rippaus

^Olen käyttänyt tuohon vanhaa rip-nassia. Siirrän levyt sinne iMacilla koska sen oma cd-lukija ei enää toimi ja varaosasaatavuus on olematonta. Ripnassissa on nuo metadata-automaatit. Nassista otan sitten aika-ajoin kopion ulkoiselle kovolle. Toimii tällaiselle peruslaiskalle. :)
Itselläni myös vanha Ripnas, jossa sama ongelma: levyasema ei toimi. Oletko siirtänyt levyt iMacilta Ripnasille ihan usb-kaapelilla? Onnistuuko ns. heittämällä? Levyaseman sisältävä iMac löytyy taloudesta. Kiitos!
 
Mikähän sen yhdistyksen rippauskoneen tilanne on? Se oli äärimmäisen kätevä, kun pystyi latomaan kerralla jonkun 30 levyä laitteeseen, jotka se sitten automaattisesti rippaili, kun laittoi asetukset
dBpowerampista kohdilleen. Sillä tavalla itse rippasin 2500 levyä eikä mennyt kovin kauaa.
 
Ripnas tai robotti varmasti kätevin, jos Mac-konetta tarvitsee niin XLD softa toimii yhä hyvin, osaa kysyä Accurateripin. Siitä en ole varma saako tuota konfattua niin että syöttää levyn, hakee tiedot ja rippaa ilman eri klikkausta. Itse haluan sitä aina vähän katsoa mutta kyse onkin muutamista levyistä kerrallaan. Pohjaksi se hakee Apple Musicin kappaletiedot ilman kansikuvaa jos levy on ehtinyt jo tunnistautua ennen XLD:n avaamista. Tässä mielessä ei ehkä kätevin. edit: löytää kyllä yleensä kansikuvan itsekin kun klikkaa erikseen Get Metadata, siinä voi myös valita mistä lähteestä tietoja hakee. Kyse on kai vain aluksi siitä miten Mac on mountannut levyn ja hakenut tiedot, XLD:n pitää hakea ne erikseen.
 
Viimeksi muokattu:
^^^ Nyt kun noita levyjä kertyy enää harvakseltaan, niin olen jakanut ne wifin yli suoraan sisäverkossa. Kovokopiot olen tehnyt sitten etätyöpöytäyhteydellä.
 
Kaivoin tähän nyt vanhan iMacin, Asuksen ulkoisen cd-aseman ja softaksi dBPowerampin ilmaislisenssin (tekee pakkaamatonta flacia ja hakee metadatat). Käy se näinkin, kun ei ota stressiä.

Tosin heti alkuun Joni Mitchellin mainio Studio Albums 1968-1979 -paketti menee miten sattuu; osa levyistä tulkitaan oikein kokoelmaksi ja ne saivat boksin kansikuvan. Osa taas kopioituu yksittäisinä levyinä omine levykansineen. Että näin :cautious:...
 
Tosin heti alkuun Joni Mitchellin mainio Studio Albums 1968-1979 -paketti menee miten sattuu; osa levyistä tulkitaan oikein kokoelmaksi ja ne saivat boksin kansikuvan. Osa taas kopioituu yksittäisinä levyinä omine levykansineen. Että näin :cautious:...
Joskus sekoilevat ihan normialbuminkin kanssa. Dylanin "Nashville Skyline"-albumista peli halusi tehdä Cashin duetoimasta "Girl from the North Country"-piisistä ihan oman levyn?
 
Ja nyttensitten ilmaislisenssi alkoi herjailla, joten päätin ostaa virallisen version. Nyt pääsee näemmä säätämään suureita ja asetuksia. No, jos tämä "never expiring" -lisenssi nyt sitten riittäisi omaan käyttöön. Saattaa hermot mennä näiden metadatojen kanssa, ennen kuin urakka pääsee edes kunnolla käyntiin.
 
Ja nyttensitten ilmaislisenssi alkoi herjailla, joten päätin ostaa virallisen version. Nyt pääsee näemmä säätämään suureita ja asetuksia. No, jos tämä "never expiring" -lisenssi nyt sitten riittäisi omaan käyttöön. Saattaa hermot mennä näiden metadatojen kanssa, ennen kuin urakka pääsee edes kunnolla käyntiin.
Voimia👍
 
Tosin heti alkuun Joni Mitchellin mainio Studio Albums 1968-1979 -paketti menee miten sattuu; osa levyistä tulkitaan oikein kokoelmaksi ja ne saivat boksin kansikuvan. Osa taas kopioituu yksittäisinä levyinä omine levykansineen. Että näin :cautious:...
Joskus sekoilevat ihan normialbuminkin kanssa. Dylanin "Nashville Skyline"-albumista peli halusi tehdä Cashin duetoimasta "Girl from the North Country"-piisistä ihan oman levyn?
Rippaaminen on tosiaan välillä vähän rasittavaa :D

Mutta siis ongelmahan on enempi metadatassa kuin softassa. Softa on kuitenkin sen metadatan varassa ja aika harvoin sen kannattaa tehdä päätelmiä siitä että metadata olisi väärässä, vaikka se aika usein on.

Ja tuo kokoelman yhden levyn tunnistaminen erilliseksi levyksi toki johtuu siitä että siinä on saman verran saman kestoisia biisejä (ylläri) kuin erillisellä levyllä. Noissa CD-levyissä ei ole ihan hirveästi sitä tunnistamiseen avittavaa dataa. Varsinkin vähän biisejä sisältävillä sinkuilla vääriä tunnistuksia tulee aika usein. Onneksi pitkäsoittojen kohdalla tämä on harvinaisempaa, pois lukien juuri monen levyn kokoelmat (kuten itselläni kävi juuri lyijykomppanian kokoelman kanssa).

Siksi ripatessa pitääkin olla tarkkana ja säätää metadatat kohdilleen. Onneksi dBpowerampissa on aika hyvät työkalut tähän. Jälkisäätöönkin on kyl hyvä olla joku pätevä softa siitä huolimatta. Mutta juurikin metadatan takia mä suhtaudun todella suurin varauksin näihin "levy sisään ja se rippaa automaattisesti! ei tarvitse tehdä mitään itse!" -systeemeihin.
 
Hyviä kommentteja kaikki tyynni. Haasteita on monia; prosessi vaatii aikaa, tilaa (levylaatikot + että prosessin voi jättää myös kesken ilman, että kämppä on kuin varasto) ja kärsivällisyyttä. Juuri nyt kaikista on pulaa...
 
Jos ei olisi ollut harrastaneisuutta, en olisi ryhtynyt rippaamisen ja sen vaatimaan mediatietojen laittamiseen. Sen verran paljon työtä siinä oli. Olen joissain asioissa turhan tarkka. Teinkin sitä sitten sykäyksittäin pitkän ajan kuluessa, kun intoa aina riitti ripata muutama tai useampi levy kerrallaan.
 
Tiedän niitä,jotka on ripanneet kaikki CD-Levynsä.
Levyt hylätty laatikoihin ja kaappiin.
Kysyin,miksi teit noin?
Ripattu CD Levy soi paremmin valitulla Tietokoneohjelmalla.
Kuulin kyllä,että se pitää paikkansa.
USB-Dacina oli se testimenestyjä Pro-Ject.

Minulla ei ole aikomustakaan ripata kaikkea.
Lähinnä niitä levyjä rippailen,joita haluan soitella USB kautta.
 
^Meillä on kaikki levyt ripattuna, n. 3000kpl. Sen jälkeen on tullut kuunneltua alkuperäisiä levyjä vain messuilla ja kylässä. Sen sijaan levyjä kuunnellaan aiempaa laajemmalla otannalla satunnaissoitto päällä. Omasta hyllystä löytyy yllättävän hyvää uutta musiikkia. :)
 
Itse tein rippausprojektin lähinnä sitä mahdollisuutta ajatellen, että cd-soittimien valmistus loppuu ennen pitkää. Mahdollisesti huoli on turha.

Metadata on vähän mitä sattuu, mutta en oikein jaksa pitää asiaa tärkeänä. Levyjä on runsaat tuhat ja muistan aika hyvin, mitä omistan. Lähinnä pidän huolta manuaalisesti, että Windowsin kansiorakenne on itselleni selkeä.

Jonkinlainen yllätys on ollut se, miten merkityksettömältä fyysisten levyjen omistaminen ja oman kokoelman järjestely on alkanut tuntua. Se on lopulta vain kasa muovia. Syyllinen on tietenkin Spotify.
 
Kokoelma, ei varsin suuri vain n. 600 kpl rippasin kun alkoi kiinnostaa striimeriltä soitto ja kännykästä ohjaus. Katos kun hauska kun näkee omat levyt kännykässä ja voi swaippailla menemään:)

Cd levyt ovat aina olleet lipaston uumenissa joten soiton helppous myös houkutti. -Sittemmin tullut ripattua tuplasti tuo määrä kirjastosta, josta saattaa joskus löytää vanhoja mastereita tai julkaisuja joita ei raaski itse hommata. Metatiedot pitää olla pikkutarkasti oikein, just eikä melkein. Pikkutarkkaa nysväämistä mutta siitä pitää tykätä, että ymmärtää. Klassista en kuuntele, siinä voisi mullakin palaa hihat, metatietonysvärinä.

Spotify yms. striimauksessa en pääse fiilikseen, siksi vain omia filejä soittelen. Tietää mitä soittaa. Tässä kyllä muutaman päivän taas harkinnut aloittaa taas cd levyjen harkitun ostelun kun niiden pyörittely pitkästä aikaa maistuu. Hittolainen jos taas lähden täyttämään jotain uutta laatikkoa levyillä.
 
Itselläni myös vanha Ripnas, jossa sama ongelma: levyasema ei toimi.
Sivuhuomiona, Ripnas ja edustajansa AH Hifisystems voivat minun puolestani vetää kuivat ihan joka päivä vuoden ympäri.

Omasta Ripnasista pamahti levyasema reilun tuhannen levyn jälkeen. Vähän hämmensi kuulla, että joo, ei voi ton enempää kestä. Myydään kuitenkin laitteessa, jonka kapasiteetti on muutaman kerran tuon verran ihan ilman laajennuksia.

No, selvä, huoltoon ja uusi tilalle. Uusi kesti kokonaiset seitsemän levyä (näkyy softasta) ja sen jälkeen pamahti sekin.

Koska tuossa oli kuitenkin mennyt aikaa n. 9 kuukautta (tuli ostettua aika vähän levyjä), niin AH Hifi ilmoitti, että ei mene vaihtoon, kun toimi noin kauan. Joo ei, vaikka kaikki seitsemän levyä rippasi.

Huollon hinta kaikkineen oli joitakin satasia, eikä riittänyt virrat tapella enempää. Haistatin huollolle paskat ja päätin, että en enää ikinä koske mihinkään Ripnasiin ja jos suinkin voin välttää niin myöskään noiden maahantuomaan tavaraan.

Että joo. Ripnas on kätevä, mutta levyasemat on paskoja, huolto vasta paskaakin on, eikä noista loppujen lopuksi ole kuin helvetin kalliiksi heikkotehoiseksi irtotietokoneeksi.
 
Vai voisivat he vetää kuivat päivittäin...
AH edustaa minulle tärkeitä tuotteita,kuten Pro-Ject,Nad,Ortofon.

Löytyyhän vaihtoehtoja Ripnasille vaikka kuinka paljon.
Eikä sen Levyaseman tarvitse välttämättä olla mikään Special laite.
 
Sivuhuomiona, Ripnas ja edustajansa AH Hifisystems voivat minun puolestani vetää kuivat ihan joka päivä vuoden ympäri.

Omasta Ripnasista pamahti levyasema reilun tuhannen levyn jälkeen. Vähän hämmensi kuulla, että joo, ei voi ton enempää kestä. Myydään kuitenkin laitteessa, jonka kapasiteetti on muutaman kerran tuon verran ihan ilman laajennuksia.

No, selvä, huoltoon ja uusi tilalle. Uusi kesti kokonaiset seitsemän levyä (näkyy softasta) ja sen jälkeen pamahti sekin.

Koska tuossa oli kuitenkin mennyt aikaa n. 9 kuukautta (tuli ostettua aika vähän levyjä), niin AH Hifi ilmoitti, että ei mene vaihtoon, kun toimi noin kauan. Joo ei, vaikka kaikki seitsemän levyä rippasi.

Huollon hinta kaikkineen oli joitakin satasia, eikä riittänyt virrat tapella enempää. Haistatin huollolle paskat ja päätin, että en enää ikinä koske mihinkään Ripnasiin ja jos suinkin voin välttää niin myöskään noiden maahantuomaan tavaraan.

Että joo. Ripnas on kätevä, mutta levyasemat on paskoja, huolto vasta paskaakin on, eikä noista loppujen lopuksi ole kuin helvetin kalliiksi heikkotehoiseksi irtotietokoneeksi.

Tuohon vanhaan Rip-Nassiin ei saa soitinkoneistoja tietääkseni enää mistään. Se on ajalta ennen Sata-liitintä. Siirrä levyt nassille tietokoneellasi.
Ja kyllä, slot-mallisten lukukoneistojen hyväksytty käyttöikä on noin tuhat levyä - riippumatta siitä, kuinka kalliiseen laitteeseen ne on asennettu.

Näyttökuva 2022-1-25 kello 17.53.13.png
 
Oma Ripnas (Solid V1) on sen verran iäkäs, ettei siihen enää ole saatavana vastaavaa levyasemaa rikkoutuneen tilalle. Siinä on suomalainen edustaja tai huoltoliike aika lailla tekemättömän paikan edessä, sillä uudemmat levyasemat eivät vaan vekottimeen istu.

Mutta joo, onhan se suorastaan rikollista istuttaa rippaavaan nassiin levyasema, joka ei kestä siiinä käytössä, johon härveli on suunniteltu. Ymmärrän täysin vatutuksen. En sitten tiedä olisiko valmistajalla ollut mahdollisuus valita paremmin, vai edustavatko kaikki levyasemat nykyisin samaa kaukoidän kertakäyttökulttuuria.

Edit: Littunatelkkari yllä vastasikin aiheeseen liittyen. Omassani on ulos liukuva kelkka, mutta sama rajoittunut käyttöikä siinäkin.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös