Levykaupat

Muistan tunnelin levyn. Pieni kapea kauppa, jonka varastoon vie portaat alas kassan takaa. Itse en oikein sieltä mitään löytänyt. Lähinnä tuli Street Beatistä levyt himaan kärrätty ja jonkun verran manskun Epestä.
Sitten kysymys: mikä levykauppa oli kaivopihalla?

CD-levyjen kulta-aikana en muista enää mitä kauppoja stadiin jäi henkiin ja mistä cd:t tuli ostettua...ei mitään muistikuvaa vaikka n.300 niitä tuli ostettua..Anttila? Ei ole hintalappuja kiinni koteloissa...

Taisi olla ainakin Free Record Shop.


Pertti
 
Itsekin muistan Tunnelin levyn. Oli eksotiikkaa matkustaa niillä punaisilla keltakeulaisilla paikallisjunilla Keravalta Helsinkiin pöndeltä ja ihmetellä "hesaa" ja sen kauppoja.

Itse asioin Levyikkunassa Keravalla. Oli kyllä aina täydellinen palvelu ja ne Gradientin Evit; kyllä kelpasi koekuunnella levyjä. Olli kyllä palvelualtis, osasi ehdottaa uusia levyjä musiikkimakuun ja tilasi aina jos jotain kaipasi. Eikö sen tarina jatkunut nyt uuden omistajan myötä ja ole Keravalla vanhassa Anttilan talossa.

Nykyään käyn paikallisessa X:ssä ja ostan sieltä pääasiassa kotimaista. Ihan tukemismielessä vaikka levyt ovat kalliimpia kuin vaikka Amazonilta. On eri juttu hakea itse se levy ja avata Amazonin paketti.
 
Viimeksi muokattu:
Levyikkuna sai uutta puhtui kun alkuperäinen omistaja möi sen pari vuotta sitten. Oli vähän jämähtänyt cd-kaupaksi, nyt taas löytyy myös vinyyliä. Ja sen vieressä on vintage-kauppa jossa vaatteita ja vinyylilevyjä.
 
CD-levyjen kulta-aikana en muista enää mitä kauppoja stadiin jäi henkiin ja mistä cd:t tuli ostettua...ei mitään muistikuvaa vaikka n.300 niitä tuli ostettua..Anttila? Ei ole hintalappuja kiinni koteloissa...
Kun en ole tsadilainen (ja paikannimet ovat maalaiselle hieman outoja), mutta yksi Anttilan myymälöistä sijaitsi vastapäätä rautatieasemaa (liekö juurikin tuo Kaivopiha). Sieltä itsekin ostin erään työmatkan aikana viimeisen Anttilasta ostamani vinyylialbumin. Se oli tämä:
Jännää, vaikka paljon asioita unohtuu, niin levyjen ostopaikat syöpyvät pysyvästi mieleen. Ovat ilmeisen tärkeitä tapahtumia yksilölle, sillä siinä yhteydessä Network Of Happiness lisääntyy.
 
Kokkolan 33rpm tuli käytyä tutustuun pari viikkoa sitten. Erittäin miellyttävä kauppa ja tiskin takana sama mies kun viimeksikki kun oon käyny levykaupassa Kokkolassa. Juttua riittää ja tulihan siinä tehtyä muistelot omien Kokkolan vuosien tilanteesta vrt nykyajan tilanne.

Hinnoista on paha sanoa mitään, mutta muuten käynti kokemus voitti oman kylän äxän niin reilusti että taitaa tulla tuola asioitua, jos muuten kulkua on lähistölle.
 
Kun en ole tsadilainen (ja paikannimet ovat maalaiselle hieman outoja), mutta yksi Anttilan myymälöistä sijaitsi vastapäätä rautatieasemaa (liekö juurikin tuo Kaivopiha). Sieltä itsekin ostin erään työmatkan aikana viimeisen Anttilasta ostamani vinyylialbumin. Se oli tämä:
Jännää, vaikka paljon asioita unohtuu, niin levyjen ostopaikat syöpyvät pysyvästi mieleen. Ovat ilmeisen tärkeitä tapahtumia yksilölle, sillä siinä yhteydessä Network Of Happiness lisääntyy.

Siinä rautatieaseman lähistöllähän oli "merelle päin eli länteen " rakennus nimeltään Tennispalatsi, jonka Anttilan muistan.
Varmaan sielläkin myytiin äänitteitä.


Pertti
 
Siinä rautatieaseman lähistöllähän oli "merelle päin eli länteen " rakennus nimeltään Tennispalatsi, jonka Anttilan muistan.
Varmaan sielläkin myytiin äänitteitä.


Pertti
Juu, se on minulle tuttu paikka, koska ensimmäinen työpaikkani valmistumisen jälkeen vuonna 1983 sijaitsi Autotalossa Fredrikinkadun toisella puolella (Mersukauppa sijaitsi katutasossa). Ja kyllä siellä taidettiin levyjäkin myydä: lähinnä vinyylejä tuohon aikaan. Työhuoneeni ikkunasta avautui näkymä Tennispalatsin katon yli. Nyt eksyttiin muistojen bulevardilla hieman OT:n puolelle:
Palatakseni aiheeseen, Anttilan konkurssi oli levyostajan kannalta harmillinen juttu. Paljon sieltä tuli levyjä ostettua. Vieläkin monessa käytettynä ostamassani LP:ssä on Anttilan markka-aikainen hintalappu tiukasti kiinni nurkassa.
 
Viimeksi muokattu:
Mä kun oon vähän myöhempää sukupolvea niin mulle oli anttilan top ten siinä stadin rauttiksella se vakkari ja sitten Tavastian vieressä Keltainen Jäänsärkijä oli ehdoton. Heti kun tää covid tilanne on ohi ja pääsee pk seudulla käymään, niin pitää kävästä Jäänsärkijässä.
Tennispalatsin vieressä olevassa anttilassa käväsin vielä joitain kertoja ennen kuin se sulki ovensa lopullisesti.

Free record shopin muistan nimeltä ja muistaakseni kävin joitain kertoja. Music Hunter oli yksi myös, mutta muistan vain ostaneeni sieltä korkeintaan yhden levyn. Enemmän sinne menin ihailemaan valikoimaa.
 
Jännää, vaikka paljon asioita unohtuu, niin levyjen ostopaikat syöpyvät pysyvästi mieleen. Ovat ilmeisen tärkeitä tapahtumia yksilölle, sillä siinä yhteydessä Network Of Happiness lisääntyy.
Tämä. Vanhat kivijalkaostokset muistaa yllättävän hyvin. Jopa vuosikymmeniä vanhat ostotapahtumat piirtyvät elävinä mieleen kun levyjä kaivelee hyllystä.

Mistäköhän muuten johtui että levykaupoissa soitettu musiikki kuulosti yleensä aina poikkeuksellisen hyvältä. Laitteisto oli/on monessa paikassa varmaan sellaista perushyvää hifiä mutta varmaan sillä ilmapiirilläkin oli vaikutuksensa.
 
Jopa vuosikymmeniä vanhat ostotapahtumat piirtyvät elävinä mieleen kun levyjä kaivelee hyllystä.
Suoratoiston puolella ei samaa muistijälkeä synny, paitsi kun on ostanut järkyttävän kalliin Roon ikilisensiin 💸 . Sen kyllä muistaa :oops:.
 
Laitan pikku koosteen tässä liikkeistä, joissa minä käyn (ehkä on o aikaisemmin tullut kerrottua mutta ihan sama :))

Itse tullut "stadissa" pyörittyä niin paljon, vieläkin ajan täältä ("landelta") sinne aika usein viikonloppuisin mm. Fresh Garbage Recordsiin (kisiksen parkki on ilmainen lauantaisin) tai jään "matkan varrelle" Keravalle moikkaa (vanhaa kaveria) Jaria Keravan ääneen ja levyyn. Tai kuten taidan tänään tehdä, lopetan vähän aikaisemman ja suuntaa Kouvolaan. Eli kyllä Lahden sijainti on tavallaan aika hyvä (paitsi jos pitää lähteä klo 7 aamukoneella Ruotsiin....ennen asuin 15 min päästä kentästä...noh, korona -= ei tarvitse just nyt murehtia näitä ;))

Aikojen saatossa on tuo viiskulma Helsingissä muuttunut aika paljon, eikä ihan positiivisesti omasta mielestäni. En ole maailmanmusiikin tai jazzin ystävä, joten Eronen tai Digelius eivät ole minun kauppoja. AH - noh, se ei vaan ole minun kauppa.... Suosikkini oli hetken Tritone, parhaina aikoina oli todella hyvä- sekin liike ryssittiin oikein kunnolla, siitä saisi melkein kirjan, mutta ei siitä sen enempää julkisesti.

Rolling recordsin Eerikinkadun liike kuoli heti kun korona tuli - pidin siitä sijainnin takia tosi paljon. Nyt omistaja Tuomo on tehnyt siitä ainoasta liikkeestään siinä piritorin vieressä Sörkassa lähinnä Äx:n kilpailijan uusilla levyillään. Vähän loppui käynnit, kun noi 2nd hand levyt supistuivat muutamaan riviin. Kaippa se on toimiva konsepti. Vieressä on Goofin records - tosi hard core rock n' roll kauppa. Vähän liian hard core minulle, minun psychobillyä sieltä ei oikein löydy (liikkuu kuulema huonosti + myydään nopeasti) ja omistan aika lailla ne levyt tuolta genreltä mitä haluan joskus kuunnella. Mutta sille, joka etsii 50-60-luvun musaa, paras paikka jonka tiedän...Stardust Tikkurilassa Vantaalla on myös sisällöltään saman henkinen, ei vain niin laaja.

Black&White oli aikoinaan SE levykauppa minulle. Sieltä löytyi paljon kaikkea, varsinkin kun aloin uudestaan tätä harrastaa - "puuttuvia" oli helppo löytää. Nykyisin se on aika opeasti käyty, jos sinne menen - katson uutuudet ja ne "collectors" laatikot siitä tiskiltä ja se on siinä. Luulen että sijaintinsa takia kaikki "hyvä" uusi käytetty häviää sieltä niin nopeasti, että pitää olla vähän tuuria jos jotain haluan löytää. Siinä lähellä on Hippie shake records - en ole tainnut löytää yhtään levyä sieltä, jotenkin nuhjunen mesta + kun aika on kortilla, harvoin sinne eksyn.

Onhan sitten tuo Keltainen Jäänsärkijä, joka ei vain suppean käytettyjen takia ole ikinä ollut minun vakiokauppojani. Uusi siellä on sitten taas todella mukavasti + cd-levyjä ainakin. Äx:t ovat aina olleet minulle sama kuin Lahden Äx = ainoastaan jotkin uudet levyt jos postikulujen kanssa samaa tasoa kuin maailmalta enkä niitä helposti muualta saa + nyt korona-aikana aluksi tuli aika monta bändi t-paitaa ostettua = pitä olla jokaisessa Teams-palaverissa uusi paita...koronan jatkuessa tuli liian kalliiksi joten se "hieno" idis jäi :) Käytetyt ÄX.ssä ovat mielestäni poskettoman kalliita, vaatii hyvää mielikuvitusta laittaa niihin edes niin korkeat hinnat. Aika usein se on sellainen listahinta + 50%, vähän sama homma kuin Music Hunter Helsingissä - liike jossa vuosia sitten maksoin oppirahoja ja sen jälkeen en ole käynyt, pitäkööt tunkkinsa.

Tuossa alussa tuli jo suosikkipaikkani: Fresh Garbage: laatu-hintasuhde kohdallaan, mukavia löytöjä + maksaa myös reilun hinnan käytetyistä (möin mm. appiukon jazz-levyt, oli myös harvinaisuuksia joukossa). Keravan ääni ja levy, vähän korkeat hinnat mutta sieltä ei sitten huonokuntoisia löydä (ne menee kirppareille ym.) ja kahvia saa ilmaiseksi :) Ja sitten on tuo Kouvola, josta voi löytää ihan mitä vain tai sitten ei mitään - siksi siellä on mukava käydä.

Lahti ei ihan loista levykaupoillaan... Misirlou on kyllä kuopattu, ainakin kivijalkakauppana, Seppo ei sitä enää auki saa. Vaihtarissa on "kasirilaatikko" josta löytänyt jotain - kunto on vaan yleensä niin kehno, että väliin on jäänyt. Äx..noh on Äx, mielellään laitan euroni noihin pienempiin kivijalkakauppoihin (kaikkialla) . Välillä miettinyt, että mitä jos lähtisi pois tästä oravanpyörästä ja perustaisi tänne LAhteen "kunnon" levykauppa? Vaimon mielestä ainakin hyvä idea - jos siis laitan omat levyt myyntiin :)

Yleistä kyllä (lähes) kaikille liikkeille on erittäin mukava palvelu. Tuossa tuli eilen linkki siihen HS:n juttuun juuri tämä puoli tuli hyvin esiin. Kyllä näissä kaupoissa yleensä käydään kaikki maailman asiat samalla läpi kun levyjä selataan. Siellä kyllä helposti puhutaan työt, avioliitot, lapset ja tietysti levyt ja laitteistot läpi samalla. Minulle ne ovat paikkoja, joissa voin puhua musiikki ym. asioista saman henkisten ihmisten kanssa – yleensä kaikki tätä keskustelua helposti käyvät, niin omistajat kuin muutkin asiakkaat 😊
 
Kokkolan 33rpm kyllä miellyttävä tuttavuus. Kahvia tarjolla ja mukavat tyypit. En kertaakaan ostanut mitään, mutta he ovat ostaneet minulta melkein 200 vinyyliä (loppuja voi jo myydä halvemmalla ku oli 1500kpl ja enää 250 jäljellä. HH palstalaisille myynyt vajaa 1000kpl)
 
Tunnelin levy on muistoissa täälläkin. Muutaman kerran siellä tuli käytyä.

Joo, se Free Record Shop oli jännä ketju. Kuopion ja Helsingin liikkeissä tuli käytyä. Sijoittuu aikaan, joilloin tuli osteltua paljon cd-levyjä.
 
Free Record Shopista tuli kyllä ostetuksi cd-levyjä, mutta erityisesti on jäänyt mieleen mahdollisuus tavata Joe Satriani ja Steve Vai Helsingin myymälässä. Muistoksi jäi molemipien herrojen nimmarit Zappan Lumpu Gravy-vinyylin kanteen. Muistan, kuinka Steve Vai pyöritteli levyä käsissään ja totesi: "This is hot ".;)
 
Itse olen asioinut useimmin Keravan Ääni ja Levyssä,pääasiassa tarjolla vinyylejä uusina sekä käytettyinä.Kaupassa mukava tunnelma ja leppoisaa jutustelua.Täytyypä seuraavalla reissulla käydä myös tuolla Levyikkunassa.
 
Kokkolan 33rpm myös mulla käytynä, pari Wigua mm. lähti mukaan, lisäksi Jaco Pastorius ja Jonas Helborg vinyylit. Suositeltava kauppa ei-listamusiikki-ihmisille.
Itselle parhaita levykauppoja oli Tiilikainen Kannuksessa. Itse asiassa se oli/on kenkäkauppa, jossa myös levyjä paljon, myös importteja ja tilattua sai melkein mitä vain.
 
Tunnelin levyssä oli fiilistä. Kapeat tilat mutta kyllä siellä tuli levyjä plärättyä - ja ostettua! Muuten on jännä homma etten muista ainuttakaan erityistä levyä jonka olisin Tunnelin Levystä ostanut vaikka ihan saletisti olen sieltä monta ostanut. Mutta ei sillä ole mitään väliä, mestasta jäi todella hyvät fiilikset, aina siellä oli kiva käydä.
 
70- ja 80-lukujen vaihteessa, kun opiskelin Helsingissä, kävin usein levyliikkeessä, joka sijaitsi jossain Hietalahden torin nurkilla (Ladyland?). Sieltä tuli ostettua monia hyviä levyjä mm. Little Featin Waiting For Columbus. Liikkeen pitäjä oli vanhempi herrasmies. Pieni liike puutalossa, muutama rappu katutasosta.
 
Muuten on jännä homma etten muista ainuttakaan erityistä levyä jonka olisin Tunnelin Levystä ostanut vaikka ihan saletisti olen sieltä monta ostanut.
Ensimmäinen ostokseni TL:stä oli Santanan Moonflower vinyylinä. Viimeinen oli McLaughlin/Corea Five Peace Band cd:nä. Molemmat siis tupla-live-levyjä.
 
Back
Ylös