7000 euroa levariin?

Tilanne
Keskustelu on suljettu.
Heippa!

Sori toi korni aloitus, mutta se varmaan tukee tätä kornia aloitusta…

Siis yritin miettiä, onko 7000 euroa kallis vai halpa hinta superlevarista?
Ja miksi kaikki mun SYD ystävät ovat jättäneet 70-luvun romuthorensit aikoja sitten.

Uusi vinyyli "buumi" on ihan kiva ja sympaattinen, mitä siitä, että järjestäen kaikkin uusintapainokset soi päin helvettiä;)
Eikä Regan nykyinen "Kolmonen" ole sama kuin vanha Planar 3. Se olikin hyvä peli aina siihen asti, kun kuuli jotain parempaa.

Mutta siis…
Uusi vinyylibuumi on aika hauska.
Kaikki maailman paskimmat soittimet ovat nyt kovassa arvossa.
Vaikka ne Denonin toivottomat robotivarret, heh heh ne ei toimineet 80-90 luvuille, ei ne toimi nykyäänkään. Tai jotkut Technicsin dj-soittimet… Loistavia genressään, toivottomia, jos pitäisi kuunnella musiikkia.
Mutta niistä pidetään.
Mikä minä olen kritisoimaan, jos jollakin on matalat standardit.
Tai siis… onko mulla väärä käsitys asioista?

No, ei ole.
Sen verran olen vinyyliä tahkonnut, että tuntuu hurjalta, että jengillä on niin vääristynyt käsitys, että esim. Thorensin TD160 voisi soida hyvin. No ei voi… heh heh😊

Mutta siis...
Vuodatuksen idea oli, että kovin harva on kuullut, mihin vinyyli oikeastaan pystyy.
Keskinkertaisuutta kuunnellaan, ollaan hipstreitä ja ihan vinyylin koskettelu rittää.

Mutta, jos haluat kuulla, miltä LP oikeasti soi, etsi joku kaveri jolla ei ole sitä ”dualtechniksiä” tai tule kuuntelemaan mun luo, miten se ”7000€” soi. Tai kalliimpi…

Terv K

PS.
Älkää provosoituko, tää on ihan faktaa😉
Ja joo, olisko se 7000€ mahdollinen? Kertokaa.
Ei 7 K€ tuo vielä mitään "superlevaria". Joku vuosikymmen sitten tuolla rahalla olisi sellaisen saanut, nykyään ennemminkin kelvollisen.
 
Arvostan kyllä kirjoittajan näkemystä ja kokemusta aiheesta mutta moniko tähän harrastukseen lähtee sillä 7000€ soittimella oheislaitteineen. Vaikka se pinkka olisikin kunnossa.

Jos tämän yhdistyksen ideana on levittää tätä harrastusta ja neuvoa siitä kiinnostuneita. Semmosta vaan mietin.

Ps. Olen pitkään haaveillut LP12-soittimesta mutta taitaa jäädä aina vaan melko kaukaiseksi haaveeksi, Rega P3-24 soi korviini ihan mukavasti.
 
CD:n hyvyys ei tietysti ole millään tavalla kiinni Karajanin mielipiteistä, mutta onko tästä "ostettu ääni" -ajatuksesta tarkempaa tietoa?

Jokainen klassisen musiikin ystävä muistaa, kuinka cd:n tulemisen myötä levymarkkinat täyttyivät vanhemmista historiallisista äänityksistä, joita ei enää vuosikymmeniin ollut löytynyt kaupoista. Tässä mielessä ajatus 'levymarkkinoiden kaventumisesta' on erikoinen. Mikä lienee tämän muutoksen mittayksikkö?

Levymarkkinat ovat kaventuneet striimauksen lisääntyessä, tilastollinen fakta. Nuo wanhat klassisen musiikin kertymät, joihin viittasit, on jo aikoja sitten kierrätetty pihakirppiksillä ja levymessuilla ja parhaat ovat päätyneet keräilijöille. Kävin taannoin levymessuilla ja tarjonta oli surullista katsottavaa laadun, määrän ja heterogeenisuuden suhteen. Kuulemma se mikä myy on nostalgia, kotimainen ja rokki.

Niin ja Karajan oli täysin "myyty" ;):

 
Viimeksi muokattu:
Levymarkkinat ovat kaventuneet striimauksen lisääntyessä, tilastollinen fakta. Nuo wanhat klassisen musiikin kertymät, joihin viittasit, on jo aikoja sitten kierrätetty pihakirppiksillä ja levymessuilla ja parhaat ovat päätyneet keräilijöille. Kävin taannoin levymessuilla ja tarjonta oli surullista katsottavaa laadun, määrän ja heterogeenisuuden suhteen. Kuulemma se mikä myy on nostalgia, kotimainen ja rokki.

Niin ja Karajan oli täysin "myyty" ;):

Totta, jos asiaa tarkastellaan tarkasti levymarkkinoiden kautta - fyysisten levyjen myyntihän vähenee. Mutta digitaalinen striimaus on tuonut musiikin kuluttajille valtavan valikoiman, jota ennen ei voinut edes kuvitella.

Mitä sinä sitten halusit vihjata alkuperäisellä Karajan-kommentillasi? Ostiko Karajan jotain vai myikö hän jotain?
 
Let´s face it: Musiikin ystävälle vinyyli on loppujen lopuksi äärimmäisen epäkäytännöllinen, kallis ja vaikea formaatti. Lisäksi siihen liitetään usein snobistinen, hienoisesti pölyinen akateemisuus ja jopa narsistinen ulottuvuus. Tämä on oma subjektiivinen käsitys, joka on muodostunut niistä lukemattomista keskusteluista "tavallisten" ihmisten kanssa. Hifistille ja keräilijälle uhat muuttuvat mahdollisuuksiksi. Ei se sen kummallisempaa ole.

t. Nimimerkki "tekniksin oon aina halunnu"

Jotain minun piti tähän kommentoida, mutta en sitten osaakaan kun ei tiedä että oliko tämä sarkasmia, huumoria vai ihan oikea mielipide 😄
 
Voiko käytetty (vanha) yli 7k levari olla sitten hyvä? Vai pitääkö olla ihan bränikkä 7k? Vähän katselin netistä mitä minun parista levysoittimistani pyydetään ja edellä kirjoitettujen perusteella omistan about 2 "hyvää" levysoitinta, toinen jopa "tupla hyvä" (sen verran on tullut niitä "hierottua" että aika vimosen päälle hyvässä kunnossa ovat...).

Sitten ovatko ne minulle niin arvokkaita? Jaa en ole ajatellut sitä siinä mielessä, minä pidän niiden ulkonäöstä ja siitä kuinka ne toimii (sen näkee hyvin selvästi). Se ainoa "ei hieno" jota täällä pidetään katiskan painosta seuraavana on teknarin 1210 mk2, jossa "p*skin" ääni mutta kyllä se on junan vessa, huoleton käyttää...eikä ole mitään dj 4 g painoja...kuka h*lvetti sellaisia kotona käyttää? 90-luvulla vetäsin teknariin jonkun kolikon sinitarralla rasiaan ja siinä oli levypaino... Toinen juttu on,että kaiken perusteella muu laitteistoni on jostain kivikaudelta, tarvis fyffee että pääsin "hienojen" levarien tasolle - nyt menetän luultavasti paljon. Silti olen ihan onnellinen näillä laitteilla. Ei ole kunnon spottia, harvoin edes olen yksin kotona eli vähän tulee kaikkea tehtyä samalla kun musiikki soi.

Olen käynyt kuuntelemassa laitteita jotka varmasti menevät siihen huippukategoriaan ja kyllä, paras soundi ikinä! Siellä kun käyn kuuntelemassa en ole kateellinen, etät toisella on niin hienot laitteen. Olen lähinnä onnellinen, että kuinka mahtavalta lp-levy voi kuulostaa kun asiat ovat "kohdillaan". Ja aina voi sitten itse päivitellä laitteita ja kysyä neuvoja niiltä jotka tietää paremmin :)

ps. tavoitteena olisi vielä joku päivä omistaa sellaisen "moottorivarsi denon", mun mielestä hienoja soittimia kaikin puolin. Ja jos pelkää että joku hajoaa, niin silloin kandee leikkii puupalikoilla ;)
 
^Tuo,mitä kirjoitit Teknarista 1210MK2 voi hyvinkin pitää paikkaansa,mutta otitko huomioon,että sitä voi tuotekehittää.Niin minä tein.Siinä on nyt uusi ulkopuolinen moottori,tuplakokoinen laakeri,äänivarsi :
Jelco 375 ja myös huippuäänirasia Ortofon 70 MC Jubilee.Enkä myöskään unohda levymattoa Blue Horizon
( Two-part Record Mat ). Kyllä pelittää!
 
Minä olen lähtenyt itse kehittämään vinyylitoistoa varmasti niin sanoen raskaammalla kädellä,jossa ei ole komporomisille sijaa.
Ei ole ollut mikään pikku juttu,koska on vaatinut lakemattomat tunnit sen eteen että hyvää tulee.
Vinyylitoistolla saa parhaimillaan sellaisen 3D toiston,joka ei jätä varmasti ketään kylmäksi.
Se että saa kaiun hännän todella pitkäksi ,vaati sen että kaikki osatekijät ovat viimeisen päälle kunnossa.
Samoin akustisten soittimien sointi on vertaansa vaille.
Esim.Harry Belafonte sings the blues v.1958,jossa instrumentit tulevat suoraan kaiuttimista,on ikään kuin 2- monokaiutinta,jolloin stereovärittymä jää pois,ja soittimen ääni on erittäin luonnollinen.Samoin tuolla levyllä toisto on erittäin dynaaminen.
 
Monelle meistä 7000 euroa on iso raha levariin sijoitettavaksi. Summaa ei ole kuitenkaan pakko maksaa kerralla. Levarin voi kasata myös paloista pikkuhiljaa: Ensin järeämpi pyöritin ja vaatimattomampi varsi ja myöhemmin laadukas varsi. Ei kirpaise niin pahasti.

Levarikin on vain osa kokonaisuutta. Ei 7000 ekee vielä kesää tee. Tarvitaan aski ja phonoaste sekä kaapelointi. Syntynyt kokonaisuus saattaa olla samassa tasossa, tai yli tai alle muun setin. Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa se luo tarpeen lisäpäivitykselle. Kyse voisi olla myös siitä minkälaiseen kokonaisuuteen 7000 euron varsi/pyöritin komboa ajattelee. Toisinaan halvempikin saattaa riittää.
 
Mutta omasta mielestäni vinyylitoistoon kannattaa sijoittaa. Sijoituskohteita kun tässä lajissa on ehkä enemmän kuin missään muussa äänentoistoketjussa. Voit vaikuttaa pyörittimeen, äänirasiaan, äänivarteen, johtoihin, RIAA, klampit, pesurit…
Digitaalimaailmassa ei ehkä ihan yhtä monta. Tai en tiedä.
Vinyyli kuitenkin tarjoaa mahdollisuuksia persoonallisempaan äänentoistoon, mikä minun kirjoissani on aina hyvä asia. Varsinkin jos unohdetaan hifi/alkuperäinen toisto/ puristinen haave. Jokainen voi tehdä semmoisen äänen kuin haluaa sille musiikille, jota kuuntelee. Ei huono tavoite!
 
Turha pyydellä anteeksi omassa osiossaan ;) Sitä paitsi hillitty provoilu on joskus tarpeen, jotta ilma kiertäisi, vesi virtaisi ja mannerlaatat, hitaasti mutta varmasti, liikkuisivat.
Ai meinaatko, että omassa osiossa ei tarvitse käyttäytyä eikä perustella väittämiä?
Sen verran tartun avaukseen, että eivät ne Thorensit, Dualit tai Techniksit olleet syypäitä cd:n läpimurrolle, vaan cd itsessään. Digi oli uutta ja puski kaikkialle; autojen kojetauluihin, kelloihin, elokuviin, politiikkaan (Reaganin tähtien sota) ja niin edelleen. Musiikille cd tarjosi mullistavia ominaisuuksia; kompaktia kokoa, "kulumattomuutta", kaukosäädettävyyttä, mukavuutta, helppoa ja säätövapaata käyttöä sekä kirsikkana kakussa Karajanin mukaan mullistavaa ääntä.
Eiköhän tekninen suorituskyky ole se CD:n tärkein valtti, se antaa toistettavuuden laitteiden äänelle ja se ei kaikille sovi koska tviikkien myynti kärsii.
Vinyylissä on kiistattomat vahvuutensa, joista marginaalin marginaali on valmis maksamaan kovaa hintaa ja vaivaa. Panostuksen ymmärtää silloin, kun harrastushistoria on pitkä ja levyhylly notkuu vuosien aikana karttunutta määrällistä ja laadullista runsauttaan, kuten tämän langan avaajalla. Sille joukolle vinyyli ei ole pop, vaan luonnollinen jatkumo ja laadun kulminaatiopiste. Eivätkä he ole väärässä. Näkökulma on vain kovin kapea.
Kirjoitappa yksikin kiistaton vinyylin vahvuus? Mielummin useita kun se oli väittämäsi? Vahvuuksista mieleeni tulee vinyylin CD:tä paksumpi rakenne 😀
Reaalimaailma on useimmille toinen. Uusintapainosten laaduttomuus, digi-Gate (digitaaliset masterit), "kirpparilöytöjen" luokaton kunto, mekaanisten säätöjen hankaluus, neulojen kuluminen, tekniset haasteet, kuten maadoitusongelmat, lähihoidon puute (kuka auttaa säätöjen kanssa) ja niin edelleen tarkoittavat sitä, että siellä sun täällä saadaan sitä sun tätä korville kuultavaksi.

Hintakaan ei takaa vinyylissä onnistumista, vaan kokemus, ymmärrys, osaaminen, kärsivällisyys. Ominaisuuksia, joita harvemmin löytyy kaikkia vähänkään nuoremmilta harrastajilta. Toisille learning curve on vain liikaa. Thorensseila ja muilla hilavitkuttimilla jäävät oppirahat maltillisiksi. Vaikka Karajan olikin ostettu ääni, niin digitaalisuus eri muodoissaan on syypää levymarkkinoiden kaventumiselle.
Eihän mikään tunnu takaavat vinyylissä onnistumista, ei edes hinta, toisin on CD, jos jätetään toteen näyttämättömät ääntä parantavat tviikit pois.
Vinyylin alkuinnostuksen ja pahimmillaan jopa pettymysten jälkeen digitaalisuus houkuttelee ylivoimaisilla ominaisuuksilla, joista laatu ei ole se tärkein väittämä. Striimauspalveluissakin kansan enemmistö käyttää laadullisesti niitä heikompia. Tarjonnan määrä on laatua tärkeämpää.
Jep laatu on CD:n "ylivoimainen ominaisuus" vaikkakaan ei monelle tärkein.
Let´s face it: Musiikin ystävälle vinyyli on loppujen lopuksi äärimmäisen epäkäytännöllinen, kallis ja vaikea formaatti. Lisäksi siihen liitetään usein snobistinen, hienoisesti pölyinen akateemisuus ja jopa narsistinen ulottuvuus. Tämä on oma subjektiivinen käsitys, joka on muodostunut niistä lukemattomista keskusteluista "tavallisten" ihmisten kanssa. Hifistille ja keräilijälle uhat muuttuvat mahdollisuuksiksi. Ei se sen kummallisempaa ole.
Puutarhanhoidossakin pidetään hienona sitä, että saa aran etelän kasvin selviytymään talven yli hengissä, vaikka paljon edullisemmin saa kasvin joka kukkii upeasti vuodesta toiseen, lähes hoitamatta, siis voidaan käyttää välinettä korostamaan käyttäjää tai nauttia välineen arvoista itseään korostamatta.
t. Nimimerkki "tekniksin oon aina halunnu"
Nimim. näkeeköhän kirjoitus keskiviikkoa.
 
... Let´s face it: Musiikin ystävälle vinyyli on loppujen lopuksi äärimmäisen epäkäytännöllinen, kallis ja vaikea formaatti. Lisäksi siihen liitetään usein snobistinen, hienoisesti pölyinen akateemisuus ja jopa narsistinen ulottuvuus. ...

Let´s face it, tämän ^ snobistisuuden, hienoisesti pölyisen akateemisuuden ja narsististisen ulottuvuuden kysyntään on digimaailman tarjonta kyennyt erinomaisesti vastaamaan. t. ' RIF '
 
Mutta omasta mielestäni vinyylitoistoon kannattaa sijoittaa. Sijoituskohteita kun tässä lajissa on ehkä enemmän kuin missään muussa äänentoistoketjussa. Voit vaikuttaa pyörittimeen, äänirasiaan, äänivarteen, johtoihin, RIAA, klampit, pesurit…
Digitaalimaailmassa ei ehkä ihan yhtä monta. Tai en tiedä.
Vinyyli kuitenkin tarjoaa mahdollisuuksia persoonallisempaan äänentoistoon, mikä minun kirjoissani on aina hyvä asia. Varsinkin jos unohdetaan hifi/alkuperäinen toisto/ puristinen haave. Jokainen voi tehdä semmoisen äänen kuin haluaa sille musiikille, jota kuuntelee. Ei huono tavoite!
Näin toki on, vaikka itse en lähestymistavasta niin perusta. Vaan mikäpä estäisi digikuuntelijaa vaikkapa equttamasta ääntä ihan sydämensä kyllyydestä? Käsittääkseni osa harrastajista onnistuu käyttämään esim. Genelecin glm-systeemiä ns. luovasti.
 
Kirjoitappa yksikin kiistaton vinyylin vahvuus? Mielummin useita kun se oli väittämäsi? Vahvuuksista mieleeni tulee vinyylin CD:tä paksumpi rakenne 😀
Itseltä ei kysytty mutta CD:n vahvuus on monesti myös sen heikkous ja se on just se ”laatu” speksien puolesta. Harmi vaan kun CD:n masterointia ei aina tehdä hifisteille. Ei varmaan tehdä monesti vinyyliversiollekkaan, mutta hifistille(kin) se soundaa monesti silti paremmalta. Harrastus- ja musiikinkuuntelumielessä keksin kyllä lukuisia syitä miksi vinyyli on (itselleni) parempi ja paremmin sopiva formaatti kuin CD.
 
Näin toki on, vaikka itse en lähestymistavasta niin perusta. Vaan mikäpä estäisi digikuuntelijaa vaikkapa equttamasta ääntä ihan sydämensä kyllyydestä? Käsittääkseni osa harrastajista onnistuu käyttämään esim. Genelecin glm-systeemiä ns. luovasti.
En ole tehnyt equttamista enkä tunne Genelecin systeemiä. En tarkoittanut ihan tuota eq:ta vaan muutoksia äänikuvassa, syvyydessä ja detaljeissa, mitä esimerkiksi eri äänirasioiden välillä tapahtuu tai ainakin sen oman vähäisen kokemukseni perusteella olen ollut kuulevinani.
 
Aika vaikea equttamalla saada sellaisia muutoksia mitä on eri äänirasioiden välillä. Melko paljon muuttujia ja ei-lineaarisuutta. Neutraalia se ei ehkä ole mutta vinyylillä voi olla myös saatavilla levyjä mitä ei muualta saa helposti ja tietyn aikakauden musiikkiin vinyylin artefaktit minusta kuuluvat.
 
Tilanne
Keskustelu on suljettu.
Back
Ylös