Oikosulku muuttaa silmukkainduktanssia
Kaikki eivät ilmeisesti ole lukeneet viestiäni #1 211 oikein ajatuksen kanssa, koska vieläkin ajatellaan kompensoitujen kaapelien toiminnan olevan jotenkin paikkasidonnaisia tavallisessa musiikintoistossa. Juuri tämän käsityksen oikaisemiseksi kirjoitinkin viestissäni seuraavasti:
" Joillakin ihmisillä on sellainen käsitys, että kompensoitujen kaapelien hyödyt saadaan esiin vain erityisessä mittauspenkissä kuunneltaessa. Tämä käsitys on täysin väärä. Mittauspenkkiä tarvitaan vain kaapelia viritettäessä eli kompensointikelan säätämisessä oikeaan arvoonsa. Kun kompensointikela on kerran säädetty kohdalleen, niin sen jälkeen voidaan aloittaa normaali kuuntelu ihan samalla tavalla kuin kompensoimattomallakin kaapelilla. Normaalissa kuuntelussa johtimien virrat kulkevat vastakkaisiin suuntiin, jolloin kaapeliosuuden induktanssiominaisuus katoaa, ja sen vuoksi kompensoitukin kaapeli voidaan kääntää vaikka kuinka sykkyrälle ilman mitään ongelmia. Kompensointikelan aiheuttama suuri silmukkainduktanssi jää sellaisenaan jäljelle virtapiiriin.
Kompensoiduilla kaapeleilla voidaan kyllä siirtää eritaajuisiakin virtoja suuntaan tai toiseen samanaikaisesti ilman keskinäisiä häiriöitä, mutta silloin kaapelin pitää olla kaapelinmittauspenkissä. Tavallisen musiikinkuuntelijan ei kuitenkaan kompensoitujen kaiutinkaapelien tätä erityisominaisuutta tarvitse koskaan käyttää, vaan sen ominaisuuden hyödyntäminen on pelkästään sähköoppia tuntevien pellepelottomien kokeiluhommaa. "
Tämän seikan todistamiseksi tein yhden helpon mittauksen, jonka jokainen voi kotonaankin tehdä. Laitoin kaapelin toiseen päähän kompensointikelan, ja mittapenkissä säädin kompensointikelan optimiarvoihin. Koska materiaalina oli sama kaapeli, jolla edelliset mittauksetkin olin tehnyt, niin kompensoinin jälkeen tuloksetkin olivat melkein samat kuin mittauskaapelillani.
Yhden johtimen induktanssi .. 6,2 μH
Keskinäisinduktanssi ......... 0 μH
Silmukka induktanssi ....... 12,4 μH
Jotta kaikki viimein uskoisivat sen, että kompensointikelan ja varsinaisen kaapelin liitoskohdan jälkeen kaapelin saa laittaa vaikka minkälaiselle sykkyrälle, niin tein yhden mielenkiintoisen mittauksen asian selventämiseksi. Kompensoitu kaiutinkaapeli oli mittauspenkissä, ja käynnissä oli silmukkainduktanssin mittaus. Mittarini näytti silloin vakaasti lukemaa 12.4 μH. Tämän jälkeen irrotin kaapelin mittauspenkistä ja käänsin kaapeliosuuden kiepille. Mittari näytti koko ajan samaa lukemaa. Sen jälkeen juotin johtimet yhteen kompensointikelan ja kaapelin liitoskohdasta eli tein siihen kohtaan oikosulun. Sen jälkeen silmukkainduktanssi laski arvoon 11,6 μH. Muutos silmukkainduktanssissa johtui siitä, että kompensoimattoman kaapelin silmukkainduktanssi 0,8 μH jäi nyt oikosulkukohdan taakse kaapelin puolelle, eikä se siten näkynyt enää kompensoidun kaapelin mittaustuloksessa.
Mittausterveisin
Kalervo Kuikka
Kaikki eivät ilmeisesti ole lukeneet viestiäni #1 211 oikein ajatuksen kanssa, koska vieläkin ajatellaan kompensoitujen kaapelien toiminnan olevan jotenkin paikkasidonnaisia tavallisessa musiikintoistossa. Juuri tämän käsityksen oikaisemiseksi kirjoitinkin viestissäni seuraavasti:
" Joillakin ihmisillä on sellainen käsitys, että kompensoitujen kaapelien hyödyt saadaan esiin vain erityisessä mittauspenkissä kuunneltaessa. Tämä käsitys on täysin väärä. Mittauspenkkiä tarvitaan vain kaapelia viritettäessä eli kompensointikelan säätämisessä oikeaan arvoonsa. Kun kompensointikela on kerran säädetty kohdalleen, niin sen jälkeen voidaan aloittaa normaali kuuntelu ihan samalla tavalla kuin kompensoimattomallakin kaapelilla. Normaalissa kuuntelussa johtimien virrat kulkevat vastakkaisiin suuntiin, jolloin kaapeliosuuden induktanssiominaisuus katoaa, ja sen vuoksi kompensoitukin kaapeli voidaan kääntää vaikka kuinka sykkyrälle ilman mitään ongelmia. Kompensointikelan aiheuttama suuri silmukkainduktanssi jää sellaisenaan jäljelle virtapiiriin.
Kompensoiduilla kaapeleilla voidaan kyllä siirtää eritaajuisiakin virtoja suuntaan tai toiseen samanaikaisesti ilman keskinäisiä häiriöitä, mutta silloin kaapelin pitää olla kaapelinmittauspenkissä. Tavallisen musiikinkuuntelijan ei kuitenkaan kompensoitujen kaiutinkaapelien tätä erityisominaisuutta tarvitse koskaan käyttää, vaan sen ominaisuuden hyödyntäminen on pelkästään sähköoppia tuntevien pellepelottomien kokeiluhommaa. "
Tämän seikan todistamiseksi tein yhden helpon mittauksen, jonka jokainen voi kotonaankin tehdä. Laitoin kaapelin toiseen päähän kompensointikelan, ja mittapenkissä säädin kompensointikelan optimiarvoihin. Koska materiaalina oli sama kaapeli, jolla edelliset mittauksetkin olin tehnyt, niin kompensoinin jälkeen tuloksetkin olivat melkein samat kuin mittauskaapelillani.
Yhden johtimen induktanssi .. 6,2 μH
Keskinäisinduktanssi ......... 0 μH
Silmukka induktanssi ....... 12,4 μH
Jotta kaikki viimein uskoisivat sen, että kompensointikelan ja varsinaisen kaapelin liitoskohdan jälkeen kaapelin saa laittaa vaikka minkälaiselle sykkyrälle, niin tein yhden mielenkiintoisen mittauksen asian selventämiseksi. Kompensoitu kaiutinkaapeli oli mittauspenkissä, ja käynnissä oli silmukkainduktanssin mittaus. Mittarini näytti silloin vakaasti lukemaa 12.4 μH. Tämän jälkeen irrotin kaapelin mittauspenkistä ja käänsin kaapeliosuuden kiepille. Mittari näytti koko ajan samaa lukemaa. Sen jälkeen juotin johtimet yhteen kompensointikelan ja kaapelin liitoskohdasta eli tein siihen kohtaan oikosulun. Sen jälkeen silmukkainduktanssi laski arvoon 11,6 μH. Muutos silmukkainduktanssissa johtui siitä, että kompensoimattoman kaapelin silmukkainduktanssi 0,8 μH jäi nyt oikosulkukohdan taakse kaapelin puolelle, eikä se siten näkynyt enää kompensoidun kaapelin mittaustuloksessa.
Mittausterveisin
Kalervo Kuikka