-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Alesis monitor one mk2
- Keskustelun aloittaja premier
- Aloituspäivämäärä
"What size power amp should you use?
Alesis recognizes that professional speakers need to be strong to survive, so
the Monitor One is designed to handle twice the power of most other nearfield
monitors. This was achieved by using proprietary high-power drivers
and oversized crossover components, choices made principally to offer the
user an extended margin of safety. Therefore, an amplifier with a 150 watt
power rating into 4 ohms, like the Alesis RA-300™ Reference Amplifier, is
recommended for most monitoring situations. Higher or lower power
amplifiers may be used, depending on the size of the listening room and the
engineer's preference for normal working levels."
Ja vielä:
"Also, there is no situation where an amplifier rated beyond 200 watts per
channel should ever be used because of the danger of damaging the Monitor
One. To do so is asking for trouble and will void your warranty. On the
other hand, if you use too small of a power amplifier, it is possible to damage
the Monitor One if you run it into heavy clipping and distortion in an effort to
get sufficient volume. This can lead to failures of both the amplifier and the
speaker, as the amplifier’s clipping generates high frequency energy sufficient
to damage the high frequency driver."
Optimaalinen vahvistin siis antaa n. 140-150W 4 Ohm. Kaiuttimien elementtien näkemä voi hieman muuttua jos soitetaan "ylitehoisella" vahvistimella ja saundimaailma voi hieman muuttua myös pienempitehoisella. Oikeasti vahvistimen tehoilla ei ole merkitystä kunhan muistaa nuo varoitukset ja huomautukset toiston suhteen. Neutraali vahvistin kuin vahvistin pystyy näitä ajamaan, en ole verrannut kotonani, mutta muusikkokaverin luona minun vanha Yamahan teatterivahvistin Thompsonin DVD- soittimen kanssa loihti yllättävän hifistyneen lopputuloksen, ajattelinkin olenko säätänyt ja hakenut ja noin helppoakin se voisi olla. Toki laadukkaammalla laitteistolla jos omani siksi vielä luokitellaan (Sony CDP-XA 50Es- pyöritin, Bencmark DAC 1, Denon PMA 2000IVR- vahvistin) loihtii toki tummaa taustaa ja äänen fokustoitumista vielä karvan enemmän, ääni on myös puhtaampaa kautta linjan ilman mitään ylimääräistä ylemmällä keskialueella ja bassoissa, diskantti myös rakentaa kuparisen klangin ja lautasten huojunnan puhtaammin.
Alesis recognizes that professional speakers need to be strong to survive, so
the Monitor One is designed to handle twice the power of most other nearfield
monitors. This was achieved by using proprietary high-power drivers
and oversized crossover components, choices made principally to offer the
user an extended margin of safety. Therefore, an amplifier with a 150 watt
power rating into 4 ohms, like the Alesis RA-300™ Reference Amplifier, is
recommended for most monitoring situations. Higher or lower power
amplifiers may be used, depending on the size of the listening room and the
engineer's preference for normal working levels."
Ja vielä:
"Also, there is no situation where an amplifier rated beyond 200 watts per
channel should ever be used because of the danger of damaging the Monitor
One. To do so is asking for trouble and will void your warranty. On the
other hand, if you use too small of a power amplifier, it is possible to damage
the Monitor One if you run it into heavy clipping and distortion in an effort to
get sufficient volume. This can lead to failures of both the amplifier and the
speaker, as the amplifier’s clipping generates high frequency energy sufficient
to damage the high frequency driver."
Optimaalinen vahvistin siis antaa n. 140-150W 4 Ohm. Kaiuttimien elementtien näkemä voi hieman muuttua jos soitetaan "ylitehoisella" vahvistimella ja saundimaailma voi hieman muuttua myös pienempitehoisella. Oikeasti vahvistimen tehoilla ei ole merkitystä kunhan muistaa nuo varoitukset ja huomautukset toiston suhteen. Neutraali vahvistin kuin vahvistin pystyy näitä ajamaan, en ole verrannut kotonani, mutta muusikkokaverin luona minun vanha Yamahan teatterivahvistin Thompsonin DVD- soittimen kanssa loihti yllättävän hifistyneen lopputuloksen, ajattelinkin olenko säätänyt ja hakenut ja noin helppoakin se voisi olla. Toki laadukkaammalla laitteistolla jos omani siksi vielä luokitellaan (Sony CDP-XA 50Es- pyöritin, Bencmark DAC 1, Denon PMA 2000IVR- vahvistin) loihtii toki tummaa taustaa ja äänen fokustoitumista vielä karvan enemmän, ääni on myös puhtaampaa kautta linjan ilman mitään ylimääräistä ylemmällä keskialueella ja bassoissa, diskantti myös rakentaa kuparisen klangin ja lautasten huojunnan puhtaammin.
op sanoi:
Kajautinjalaksi aika syvä (paitsi torville/TQWT:lle tietty) mutta laitetelinehän tuosta pienen askartelun jälkeen voisi syntyä. Putket täyteen hiekkaa ja esim lasihyllyille tai vanerihyllyille vaan kannattimet, joita niitäkin saa Ikeasta...
Taala sanoi:
Tuolla osa-aluella, syvyys, tapahtuu muutosta nyt kaikenaikaa. Tosiaan ilmeisesti syvyysvaikutelma alkaa irtoamaan myös kaiuttimien ympäristöön. En ole kovin kova "syvyysintoilija", haen tilaa lähinnä äänenvärein-On kuitenkin mielenkiintoista huomata kerroksellisuutta myös syvyyssuunnassa.
premier sanoi:Nonni. Nyt on Alesisit sisäänajossa. Ei ne oo kyllä yhtään sen nätimmät luonnossakaan
Mitenköhän tollanen Kingrexi jaksais ajaa noita Alesiseja?
Kai se ajaa kunhan et huudata, ohjekirjassa on vinkit vahvistimen suhteen-Myös edellä Lontooksi. Nämä näyttää soivan vaikka pikkupakettistereoilla, onko se sitten hyvä, vai huono.
Noniin. Nyt alkaa olla ensivaikutelmat kasassa. Tällä hetkellä setissä on alesisten kanssa kingrex ja beresford dac. Muita laitteita en ole vielä testannut, joten aika vaikea arvioida minkä komponentin ansioksi soundi voidaan laittaa, mutta kerrotaan nyt kuitenkin.
Alkuun on pakko sanoa, että setin ääni on häkellyttävän hyvä ottaen huomioon, että setti maksaa kokonaisuudessaan vain 550e. Ääni on tasapainoinen ja mikään alue ei korostu ikävästi, mikä tarkoittaa, että kuunteluväsymys ei pääse iskemään. Näin varsinkin, jos kaiuttimia ei suuntaa suoraan kuuntelupaikkaa kohti. Bassopuoli on kevyehkö, mutta sijoitus lähemmäksi seinää kompensoi tilannetta ilman kuminoita. Älyttömän tarkkaa bassotoisto ei ole, mutta riittävä kuitenkin.
Tarkkuutta löytyy mukavasti varsinkin keskialueella. Instrumentit toistuvat aidon kuuloisesti ja miellyttävästi. Kuulostavat ihan oikeilta soittimilta. Johtuneeko sitten siitä, että kyseessä on monitori? Mitään liiallista analyyttisyyttä tässä ei kuitenkaan ole vaan toisto on luontevaa ja sitä on mukava kuunnella. Musiikkiin keskittyminen on helppoa.
Oletin, että tällainen pikkusetti menisi täysin polvilleen sinfoniaorkesterin toistamisessa, mutta yllätyksekseni toisin kävi. RPO:n esittämässä Dvorakin 9. sinfoniassa on kivasti dynamiikkaa niin, että volaa täytyy ruuvata hieman lisää, että suvantokohdat kuuluvat normaalilla voimakkuudella. Tämä tarkoittaa, että huiput soivat todella kovaa. Hiljaiset vaiheet toistuvat todella kauniisti ja nautittavasti. Sävelkulut ovat selkeästi kuultavissa. Huipuissa mennään sitten todella kovaa, mutta yllättäen setti ei mene tästä polvilleen. Pasuunat töräyttelevät todella vakuuttavasti ilman säröytymistä ja tarkkutta menettämättä. Muutenkaan systeemi ei tuntunut menevät tukkoon millään vastoin kaikkia odotuksia.
Dire Straitsin Sultans of Swing levy oli myös mukavaa kuunneltavaa ja tällä alueella setti tuntui olevan elementissään. Vokalistin ääni toistui hyvin ja kitaran ääni toistui aidosti ja elävästi. Sama ilmiö toistuu Diana Krallin muniinpuhalteluklassikkolevyllä Girl in the other room. Laulu, jazzrummut, kitara ja piano toistuvat kauniisti ja mutkattomasti. Näitä levyjä oli suorastaan ilo kuunnella. Myös reippaampi meno vaikkapa Seminaarimäen mieslaulajien tyyliin toistui kuitenkin vaivatta.
Ainoa tilanne, jossa tuntui, ettei homma oikeen toimi, oli kovaa kompressoitua ryminää sisältävät levyt. Mutta se ei juurikaan haittaa, sillä nämä levyt jäävät yleensä muutenkin kuuntelematta. Ja tässäkin tilanteessa voidaan kysyä ihan aiheellisesti, että onko tämä kaiuttimien vika. Kevyellä fiilistelymusalla setti on ihan oikeesti giant killer. Moni 10 kertaa enemmän maksanut setti on suoriutunut samoista biiseistä huonommin.
Seteissä joissa on käytetty jotain perinteisiä n.300e halpiskaiuttimia on AINA jollakin tavalla tumppu soundi tai joku alue korostuu ärsyttävästi niin, ettei musiikkia pysty yksinkertaisesti kuuntelemaan, kuuntelu väsymys tulee puolivälissä ensimmäistä biisiä. Tätä ilmiötä ei esiinny lainkaan Alesiksen tapauksessa. ???
Alkuun on pakko sanoa, että setin ääni on häkellyttävän hyvä ottaen huomioon, että setti maksaa kokonaisuudessaan vain 550e. Ääni on tasapainoinen ja mikään alue ei korostu ikävästi, mikä tarkoittaa, että kuunteluväsymys ei pääse iskemään. Näin varsinkin, jos kaiuttimia ei suuntaa suoraan kuuntelupaikkaa kohti. Bassopuoli on kevyehkö, mutta sijoitus lähemmäksi seinää kompensoi tilannetta ilman kuminoita. Älyttömän tarkkaa bassotoisto ei ole, mutta riittävä kuitenkin.
Tarkkuutta löytyy mukavasti varsinkin keskialueella. Instrumentit toistuvat aidon kuuloisesti ja miellyttävästi. Kuulostavat ihan oikeilta soittimilta. Johtuneeko sitten siitä, että kyseessä on monitori? Mitään liiallista analyyttisyyttä tässä ei kuitenkaan ole vaan toisto on luontevaa ja sitä on mukava kuunnella. Musiikkiin keskittyminen on helppoa.
Oletin, että tällainen pikkusetti menisi täysin polvilleen sinfoniaorkesterin toistamisessa, mutta yllätyksekseni toisin kävi. RPO:n esittämässä Dvorakin 9. sinfoniassa on kivasti dynamiikkaa niin, että volaa täytyy ruuvata hieman lisää, että suvantokohdat kuuluvat normaalilla voimakkuudella. Tämä tarkoittaa, että huiput soivat todella kovaa. Hiljaiset vaiheet toistuvat todella kauniisti ja nautittavasti. Sävelkulut ovat selkeästi kuultavissa. Huipuissa mennään sitten todella kovaa, mutta yllättäen setti ei mene tästä polvilleen. Pasuunat töräyttelevät todella vakuuttavasti ilman säröytymistä ja tarkkutta menettämättä. Muutenkaan systeemi ei tuntunut menevät tukkoon millään vastoin kaikkia odotuksia.
Dire Straitsin Sultans of Swing levy oli myös mukavaa kuunneltavaa ja tällä alueella setti tuntui olevan elementissään. Vokalistin ääni toistui hyvin ja kitaran ääni toistui aidosti ja elävästi. Sama ilmiö toistuu Diana Krallin muniinpuhalteluklassikkolevyllä Girl in the other room. Laulu, jazzrummut, kitara ja piano toistuvat kauniisti ja mutkattomasti. Näitä levyjä oli suorastaan ilo kuunnella. Myös reippaampi meno vaikkapa Seminaarimäen mieslaulajien tyyliin toistui kuitenkin vaivatta.
Ainoa tilanne, jossa tuntui, ettei homma oikeen toimi, oli kovaa kompressoitua ryminää sisältävät levyt. Mutta se ei juurikaan haittaa, sillä nämä levyt jäävät yleensä muutenkin kuuntelematta. Ja tässäkin tilanteessa voidaan kysyä ihan aiheellisesti, että onko tämä kaiuttimien vika. Kevyellä fiilistelymusalla setti on ihan oikeesti giant killer. Moni 10 kertaa enemmän maksanut setti on suoriutunut samoista biiseistä huonommin.
Seteissä joissa on käytetty jotain perinteisiä n.300e halpiskaiuttimia on AINA jollakin tavalla tumppu soundi tai joku alue korostuu ärsyttävästi niin, ettei musiikkia pysty yksinkertaisesti kuuntelemaan, kuuntelu väsymys tulee puolivälissä ensimmäistä biisiä. Tätä ilmiötä ei esiinny lainkaan Alesiksen tapauksessa. ???
Terve, kyllä sinulla premier on hyvinkin samansuuntaisia kokemuksia kuin täällä. Onko sitten speakers first, kuten Sepi_1 toitottaa, mutta mm. tuttavan luona viimeksi eilen äimistelin lainaamani Yamaha teatterivahvistimen ja hänen Thomsonin DVD- soittimen tuottama ääni oli yllättävän High End kelpoista, noloa, mutta näin on.
Minulta meni hieman usko koko hifihypetykseen näitä kokeillessa ja näiden jäädessä settiin. Varmasti vieläkin parempaa ääntä revitään huomattavasti kalliimmista, mutta pienimuotoiseen-Ei välttämäättä edes hiljaa kuunnelleen kaiuttimet puolustavat paikkaansa. Kuulematta tätä on hankala uskoa, mutta onko tämä nyt uskon asia.
Olen huomannut samoin, että kompresoitu musiikki toistuu kuten kerroit, mutta voimakkuutta laskemalla (runsaasti) tuotakin kuuntelee, muutama levy löytyy. Mielestäni aika hyvä kuitenkin noilla ja vieläpä huonosti äänitetyillä tallenteilla.
Kivat huomiot myös sieltä
Minulta meni hieman usko koko hifihypetykseen näitä kokeillessa ja näiden jäädessä settiin. Varmasti vieläkin parempaa ääntä revitään huomattavasti kalliimmista, mutta pienimuotoiseen-Ei välttämäättä edes hiljaa kuunnelleen kaiuttimet puolustavat paikkaansa. Kuulematta tätä on hankala uskoa, mutta onko tämä nyt uskon asia.
Olen huomannut samoin, että kompresoitu musiikki toistuu kuten kerroit, mutta voimakkuutta laskemalla (runsaasti) tuotakin kuuntelee, muutama levy löytyy. Mielestäni aika hyvä kuitenkin noilla ja vieläpä huonosti äänitetyillä tallenteilla.
Kivat huomiot myös sieltä
Niin kovasti suitsutettiin näitä kaappeja, että piti mennä tilaamaan kuulematta. Eihän tuo niin mahoton investointi ollut. Kävi mielessä, että miltähän näyttäis jos vetäis jonkin kankaan tuohon päälle "sukaksi", samalla tyylillä kuin Gradient homman hoitaa. Toinen olisi maalaus ja kolmas aina yhtä hieno DC-fixin tapaisin muovikalvon laitto.
inconnelli
Käyttäjä
Ei muuta kuin automaalarille kysymään paljon kustantaa musta maali ja lakkapinta?
Ajaa ihan saman asian.
Ajaa ihan saman asian.
Testailin nyt uudestaan niin että vaihdoin beresfordin pois ja kytkin Squeezeboxin suoraan kingrexiin. Beresford on rytmikkäämpi, erottelevampi ja helpompi kuunnella. Aiemmin testasin myös niin, että vedin kaapelit suoraan beresfordista classic 8.0B stereopäätteeseen. Silloin soundi muuttui jotenkin tumpuksi.
Tästä voidaan vetää sellanen johtopäätös, että alesis toistaa sen mitä sinne tungetaan. Jos äänilähteen ja vahvarin ääni on hyvä, se kuuluu myös kaiuttimista. Alesis ei itse lisää soppaan mitään omia aineksiaan vaan toistaa nöyrästi sen mitä sinne tungetaan.
Tästä voidaan vetää sellanen johtopäätös, että alesis toistaa sen mitä sinne tungetaan. Jos äänilähteen ja vahvarin ääni on hyvä, se kuuluu myös kaiuttimista. Alesis ei itse lisää soppaan mitään omia aineksiaan vaan toistaa nöyrästi sen mitä sinne tungetaan.