Pitäisin parempana tapana mitata sellaisella systeemillä, jossa on valittavissa erilaisia yli- ja alipäästöjä, kuten audioanalysaattoreissa on.
Silloin pystyy toteamaan minkälaisesta kohinasta on kysymys ja mille taajuusalueelle se painottuu, sen lisäksi kohinan amplitudin.
Esim. HP8903:ssa on 400 Hz ylipäästö ja 30 kHz sekä 80 kHz alipäästöt.
Kuuntelutesti on tietenkin paras mittausmetodi. Kyllä korvaa huomaa, jos vahvistimen taustakohinassa on esimerkiksi kiusallista hurinaa. Mutta huomaa hurinan oskilloskoopillakin.
Tässä kuvassa esimerkiksi hurinaa ei näy:
Käyrät ovat MM-vahvistimesta, jonka vahvistus taajuudella 1kHz on 100. Häiriöetäisyydeksi tulee: 20log(100*5mV/0.4mV) = 62dB.
Tulos, joka on siis painottamaton, tuntuu huonolta, mutta kuuntelutesti paljastaa, että ko. taustamelu jää reippaasti vinyylirahinan varjoon,
kun käytössä on MM-rasia, jonka antojännite on 5mV/5cm/s.
Yleensä kohinan mittauksessa tulosta suodatetaan käyttäen ns. A-painotusta:
Viimeksi muokattu: