DIY levysoittimet & modaukset

slant sickness sanoi:
BLDC moottori voi olla optimoitu kanttiaallolla ajelulle. Semmoistakin voi ajella sinisignaalilla ja on jopa tarpeeseen kun mennään yksittäiskierroksien nopeuksiin minuutissa. Mutta vääntökäyrässä näkyy se sini siinä tapauksessa, jos rakenne on kanttiaaltoajeluun tehty.

Hammaslääkärin poran moottoreita on tullut ajeltua. Osassa oli anturit aikojen alussa, mutta nykyisin ei oikein missään enää ole.
Napsauta laajentaaksesi...
Hyvin mahdollista. Hieman vaikuttaa siltä että nopeita moottoreita ajetaan yleisesti kanttiaallolla tai "trapedzoidal" -pulssilla kun taas hitaammissa suositaan erilaisia siniaaltoa mukailevia menetelmiä. Nopeasti pyörivässä moottorissa roottorin hitausmomentti peittää alleen epätasaisen väännön kun taas hitaassa asialla on merkitystä, kuvittelisin.

BEMF -tunnistus ja "sensorless" ovat yleistyneet reippaasti moottonohjausten kehittyessä. Näytää siltä että 70-luvun jälkipuoliskon Technicseissä ei edes yritetty suoraa back EMF -tunnistusta vaan moottorissa on varsinaisten ajokäämien lisäksi takaisinkytkentäkäämit ja tämän lisäksi vielä kokonaan erilliset pulssikäämit nopeuden tunnistukseen. Jälkimmäiset ovat kokonaan omilla rungoillaan varsinaisen staattorin sisäpuolella ja levylautasessa on pieni staattorin kaltainen rakenne joka aiheuttaa muuttuvan magneettikentän nopeuspulssikäämeihin. Kauhean monimutkaista, sanon minä. :)

Mitä nyt olen tutkinut vanhojen suoravetosoittimien datalehtiä, toteutuksia on lähes yhtä monta kuin valmistajiakin. Osassa on selkeitä riskipaikkoja, mm. sellaisia että kaksivaiheinen moottori (tai sen käämitys) kattaa vain n. puolet levylautasessa kiinni olevan magneettikiekon kulma-alueesta. Tästä voi seurata se että jos magneettikiekon sisällä magneettien mitoitus ei ole tarkka vaan leveys vaihtelee vähänkin, lautanen voi pyöriä epätasaisesti nopeuden muuttuessa kierroksen sisällä. Technicsin 70-luvun moottorit ovat noita ylimääräisiä käämejä lukuunottamatta kolmivaiheisia harjattomia puhtaimmillaan. Staattorin käämintä varmasti otti aikaa vs. nykyaikaiset koneellisesti tehdyt planaarikäämit. Moottorin hyötysuhde lienee myös parempi koska magneettivuolla on optimaalinen reitti. Toisaalta hyötysuhde ei nyt ole se tärkein design-parametri tässä koska hyvin laakeroidun lautasen pyörittäminen ei vaadi paljon mitään tehoa.

Nykyisten suoravetosoittimien moottorit muistuttavat paljon floppy-asemien litteitä toteutuksia ja veikkaanpa että levysoitinvalmistajat ovat keksineet keinon säästää käyttämällä samanlaista rakennetta. Rakennetta on tietysti hehkutettu brosyyreissä kaikenmaailman argumenteilla ja erityisesti raudattomuudella jonka väitetään pienentävän nykimistä "cogging" vaikka moottorin käydessä kyseinen ongelma poistuu kokonaan tai lähes kokonaan.

Kehitys kehittyy ja tämä TI:n moottorinohjainpiiri on vähintään pari dekadia sofistikoituneempi kuin 70- ja 80-lukujen piirit mikä kannustaa kokeilemaan sitä. Toisaalta samaan aikaan uusimmissa Teknareissa olen nähnyt että niiden moottorinohjaus muistuttaa hyvin paljon lennokkien moottorinsäätimiä siinä että dedikoitua ohjainpiiriä ei käytetä vaan ohjain koostuu kolmesta FET-puolisillasta joita ajetaan suoraan mikrokontrollerilla. Näissä taas on nykyään valmiina rakenteita joilla suuri osa tehtävästä tapahtuu raudassa mutta softalla on kuitenkin iso osuus.

Huh, tulipas taas tajunnanvirtaa tähän... :D
 
^ Onkohan millään valmistajalla ollut nestekytkintä suoravetosoittimessa? Tai eihän se sitten olisi suoraveto... No, kuitenkin, moottorin pyörimisen nypytys hukkuisi helposti nestevälitteiseen kytkimeen, tai momentinmuuntimeen. Kierrosnopeus pitäisi tietenkin silloin mitata itse lautasesta eikä moottorista.

Monesti tuntuu että kierrosluvun pitäminen vakiona on helpompaa jos moottorilla on edes hieman kuormaa. Perinteisesti lautasen laakerissa on kuitenkin pyritty mahdollisimman pieneen kitkaan, todennäköisesti sen takia että tavallisesti ”kitkaton” laakeri on myös ”äänetön”. Lainausmerkeissä siksi että molemmat ovat ideaalisia käsitteitä :)

Mitenkäs olisi: lautanen maglev-laakeroinnilla, veto nestekytkimen välityksellä, lautasen ulkokehällä ”nestejarru”. Nestekytkin välittää pyöritysmomentin, maglev-laakeri takaa kitkattomuuden ja äänettömyyden, ja nestejarru tuo tasaisen kuorman jotta kierrosnopeus ei lähde vaeltamaan. Nestejarru voisi olla ympyränmuotoinen ”allas” jossa olisi vaikka ATF:ää tai jotain korroosionestolla varustettua vettä tms nestettä jonka viskositeetti on suht vakio normaalissa huonelämpötilassa, ja lautasen alapinnassa olisi ulkonevia lätkiä jotka osuisivat nesteeseen. Nestekytkin voisi olla vastaava kuin auton automaattivaihteistossa.

Tajunnanvirtaa tämäkin :D
 
Mä sain kätösiini vuonna 2005 semmosen hml poramoottorin, jossa oli ensi kerran "täydellinen" anturi roottorin asennolle. Aiemmissa oli vain kommuntointikohdan tieto saatavilla. 10 bittinen asentotieto. Olkoonkin, että sen moottorin tekijä oli ajatellut trapezoidiajoja, mun tiimissä me tehtiin syntetisoitua siniä. Vähän päälle kuuloalueen kantoaalto ja sinin suurin taajuus 2k, jolla sai 40000 kierrosta aikaiseksi. Meillä ei vielä tuolloin ollut ”hajuakaan”, miten eräs toinen toimija ajoi samanmoista moottoria ilman anturia alkaen 100 1/r. Sinin kantoaalto, se pwm sotki moottorin spiväyläistä anturia erinomaisen tehokkaasti. Lopulta sovelsin opit ammattikoulun puhelinasentajalinjalta. Jos nyt joku vielä muistaa, niin puhelinlinjoilla langat vaihtelivat paikkoja keskenään ylikuulumisen välttämiseksi. Se oli ”vuorottelukaavion” mukaisesti tehty. Kolmijohtimisen moottorin piuhojen kierto ei soveltunut, mutta pullapitkomainen palmikointi toimi tosi hyvin. Anturillisella moottorilla saimme hetkiseksi teknisen etumatkan. Nykyisin niissä moottoreissa ei enää antureita ole.

Vääntö oli täysillä ihan nollasta asti, eikä liikkeelle lähdössä ollut nykäisyä, koska moottorin asento oli tiedossa aina. Tommosesta voi kyllä sähköllä kokeilla moottorin asentoa ilman olennaista liikahdusta, mutta sieltä tulee vastauksena kaksi mahdollisuutta…

280’000 kiekkaa minuutissa oli joku ennätys myös. Oli mun kätilöimä hw, jossa pääteasteet oli tehty osittain analogitekniikalla. Mm puolisiltojen kuollut aika oli sillä lailla asetettu. Sillä päätteellä pääsi tarvittaessa hmmm nanosekuntiluokan pulsseihin.

Olipastaasofftopikkia.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo TI:n ohjaus vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta ja varmasti kehitystä on tapahtunut. Seurasin aiemmin tuota lencoheavenin moottorinohjaus keskustelua, mutta nyt kun asiaa ajattelen niin nuo ratkaisut tuolla on ehkä yritetty tehdä vanhemmalla tekniikalla ja paras mahdollinen tulos on jäänyt saavuttamatta. Seuraan tätä topikkia suurella kiinnostuksella, harmi ettei itsellä taida kevään aikana olla yhtään aikaa osallistua tähän kehitystyöhön.
 
Yhä edelleen tuo simppeli Unipivot äänivarsi kuulostaa varsin hyvältä, siksipä tein tuosta myös version Lenco mitoituksella:

IMG_0129c.JPEG

Lencon kannella ei kyllä ollut yhtään ylimääräistä tilaa ja oli hieman hankala homma sulloa tuota tuohon.

Ja tuo ei nyt sitten kuulostanut aivan yhtä hyvältä.

Mietin syitä tuohon ja ainakin näitä eroja noissa varsissa on:
  • äänivarren vastapainoa ei saanut yhtä alas, ajattelisin että tuossa on hyötyä että tuo olisi mahdollisimman alhaalla vakauttamassa vartta painovoiman, massan hitauden ja vipuvarren vaikutuksella (mikähän tuo oikea fysikaalinen ilmiö olisi).
  • vastapaino on kevyempi. Tuo kannattanee olla painavampi ja lähempänä laakerointipistettä?
  • komposiittivarsi on kevyempi kuin alumiininen, tässä saattaa painosta olla jopa hyötyä?
  • Lencon vakiopaikkaan ei saanut yhtä pitkää vartta. Tässä kun varren pituus ei maksa mitään, niin kannattaa samalla tehdä vähän pidempi.
Eli tämä taisi nyt tällaisenaan olla No-Go ja tuo alkuperäinen Unipivot varsi vaatisi isomman plintin Lencoon

IMG_0132.JPEG
 
Viimeksi muokattu:
ecco sanoi:
Yhä edelleen tuo simppeli unipivot äänivarsi kuulostaa varsin hyvältä, siksipä tein tuosta myös version Lenco mitoituksella:
Napsauta laajentaaksesi...
ecco sanoi:
Lencon kannella ei kyllä ollut yhtään ylimääräistä tilaa ja oli hieman hankala homma sulloa tuota tuohon.

Ja tuo ei nyt sitten kuulostanut aivan yhtä hyvältä.

Mietin syitä tuohon ja ainakin näitä eroja noissa varsissa on:
  • äänivarren vastapainoa ei saanut yhtä alas, ajattelisin että tuossa on hyötyä että tuo olisi mahdollisimman alhaalla vakauttamassa vartta painovoiman, massan hitauden ja vipuvarren vaikutuksella (mikähän tuo oikea fysikaalinen ilmiö olisi).
  • vastapaino on kevyempi. Tuo kannattanee olla painavampi ja lähempänä laakerointipistettä?
  • komposiittivarsi on kevyempi kuin alumiininen, tässä saattaa painosta olla jopa hyötyä?
  • Lencon vakiopaikkaan ei saanut yhtä pitkää vartta. Tässä kun varren pituus ei maksa mitään, niin kannattaa samalla tehdä vähän pidempi.
Eli tämä taisi nyt tällaisenaan olla No-Go ja tuo alkuperäinen varsi vaatisi isomman plintin Lencoon
Napsauta laajentaaksesi...

Hienoa käytännön tutkimusta!

Nähdäkseni aivan oikeita päätelmiä.
- Unipivot on luonnostaan kiikkerä, joten on edullista saada painopiste mahdollisimman alas.
- Vastapainon olisi hyvä olla lähellä tukipistettä (=raskas), vaikuttaa suuresti efektiiviseen massaan, joka ymmärtääkseni on jokseenkin sama kuin hitausmomentti. Hitausmomentti ainakin pienenee kun massat keskittyvät lähelle tukipistettä.
- Varren massa vaikuttaa myös hitausmomenttiin. Jos on kevyt varsi, niin kelkan ja rasian osuus kokonaismassasta kasvaa => hitausmomentti eli efektiivinen massa on suurempi kuin jos varsiputki olisi raskaampi. Ehkä. Tai jotain.
- Pitkä varsi on siitä kiva että neulan kulmavirhe on helpompi minimoida, ja tuo se pituus varmaan tietynlaista vakautta sekin, voisi kuvitella että vallankin unipivotissa on tällä iso vaikutus. Lencoon ei oikein sovi kuin 9” varsi, monestihan niissä näkee melko valtaviakin plinttejä, 12” varsille ja pidemmillekin.

Nämä nyt noviisin pohdintoja vaan, toki kun tuo oma L75 on tuossa kaiuttimien välissä, ja pöytälampun valaisema, niin on sitä tullut tuijoteltua ja pohdittua vähän ehkä liikaakin kun levy on pyörimässä :)
 
Hienoja kokeiluja äänivarsilla. Taidan itse toistaiseksi keskittyä enemmän moottoreihin ja moottorinohjaukseen. :) Kiinasta on tulossa pari moottoriaihiota joita on tarkoitus kokeilla TI:n EV-kortin kanssa ja Teknarin staattorille pitäisi tehdä jonkinlainen alusta johon sen saisi kiinni jotta voi tehdä kokeiluja ihan oikealla levylautasella.

Tässä välissä ajauduin vähän sivupolulle suoravedosta kun etsiskelin lennokkiroinan seasta harjatonta joka toimisi hyvin EV-kortin kanssa. Tuo yksi Turnigy-merkkinen kyllä toimi aika hyvin mutta on tasapainotukseltaan heikohko ja toinen Dualsky-merkkinen laadukkaampi mosa osoittautui liian nopeaksi jotta ohjainpiiri löytäisi ajoparametrit sille.

Löysin romuista kaveriltani joskus useampi vuosi sitten viallisina saatuja DJI:n dronemoottoreita. Niissä oli käynyt hassusti vähän liian pitkien kiinnitysruuvien kanssa, käämitykset olivat menneet poikki. Purin yhden moottorin ja poistin käämit, kierroksia oli 13 per staattorin hammas ja kun moottorin Kv oli 920 niin laskeskelin että uudelleen käämimällä 0,4 mm paksulla langalla saisin melko helposti n. 300 - 400 Kv moottorin. Nämä ovat hyvin tasapainotettuja melko laadukkaita moottoreita joista uudelleen käämimällä ja kuulalaakerit vaihtamalla voisi saada ihan mainion pyörittäjän hihnavetoiseen soittimeen. Katsotaan miten käämintäyrityksen kanssa käy...


IMG_20230323_011820.jpg
 
Itse olen miettinyt äänivarren efektiivisen massan vaikutuksesta toistoon,jota olen toteuttanut omissa äänivarsissa.
Teoriassa suuri efektiviinen massa lisää ääneen dynamiikkaa ja nopeutta alukkeiden syntymisellä.
Miksi näin on.Oman kokemuksen mukaan kyse on yksinkertaisesti siitä ,että neulan liike ei pysty liikuttamaan äänivartta niin paljon kuin kevyttä äänivartta.
Haittapuolensa on rasian joustavuus kertoimen rajoitukset, jotka on oltava korkeintaan 8 luokkaa.
Korkeimmat aiheuttavat voimakkaan matalataajuus resonanssin.
Lisäksi varteen on lisättävä silikoniöljy vaimennin,joka hillitsee bassokartion lepatusta.
 
Tämä ei ole omalta osalta nyt paljoa edistynyt kun olen yrittänyt juotella RIAA 3.0 piirikortteja valmiiksi. Alkavat onneksi olla loppusuoralla. :)

Sain kuitenkin lisää materiaalia tuleviin kokeiluihin kun FB:n "Hifiharrastajien kaatopaikka" -ryhmästä löytyi Sonyn suoravetomoottori vuodelta -78. Se on samaan aikaan kummallinen ja nerokas konstruktio.

Moottori on periaatteessa perinteinen 3-vaiheinen harjaton jossa olisi 6 staattorin sakaraa ja 8 magneettinapaa kuten tässä:

6N-8P Y brushless motor.png

Kumminkin Sony on jättänyt moottorista yhden staattorikäämin kokonaan pois ja laittanut tilalle 2 hall-sensoria:

IMG_20230330_191325.jpg

Ohjauselektroniikka on suorastaan primitiivinen sillä hall-sensorien signaali vahvistetaan opareilla jotka ohjaavat suoraan kahta bipolaaritransistoreista koostuvaa puolisiltaa joilla on kaksipuoleinen käyttöjännite. Käämien yhdyspiste on kytketty GND:hen ja kaksipuoleisella käyttiksellä saadaan vastaava toiminta kuin kaksivaiheisella stepperillä jossa on tuplamäärä puolisiltoja. Tämä moottori pyörisi maksiminopeudella pelkästään lisäämällä puolisillat ja niiden yksinkertaisen ohjauksen sekä tietysti käyttöjännitteet. Soittimessa Sonyllä on lisäksi moottorilla tehonsäätö jota taas ohjataan kidelukitulla PLL:llä joka lukee nopeuden levylautasen alapinnasta nauhurin äänipäällä. Tämä varmaan toimii aika OK mutta nopeuden mittauksen resoluutio on yli kymmenkertainen moottorin pyörintäresoluutioon nähden. Epäilen että tilanne ei ole täysin ideaalinen ja erityisesti Hall-sensorien pienikin paikkavirhe saattaa aiheuttaa nopeuteen värinää. No, tämä on vaan arvailua...

Miten tätä sitten ohjaisi tuolla TI:n ohjainpiirillä? Mieleen tulee kaksi vaihtoehtoa:

1. Poistetaan piirikortti sensoreineen ja erotetaan käämit toisistaan jotta saadaan mottoria ohjattua piirin tukemalla 2-vaihemoodilla. Toimiiko tämä, riippuu siitä toimiiko moottori tällaisenaan stepperin tavoin. Hyvin todennäköisesti kyllä.

2. Poistetaan piirikortti ja lisätään väliin kolmas käämi. Sen tekeminen olisi hyvinkin mahdollista 3D-printtaamalla vastaavat käämirungot ja sitomalla käämilangat lakkaamalla tai liimaamalla jotta pysyvät kuosissaan käämittyinä kun käämimisen aikana käytetyt tilapäiset reunukset on poistettu. Käämilangan paksuus ja resistanssi kertovat kuinka paljon lankaa tarvitaan. Näin saataisiin periaatteessa hieman tarkemmin käyvä moottori.
 
Heti korjaus edelliseen. Sonyn moottorin saa toimimaan stepperin tapaan mutta kolmivaiheiseksi sitä ei ole helppo muuttaa koska kelat eivät ole 60 asteen kulmassa vaan 67,5 asteen kulmassa. Sonyn huoltomanuaalit ovat kyllä loistavia sillä niissä kerrotaan perusteellisesti moottorin ja itse asiassa koko levysoittimen toimintaperiaatteet. Tätä moottoria on ollut käytössä lukuisissa 70-luvun lopun Sony suoravedoissa hieman eri variaatioina, DC-servo-ohjattuna (esim. PS-T15) ja kidelukittuna (esim. PS-20F josta tämä moottori luultavasti on peräisin). Manuaalissä väitetään että moottorin vääntö olisi vakio koko kierroksella. Ehkä näin onkin tai ainakin on päästy aika lähelle (jos kulmat ovat tarkat!) vaikka silti epäilen että tehonsäätö ei välttämättä ole täysin ideaalinen.

Magneettien sijoittelu:

Brushless direct drive magnet arrangement.jpg

Ohjauksen karkea toimintaperiaate:

Brushless direct drive operating principle.jpg
 
madis64 sanoi:
Kuinka sellaiselle äänivarrelle antiskate tehdään?
Napsauta laajentaaksesi...

Kokeiltu nyt myös tehdä tälle unipivot äänivarrelle simppeli antiscating. Ajatuksena tässä oli saada tuo antiscating kiinnityspiste mahdollisimman lähelle laakerointipistettä eli tässä tuo vipu on nyt kiinni samassa ruuvissa jossa on se laakerikuppi. Lisäksi tuossa näkyvä kaareva lenkki toimii rajoittimena ettei tuo äänivarsi pompahda ylös laakerista.

Tämän antiscating voiman säätö on kyllä tässä aikas hankalaa ja perustuu lähinnä eri painoisten vastapainojen vaihtamiseen.

IMG_0148.JPEG

Lisänä tässä on nyt myös nostomekanismi, piti kehittää jonkinlainen kun tuo unipivot äänivarsi on aika vaappuva käsin operoida.

IMG_0150.JPEG

Ja miltäs tämä sitten kuulostaa, onko eroa?

No minun korvilla ei kyllä saa mitään eroa on sitten paino käytössä tai ei. Dr. Feickert testilevyn antiscating testin kolme ekaa tasoa meni puhtaasti läpi oli sitten tuota painoa käytössä tai ei, vasta viimeinen +16db testi säröytyi molemmilla menetelmillä mutta toistui kyllä sitten vähän puhtaammin 3g painon kanssa. Tuo testihän on 315Hz monosignaali +10db ja+16db välillä, en tiedä onko tuo nyt hyvä testi ylipäätään.

Kieroa levyä soittaessa visuaalisesti neulavartta katsoen varsi liikkui kevyemmin ilman tuota vastapainoa. Eli en nyt varmaankaan ota tätä antiscating mallia käyttöön, ehkä AT3600L ja AT-VM95E rasioiden neulapainolla ja joustavuuskertoimilla ei tätä vielä tarvita. Ja mitä vähemmän on osia tässä mukana, sitä parempi.
 
Törmäsin mielenkiintoiseen ketjuun joka lähti levysoittimen akselin laakerikuulasta mutta rönsyili liukulaakeriin ja painelevyyn:

Turntable bearing ball source?

Hello. I am trying to restore a couple of old turntables, a Sony PS-X50 and a Denon DP-30L II. I am trying to find a good source for bearing balls. The Denon one measures 3.95mm but 5/32 seems to work. I was able to find these...
www.diyaudio.com www.diyaudio.com

Kannattaa lukea jos aikoo uusia vanhan soittimen laakeria tai rakentaa soittimen itse.

Moottorikokeilut eivät ole paljoa edistyneet mutta sain lopulta Aliexpressistä tilaamani moottoriaihiot:

IMG_20230422_160542.jpg

Tuo oikeanpuoleinen on kiinalainen todella halpa ilmapuhaltimen harjaton moottori jossa on ohjauselektroniikka mukana. Sen saa helposti pyörimään omalla säätimellään mutta tarvittaessa moottorin käämilankoihin pääsee käsiksi ja/tai alkuperäisen piirikortin voi kokonaan irrottaa säädinkokeiluja varten. Moottorin Kv on kohtalaisen matala mutta ei ehkä tarpeeksi matala toimiakseen suoravetosoittimen moottorina. Ikävä kyllä se ei ole kunnolla tasapainotettu joten ilman parannuksia sitä ei voi käyttää myöskään hihnavetosoittimessa. Säädinkokeilu kumminkin onnistuu eikä se maksanut montaakaan Euroa.

Vasemmalla järeähkö japanilainen (Nidec) harjaton joka on kokoluokaltaan ja Kv-arvoltaan lähellä suoravedon vaatimaa. Tässä ei ole ohjauselektroniikkaa mukana mutta hall-anturit löytyvät vaikka en välttämättä niitä tarvitsekaan. Moottorin rakenne on 27 N / 30 P ja käämeihin pääsee liittymään 10-napaisella molex-liittimellä jotka ovat nyt seuraavaksi ostoslistalla. Tämä vaikuttaa varsin hyvältä vaikka levylautasen laakerointi ja kiinnitys luultavasti vaatii tavallista enemmän virittelyä jos aikoo käyttää tätä tällaisenaan. En ihan tarkkaan tiedä millaiset laakerit tässä on myöskään joten mahdolliset laakeriäänet ovat täysi arvoitus toistaiseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Onko tullut kokeillut laitetuulettimien (PC:n jäähdyttimet) puhaltimia. Joissakin on täysin värinätön magneettinen laakerointi.
 
Analog sanoi:
Onko tullut kokeillut laitetuulettimien (PC:n jäähdyttimet) puhaltimia. Joissakin on täysin värinätön magneettinen laakerointi.
Napsauta laajentaaksesi...
Noissa on toki tasaisesti pyörivä harjaton mutta kierrosluvut ovat kovia suoravetoon ja vääntökin pienehkö. Magneettilaakerointi ei varmaan sovellu suoravetoon ja hihnavetoisenkin kanssa voi tulla haasteita magneettilaakerin kanssa kun oletan että se ei oikein tykkää sivuttaisvoimista. Sinänsä jonkun tehokkaan puhaltimen moottorin saattaisi pystyä muokkaamaan sopivaksi käämimällä sen uudelleen edellyttäen että laakerointi on tarkoitukseen sopiva.
 
Juickis sanoi:
Hienoja settejä täällä jengi väsäilly.

Linkin takaa Shang Tsungista eteenpäin löytyy stooria omasta Ar-Xb levarin entisöinnistä. Eipä tossa mitään sen ihmeempiä diy-juttuja ole, mutta turinaa kuitenkin:

Napsauta laajentaaksesi...
Erittäin hieno lopputulos! Saitko äänenvoimakkuusongelman ratkaistua? Sehän riippuu rasian ja RIAA:n kombinaatiosta ja myös lopusta vahvistinketjusta.
 
Kokeilin illalla käämiä viestissä #88 mainittua DJI:n dronemoottoria 0,4 mm käämilangalla. Luulin että siihen saisi selvästi enemmän kierroksia mutta alkoi vaikuttaa siltä että kohtuudella saa sopimaan vain 15 kierrosta per staattorin hammas (meikäläisen taidoilla) mistä olisi seurannut että Kv olisi n. 13/15 * 920 = 800. Tämä ei oikein ole optimaalinen edes hihnavetoon - lennokkiin tai droneen kyllä. :D

Kun kyseinen vanhaa varastoa oleva käämilankakin osoittautui hankalaksi käsitellä koska lakka tahtoi tiukoissa mutkissa hilseillä irti, luovuin tästä yrityksestä ja kokeilen seuraavaksi ohuemmalla langalla jolla saa helpommin käämittyä reilusti enemmän kierroksia.
 
Risto_H sanoi:
Erittäin hieno lopputulos! Saitko äänenvoimakkuusongelman ratkaistua? Sehän riippuu rasian ja RIAA:n kombinaatiosta ja myös lopusta vahvistinketjusta.
Napsauta laajentaaksesi...
Tattis. Enpä ole tuolle paljoa ajatuksia uhrannut valmistumisen jälkeen, eikä tuo nyt juurikaan haittaa. Volaa pitää vaan vääntää enemmän, mutta kyllä sitä tulee kuitenkin tarvittaessa enemmän kuin korvat ja naapuri kestää. Oma veikkaus on että on äänivarren piuhat ehkä jotenkin huonosti juotettu liittimiin tjtn. Eipä tuossa kauheasti vaihtoehtoja ole, sen verran simppeli laitos koko levari. Ennen entisöintiä volat kuitenkin toimi normaalisti, joskin soundi muuten oli aika hanurista.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös