Mitä levyjä ostit viimeksi?

[kronos]

Faarao Pirttikangas: Tomumaja (lp)

Ohhoh, nytpäs sattui kova lätty haaviin! Faaron uunituore rämebluespläjäys. Ja tässä on kaikki kohdillaan: kaikki turha on riisuttu pois ja vain ydin on jäljellä, mies, kitara ja joitakin rummunlyöntejä joissakin biiseissä. Tekstit käsittelevät lähinnä kuolemaa ja jopa kuolemanjälkeistä aikaa sillä yksi haamu ilmestyi Marjaanan ovelle seisomaan. Faaraon ote on armoton ja ankara. Tämä ei ole siloiteltua Robert Cray -bluesia eikä edes rokkaavaa Stevie Ray Vaughan -bluesia. Ei, tässä vuodatetaan sydänveri ja kitara rämisee rupisesti. Suomessa vähän vastaavaa ovat tehneet P.K.Keränen (silloin harvoin kun on lavalla täysin yksin kitaransa kanssa ilman jömpsjömps-syntikoita), Tuomari Nurmio ja erityisesti Janne Westerlund. Mutta Westerlund avaa ajoittain musiikkiaan ihan kaikkein perinteisimmän countrybluesin ulkopuolellekin psykedeelisiin houreisiin kun taas Faarao pysyttelee ytimessä, Pohjois-Savon takametsissä.

Tämä on ilman muuta yksi vuoden kärkilevyjä ja enemmänkin: yksi parhaista Suomessa ikinä tehdyistä blues-levyistä, ehkä kaikkein paras. Jos paremman tiedätte niin infotkaa. Haluan kyseisen levyn hyllyyni.

 

[Livetys]

Äxästä tuli noukittua nämä tänään. Nähtävästi Saden Bring Me Home tuli DVD:n lisäksi myös CD:n kera.
Juliste on tuosta Rolling Stones - Ladies & Gentleman Blu ray:sta. Minkä näistä nyt sitten pistäisi ekana tulille?

 

[33/45]

Peter Gabriel : Secret World Live. Vinyyli.

Live In Athens julkaistu 16.10 ja SWL tänään.
Kumpaakaan ei saa suomesta, koska joku tai jotkut ovat päättäneet,että suomen julkaisupäivä on jotain muuta kuin kansainvälinen.Oli ainakin mulle uutta se,että noin voidaan tehdä. Kukaan ei vaan tunnu nyt tietävän mitkä on suomen julkaisupäivät.Vielä harvempi tietää mitä hyötyä noista siirroista on.
Nyt on sen verran haasteellista paikallisten kivijalkaliikkeitten tukeminen,että mä tilasin SWL:en Tanskasta.Posteineen täsmälleen sama kuin täällä,siis jos sitä sais.

 

[nalle]

LP-kirppikseltä löytyi tänään.
B,S&T -3
Sweet- Fanny Adams
Duck's Delux -Duck's Delux
Kitaro-Tunhuang
SAHB-Tomorrow Belongs To Me
Jotain iloa omaishoitajana toimimisen väliajalla.

 

[cyvältäceectä]

Nick Mason: Saucerful of Secrets blu ray ( 2lp löytyy myös )

Voisi kuvitella ettei David Gilmourin ja Roger Watersin jäjiltä jää jäljelle Pink Floydista paljonkaan, mutta rumpali Nick Mason bändeineen uudelleenmäärittelee vielä yhden kohdenryhmän: Alkuaikojen psykedeeliseen rockiin hurahtaneet ts. ne aidot ja alkuperäiset Pink Floyd-fanit, tosin niitä alkuperäisiä ei juurikaan yleisön joukossa näy. Lienevät matkoilla

Settilista koostuu pitkälti Syd Barretin biiseistä, Atom Heart Mother, Medley sekä Obscured By Clouds-levyjen materiaalista, mutta vuotta 1972 edemmäs ei edetä. Ainoa yhteinen biisi Gilmourin ja Watersin kanssa on Some of These Days, mikä toimii mainiosti Masonin bändin käsittelyssä. Mason ei edes tavoittele suuria lavoja, vaan pysyttelee klubikeikka miljöössä, joissa tunnelma tiivistyy. Bändi soittaa tiukasti yli 50 vuotta vanhaa psykedeliaa ja tätä on tarjolla ensi kesänä myös Kulttuuritalolla, mikäli aika sallii.

 

[cyvältäceectä]

Peter Gabriel : Secret World Live. Vinyyli.

Live In Athens julkaistu 16.10 ja SWL tänään.
Kumpaakaan ei saa suomesta, koska joku tai jotkut ovat päättäneet,että suomen julkaisupäivä on jotain muuta kuin kansainvälinen.Oli ainakin mulle uutta se,että noin voidaan tehdä. Kukaan ei vaan tunnu nyt tietävän mitkä on suomen julkaisupäivät.Vielä harvempi tietää mitä hyötyä noista siirroista on.
Nyt on sen verran haasteellista paikallisten kivijalkaliikkeitten tukeminen,että mä tilasin SWL:en Tanskasta.Posteineen täsmälleen sama kuin täällä,siis jos sitä sais.

Noin se tahtoo olla valitettavan usein. Pitää vaan yrittä odottaa hyvää, minkä pinna venyy.

 

[Pete74]

katso liitettä 143904

Nick Mason: Saucerful of Secrets blu ray ( 2lp löytyy myös )

Voisi kuvitella ettei David Gilmourin ja Roger Watersin jäjiltä jää jäljelle Pink Floydista paljonkaan, mutta rumpali Nick Mason bändeineen uudelleenmäärittelee vielä yhden kohdenryhmän: Alkuaikojen psykedeeliseen rockiin hurahtaneet ts. ne aidot ja alkuperäiset Pink Floyd-fanit, tosin niitä alkuperäisiä ei juurikaan yleisön joukossa näy. Lienevät matkoilla

Settilista koostuu pitkälti Syd Barretin biiseistä, Atom Heart Mother, Medley sekä Obscured By Clouds-levyjen materiaalista, mutta vuotta 1972 edemmäs ei edetä. Ainoa yhteinen biisi Gilmourin ja Watersin kanssa on Some of These Days, mikä toimii mainiosti Masonin bändin käsittelyssä. Mason ei edes tavoittele suuria lavoja, vaan pysyttelee klubikeikka miljöössä, joissa tunnelma tiivistyy. Bändi soittaa tiukasti yli 50 vuotta vanhaa psykedeliaa ja tätä on tarjolla ensi kesänä myös Kulttuuritalolla, mikäli aika sallii.

Löytyy vinyylinä ja tykkäsin tästä todella paljon.

 

[Oath]

Olen vaan vähän huolissani ajasta mutta toivotaan parasta. Nimin. lippu hallussa.

 

[hkekki]

Kaupungissa käydessäni tuli pistäydyttyä (liian) pitkästä aikaa kunnon kivijalkaan. Viiskulman kätköistä löytyi tällaista musiikkia, eli hienoa jatsia vinyylinä, BRAna ja SACDnä.

 

[Karlsson]

Hirveästi laahaa tämä levyjen rapsaaminen tänne, nämäkin on hankittu joskus kesäkuussa. Näemmä myös foorumisoftan rajat tulevat vastaan eli piti pilkkoa tämä setti kolmeen osaan.

Wayne Jarrett - Love In A Mi Heart (7”, 2019 VP / Jah Guidance ‎– VP9665)

Johnny Osbourne - Never Stop Fighting (7”, 2019 VP /
Jah Guidance ‎– VP9633)

Johnny Osbourne - In Your Eyes (7”, 2019 VP / Jah Guidance VP9650)

Hugh Mundell - Jacqueline (7”, 2019
VP / Jah Guidance ‎– VP9649)


Kantalevykaupaan oli tullut nippu reggaeseen erikoistuneen VP Recordsin uudelleenjulkaisuja Jah Guidance-levymerkin sinkuista. Näissä on pussissa painettuna joko artistin tai tuottajan kuvat.

Hi-Tech Roots Dynamics - West Kingston Dub: Channel One Mix (LP, Top Beat Records TBX 008)

Hi-Tech Roots Dynamics on nimike, jonka alla brittiläinen tuottaja Martin Campbell julkaisee dub-henkistä musiikkia. Tässä on varmaankin paikallaan teroittaa, että kyse ei ole ihan samasta asiasta kuin alunperin dub on tarkoittanut eli kappaleiden uudelleenmiksausta hyvinkin radikaalein keinoin, niin että lopputulos on enemmänkin rytmiseen jännitteeseen keskittyvää kuin melodiaan (jota ei sanan varsinaisessa muodossa välttämättä edes ole kappaleissa jäljellä kaiken käsittelyn jälkeen). Tämä on taas periaatteessa kyllä monelta osin saman kuuloista musiikkia, mutta on rakennettu lähtökohtaisesti sellaiseksi sen sijaan, että olisi miksattu olemassaolevista kappaleista. Tämä on usein hieman vaarallinen alue ja vaatii oikeasti näkemystä toimiakseen. Pelkkä välttävä reggaekomppi ja kaikuefektit eivät vielä takaa mitään. Onnistuneempi esimerkki aiheesta onkin tämä Hi-Tech Roots Dynamics, jossa selkeästi on ymmärrystä ja visiota, eikä pelkkää innokkuutta. Levystä näyttää olevan usealla eri kannella versioita ja tässä nimenomaisessa on vain läpinäkyvällä keskiöikkunalla varustetut bulkkikannet. Julkaisuvuosikin jää epäselväksi. Discogs osaa kertoa ainoastaan CDr-muodossa julkaistun uusintapainoksen julkaisuvuoden (2014), mutta muilta osin jäädään arvailemaan. Arvailen itse 90- ja 00-lukujen vaihdetta.

The Bush Chemists - Light Up Your Spliff (LP, 1996
Conscious Sounds ‎– DNC 005)

Puskakemistit on toinen saman genren edustaja ja myös sieltä laadukkaammasta päästä. Bändi näyttää olevan edelleen aktiivinen ja on julkaissut tänä kuluvanakin vuonna sinkkuja. Tämä levy on kuitenkin tuotannon alkupäästä. Levystä on tullut muutama vuosi sitten uudelleenpainos, mutta omalle kohdalle sattui hyväkuntoinen orginaali kun joku oli dumpannut reggae-kokoelmansa kantalevykauppaani.

Lee "Scratch" Perry - The Return Of Pipecock Jackxon (LP,2011 Honest Jon´s Records HJRLP109)

Ihan omalla taajuudellaan toimivan legendaarisen tuottaja Lee Perryn viimeinen levytys Black Ark-studiostaan. Miksi viimeinen? No tämän levytyksen jälkeen Perry poltti lähes kulttipaikaksi muodostuneen studionsa. Syytä voidaan arvailla, sillä tarkasti sitä ei ole vielä tähän päivään mennessä saatu selville, mutta todennäköistä on kuitenkin, että ympäristön paineet kävivät yksinkertaisesti liian suuriksi. Jamaikalla on olosuhteet kun olivat 70-80-lukujen vaihteessa hyvin hankalat tulehtuneen poliittisen tilanteen vuoksi ja johtivat väkivaltaisuuksiin sekä järeästi aseistautuneisiin gangstereihin, jotka ottivat myös kohteekseen myös musiikkiteollisuuden vaikuttajat. Iso joukko nimekkäitä muusikoita ja tuottajia tapettiin ryöstöissä tai kiristysoperaatioiden seurauksena. Perry käytännössä suojautui muuttumalla vielä hullummaksi kuin ympäristönsä. Tämän nimenomaisen levyn syntyyn liittyy tietysti paljon sekoilua, mutta lyhyesti esitettynä se on äänitetty Hollannissa (ja miksattu Black Arkissa) eurooppalaisten muusikoiden kanssa ja huhujen mukaan Perry olisi nauttinut reippaita määriä LSD:tä äänitysten aikana. Tämä ei välttämättä kyllä kuulu levyssä, sillä esim. 11-minuuttinen avausraita “Bed Jamming” on Perrylle melkeinpä harvinaisen selkeä kappale kesäisine melodioineen ja sama koskee oikeastaan koko levyä. Ei kuitenkaan voi väittää, etteikö levy olisi täynnä tuottajalle tyypillistä äänimaisemien ulottuvuuksien venyttelyä. Lopputulos on ihan jotain muuta ainutlaatuisella tavallaan.

Black Ark Players - Black Ark In Dub (LP, 2020
VP / 17 North Parade ‎– VPRL 2710)

Tässä hieman edellistä varhaisempaa tuotantoa Black Ark-studiolta. Black Ark Players on Perryn vaihtelevalla kokoonpanolla toiminut studiobändi, joka tunnettiin paremmin nimellä The Upsetters. Kuten levyn nimestä voi päätellä, nämä ovat dub-miksauksia Perryn tuottamista kappaleista. Tapana oli usein nimetä artistiksi dub-versioihin kulloisenkin tuottajan käyttämä taustabändi. Näissä miksauksissa kuuluu hyvin Perrylle tyypillinen perkussioiden voimakas efektointi ja kerroksellisuus, joka tuottaa usein vedenalaiseksikin luonnehdittua tunnelmaa.

Various - Black Ark Vol.2
(LP, 2020 VP / 17 North Parade / Orchid ‎– VPRL 2711)

Edellisen kakkososa, joka itseasiassa sisältää alkuperäiset versiot kustakin Black Ark In Dubilla käsitellyistä kappaleista.

 

[Karlsson]

...jatkoa edelliseen:

Junjo - Scientist Wins The World Cup (LP, 2016 Greensleeves Records - GREL2107)

Henry "Junjo" Lawes - Junjo Presents: World Cup (Extra Time) (LP, 2016 Greensleeves Records - GREL2109)


Edelleen liikutaan dubin utuisessa maailmassa. Scientist on yksi dubin eläviä suuria nimiä (johon viitasin tässä harrastuspäiväkirjan kirjoituksessani) ja Wins The World Cup taas hänen klassikoistaan. Tämä on Greensleevesin uusintapainos aiheesta ja jatkona oleva extra-kiekko on taas extra- tai ylijäämä raitoja edelliseltä julkaisulta. Ehkä “ylijäämä” on vähättelevä luonnehdinta, sillä nämä kappaleet ovat ihan samalla tasolla kuin alkuperäisessäkin julkaisussa.

Huomio kiinnittyy siihen, että artistina ei olekaan miksaaja Scientist vaan tuottaja Lawes. Ilmeisesti Greensleevesillä on ollut jonkintasoinen tekijänoikeusriita koskien tämän aikakauden julkaisuja ja lopputulos on se, että artistiksi levynkansiin on nostettu tuottaja ja alkujaan pääartistiksi merkattu miksaaja taas saa nimensä enemmän sinne pikkupränttipuolelle. Tässä on menty jopa niin pitkälle, että sarjakuvamaisissa kansissa esiintyvä sankarihahmo on muutettu näyttämään enemmän Junjolta. Ota nyt sitten selvää tälläisestä kikkailusta. World Cup ja sen jatko-osa on julkaistu myös kokonaisuutena venäläisen Mirumir-levy-yhtiön toimesta ja Scientistin nimellä. Tämä hankkimani versio on alkujaan RSD-julkaisu.

Linval Thompson - Encounters Pac-Man (LP, 2016 Greensleeves Records - GREL 2108)

Edelleen Scientistin klassikkoja, mutta tämäkin on julkaistu alkuperäisten kappaleiden tuottajan, yhtä legendaarisen Linval Thompsonin, nimen alla samoista syistä kuin edellinenkin. Musiikillisesti edelleen laadukasta ja raskaasti soivaa dubia tämäkin.

Keith Hudson - Playing It Cool (LP, 2003 Basic Replay ‎– BRJT-0009)

Keith Hudson on jostain syystä nykyään vähän vähemmän tunnettu tuottaja ja dub-miksaaja, vaikka artistina onkin sieltä luovemmasta päästä. Hudsonin levyt ovat usein jamaikalaisittainkin tarkasteltuna hyvin kokeilevia, mutta samalla hyvinkin visionaarisia. Kappaleiden sielukkuus ja tummuus johtivat jopa lempinimeen “The Dark Prince Of Reggae”. Mielenkiintoista tässä uudelleenjulkaisussa on se, että levy-yhtiö on Basic Replay, mikä taas on berliiniläisen melko minimalistiseen teknoon keskittyneen Basic Channelin alamerkki. Basic Replay näyttää nostavan näitä tummempisävyisiä reggaejulkaisuja omille listoilleen, mikä tosin istuu hyvin emomerkkinsä julkaisupolitiikkaan, vaikka genre onkin ihan jotain muuta. Huomioitavaa on, että levypussin ulkomuoto on reprokuva alkuperäisestä julkaisusta, joka tosiaan on ollut tuollainen väärinpäin taiteltu kansi, johon on leimalla lätkäisty artisti ja levyn nimi.

The Congos - Heart Of The Congos (3xLP, 2017 VP / 17th North Parade VPRL4212)

Palataan Lee Perryyn ja Black Ark-studiolle. Tässä on yksi legendaarisimmista reggaelevyistä koskaan ja vaikkei kyseessä ole dub-kiekko, kuulee Perryn läsnäolon jälleen reippaasti efektoidussa perkussio-osastossa. Kuuluisin kappale tältä levyltä on “Fisherman”, joka on jo sen verran klassikko, että minulta löytyy jopa 3:n LP:n pituinen kokoelma pelkästään eri versioita siitä. Tässä levyssä on kopioitu jopa alkuperäisen julkaisun kansien grafiikan päälle käsin sudittuja kuvioita, joskin tuskin enää käsin tehtynä, mutta aika hyvin siltä näyttävinä. Mukana on myös levy täynnä bonusbiisejä, mutta hieman erikoista on, että nämä eivät ole itseasiassa alkuperäisiä miksauksia. Levy julkaistiin alkujaan Black Art-levymerkillä 1977 ja heti perään 1978 uudelleen samalla merkillä, mutta remasteroituina. ilmeisesti erot eivät ole näiden versioiden välillä kovin suuria, mutta alkuperäinen julkaisu on harvinaisuudestaan johtuen noussut kulttiasemaan. No, toki kunnon Record Store Day-hengessä VP Records julkaisi myös alkuperäiset miksaukset rajoitettuna 500 kpl RSD-painoksena, jonka hinta onkin kivunnut discogsissa keskimäärin satasen pintaan! Tyyppiesimerkki RSD:hen liittyvästä rahastamisen meiningistä, jota ilmankin pärjättäisiin.

Various - Riding The Roots Chariot (LP, 1998
Pressure Sounds ‎– PSLP20)

Kokoelma laulaja-tuottaja Derrick Harriottin julkaisuja. Aina laadukasta Pressure Sounds-tuotantoa.

Joe Higgs - Unity Is Power (LP, 2013
Pressure Sounds ‎– PSLP 80)

Ja tämäkin Pressure Soundsin valikoimista. Joe Higgs on reggaen suuri taustavaikuttaja ja ollut auttamassa esim. varhaisen The Wailersin (Bob Marley, Peter Tosh ja Bunny Wailer) uraa alkuun. Higgs on edellisiin listaamaani levyihin verrattuna selkeästi singer-songwriter ja hänen sielukkaan rauhallinen “Life Of Contradiction” (1975) on yksi suosikkilevyistäni ja tämä Unity Is Power (1979) on hyvää jatkoa sille. Higgs ei pidättäydy tällä levyllä pelkästään reggaessa, vaan etsii myös muita genrejä ilmaisunsa tueksi. Enemmän tämä on ehkä soulia. Samalla tavalla saan Life Of Contradictonista country-fiiliksiä, vaikkei siinä ole kyllä musiikillisesti sinne päinkään olevia elementtejä. Hyvät kappaleet eivät toisaalta sitoudu mihinkään genreen, eiks je?

 

[Karlsson]

Ja vielä kolmas osa samaan sarjaan:

Panasonic - Remixes (12”, 2020 Sähkö Recordings - SAHKO-032)

Vaihdetaanpa jamaikalta ihan muuhun eli tuore remix-kiekko Panasonicin äänityksistä. Tosin epäselväksi jää mistä kappaleista on kyse, ainakin Zoviet Francen miksauksen osalta. B-puolella olevat Muslimgauzen miksaukset perustuvat Vakiolta löytyviin ”Hapatus” ja “Radiokemia”-kappaleisiin. Julkaisuajankohta sopi hyvin Kiasman suuren Mika Vainio-näyttelyn kanssa.

Elvis Crespo - Suavemente (LP, 2018 Epic / Music On Vinyl - MOVLP2039)

Tähän väliin mainstreamiä! Tai no, ei ehkä täällä tunnettua, mutta tämä levy on voittanut Grammyn ja myynyt kultaa eri puolilla maailmaa 90-luvun lopulla. Musiikkityyli on merengue eli alkujaan Dominikaanisesta Tasavallasta peräisin oleva tanssi, jota on harrastettu jo 20-luvulta alkaen. Toki olettaisin nykyversion olevan jokseenkin eri kuuloista erilaisten kehitysvaiheiden jälkeen. Toisin sanoen ihan hauskan kuuloista lattaria, josta oma levydiilerini loihti: “Onha tämä tämmöstä junttimusaa”.

Alhaji Chief Kollington Ayinla And His Fuji ´78 Organisation - Blessing (LP, 2020 Soul Jazz Records ‎– SJRLP447)

Vähän aikaa sitten mainitsin hankkineeni Soul Jazz Recordsin julkaiseman kokoelman Nigerialaista Apala-musiikkia. Tässä on kaiveltu hieman tuoreempaa Apalaa jatkona kyseiselle kokoelmalle. Aina vaan viehättää myös erityisesti Nigerialaisten artistien vaatimattomat nimet. Riittää päälliköitä ja bändit on pääsääntöisesti International Allstars-osastoa. Siis nimensä puolesta. Kuten tässäkin.

Papa Wemba Et Viva La Musica - Biloko Ya Moto (LP, 1990 J.P. Tshamala Moonwalker ‎– NM 46302)

Hypätään Nigeriasta Congoon ja soukousin maailmaan. Laadukasta genrensä edustajaa tämä(kin) kiekko. Papa Wemba oli eläessään yksi maailmanmusiikin suurimpia staroja, jonka ansioihin on pitkän musiikillisen uran lisäksi listattu Wikipediassa muotiguruna ja hyvinpukeutumisen lähettiläänä toimiminen!

Various - Shake What You Brought: Soul Treasures From The SSS International Label (LP, 2020 Sundazed Music ‎– LP 5572)

Mainio kokoelma soulia. Tällä kertaa SSS Internationalin julkaisuista koottuna. Laadukasta 60-luvun sielumusiikkia tämä.

Various - Pacific Breeze 2: Japanese City Pop, AOR And Boogie 1972-1986 (2xLP, 2020 Light In The Attic ‎– LITA 179)

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäpätöisimpänä, listalla on jatko-osa Pacific Breeze-kokoelmalle. Kuten ensimmäinenkin osa, levy keskittyy omalla tavallaan kevytsoundisiin japanilaisiin 70-80-lukujen kappaleisiin. Hyvä esimerkki kokoelmasta, jossa musiikillinen clue rakentuu taidokkaasti niin, että kappaleet tukevat toisiaan. Tai muotoilen niin, että mikä tahansa levy, joilta kappaleita tälle kokoelmalle on napattu, menisi varmasti ohi levylaarissa vastaan tullessaan. Sen sijaan näin kokoelmana nämä toimivat hienosti soundtrackina sopivan kepeälle tunnelmalle. Välillä sitä oikeastaan hämmästyy, miten usein tätä ja ykkösosaa tulee kuunneltua.

 

[MPS]

Pari lättyä tarttui räpylään:

https://www.discogs.com/Agents-Jorma-Kääriäinen-Agents-Is-Here/release/16181429
ja

https://www.discogs.com/ACDC-Power-Up/release/16191303

 

[cyvältäceectä]

Bob Marley: Puolinopeudella masteroidut vinyylit 2020

Pitkän pohdinnan päätteeksi päädyin seuraavaan settiin( alla). Exodus ensimmäisenä lautaselle. Osaotanta Marley katalogista osoittaa karulla tavalla, ettei puolinopeudelle uudelleen masterointi ole oikotie audio-onneen. Saundi on kyllä analoginen, minkä juuri tässä tapauksessa on synonyymi verhoutuneisuudelle. Korkeat taajuudet eivät ole huomiota herättävän avonaiset . Äänikuvalliset ansiot nousevat parhaiten esille, mutta sekään ei kompensoi iskuäänten velttoa dynamiikkaa. Nimenomaa reggae olisi hyötynyt napakasta dynamiikasta 45 kierrosta/minuutti nopeudella. Nyt sitä ei ole. Reggae perinne on hinkattu hifiksi hukkaamalla ilmaisun ydin – ja vieläpä Abbey Roadin studiolla.

 

[näätä]

Maustetytöt

 

[aki.m]

Bob Marley: Puolinopeudella masteroidut vinyylit 2020

Pitkän pohdinnan päätteeksi päädyin seuraavaan settiin( alla). Exodus ensimmäisenä lautaselle. Osaotanta Marley katalogista osoittaa karulla tavalla, ettei puolinopeudelle uudelleen masterointi ole oikotie audio-onneen. Saundi on kyllä analoginen, minkä juuri tässä tapauksessa on synonyymi verhoutuneisuudelle. Korkeat taajuudet eivät ole huomiota herättävän avonaiset . Äänikuvalliset ansiot nousevat parhaiten esille, mutta sekään ei kompensoi iskuäänten velttoa dynamiikkaa. Nimenomaa reggae olisi hyötynyt napakasta dynamiikasta 45 kierrosta/minuutti nopeudella. Nyt sitä ei ole. Reggae perinne on hinkattu hifiksi hukkaamalla ilmaisun ydin – ja vieläpä Abbey Roadin studiolla.katso liitettä 144371katso liitettä 144372katso liitettä 144373katso liitettä 144375katso liitettä 144377

En tiedä näistä, mutta sain viikonloppuna lahjaksi Abban 45 Abbey master levyn. En tiedä miltä orkkis kuulostaa (koska se on jossain mutsilla romujen keskellä tallessa), mutta hieman pettynyt tuohon levyyn. Tietenkin mahdollista että orkkis on rautaa. Harkitsen/harkitsin juuri yhtä Marleyn levyä koska (reissue)prässi minkä ostin oli ihan kauhea.

 

[cyvältäceectä]

En tiedä näistä, mutta sain viikonloppuna lahjaksi Abban 45 Abbey master levyn. En tiedä miltä orkkis kuulostaa (koska se on jossain mutsilla romujen keskellä tallessa), mutta hieman pettynyt tuohon levyyn. Tietenkin mahdollista että orkkis on rautaa. Harkitsen/harkitsin juuri yhtä Marleyn levyä koska (reissue)prässi minkä ostin oli ihan kauhea.

Saattaisiko kysymykseen tulla Marleyn japanin prässi, ne ovat yllensä toimineet.

Juttelin sattumalta juuri tuosta Abban 45rpm prässistä ja kaverini haukkui sen pystyyn. Onhan tilanne kieltämättä outo, kun tällä tasolla (Abba, Bob Marley ) käy näin.

 

[aki.m]

Vähän "sähkö-työkalua". AC/DC:n levy on pari kertaa ensin kieltäneenä kieltämättä hyvä - parasta yläasteen jälkeen (The Razors Edge). Soundit ei iske, tai iskee liikaakin. Piti laskea bassojen tasoja. Musiikillisesti tosiaan yllättävän hyvä.

Tool:n Undertow:ssa puolestaan metallilevyksi erinomainen dynamiikka. Loppuu tehot vahvarista. Vielä joku päivä ehkä tehokkaampi putkipääte.

 

[Tawe]

AC/DC:n uusin pyörinyt nyt paljon täälläkin vinyylinä ja on se kyllä ihan hemmetin hyvä. Hyvät biisit ja tömäkkä soundi, bassoa on muttei yhtään liikaa.

 

[aki.m]

Kaamos painaa päälle...väsymys, melankolia ja levypino kasvaa, tällä kertaa Sólstafir:n LP:llä.