Harvinainen virhe vinyylissä?

[Tawe]

Ei tuo vielä mitään. Ostin vuonna 1983 Sielun Veljien 2xLP esikoisalbumin. D-puolella ei ollut edes tuota etsausta, vaan se oli täysin sileä .

Nää on yleisiä tällaiset tyhjät puolet, Johnny Winter: Second Winter on sellainen.

 

[bona]

Todennäköisesti on aivan virallinen painos jostain Etelä Amerikan maasta. Siellä on tapana kääntää piisien nimet espanjaksi ainakin keskiöihin. Näin esimerkiksi juuri Pyromanian Argentiina-painoksessa.



Juhani

Tämä on ilmeisesti ihan normaalia sielläpäin, aika paljon tullut näitä vastaan. Itsellä löytyy ainakin Rollareitten Tattoo You jossa takakansi ja keskiöt espanjaksi.

 

[bona]

Omasta kokoelmasta löytyy kanssa muutama etsattu tai tyhjä puolisia levyjä, mielenkiintoisin ehkä Styxin Paradise Theatre jossa b-puoli on etsattu mutta siinä on kuitenkin ihan normi raidat.

 

[Robert Holmberg]

Ostin joskus kirpparista jonkun klasari-CD:n ja yllätyin aika lailla kun levyltä alkoi soida Genesiksen Wind & Wuthering. Vinyylien merkinnöistä niin kyllä ärsyttää tapaukset jossa etiketeissä ei ole kummallakaan puolella sivumerkinnät (A/B) tai edes biisilistat (esim. Mars Voltan eka).

 

[Leka-Antti]

Elektronisen musiikin levytyksistä löytyy näitä erikoisempia kaiverrusratkaisuja enemmänkin. En nyt ole levyhyllyni ääressä, joten tiedot jäävät vähän vaillinaisiksi, mutta paljon on levyjä, joilla neula ei siirry seuraavaan biisiin vaan joka kappaleen välissä on DJ-käyttöä ajatellen locked groove. Yhdessä levyssä vielä kappaleiden väliin jäävään tilaan oli raaputettu enemmänkin tekstiä. Saattoi olla kappaleiden nimiä tai sitten muuta iskulausetta, jota artisti on halunnut julkituoda. Ja hyvin yleistähän on eri nopeuksilla pyörivät levynpuoliskot makseissa.

Detroitilaisen house-artistin Omar S:n oma levymerkki FXHE on erityisen omaperäinen. Löytyy keskiöstä ulospäin pyörivää levyä, yksipuolisia julkaisuja ja jossain levyssä oli muistaakseni eri kappaleissa soittosuunta ulos tai sisäänpäin. Samalla levynpuolella!

... tuohon ja aiempaan Jamaika -juttuun vielä - ei virhe vaan tarkoituksella, mutta käyttämistä hankaloittava "uugee" -tyyli jättää etiketti valkoiseksi ilman merkintöjä. Siinäpä sitten kilpailevat dj:t tai tavikset vain ihmettelevät mikä hyvä biisi soi ja dj voi yksin soittaa uutuutta (nythän puhelimessa kulkevilla biisintunnistus-appseilla tuolle perusteelle ei ole "oikeutusta", mutta kuulunee "tyyliin"). TÄmmöinen harrastelijakin kotisoitteluissa sitten yrittää pysyä selvillä mikä äänite ja millä nopeudella (vielä, jos puolet eri nopeudella) soittaa - etikettiä kun ei meinaa raskia omilla harakanvarpailla tms. pilata ja kyllähän aina satunnaisesti tekee vaikutuksen kun vieraille soittaa blancoetikettisiä levyjä (...levyn kanteen olen kyllä printterillä tulostanut laput, jossa tiedot)

... joo, kyllähän välillä joutuu netistä kuuntelemalla tarkistamaan elektronisen/tekno tms. mikä on oikea soittonopeus.

 

[Karlsson]

Tähän valkoiseen etikettiin liittyy historiaa sen verran, että aikoinaan nimenomaan Jamaikalla soundsystemien välillä taistelu asiakkaista (eli tansseihin osallistujista) oli niin kovaa, että hyvin yleisöä mukaan vetävistä levyistä raaputettiin etiketti pois, jottei kukaan pääse vakoilemaan mistä kappaleesta on kyse. Ne oli kovia aikoja ne ajat ennen Shazamia, kuulkaas!

Elektronisen musiikin valkoiset etiketit taas ovat usein seurausta nopeasta edittien prässäystahdista. Klubi- ja rave-kulttuurin ensimmäisen aallon aikaan oli yleistä, että uusia kappaleita tai versioita vanhoista tehtiin hurjalla tahdilla ja todennäköisesti hyvin pienissä erissä. Kuten edellisessä Jamaika-esimerkissä, tässäkin ideana oli, että nopeat ja parhaiten kontaktoituneet elävät. Kuumimmasta levykaupasta haettiin viikon tuoreet lämpimäiset joraajien villitsemisen salaiseksi aseeksi. Ei siinä juuri keretty kansia tai etikettejä suunnittelemaan. Meno on rauhoittunut 90-luvulta, mutta kuten monesti, tälläinen kulttuurinen artefakti jää elämään omaa elämäänsä. Toki välillä vastaan tulee myös testiprässejä, jotka yleensä liikkuvat ilman merkintöjä.