Harvinainen virhe vinyylissä?

[notkone]

Tilasin www.emp.fi stä Metallican Garage Inc. (3LP, 1998) levyn uutena. Ainakin se oli muoveissa. Levyt tulivat Saksasta.

Kakkoslevyn B-puoli soi liian nopeasti. Eli musiikki on liian nopealla vaikka millä nopeudella soittaisi. Soittimen nopeus pitäisi sitä puolta varten olla ilmeisesti n. 15-20 RPM, jotta se kuuluisi oikein. Muut levyt ja puolet kuuluvat normaalisti.

Onko tällaista "levypainovirhettä" tullut muilla vastaan? Kannattaako palauttaa vai olisiko keräilyharvinaisuus?

 

[Mika K]

Voi tuolla olla keräilymielessä, jotain arvoa. Itse kuitenkin palauttaisin kun musiikki ei toistu niinkuin pitäisi.

 

[ToKa]

Onkohan tuo nyt sitä kuuluisaa speed metallia?

 

[alspe]

Ääni kameralla pätkä videota kun soitat levyä. Lähetä video ja kysy saatko uuden palauttamatta viallista, lupaat maksaa toiset postikulut.

 

[notkone]

Voi tuolla olla keräilymielessä, jotain arvoa. Itse kuitenkin palauttaisin kun musiikki ei toistu niinkuin pitäisi.

Onhan se niinkin. Just parhaat biisit soivat mikkihiirenä.

 

[notkone]

Ääni kameralla pätkä videota kun soitat levyä. Lähetä video ja kysy saatko uuden palauttamatta viallista, lupaat maksaa toiset postikulut.

Hei, hyvä idea!

 

[Karlsson]

Öööh... eika erikoinen kieltämättä. Vahingossa tuollainen ei kyllä synny, ainakaan oman vinyylin valmistukseen liittyvän tietämykseni perusteella.

Noin muuten nopeushassutteluitahan on kyllä harrastettu, muistaakseni esmes Aphex Twinin Druqs-levystä oli joku painos, jossa nopeus oli 45 tai 33,3 riippuen puolesta. Missäänhän ei tietysti kerrottu, mikä on mikin. Jossain ketjussa jo ihmettelin Gnarls Barkleyn levyä, jossa on mukana extravinyyli, jolla on samat kappaleet, väärinpäin.

Ja kotimainen "klassikko" on Yesmeansyes-yhtyeen seiskatuumainen, johon on ahdettu huikaisevat 88 biisiä. Nopeus on 33,3, mutta kansiläpyskässä muistaakseni rohkaistiin vetämään levy myös nelivitosella, jos sattuu olemaan erityisen vauhdikkaalla päällä.

Ihan oikeita virheitä tulee harvemmin, jossain jamaicalevyissä on ollut pitkin levyä räjähtäneitä etikettejä ja kerran olen nähnyt soul-levyn, jossa oli kyllä oikeat kannet ja oikea levy, mutta väärät etiketit.

 

[ToKa]

Ihan oikeita virheitä tulee harvemmin, jossain jamaicalevyissä on ollut pitkin levyä räjähtäneitä etikettejä ja kerran olen nähnyt soul-levyn, jossa oli kyllä oikeat kannet ja oikea levy, mutta väärät etiketit.

Itselläni on tuollainen vastaava Virtasen Hal-00-LP:stä. Taisi olla niin, että toisella puolella etiketti on oikea mutta toisella puolella joku muu Love-etiketti.

 

[shellraiser]

Multa löytyy Willie Nelson & Familyn Live tupla, missä kakkos levyllä on nelospuoli kahteen kertaan, eli side 3 uupuu.

 

[kuzma]

Ja minulta Ray Campin levy, jossa kannet ja etiketti ovat ihan jotain muuta kuin levyn sisältö. Levyllä on kyllä Ray Campin, musaa mutta uudempi ja huonompi levytys.

Tahallinen kummallisuus löytyy Boiton Mefistofele oopperasta, jossa levypuolet menevät tarkoituksella jotenkin näin:
- eka levyllä puolet 1 ja 6
- toka levyllä 2 ja 5
- kolkki levyllä 3 ja 4
Eli mennään ensin yhteen suuntaan ja palataan sitten paholaismaisesti takaisin >. Mutta kuten asiaan kuuluu, tässäkin oopperassa vanhaa vihtahousua potkitaan lopulta munille .

 

[Karlsson]

Ja minulta Ray Campin levy, jossa kannet ja etiketti ovat ihan jotain muuta kuin levyn sisältö. Levyllä on kyllä Ray Campin, musaa mutta uudempi ja huonompi levytys.

Tahallinen kummallisuus löytyy Boiton Mefistofele oopperasta, jossa levypuolet menevät tarkoituksella jotenkin näin:
- eka levyllä puolet 1 ja 6
- toka levyllä 2 ja 5
- kolkki levyllä 3 ja 4
Eli mennään ensin yhteen suuntaan ja palataan sitten paholaismaisesti takaisin >. Mutta kuten asiaan kuuluu, tässäkin oopperassa vanhaa vihtahousua potkitaan lopulta munille .

Vastaava järjestely on kolmen älpeen Stevie Wonder-kokoelmalla, jota aikoinaan pyöri jostain syystä runsaasti kirppareilla. Semmoinen kirpakan vaaleanpunainen kansi ja sisältö lähtee ihan alkupään levytyksistä, joita harvemmin tulee muuten vastaan. Tosin tuo kronologisuus kärsii juurikin tuosta levypuoliskojärjestelystä johtuen kotikuuntelussa. Ainakin jos on sen verta laiska, että mielummin kääntää sen toisen puolen levystä kuin alkaa taiteltavista kansista etsimään oikeaa levyä ja puoliskoa.

 

[Jarkko]

Tuo 1-6, 2-5, 3-4 järjestys taisi johtua automaattisesta levysoittimista. Ensin mennään levynippu läpi yhteen suuntaan ja sitten toiset puolet. Tai jotain tän suuntaista muistan kuulleeni. Tietääkö joku tarkemmin? Myös Woodstock kolmoislevyn puoliskot menee tässä järjestyksessä.


J

 

[sihvis]

Kyllä vain, yksinkertaisimmillaan koko levynippu pistetään kerralla soittimeen ja soitin sitten tiputtaa aina puoliskon päätyttyä seuraavan levyn edellisen päälle ja jatkaa soittoa. Jossain päin nettiä näitä erilaisia automatiikoita oli esiteltykin, linkki tietysti on kateissa.

 

[shellraiser]

Tuo 1-6, 2-5, 3-4 järjestys taisi johtua automaattisesta levysoittimista. Ensin mennään levynippu läpi yhteen suuntaan ja sitten toiset puolet. Tai jotain tän suuntaista muistan kuulleeni. Tietääkö joku tarkemmin? Myös Woodstock kolmoislevyn puoliskot menee tässä järjestyksessä.


J

Jenkki levyissä tuota yleensä esiintyy, esim. tuplissa 1. levyllä sivut 1 ja 4 ja 2.levyllä sivut 2 ja 3. Syy löytyy 45:sista. Ennen LP-levyn tuloa markkinoille saatettiin kokonaisuuksia julkaista useampana singlenä, josta sana albumikin on luultavammin peräisin. Se, että miksi puolet eivät ole kronologisessa järjestyksessä, onkin eri asia. Multa muistaakseni löytyy kirja missä tuo selitetään, mutta meidän kaikki kirjat on muuton jäljiltä evakossa n. 3m3 pinossa ja en pääse asiaa tarkastamaan.

 

[Hinkkanen]

Tuo 1-6, 2-5, 3-4 järjestys taisi johtua automaattisesta levysoittimista. Ensin mennään levynippu läpi yhteen suuntaan ja sitten toiset puolet. Tai jotain tän suuntaista muistan kuulleeni. Tietääkö joku tarkemmin? Myös Woodstock kolmoislevyn puoliskot menee tässä järjestyksessä.

Pitää paikkansa. 70-luvun alkupuolelle asti olivat automaattiset levynvaihtajat aika yleisiä. Mitä muihin kummallisuuksiin tulee niin joskus omistin Shadows singlen Frightened City jonka molemmilla sivuilla oli b-puolen Back Home etiketti ja tälläkin hetkellä on hallussani Paul Butterfield Blues Bandin albumi The Resurrection of Pigboy Crabshaw, jonka molemmilla puoliskoilla on a-puolen etiketti. Näissä tapauksissa löytyy levyiltä kuitenkin se musiikki mikä pitääkin.

Sitten on levyjä, joissa on erilainen kappalelistaus kannessa ja etiketissä. Joissakin tapauksissa kumpikaan ei pidä täysin paikkaansa. Tällaisia ainakin omistamani saksa-painos Fleetwood Macin albumista Then Play On. Joissakin maissa on tapana että kappaleiden nimet käännetään ko. maan kielelle levyetikettiin. Näin esimerkiksi uruguaylaisessa versiossa John Mayall -albumista Bare Wires eli Cables Pelados, kuten sielläpäin on tapana sanoa. Kansitekstit ovat kuitenkin alkuperäiset eli englanniksi.

Ainakin Englannissa oli toisinaan tapana julkaista tupla-albumit myös kahtena erillisenä vinyylinä, esimerkkinä omistamani Creamin Wheels of Fire ja olen joskus nähnyt myös vastaavanlaisen Hendrixin Electric Ladylandin.

Juhani

 

[Hinkkanen]

Jossain päin nettiä näitä erilaisia automatiikoita oli esiteltykin, linkki tietysti on kateissa.

Olisiko tämä tai ehkä tämä?

Juhani

 

[Hara]

Otinpa kirjastosta kuunteluun DP:n Turning to Crime 2LP:n ja tulipa kuuntelun alkuun hieman kummastusta kun en tunnistanut Gillanin ääntä, laulu oli kuin olisi ollut herralla puurokauha suussa. No alun pienen shokin (teknisen) jälkeen helpotti huomatessani eri pyöritys nopeuksilla tehtyjen kokeilujen jälkeen sen että soittimessani ei onneksi ole vikaa, levy oli vain jostain kumman syystä toteutettu 45 rpm nopeudella joten 33 1/2 rpm ei ollut oikea. No onko tuossa toteutuksessa sitten mitään järkeä, Tavanomaisella LP nopeudella 33 1/2 olisi luultavasti saatu matsku yhdelle vinyylille ja nyt tässä niitä on sitten kaksi.

 

[Deleted member 23883]

Otinpa kirjastosta kuunteluun DP:n Turning to Crime 2LP:n ja tulipa kuuntelun alkuun hieman kummastusta kun en tunnistanut Gillanin ääntä, laulu oli kuin olisi ollut herralla puurokauha suussa. No alun pienen shokin (teknisen) jälkeen helpotti huomatessani eri pyöritys nopeuksilla tehtyjen kokeilujen jälkeen sen että soittimessani ei onneksi ole vikaa, levy oli vain jostain kumman syystä toteutettu 45 rpm nopeudella joten 33 1/2 rpm ei ollut oikea. No onko tuossa toteutuksessa sitten mitään järkeä, Tavanomaisella LP nopeudella 33 1/2 olisi luultavasti saatu matsku yhdelle vinyylille ja nyt tässä niitä on sitten kaksi.

Vastaavalla tavalla toteutettuja levyjä on vaikka kuinka paljon. Täältä infoa https://www.yoursoundmatters.com/what-is-half-speed-mastering/

 

[Veltto]

Mullon Def Leppardin Pyromania LP, jossa muistaakseni A ja B -puolten etiketit väärinpäin. Ja mikä hauskinta: biisit etiketissä espanjaksi. Fotografia on tämän levyn hittibiisi, paremmin tunnetaan Photograph -nimellä.
Ja olikohan biisien järjestys edes oikein, en muista. Mikä lie lie piraatti. Evergreenistä tilasin tuon silloin.

 

[Hara]

Vastaavalla tavalla toteutettuja levyjä on vaikka kuinka paljon. Täältä infoa https://www.yoursoundmatters.com/what-is-half-speed-mastering/

Joo, olen näistä puoli-nopeudella tehdyistä kyllä lukenut ja nyt sitten tuli yllättäen 1. sellainen itselleni konkreettisesti vastaan. Jos tuolle toteutukselle on perusteena parempi äänentoisto niin sellaista paremmuutta en tältä levyltä kuullut.