Miellyttäväsointisia/eufonisia äänitteitä

Korva

Korva

Käyttäjä
Liittynyt
6.11.2011
Viestejä
16 841
Lyhyesti sanoen kaipaisin mahdollisimman paljon viitteitä äänitteisiin joita (hyvässä, pahassa tai muussa mielessä) pidät eufonisina/miellyttävänkuuloisina.
https://fi.wiktionary.org/wiki/eufonia
Siis eufonisina ihan äänitteen itsensä puolesta, ei jonkun tietyn/tietynlaisen laitteiston läpi toistettuna. Kaikki genret kelpaavat, mitä erilaisempia sen parempi. Jos löytyypi Tidalista niin on plussaa, muttei välttämätöntä.
Itsellä tulee jotenkin mieleen hakematta Diana Krall - Wallflower.
 
Äkkiseltään tulee mieleen Angus & Julia Stone. Biiseistä vaikkapa "For you". Noilta löytyy paljon muitakin hyvän kuuloisia, mutta tuo nyt putkahti ekana mieleen. Soundaa jotenkin hyvältä riippumatta siitä kuuntelenko olkkarissa ykkössetillä, duunissa porta-proilla, makkarissa AKG:lla tai työhuoneessa JBL:n tuubikajarista.
 
Googleta esim. Reference Recordingsin, Propriuksen, Alban, BISin, Linn Recordsin tai Cheskyn levyjä. Napsi sieltä artistit ja hae ne Tidalista. Ei tarvitse pettyä. Linnin 40 years anniversary levy on monipuolinen ja hyvä.
 
Jpeitson listaan lisään vielä muutaman hyväsoundisen yhtiön :

CBS -yhtiöllä on ainakin vinyylinä Masterworks-sarja, jonka tunnistaa logosta :

L-46453-1341336462-1469.jpeg.jpg


Sitten yleensä korviani ovat lähestulkoon aina miellyttäneet Verve ja Blue Note. Verve ainakin niin kauan kuin Norman Grantz oli isäntä talossa. Grantzin myöhemmin perustaman Pablo-yhtiön äänitteet ovat ainakin tähän asti olleet miellyttäviä kuunnella. Norman Grantzin lisäksi itselleni miellyttävän äänen on taannut äänivelho Rudy van Gelderin nimi levyssä.

Harvinaisempaa herkkua löytää ovat Denon-yhtiön levyt kuten myös Harmonia Mundi-yhtiön tuotokset.

Ruotsalaisia miellyttäväsoundisia yhtiöitä ovat lisäksi Opus3 sekä Phontastic.

Sitten on mainittava Philips-yhtiön HighTech -sarja, jonka päättelen olevan hyväsoundinen koska tämä yksi hyvin miellyttäväsoundinen kokoelma on koottu ko.sarjan muista levytyksistä :

R-4409348-1364136076-5815.jpeg.jpg


Joissakin ( artisteina Alice Babs ja Nils Lindberg) hyväsoundisissa ruotsalaisissa levyissä on ollut tämä logo :

L-89272-1437118987-5030.jpeg.jpg


BIS -yhtiön äänitteet pitää kyllä vielä erikseen mainita, vaikka ne tuossa Jpeitson listassa jo olivatkin. Ne ovat äänentoistollisesti tinkimättömästi tehtyjä. Proprius -yhtiön ehkäpä kuuluisin audiofiilinen teos on klassikko Jazz at the Pawnshop, jonka korkealuokkaisuus tuo konsertin äänet ja tunnelmat tinkimättömästi kuuntelupaikalle. Ko. levyn äänivastaavan Gert Palmcrantzin muitakin levyjä olen sattunut löytämään ja kelpaa kyllä kuunnella.

Norjalainen Kari Bremnes on äänittänyt Kirkelig Kulturverksted -labelin alla. Niitä voi myös suositella.

Saksalainen ACT-yhtiön levyt kannattaa myös mainita. Kataloogissa on suomalaisiakin muusikkoja, mm. Iiro Rantala.

Määritelmäsi musiikin miellyttävyydestä kattanee tälläisen hieman yleisemmän vastauksen.

Jatsi ja klassinen ovat mainitsemieni levymerkkien pääsääntöiset genret.Kuten ehkä tiedätkin, niin Discogs.com -sivuston hakuominaisuudet ovat erittäin monipuoliset.

Pertti
 
Viimeksi muokattu:
Linnin klasarilevyt ovat soinniltaan yllättävän usein karua kuultavaa. Toki niissäkin on vaihtelua, mutta sijoittaisin nuo klasari-SACD-kategoriassa sinne epäeufonisimpaan kategoriaan.
 
Paul Schûtzen joiltakin ambient/avantgarde/experimental(?) levyiltä on pianosta ja ehkä myös kaikista biiseistä yläpää limitoitu, että saadaan aikaan unenomainen soundi. Muuta en nyt muista koko hommasta.

Smashing Pumpkinsin Mellon Collie and the Infinite Sadness -levyllä oli mukavan pehmoiset soundit muistaakseni. Myös myöhemmilläkin levyillä sitä ilmenee.
 
Viimeksi muokattu:
Samaa mieltä - keskimäärin - Linnin SACD-tuotoksista. Varsinkin englantilaisen kritiikin ylistämät Dunedin Consortin Bach-passiot ovat olleet yllättävän epäeufonisia, myös esityksensä suhteen. Otokseni on tosin pieni, toistakymmentä Linn-SACDia. Seassa on kohtalaisen eufonisiakin äänitteitä, muun muassa Phantasm-gambayhtyeen levyt. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhden levymerkin kaikkia levyjä ei voi tuomita hyviksi tai huonoiksi. Levymerkeillä/yhtiöillä ei ole mahdollisuutta, halua, näkemystä tai systeemiä kattavaan ja keskitettyyn laatukontrolliin kaikkien julkaisujensa suhteen. Jokin BIS on eufoniselta luotettavuudeltaan ja laadultaan kärkeä, mutta sillekin on sattunut mokia.
 
IMHO eufonia syntyy siitä, ettei äänite ole liian "tuunattu". Nauhasihinät ja ylikorostuneet ässät, kun ollaan liian lähellä mikrofonia, juuri tuovat sen aitouden ja läsnäolon. Juuri nyt soi Eric Claptonin 461 Ocean Boulevard CD (vanha aad-versio). Nautinnollista kuultavaa alusta loppuun.

Aluksi kuuntelin Revosta noita Linnin radiokanavia, mutta se fiiniys alkoi jotenkin rasittamaan. Mutta tietenkin YMMV ja miellyttävyyden voi käsittää eri tavalla.

Klassisen rokin livelevyistä The Whon Live At Leeds on saundeiltaan mitä miellyttävin; MTV:n Unplugged-levyt myös ovat lähes kaikki oikein onnistuneita - Nirvanan paras levy taitaa olla juuri tuo Unplugged.
 
Diskreetti sanoi:
Samaa mieltä - keskimäärin - Linnin SACD-tuotoksista. Varsinkin englantilaisen kritiikin ylistämät Dunedin Consortin Bach-passiot ovat olleet yllättävän epäeufonisia, myös esityksensä suhteen. Otokseni on tosin pieni, toistakymmentä Linn-SACDia. Seassa on kohtalaisen eufonisiakin äänitteitä, muun muassa Phantasm-gambayhtyeen levyt. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhden levymerkin kaikkia levyjä ei voi tuomita hyviksi tai huonoiksi. Levymerkeillä/yhtiöillä ei ole mahdollisuutta, halua, näkemystä tai systeemiä kattavaan ja keskitettyyn laatukontrolliin kaikkien julkaisujensa suhteen. Jokin BIS on eufoniselta luotettavuudeltaan ja laadultaan kärkeä, mutta sillekin on sattunut mokia.
Napsauta laajentaaksesi...

Mielelläni kuulisin mitkä BIS:n levytykset mielestäsi ovat mokia.

Pertti
 
Kiasmos - Kiasmos

Clara Hill - All i Can Provide, Restless Times

Yello - Pocket Universe

Elsiane - Hybrid , Mechanics of Emotion

Caribou - Our Love

Faithless - Outrospective

Hot Chip - In Our Heads

Radiohead - Kid A

Underworld - Dubnobasswithmyheadman, Second Toughest in the Infants
 
Viimeksi muokattu:
pertti sanoi:
Mielelläni kuulisin mitkä BIS:n levytykset mielestäsi ovat mokia.

Pertti
Napsauta laajentaaksesi...

Hyvä tarkentava kysymys. Mieleeni tulee itse asiassa vain yksi varsinainen moka: Vänskän ja Lahden kaupunginorkesterin Sibeliuksen Lemminkäinen 1990-luvulla (cd-stereo). Vänskä/Lahti teki siitä uuden SACD-version muutama vuosi sitten. Jokin meni pieleen tuossa vanhemmassa Lemminkäisessä, joka kärsii rankanpuoleisesta vaihevirheisyydestä. Sitten on joitakin BIS-levyjä, jotka eivät soi niin nautittavasti kuin BISiltä on tottunut olettamaan, esim. hiukan karheasti tai pistävästi tai ohuesti, vaikka kokonaisuutena ihan kelvollisia ovatkin. Mutta ne ovat ehdottomana vähemmistönä. Kaikille sattuu, BISille harvemmin kuin monelle muulle.
 
Tännehän on tullut hienoja vinkkejä. Suuret kiitokset kaikille! Mitä tuolla otsikon asialla kukin käsittääkin käynee ilmi myös näistä viitteistä. Tarkoitus olisi käydä läpi näitä ja omia listauksia ja havainnoida omia laitteita ja myös omaa itseä havainnoijana. Itselläni on esim. kaksi vahvistinta joista toista pitäisin vähän eufonisempana ja toista vähän kuivakkaampana.
 
Yritän kartaa eufonisia levyjä :) lähinnä minulle tulee mieleen kaupallinen viihde jazz yms. musakki, jota pyrin juoksemaan karkuun.
Mutta yksi levy on aina kuulostanut soundiltaan erikoisen pehmeältä ja harmittomalta vaikka sisältää erilaisia kappaleita. - En tiedä onko tässä äänityksessä käytetty tuhdisti kaikua yms. - Tuli vaan mieleen ensiksi ja jäi ainoksi, joten
laitan tänne: Grateful Dead: In the dark (1987) https://www.youtube.com/watch?v=NFSSqCxXpGg&index=6&list=PL42776C40156ACFEF
 
Grazy Horse sanoi:
Yritän kartaa eufonisia levyjä :) lähinnä minulle tulee mieleen kaupallinen viihde jazz yms. musakki, jota pyrin juoksemaan karkuun.
Mutta yksi levy on aina kuulostanut soundiltaan erikoisen pehmeältä ja harmittomalta vaikka sisältää erilaisia kappaleita. - En tiedä onko tässä äänityksessä käytetty tuhdisti kaikua yms. - Tuli vaan mieleen ensiksi ja jäi ainoksi, joten
laitan tänne: Grateful Dead: In the dark (1987) https://www.youtube.com/watch?v=NFSSqCxXpGg&index=6&list=PL42776C40156ACFEF
Napsauta laajentaaksesi...

Grateful dead kun tuli mieleen. Tässä Terrapin station - B puoli. Aivan loistava. Tykkään fiiliksestä ja sen muutoksesta ja soitannan ja kerronnan kehityksestä, joka kantaa hyvin koko 16 minuuttia.
 
/\

Juu, tuo on miellyttävänkuuloinen juttu. Nämä 70-luvun puolenvälin ja lopun deadin tekeleet ovat kyllä euforisia. Ei välttämättä kaikki puhdasta eufoniaa :) mutta who cares t. Deadhead.
 
Grazy Horse sanoi:
/\

Juu, tuo on miellyttävänkuuloinen juttu. Nämä 70-luvun puolenvälin ja lopun deadin tekeleet ovat kyllä euforisia. Ei välttämättä kaikki puhdasta eufoniaa :) mutta who cares t. Deadhead.
Napsauta laajentaaksesi...

Noita kahta mainittua levyä mulla ei ole, mutta Workingmans dead kolahti hiljattain, kun kuuntelin pitkästä aikaa. Muistaakseni joku laatuvahvistinmerkki sai alkunsa siitä, kun Dead ei ollut tyytyväinen sen aikaisiin transistorilaitteisiin.

Muita hyvän kuuloisia olisivat:

Canned Heat:Future Blues
Renaissance: 1. album
Kate Bush: The Kick Inside
Joni Mitchell: Ladies of The Canyon
Jimi Hendrix: Rainbow Bridge ja Band of Gypsies
Dave Lindholm: vaikka Huoneet 6 & 14
 
Makuasioitahan nämä, mutta mulle tulee ensin mieleen lähes koko ECM-tuotanto. Niin vaihtelevaa kun levymerkin musa onkin, niin aina levymerkille tunnusomainen, sanoisinko "läpikuultava" tai "ilmava" saundimaailma edustaa mulle eufoniaa parhaimmillaan.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös