Moi,
no vaikuttaisi siis siltä, että kotonasi jännite ei ole paljon yli 220V, eikö vain ?
Jos puhutaan laitteesta, jossa powerimuuntajalta otetaan toisiolta suoraan vaihtosähkönä tai tasasuunnattuna hehkuja tai ihan mihin tahansa osaan kytkentään sähköä, on se toision taso varmasti korkeampaa kuin mitä on tarkoitettu, mikäli 220V asetettu ensiö kytketään 230V- tai korkeampaan verkkoon.
Ehkä laitteesi on suunniteltu "kompromissina" että toimii suunnilleen oikein molemmilla jännitteillä tms. kaiken varalta.
No, voi tämän laskea jo lieväksi saivarteluksikin. Puhuin omasta puolestani lähinnä Yamamoton laitteista (eli suoraan hehkutetuista triodeista).
Sun Audioissa niinikään saa itse valita käyttääkö 220V vai 240V verkkojännitteellä. 230V ei löydy ensiöltä, harmi. Ocellian Quaerot voi tilata omaan kotiverkkoon Voltin tarkkuudella, hienoa eikö vain ? Siitä tulikin mieleeni, että Ocellia on Ranskasta eikä Japanista... että onko ketjun otsikko sittenkään totta. : ) Japanissa on kaiketi huomattu triodivahvistimet varteenotettavaksi jo pari vuosikymmentä sitten. Siksi kai hyviä japanilaisia valmistajiakin löytyy useampi kuin yksi. No, yksi niistä ei tee triodivahvistimia, mutta tekee todella elävän kuuloisia pentodi push-pulleja. -Leben.
Suomessa ei ole vielä edes liikkeitä jotka tarjoaisivat hyviä triodivahvistimia, meidän lisäksi, eli ei ole ihme ettei triodiharrastajiakaan ole kuin kourallinen. Jotta saamme triodiharrastamisen kukoistamaan, tarvitsemme laadukkaiden, herkkien torvi- ja laajakaistakaiuttimien ostajia/omistajia kokeilemaan kaiuttimillaan Yamamoto- Almarro-(ei triodi, vaan pentodi) ja Sun Audio -vahvistimia. Moni ei ole vielä uskaltanut kokeilla mutta yleensä ne jotka uskaltavat, päätyvät onnellisiksi paljon musiikkia kotonaan kuunteleviksi asiakkaisemme.
Sitten on vielä se ryöstöviljelty "musikaalisuus"-käsite hifissä. Triodi-harrastajalle se on jotain muuta kuin ryöstöviljelevän myyjän iänikuinen jargon. Tietenkin todellisuudessa koko käsite on hyvin henkilökohtainen. Joku pitää "musikaalisena" jotain muuta systeemiä kuin joku toinen.
Onhan nykyään sellaista musiikkiakin paljon, jota moni ei pidä "musikaalisena", enkä tarkoita nyt raskasta death-metallia vaan tiettyjä harmaan kuuloista musiikkia säveltäviä nykysäveltäjiä. Heidät on pakko hyväksyä siinä missä muidenkin aikakausien säveltäjätkin. (Tietenkään nämä kaikki nykysäveltäjät eivät jää elämään samoin kuin aikakausiensa helmet.) Säveltäjä heijastaa kaikkea oman aikansa kulttuurista omaan musiikkiinsa. Nykymusiikki kuulostaa siltä, missä tilassa nyky-yhteiskuntakin on. Ei ehkä joka suhteessa yhtä hienossa, kuin pari sataa vuotta sitten. Joitakin nykysäveltäjiä onneksi löytyy, jotka yhä tekevät ns. melodista musiikkia. Heitä ei taas välttämättä vallankahvassa olevat säveltäjäikonit arvosta. Pitävät aikaansa jäljessä olevina tms.
Luulen, että käsitykset ja makukin äänentoistosta muuttuvat harrastusvuosien karttuessa. Itselläni on käsitykset (makuko?) muuttuneet valitettavan nopeasti, n. kymmenessä vuodessa... : )
Kattellaan, ja kuunnellaan.
-Mitro