Toisinkuulija sanoi:
Ossi, kuinkas ja kauan sitä 440:sta soittelit. Olen mielestäni sisäänajanut rasian, johdot ja riaan komponentit sille. Aluksi ääni oli kauttaaltaan aavistuksen ohut, mutta "Halvempien äänirasioiden erot- ketjussa" kertomani oloinen.
Tämä rasia ei suinkaan ole 95:n tyylinen, huomattavasti parempi. Siltikin ääni on keskiäänipainotteinen kuten merkin rasioille näköjään tyypillistä. Sähköisen rumpukoneen pellit on juuri sen kuuloiset, mutta myös akustisilla levyillä pellit saattavat jäädä ohuiksi. Kuparinen klangi on myös kuultavilla, silloin kun se on tallenteelle tallennettu. Erottelu on hetkittäin liiankin hyvä, jos noin voidaan sanoa ja ääni käy kauttaaltaan hieman rasittavaksi. Cherin ja Tina Turnerin ääni on hyvin keskiäänipainotteinen ja se onkin jokseenkin ohut ja päällekäyvä.
Suurimmat ongelmat on alimpien harmoonisten heikko toistuminen. Monesti sähköbasson näpläys tuleekin hyvin esille kaikkine kuvioineen, mutta aavistuksen vähemmänkin realistinen esitys riittäisi. Tulee tuntuma, että Shure M 97xE olisi toistanut alemmaksi, vaikka tosiasiassa tuo ei pidäkään paikkaansa.
Kaiken kaikiaan loistava rasia, kuuntelija on vain kranttu. Minua lämmittää etenkin ässien toistuminen esimerkillisesti, sekä uraseuranta. AT:n rasiathan ovat hyvinkin herkkiä ja tämä soi lähes yhtä kovaa kuin cd, vaikka MV:t on riaalle passelit.
Tänään laitoin "patteriteippiä" vastapainon alle. Tällöin keskiäänialue toistui kertaluokkaa paremmin ja bassojakin tuli lisää. Harmikseni kuitenkin ääni pieneni huomattavasti ja mm. Lady In Satin levyllä soittava Ray Ellisin iso orkesteri jäi sitä realismia vaille johon olen tottunut.
Eli teipit veke ja levyt soimaan. Jospa tuohon tottuisi, tai toivottavasti sisäänajo on vielä kesken.
Ossi tiedätkö, että minulla on huippusoitin, no nyt tiedät
