Kannattaa tosiaan hankkia asialliset säätötyökalut.. Ne maksaa itsensä takaisin, jos tulevaisuudessa omistaa useamman kuin yhden äänirasian tai jopa useamman levysoittimen. Kohdistustyökalu- tai levy/ sabluuna nyt on lähes välttämätön sille yhdellekin rasialle. Digivaaka on tosiaan tarkka ja vaivaton. Suosittelisin välttämään ihan kaikkein halvimpia, mutta toisaalta harva myöskään hyötyy kalleimman pään vehkeistäkään.
Itse teen kohdistuksen Teknarin SL-1200 Mk2:een Technicsin omalla, soittimen mukana tulleella rasian säätötyökalulla. (overhang gauge) Sen alapuolella pöydällä millimetripaperi ikään kuin "tähtäinristikkona". Vanhan mallinen partaterä puolestaan toimii stopparina pituussuunnassa. (tässä vain pitää välttää runttaamasta neulavartta sitä vasten, ettei satu peruuttamaton vahinko) Mutta koska olen luonteeltani monessa asiassa "välppääjä" ja perfektionisti, niin tarkastan tuloksen lopuksi AccuTrak- protractor kohdistuslevyllä. Siinä pitää tietenkin muistaa sitten käyttää samaa geometriaa, eli muistaa tehdä tässä tapauksessa tarkastus Teknarin speksien mukaan. (levyllä on siis useita vaihtoehtoja valittavana) Toki homman voisi tehdä alusta loppuun asti myös tuolla kohdistuslevyllä, mutta olen havainnut itselleni nopeammaksi ja jopa helpommaksi metodiksi tuon Teknarin työkalun. Ok, joku voisi sanoa ettei se ole tarpeeksi tarkka, mutta kyllä se oikein ja huolellisesti käytettynä on varsin tarkka. Eli teräväreunainen paperiarkki pöydällä, tai se millimetripaperi jota vasten voi sivuttaissuunnan tarkistaa, ja sitten se partaterä, tai vastaava ohut mutta takuulla suora kappale pituussuunnassa rajoittimena. Paljas silmä ei riitä, tai ainakaan minulla ei riitä.
Neulapainon puolestaan säädän ensin karkeasti äänivarren vastapainon- ja sen asteikon avulla. Tämän jälkeen "hifistelen" sen prikuulleen kohdilleen digivaa'an avulla. Tähänkin kyllä sanoisin, että pelkkä käsisäätö vastapainolla ja sen oman asteikon avulla riittäisi aivan hyvin, mutta minkäs minä luonteelleni mahdan...
Yleisesti ottaen homma on kyllä tarkkaa puuhaa, mutta muutaman kerran jälkeen tuohonkin eräänlainen rutiini syntyy. Vaikkakin pakko myöntää, että on niitäkin kertoja ollut, milloin ei meinaa sattua millään kohdilleen. Eli rasia tuppaa hyvin helposti liikkumaan ruuvien lopullisen kiristämisen yhteydessä. Tuossa tosin auttaa sellainen tekniikka, että löysää kiinnitysruuveja vain sen verran, että rasia juuri ja juuri liikkuu kelkassa. Sen verran vielä sanoisin, että alkoholia ei parane juuri yhtä enempää ottaa siinä hommassa.
