(Hempien arvostelun kolmas osa)
Tilantoisto:
Hempien ääni on avara ja pakottoman oloinen. Ääni ei ahtaudu pään sisälle vaan leviää kuulokkeiden ulkopuolelle varsinkin leveyssuunnassa. Syvyyttä äänessä on vähemmän. Keskiäänten korostuksen takia solisti änkeää joskus hieman häiritsevästi aivan naaman eteen. Toisaalta ääni on elävä, ei turhia höttöjä maalaileva tai etäinen.
Soitinten paikantuminen tilassa on ehkä hieman vajavaista. Toisto ei ole tässä suhteessa mitenkään huipputarkkaa. Tilantoisto on rentoa, ei pistemäistä. Tila on enemmän leveä kuin syvä.
Erottelukyky ja dynamiikka:
Dynamiikka ja nopeutta kuulokkeista löytyy kelvollisesti. Grado osaa tuoda esiin perinteisten dynaamisten elementtien hyveet esiin mielestäni oikein hyvin. Äänet syttyvät ja sammuvat nopeasti. Minkäänlaista löysyyttä tai puuromaisuutta kuulokkeissa ei ole. Tämä on kuulokkeiden suurimpia (teknisiä) vahvuuksia.
Toisto on bassoista keskiääniin iskevää kuultavaa. Pieni lisä diskantteihin olisi ehkä auttanut transienttien toistoon. Esim. Grado PS 1000e toistaa iskuäänet kuin ratsupiiskalla iskisi nahkasaappaan varteen. Hempeillä isku on paljon kevyempi.
Pienimpien yksityiskohtien erottelukyky ei suorastaan päätä huimaa sekään. Yksityiskohtia äänessä on, mutta taaskin toisto on aika suurpiirteistä. Jotkin yksityiskohdat hukkuvat hieman pois varsinkin diskantin toiston puutteiden takia. Esimerkiksi melko saman hintainen ikuinen verrokki Sennheiser 650 toistaa diskantin yksityiskohdat tarkemmin kuin Hemp.
Äänen kerroksellisuutta Hemp tarjoaa kohtuudella. Joskus ääni vetäytyy hieman kasaan, eivätkä kuulokkeet tässäkään suhteessa mitään referenssitasoa ole. Esim. Meze Empyrean suoriutuu tällä tontilla huomattavasti paremmin, joskin hintaa kuulokkeilla on paljon enemmän kuin Hempillä.
Yhteenveto:
Hempien ääni tiiviisti kuvailtuna: Iskevä, kevyt, pääpiirteissään dynamiikaltaan riittävä, keskiääniltä rapea mutta toisinaan korostunut, ilmava, diskanteiltaan hillitty, helppo kuunneltava, viihdyttävä.
Kuulokkeiden ergonomia on niin huono, että omaan päähän sopivuutta kannattaa huolella testata.
Hemp on kuuloke, jota on aviota kirjoittaessa helpompi haukkua kuin kehua. Kuuloke ei oikein asetu mitenkään perinteiseen arviontimetodien ruuvipenkkiin. Tämä ei tee silti kuulokkeiden äänestä millään lailla huonoa. Kuulokkeista löytyy paljon puutteita, jotka on helppo ynnätä sanoiksi. Sen sijaan hyveitä on huomattavasti vaikeampi tuoda esiin. Tämäkin arvio taitaa kuulostaa huomattavasti negatiivisemmalta kuin kuulokkeiden ääni todella on.
Otanpa siis kuulokkeet pois ruuvipenkistä ja tarkastelen niitä subjektiivisesti. Jos minun pitäisi valita Hempit verrattuna esim. neutraaleina pidettyihin Sennheiser 650 tai Hifiman Ananda- malleihin, valinta olisi selvä. Valitsisin Hempit.
Hempien kanssa ei tule tylsää. Kuulokkeiden äänessä ei ole NIIN suuria virheitä että ne hyppisivät liikaa esille. Sen sijaan vaikeasti kuvailtavaa persoonallisuutta löytyy. Kuulokkeiden ääni on jonkin verran vajavaista ja värittynyttä, mutta kokonaisuus onnistuu olemaan onnistunut ja innostava sekoitus.
Tietyssä mielessä Hempit ovat viihdykettä kyllästyneelle kuuntelijalle. Minä en oikein jaksa lähteä etsimään sitä neutraalia referenssitason ääntä. Kyllä minä muistan tuhansia kertoja toistettujen koekappaleiden nyanssit. En oikein jaksa lähteä niitä metsästämään jokaisesta luurista. Minua ei haittaa jos joku yksityiskohta jää pois, kunhan kuulokkeet tarjoavat jotain muuta mihin tarttua. Mielellään jotain semmoista, mitä muut luurit eivät tee.
Nykyään kuulokkeiden suunnittelussa ja varsinkin arvioinnissa korostetaan "teknisyyttä" ja "neutraaliutta" sekä "erottelukykyä" kyllästymiseen asti. Moni tekninen kuuloke ei välttämättä ole mielestäni hyvän kuuloinen, tai edes luonnollisen kuuloinen (tosin eivät nämä toisiaan pois sulje). Hemp ei ole ainakaan tekninen kuuloke. Ei se ole edes kovin luonnollisen kuuloinen. Kuitenkin se on puutteistaan huolimatta mukavan kuuloinen.
Kun olin pieni poika, löysin toisinaan kadulta markan kolikon. Silloin piti heti polkea täyttä häkää kioskille ostamaan irtokarkkeja. Ei sillä markalla isoa pussia karkkia saanut, mutta sitäkin makeammilta ne sitten maistuivat. Nyt kun aikuisena menee ostamaan kaupasta megapussin makeisia, eivät ne maistu lainkaan samalta kuin poikasena. Tämä vertauskuva minulle tuli mieleen Hempien äänestä. Karkkia ei ole kovin paljon, mutta ne vähätkin maistuvat sitäkin paremmilta. Monet muut kuulokkeet tarjoavat enemmän karkkia samalla rahalla, mutta ei niistä samaa hyvää mieltä jää kuin Hempeistä.
Voiko tätä kuuloketta suositella: Kyllä. Mielestäni ihan samalla lailla kuin niitä neutraalimpia vaihtoehtoja. Ei pahaa karkkia kannata väkisin syödä vain sen takia, että joku MUU sanoo sen olevan hyvää. Tämä pätee mielestäni ihan ensimmäisiä luureja hankkiviin. Eivät esimerkiksi neutraaleina pidetyt Hifimanit yleensä ala myöhemmin kuulostaa sen paremmilta, jos et niistä aiemminkaan pitänyt. Kannattaa kuunnella ennen ostopäätöstä. Ihan omilla korvilla. Tällä välttää ***** edellä puuhun kiipeämisen harrastuksen alussa. Kallista hankintaa ei kannata tehdä pelkästään toisten arvioiden perusteella. Älä Hempiäkään siis kuuntelematta osta.
Itse en tietenkään ostanut. Sain lahjaksi, ja ihan etukäteen kuuntelematta
Arviossa käytetyt vermeet:
Burson Audio Conductor V2+, dac + vahvistin. Äänilähteenä Tidal. Polttoaineena yksi keskiolut.