonaisuutta ajatellen.
 
kimmosto sanoi:
OT:ta, mutta mulla ei ole ylädipolista hyviä kokemuksia. Tuo ei ole edes teoriassa viisasta, mikäli haluaa säilyttää kohtisuunnattuna edes osan dipolibasson nopeudesta. Jos prioriteetti on lähikenttäisempi bassoalue tai kajarin taakse saa metrejä tyhjää, niin sitten on ok.
Luotan mielipiteeseesi, kunhan ajattelin vain sopivan myyvää ulkonäköä yhtään pohtimatta vaikutusta suorituskykyyn... :D

t. jjahifi
 
Seppo Kaksonen sanoi:
Niin no jos mm. Pen Audio käyttää kaiuttimien myyntikuntoon saattamisen ja viimeisten jakosuodinsäätöjen kuunteluissa muusikkoja/referenssinä oikeat soittimet niin kirkonpolttometalli kuulostaa sitten ihan kirkonpolttometallilta.

Minulla on kyllä jäänyt PenAudion laitteista se kuva, että ne on enemmänkin rauhalliselle fiilistelijälle kuin rokkitykittäjälle. Kaiuttimen "voicing" ei välttämättä takaa sen kykyä välittää tuhannen täyteen miksattua tavaraa koko CD:n taajuuskaistalta. En usko kirkonpolttometallin vain tulevan ulos pienistä kaiuttimista ja muistelisin että tämä oli jossain lehtiarvostelussakin loppuhajatelma. Sopivalle musiikille varmasti hyvät kaiuttimet, mutta tuollaiseen "referenssiyteen" tähtäämiseen en vain usko. En ole kovin montaa kaiutinta kuullut, joista oikasti saisi livemäistä mättöä ulos enkä puhu pelkästään äänenpaineesta vaan siitä äänen "olemuksesta", jota en vain osaa pukea sanoiksi. Esim edulliset Koss Porta Pro kuulokkeet tekee tiettyjä asioita omituisen "oikein" läppärin kuulokeulostulosta, eli kyse ei ole pelkästä absoluuttisesta tarkkuudesta tai teknisistä arvoista.
 
Anteeksi jälleen kun toistan että oikeiden soittimien käyttäminen referenssinä kaiutinsuunnittelussa on aika puhdasta markkinointia. Äänitystekniikka (mikkiasetelma, suuntakuviot, esitystila, etäisyydet) vaikuttaa niin paljon tallentuvan äänen ominaisuuksiin, että toistolaitteiston, sijoittelun, kuuntelutilan ja sen akustiikan yhdistelmä voidaan optimoida vain rajalliselle määrälle äänitteitä kerrallaan. Onhan tuosta hommasta silloin apua, jos toisto on aivan metsässä ja halutaan edes tyydyttävä jäljenne. Lopputulos on kuitenkin vain yhdenlainen kompromissi - kuten muissakin kajareissa.
 
jjahifi sanoi:
Luotan mielipiteeseesi, kunhan ajattelin vain sopivan myyvää ulkonäköä yhtään pohtimatta vaikutusta suorituskykyyn... :D

t. jjahifi

Mulla oli kyllä lehmän mentävä aukko tuossa teoriassa, mutta sanotaanpa vaikka niin että vierekkäisillä dipolibassoilla saadaan keila kapenemaan yläbassolla ja alakeskialueella, joka yleensä vähentää etuseinäheijastusten eli viivästyneen äänen osuutta kuultavassa äänessä. Tuolla on vähentyneen kokonaisviiveen lisäksi myös hyvät mahdollisuudet tasoittaa vasteita ja täsmentää ajoitusta.

Ylädipolilla suuntakuvio pysyy vaakatasossa yhtä leveänä, joten etuseinäpeilaus tulee suhteessa yhtä lujaa kuin ennenkin. Heijastus tulee kuitenkin selkeämmin (lähikenttäisesti) peilautuen, joten etuseinän viivästyneen äänilähteen osuus saattaa vaikuttaa voimakkaammin.

No joo, olipahan taas huttua, mutta käytännössäkin dipolitorni on hidas lerppana. Dipolisäteilijää kannattaakin kasvattaa samanaikaisesti sekä vaaka- että pystysuunnassa, mikäli meinaa saada potkua ja vauhtia.
 
rajani sanoi:
Aurelian kaiuttimien soundia vaivaa ohuus, on tehty liian hifiä ääntä. Tiedät kuuntelevasi kaiuttimia huoneessa etkä musiikkiesitystä.

Veikkaan että Aurelian toisto on keskivertohuoneessa lähempänä neutraalia kuin ohutta. Mutta jos makunystyrät ovat tottuneet bassokorostukseen tyyliin refleksivirityskyttyrä 100hz:ssä niin...

Tuo vaikutelma kaiuttimet huoneessa vs. illuusio elävästä esityksestä ei kyllä liity pelkästään basson ulottuvuuteen, määrään saati sen laatuun.
 
sepi_1 sanoi:
Veikkaan että Aurelian toisto on keskivertohuoneessa lähempänä neutraalia kuin ohutta.

Se tunne ohuudesta tulee jo ylempää, keskiääniltä alkaen, mutta tämä nyt oli vain yksi mielipide.
 
rajani sanoi:
Se tunne ohuudesta tulee jo ylempää, keskiääniltä alkaen, mutta tämä nyt oli vain yksi mielipide.

Käy joskus päivittämässä mielipiteesi HES Hki. Sijoitus ikkunaseinää vastakkaiselle, etulevy noin 80..100 cm irti etuseinästä. Haet vielä kuunteluetäisyydellä itsellesi maukkaan pisteen.

Minun mielipiteeni tuon tilan demosta on se, että ääni on jopa hiukan paksu. Tuo on linjalähteille varsin ominaista jos kaiuttimet eivät ole kovin lähellä etuseinää (lähellä tukevaa etuseinää ääni muhkeutuu alapäästä, mutta ohenee alakeskialueelta). Toisto on myös erittäin nopea, seurattava, yleispätevä, miellyttävä ja tarkka. Omat valitukseni liittyvät vain siihen, ettei kaiutinta voi kuunnella miltä tahansa korkeudelta äänen tummumatta. Alabassoa ei myöskään ole liiemmälti, joten sitä haluavalla pitäisi olla rakenteiltaan alapäätä vahvistava huone tai suppari.
 
Back
Ylös