Rumpalin näyttävä tekninen taituruus on eri asia kuin yksinkertainen ja aistikas rumpukomppi. Ringo oli siinä ihan hyvä. Hitaasti on myös vaikeampaa soittaa, koska siinä virheet näkyvät selkeimmin. Tekniikalla ja volumilla voi peitellä virheitään ja hämätä kuulijaa. Tuskin on toista rumpalia, jolla olisi ollut yhtä paljon studio-aikaa ja mahdollisuutta tehdä uusintaottoja hyvän lopputuloksen saamiseksi, kuin Ringo Starilla. Bändin muusikoilla oli varmasti myös parhaat soittimet käytettävissä, sekä paras sen ajan tekniikka. Lisäksi heillä oli käytettävissä huippuluokan tuottaja, monipuolinen tyylitaituri, joka uppoutui asiaansa, mahdollisimman hyvän lopputuloksen tavoittelussa. Ne biisit joita saimme kuunnella levyillä, olivat monen monen oton tuotoksia, vaikka kuulija saattaa ajatella että ne on tehty muutamassa päivässä. Bändillä oli rauha ja hyvä fiilis tehdä musiikkiaan, ja levyiltä puuttuu pakon ja puristuksen tunne. Tunnelma studiossa taisi muuttua vasta kun Yoko Ono tuli kuvaa mukaan.
Viimeksi muokattu:
. Yksi suomalainen rumpali josta olen aina tykännyt on Alf Forsman. Hän on soittanut monissa bändeissä ja kokonpanoissa. Hänellä on aina ollut pelkistetty ja aistikas soittotyyli, sekä yksinkertainen rumpusetti. Forsmanilla ei ole ollut tarvetta tuoda itseään esille, vaan kokonaissoundi on ollut hänelle A ja O. Tai siltä minusta on aina tuntunut. Jotenkin paljon isompi tekijä kuin antaa itsestään ymmärtää.
