Porcupine Tree

Vaikea selittää, mutta osasta biiseistä ei jää mitään käteen ja tulee olo kuin olisi sävelletty ilman ideoita tms

Ostin Lipun PT konserttiin PT on mainio bändi jonka Hevimmät kuljetukset kyllä kulkee.

Tästä Huolimatta yhdyn Alspen mielipiteisiin. PT kappeleet ovat monasti peräkanaa laitettuja riffejä (max 4 tahtia) Riffit voivat olla laulua rumpua muuta soitantaa . Kappaleissa luodaan sarjoja ,enemmän tai vähemmän mahtipontisia Introja joiden annetaan ymmärtää purkautuvan jotenkin. Ne eivät kuitenkaan purkaudu vaan perään tulee taas uusi intro sitten biisit loppuu ja kuulija on äimänä että Aijaa mikä tää juttu oli??

Tälläinen Biisinteko on tyypillistä Nuotiolauluperinnettä jolloin pitää jäädä 3-4 minuutin kappaleisiin .Jos tehdään pitempiä biisejä niin Pitää Ymmärtää
Tema -Variazone- Lopetus funktio .Tämän ovat ymmärtäneet klassiset säveltäjät ja jotkut Perinteisen Progen miehet (+Coltrane).
Steve Wilsonilta ei aivan luonnistu .Siitä huolimatta PT on kokonaisuutena kova Bändi .Toivottavasti Barbieri saisi siinä enemmän tilaa .Huutavaa Sähkistä ollaan kuultu jo 40 vuotta Olisi aika Rockinkin Uudistua

Pappa
 
PT ja Tool ovat kovia bändejä ilman muuta, mutta tyhjäksi minäkin ne koen, itsetarkoituksellisiksi, ja samaan sarjaan menee Dream Theatre, IMO. Tyhjää ei jaksa vaikka kuinka hienosti tekisi.
 
Dream Theater on soitinrunkkausta pahimmillaan/parhaimmillaan. Mutta siinä musiikissa on paljon mitä kuunnella, toisin PT jonka biiseissa ei yksinkertaisesti tapahdu juuri mitään.
 
YUP uppoaa kyllä kympillä kans. Eli mulle uppoo varmaan kaikki mikä on vaan tarpeeksi taitavasti tehty. Itse en löydä Anesthesia kappaleesta mitään tekotaiteellista löydä ja se rajumpi kitarariffittely on parhaita käänteitä koko kappaleessa.

King Grimsonin In the court of the crimson king, sekä RED levyjen neljännet piisiit minä taas luokittelen tekotaiteeliseksi limputteluksi joilla on kummallakin pilattu muuten niin timanttiset levyt. Varsinkin tuo In hte courtin nelos piisi ärsyttää niin että on pakko etsiä säädin kesken kuuntelun ja hypätä sen yli kun sitä on vielä venytetty minuutti tolkulla. Toki kumpikin levy on muuten niin hyviä että pakkohan niitä on tuossa illat pyöritellä.

No kaikille ei tarvitse kaikki upota ja jos Tool ja PT ei uppoo, niin se ei sitten uppoo. Itse pidän.
Kuunteleehan jotkut tätä 2000 luvun pomppuheviäkin. Linkinparkkeja ja jotain biskittejä. Oikein kermana kahvissa tää Cemical brothers. Etsitty kylän paskin jätkä huutamaan mikkiin mikä on miksattu niin pintaan, että tuntuu kun se olisi huutamassa viiden sentin päässä korvaan. Sitten joku puoliksi soittotaidoton kitaristi pomppii vieressä ja sahaa joltain muulta pändiltä pöllittyä riffiä siinä samalla... Ei ******* voi käsittää, mutta ei se minulta ole pois jos joku haluaa sellaisen panna huutamaan korvaansa vielä jonkin korvalappustereon kautta.


Jyri
 
alspe sanoi:
Dream Theater on soitinrunkkausta pahimmillaan/parhaimmillaan. Mutta siinä musiikissa on paljon mitä kuunnella, toisin PT jonka biiseissa ei yksinkertaisesti tapahdu juuri mitään.

Mielenkiintoisia kommentteja papalta ja alspelta. Osittain teillä saattaa jopa olla jotain perää noissa jutuissa. Minun mielestäni Porcupine Treen musiikki on kuitenkin varsin nerokasta ja virkistävän erilaista. En tiedä toista bändiä joka kuulostaisi lähellekään siltä miltä PT kuulostaa. Todella omaperäisiä vetoja levyt pullollaan. Ja ne melodiat, ne melodiat... jotain aivan mahtavaa. Olen melodisen rokin ja metallin ystävä ja siksi juuri PT ja Dream Theater kuuluvat molemmat TOP3 bändeihini.

EDIT: Mainittakoon vielä että itse en pidä kovinkaan suuressa arvossa jotain päämäärätöntä pimputtamista ja rämpyttämistä josta ei oikein hullukaan ota mitään selkoa. Tähän lukeutuu esimerkiksi jotkut King Crimsonin levyt. Sitten taas osa King Crimsonin levyistä on loistokamaa. Jokin melodia pitää mielestäni löytyä.
 
Tawe sanoi:
PT ja Tool ovat kovia bändejä ilman muuta, mutta tyhjäksi minäkin ne koen, itsetarkoituksellisiksi, ja samaan sarjaan menee Dream Theatre, IMO. Tyhjää ei jaksa vaikka kuinka hienosti tekisi.

Tuo Dream Theater ei jostai syystä ole itseeni taas uponnut ollenkaan. Olen sitä oikein ihmetellyt, että miksi ei. Minulla on sitä kyllä useampi levy ja anna sille kyllä lähes kuukausittain mahdollisuuden, mutta kun ei nappaa, niin ei. Näköjään melkein kaikista muista tekotaiteellisista sitten tykkäänkin. :)

Jyri
 
Kannattaa Patu testiä Riverside. Se mielestäni pyyhkii, jynssää lattiaa PT:lla. Vaikka jonkun verran PT:stä pidän.

Ja siitä ettei piiseissä tapahdu mitään, tarkoitin että joissakin biiseissä ei tapahdu...
 
pappa sanoi:
.Huutavaa Sähkistä ollaan kuultu jo 40 vuotta Olisi aika Rockinkin Uudistua

Pappa

Katos pappaa! Porcupinea diggaa. Hyvä niin, ihan kelpo porukka. Jos kaipaat uudistuvaa rockia niin kuuntele vaikka Mars Voltaa tai Godspeed you black emperoria.

Vai että oikein konserttiin olet menossa. Minä ajattelin jättää tämän väliin... Kuuntelin just Deadwingin ja on se liian raskasta ja tasapaksua minun makuun. pitemmän päälle.
 
pirkka sanoi:
Minä ajattelin jättää tämän väliin... Kuuntelin just Deadwingin ja on se liian raskasta ja tasapaksua minun makuun. pitemmän päälle.

Mitäs oot mieltä, eikö Arriving... ole levyn helmi? Ja oikeastaan Mellotronic Scratch on 2.paras...
 
Vai että oikein konserttiin olet menossa. Minä ajattelin jättää tämän väliin... Kuuntelin just Deadwingin ja on se liian raskasta ja tasapaksua minun makuun. pitemmän päälle.


Totuus on julma , ei sitä levyä jaksa kuunnella ku kerran vuodessa sopii johonki fiilikseen , on tasapaksua !! Noi jutut soitettiin jo kyllä 70 luvun lopulla ! Nyky rokki on kuitenkin niin urpoa että PT :n kokee aivan fiksuna bändinä nykypäivänä


pappa
 
Jahas ensimmäinen lätty saapui Lontoosta tänään. Kertaalleen kuuneltauna On the sunday of life jätti suunnilleen samanlaiset tunnelmat kuin tuo uusin levykin. Eli en oikein tiedä vielä, että mitä mieltä siitä olisin. No aika monesti se on ollut vain hyvä merkki, niin kuin tuon uusimmankin kanssa kävi. No maistellaan...

Jyri
 
alspe sanoi:
Kannattaa Patu testiä Riverside. Se mielestäni pyyhkii, jynssää lattiaa PT:lla. Vaikka jonkun verran PT:stä pidän.

Ja siitä ettei piiseissä tapahdu mitään, tarkoitin että joissakin biiseissä ei tapahdu...

Riversideen on tutustuttu jo aikoja sitten. Todella hyvä bändi ja ei heilläkään huonoja levyjä ole, mutta Porcupine Treen tasolle bändi ei missään nimessä yllä. Uusin Riverside-albumi oli itse asiassa pienoinen pettymys.
 
Patu sanoi:
Riversideen on tutustuttu jo aikoja sitten. Todella hyvä bändi ja ei heilläkään huonoja levyjä ole, mutta Porcupine Treen tasolle bändi ei missään nimessä yllä. Uusin Riverside-albumi oli itse asiassa pienoinen pettymys.

Olen kuunnellut tuon uuden vasta pariin otteeseen. Itse tykkäsin siitä kyllä. Ei ehkä nouse second life tasolle, mutta tarttee kuunnella se vielä muutamaan kertaa, ennen kuin tulee julistettua mitään lopullista.

Jyri
 
pappa sanoi:
Totuus on julma , ei sitä levyä jaksa kuunnella ku kerran vuodessa sopii johonki fiilikseen , on tasapaksua !! Noi jutut soitettiin jo kyllä 70 luvun lopulla ! Nyky rokki on kuitenkin niin urpoa että PT :n kokee aivan fiksuna bändinä nykypäivänä


pappa

Hassu kommentti. Eli se ensimmäinen progressiivista rockia soittava bändi on ainoa kuuntelemisen arvoinen, kun muut vain kopioivat perässä? Ja Porcupine Tree on mielestäni varsin kaukana noista progressiivisen rockin pioneereista. Kyllä nykypäivän progebändeillä on ihan eri meininki kuin 70-luvun bändeillä.

Ja noista pirkan suosittelemista Mars Voltasta ja GYBE:stä, ovat post rockia/experimentalia ja täysin eri tyylistä musiikkia kuin proge rock. Ihan ok kamaa jotkut kappaleet/levyt, mutta turhan paljon on huttua seassa.
 
Kyllä mun mielestä PT on juurikin esim. Pink Floydin perässä tai sen kaltaista musiikkia, mutta ei (tietenkään) nouse samalle tasolle.
 
alspe sanoi:
Kyllä mun mielestä PT on juurikin esim. Pink Floydin perässä tai sen kaltaista musiikkia, mutta ei (tietenkään) nouse samalle tasolle.

Progressiivista rockia molemmat soittavat, mutta aivan eri tyylistä. PT on hyvinkin samalla tasolla kuin Pink Floyd. Jos jotain on joskus tehty, niin se ei tarkoita etteikö sitä voitaisi tehdä uudestaan yhtä hyvin tai jopa paremmin. Huvittaa tuo "alkuperäisten" bändien yletön palvominen. Älkääkä ymmärtäkö tätä väärin, Pink Floydin vähättelyksi. Siitä tässä ei suinkaan ole kysymys.
 
Vs:

Eikös Pink Floyd oikeastaan ollut psykedeelinen bluesbändi? ;)
 
Moi !

Eipä vaan ole kukaan tehnyt Wish You Were Here-levyn veroista tunnelmallista progeilua tuon levyn jälkeen.
Pink Floyd nyt teki niin kauan levyjä ja muutti niin monta kertaa tyyliään että aika moni bändi soittaa samalaista kuin PF josllain levyllä.


--
 
Nyt on sitten myös Stupid Dream soitettu kertaalleen läpi ja täytyy sanoa, että tämä kolisi kyllä kerrsta. No myöhempänä ehkä syvempää analyysiä, kun on kerinnyt paremmin tuohon tutustua.

Jyri
 
Aika nopeaa toimintaa UK:n pojilta. 14.11. illalla laitoin tilauksen ja tänääntyöpäivän päätteeksi hain On The Sunday Of Life LP:n postista, hienompi homma ja mielenkiintoinen levy, jossa pari aika mainiota biisiä.. :D Kiitokset siis vinkistä!
 
Back
Ylös