Bassotaajuusmontun täyttö ja kuinka se tehdään

Veikkaan, että heijastuksen tappaminen vaatisi sen verran pinta-alaa ettei ääni pääse kiertämään vaimenninta. Ansan sijoittelukin pitäisi tehdä juuri siihen kohtaan, josta tuo destruktiivinen heijastus tulee.
Jos tuo olisi lattiaheijastus, niin bassoansat lattialle vaikka 10 sentin jalkojen päälle ensiheijastus pisteeseen. Pitäisi auttaa. Tuota voisi kokeilla kun maksaa lähinnä omaa työtä. Toisena edukkaana vaihtoehtona voisi olla vaikka villapaali kankaalla päällystettynä sohvapöydäksi jos tuo bassoansa auttaa.
 
Tässä taidettiin jo todeta, että heijastus on väärä termi asialle.

Asiasta hieman toiseen. Kun noita aktiivisia bassoansoja on jopa joku kaupallinenkin markkinoilla ja itsekin olen sellaisen toteutusta miettinyt, niin mitä mieltä olette niistä?

Käytännössä oma kokemukseni tosin sanoo, että samaan lopputulokseen ja ehkä jopa parempaan päästään yksinkertaisesti useamman subwooferin sijoittamisella tilaan. Hieman tuntuu peräeelläpuuhunmenolta, jos tehdään käytännnössä uusi erillinen subwoofer tilaan vastavaiheessa, ja se haistelee äänen vaikka mikrofonilla vrs. että signaali otetaan suoraan äänentoistolaitteistolta ja sovitetaan DSP-tekniikalla sen alkuperäisen subwooferin oheen, mutta eri fyysiseen sijaintiin. Toki sellaisenkin saa käännettyä vastavaiheeseen, mutta useamman subbarin kokoonpano tilassa toimii hieman eri tavoin paremmin kuin ihan rehellinen vastaäänilähde.
 
Jos tuo olisi lattiaheijastus, niin bassoansat lattialle vaikka 10 sentin jalkojen päälle ensiheijastus pisteeseen. Pitäisi auttaa. Tuota voisi kokeilla kun maksaa lähinnä omaa työtä. Toisena edukkaana vaihtoehtona voisi olla vaikka villapaali kankaalla päällystettynä sohvapöydäksi jos tuo bassoansa auttaa.
Kuten tuossa Hebsterin lainauksessa lukee, niin lattiaheijastus on yleensä yläbassoilla. This normally happens in the 120-140 Hz range (depending on position of source and receiver naturally)
Rajapintojen heijastuksista, eli SBIR (Speaker-Boundary Interference Response) syntyy kampasuotoa. Kun heijastuksen kautta pidemmän matkan kulkema ääni summautuu suoraan ääneen kuuntelupisteessä. Koska aallonpituus muuttuu taajuuden funktiona, niin pidemmän matkan kulkeneen äänen vaihe-ero suoraan ääneen verrattuna vaihtelee taajuuden mukaisesti. Välillä ääni summautuu samanvaiheisena, jolloin se vahvistuu ja välillä vastakkaisvaiheisena, jolloin se kumoutuu. Tästä seuraa, että suodattamaton taajuusvaste on yhtä sahalaitaa. Bassotaajuuksilla, joilla on erittäin pitkä aallonpituus, tämä kampasuoto muuttuu harvemmaksi ja vasteeseen muodostuu muutama selvä korostuma ja vaimentuma. Lisäksi heijastuksia saapuu kuuntelupisteeseen useita eripituisia reittejä, joten tilanne keskiarvoistuu.

Tavallisessa akustoimattomassa huoneessa on tyypillistä, että bassovasteessa näkyy huonemittojen mukaan syntyvien mooditaajuuksien aiheuttamat korostumat ja/tai kumoutumat, kuten myös bassoelementin ja etuseinän, sekä kuuntelupisteen ja takaseinän välisten eitäisyyksien aiheuttama SBIR. Lattian, katon ja sivuseinien kautta tulevien heijastuksien aiheuttama kampasuoto taas asettuu ylemmille bassoille ja alemmille keskiäänille. Tyypillisesti isompi aaltoilu alkaa n. 400 Hz alaspäin. Kun huonetta lähdetään akustoimaan bassotaajuuksille kykenevillä vaimentimilla, niin tämä aaltoilu vähenee, mutta samalla yksittäiset akustiset ilmiöt alkavat dominoimaan. Erittäin raskaallakin bassoakustoinnilla vasteeseen jää tyypillisesti muutama kumoutuma, joiden poistaminen on erittäin vaikeaa.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että on helppoa suositella huoneen jälkikaiunnan pudottamista ja seinien heijastusten kontrollointia vaimentimilla ja diffuusoreilla, sekä bassotaajuuksien jälkikaiunnan pudottamista laajakaistaisilla bassoansoilla. Tähän saakka selviää yleisohjeistuksella ja näillä on aika vaikea saada aikaan muuta kuin äänenlaadun parantumista. Lisäksi tällainen akustointi on vielä realistista toteuttaa jopa olohuoneeseen. Mutta tästä eteenpäin mentäessä ollaan tilanteessa, jossa yksittäisen korostuman tai kumoutuman poistaminen vaatii ilmiön syntyperän selvittämistä ja täsmäkorjausta. Korjaus on yleensä massiiviinen ja vie huonetta enemmän studiomaiseen akustointiin. Jos käytössä on dedikoitu tila ja haluaa tehdä akustoinnin melko tinkimättömästi, niin tämä on tietysti mahdollista.

Yhtenä poikkeuksena edelliseen on tosiaan useamman subwooferin käyttäminen, sillä niiden sijoittaminen jopa olohuoneeseen on vielä realistista ja niiden avulla voidaan pureutua moneen edellämainittuun ongelmaan.
 
Komppaan jyrkiä. Kuutio pari villaa / laaja-alaisia ansoja imemään jälkisointia pois bassoilla ja ensiheijastuksia sitten täsmäasein pois ylemmällä alueella. Tällä tavalla ei vahingossa akustoi tilannetta huonommaksi. Bassojen pahin vihollinen on ainakin kerrostalossa se hemmetinmoinen jälkisointi. Tämmöinen tavallinen kerrostalon huone voi soida useita sekunteja bassoilla... Revi siitä sitten iskutoistoa...
 
Asiasta hieman toiseen. Kun noita aktiivisia bassoansoja on jopa joku kaupallinenkin markkinoilla ja itsekin olen sellaisen toteutusta miettinyt, niin mitä mieltä olette niistä?

Käytännössä oma kokemukseni tosin sanoo, että samaan lopputulokseen ja ehkä jopa parempaan päästään yksinkertaisesti useamman subwooferin sijoittamisella tilaan.
Itse olen ajatellut noista olevan hyötyä silloin kun normiakustointi ei onnistu ja subbareita ei settiin haluta. Eli puhdas stereosetti, aktiivisella akustoinnilla. Voisin kuvitella, että stereoharrastajalle on haastava saada myytyä kahta tai useampaa subbaria kytkettäväksi toistoketjuun, jakopurkkina tod.näk. joku dsp. Tosiharrastaja ei toki halua aktiivisia akustointipönttöjäkään, mut ne ei kuitenkaan kytkeydy sähköisesti siihen stereosettiin.
 
Viimeksi muokattu:
Tuon 120 Hz montun ja lattiaheijastuksen mahdollisuuden voisi koeponnistaa myös laskemalla ja mittaamalla mittanauhalla.

Tuolla taajuudella aallonpituus on 2,8 metriä. Siitä puolet on 1,4 metriä.

Jos lattian kautta kulkeva ääni kulkee 1,4 metriä pitemmän matkan, niin silloin lattian kautta tuleva ääni on vastakkaisessa vaiheessa ja tuo kuoppa vasteessa on mahdollista syntyä ainankin osittain lattiaheijastuksesta.

Toki jos kaiuttimen etupinta on 70 senttiä seinästä, niin senkin heijastuksen tekemä kuoppa osuu sitten samalle taajuudelle.

Edit. Arvelen, että tuo lattia on parhaiten bassoja heijastava pinta. Katto on bassoille enempi vähempi läpinäkyvä ja seinät siitä jostain puolesta välistä. Lattiaheijastuksesta on siten mahdollista saada suurin monttu.
 
Viimeksi muokattu:
Vielä jatkan noista kuopista.

Kaiuttimen takaseinäheijastuksen aiheuttaman kuopan taajuuden voisi laskea. Siihen tarvitaan tiedoksi kaiuttimen etulevyn etäisyys takaseinästä.

Lattiaheijastuksen kuopan taajuuden voisi myös laskea. Siihen tarvitaan tiedoksi kaiuttimen bassoelementin korkeus lattiasta, kuuntelukorkeus lattiasta ja etäisyys vaakatasossa kuunteijan ja kaiuttimen välissä.

Kun näiden eniten spekuloitujen tekijöiden taajuus tiedetään, niin sitten voisi ihmetellä, että miten nämä näkyvät mitatuista vasteista.
 
^Näihin löytyy laskureita netistä.
Hyvä laskuri. Tässä oppii myös itsekkin akustiikkaa, kun tulee viisastelemaan tänne fiksumpien joukkoon.

Naputtelin tuota laskuria ja haarukoin omia/ketjun arvoja.

Olisikohan tuo tämän ketjun mittausten lattiaheijastus näkyvissä mittauksissa noin 300 Hz monttuna?
 
Viimeksi muokattu:
Silti jokainen kaiutin käyttäytyy hiukan erilailla moodien/heijastumien kanssa. Tietenkin elementtien korkeus vaikuttaa ja jopa refleksiputken paikka ja refleksin viritystaajuus. Oleellista on myös, miten paljon kaiutin säteilee ääntä ympärilleen ja mikä on suoran äänen osuus. Tästä syystä dipolin vaste voi olla hyvinkin erilainen koteloituun verrattuna. Eikä se aina ole automaattisesti parempi. Joskus sopivasti heijasteleva kaiutin voi täyttääkin noita monttuja, joskin viereen voi sitten syntyä korostuma.
 
Minun esitykseni tuohon bassotaajuuden kuolonmonttuun, @kaksonen, on sopivanlaatuinen subwoofer tai kaksi kuuntelijan taakse DSP-tekniikalla sovitettuna. Nähtävästi pääkaiuttimet toistavat riittävän alas, ja ne voidaan lukea akustisiksi säteilijöiksi tilassa. Lisäämällä vielä kaksi akustista säteilijää moodialueelle järkevästi sovitettuna saadaan tilaan neljän subwooferin tilanne, joka tasaa moodit akustiikassa ihan luonnostaan. Taakse sijoitettavien subwoofereiden sisäinen viivekin tulee yleensä kompensoiduksi, kun ne sijaitsevat lähempänä kuuntelijaa kuin etupuolella olevat pääkaiuttimet. On kuitenkin huomioitava, että subwoofereissa tulisi olla hyvä viiveensäätö parasta lopputulosta varten.

Tämä vähintään neljän eri puolilla sijaitsevan bassosäteilijän toteutus on varsin yleisesti todettu parhaaksi ratkaisuksi ellei ole käytettävissä vielä useampaa. Itse tosin pidän kardioidin basson lyhyemmästä jälkikaiusta vielä vähän enemmän. Kun bassoja on kaksi + järeähköt pääkaiuttimet tai jopa neljä bassoa, niin vaatimukset basson paineentuotolta jää huomattavasti kevyemmiksi, kunhan laatu on hyvä ja särö ei aiheuta paikallistumista.
 
  • Tykkää
Reaktiot: K.K
Back
Ylös