Töllipiski
Hifiharrastaja
visuaalisesti itseä eniten miellytti naka cr-4, yamaha vahvasti kakkosena.
-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Kuvia kasettidekeistä, kasettisoittimista, radionauhureista ja kelanauhureista
- Keskustelun aloittaja jarroi
- Aloituspäivämäärä
ajansävel
Hifiharrastaja
^ Teknisesti (mutta en välttämättä äänenlaadullisesti) nostan CR-4:n BX-300:n yläpuolelle, koska laitteessa on sisäinen kalibrointioskillaattori nauhaherkkyydelle ja biakselle. Yksi hienoimpia malleja isojen Nakojen alapuolella. Pioneer-maailmassa CT-959 on nauhakalibrointiprosessin osalta identtinen laite. Isot Nakat Dragon, ZX-7, ZX-9, ja mitä vielä, kalibrointi on samaten manuaalinen oskillaattoriavustuksella, mutta kalibrointi on kummallekin kanavalle erikseen.
Littunatelkkari
Hifiharrastaja
^Automaattikalibrointi on kiva ominaisuus silloin kun se toimii oikein. Manuaalisessa ei tarvitse luottaa prosessoriin.
Ihanko totta?
antti_herra
Hifiharrastaja
Autokalibroinnista puheen ollen 
Tällainen sattui kotiin yhdessä vaiheessa :^) Tässä yksilössä autokalibrointi toimi nopeasti ja virheettömästi.
Tällainen sattui kotiin yhdessä vaiheessa :^) Tässä yksilössä autokalibrointi toimi nopeasti ja virheettömästi.
jarroi
Hifiharrastaja
^ Hieno huippudekki. Tuollaisesta olen usein haaveillut.
antti_herra
Hifiharrastaja
Päätin tyhjentää kännykän kameran rullan vanhoista kuvista. Prosessin aikana löytyi tällainen torni
jarroi
Hifiharrastaja
Tämmönen kotimainen erikoisuus, joita lienee Suomessa edelleen satoja köäytössä. Kasettidekki pysähtelee muutaman sekunnin välein. Riittääköhän vetohihnan vaihto vai vaatiiko myös kelauspyörästön huoltoa? Kelaukset kuitenkin toimivat oikein.
Hauska olisi tietää kuka on "Sariolan" nauhurin tekijä.
ajansävel
Hifiharrastaja
ilkka_S
Käyttäjä
- Liittynyt
- 28.12.2015
- Viestejä
- 6 296
Ei ole mullakaan muistikuvaa Salora 6600:n nauhurista. Edeltäjämallinsa Salora 6000:n nauhurikoneisto oli Copalin valmistama. Aikalaisistaan Oy Lohja Ab:n lippulaivassa Finlux TAPC 4040 tietääkseni käytetiin samaa Copalin koneistoa. Asan huippumallissa Studiotrio 3300 oli koneistona Mitsubishi DTM-4.
Salora 6600:n kopan aukomalla saattaisi koneistostaan löytää jotain viitettä, onko jonnekin nurkkaan lyöty valmistajan logoa...
...
Kotimaisen hifin huipuin dekki täytyy tässä yhteydessä taas mainita.
Salora NS 1000, joka jäi ainoaksi suomalaiseksi hifidekiksi. Erillisdekki oli sama kuin Salora 6000:n nauhuriosa, mutta dekissä lisäksi oli dekeille hyvinkin poikkeuksellinen mikseriaste, jolla pystyi miksaamaan nauhoituksia kahdesta eri äänilähteestä - vaikka sitten nauhoittaa levarilta instrumentaalibiisi ja samalla hoilottaa oma karaokensa siihen päälle. NS 1000:n koneisto oli japanilaisella Copalilla teetetty, mutta muilta osin dekki oli kokonaan kotimaista suunnittelua ja kokoonpanoa.
Mulla 70-luvun lopulla oli Salora NS 1000 yhtenä dekkinä. Olin joensuulaiselta Kone-Turtiaiselta tinkaissut demodekkinsä puoleen hintaan. Dekin toistovaste oli esimerkillinen, mutta onnettomat tasomittarit pilasivat hyvän yrityksen hifilaitteeksi. Ja dekin käyttömekanismi oli todella kankea, hidas. Kun radiosta nauhoittelin biisejä, olin muilla dekeilläni tottunut jotta nauhoitus käyntiin oitis, kun juontajan puhe lakkaa. Salora NS 1000:lla piti ottaa vimosen sanan verran ennakkoa, jottei biisin alusta jäänyt sekunnin tmv. puuttumaan. Dekillä myöskään ei muistaakseni ensin voinut painee pause ja sitten rec+play, vaan ensin piti painaa rec+play ja sitten vasta pause, kun nauha jo oli ehtinyt hetken pyörähtää. Tuhruiset tasomittarit muistaakseni olivat päälimmäinen syy, miksi nopsasti myin Saloran pois.
Salora NS 1000:n koppa ihastuttavan askeettisesti oli lastulevyä. Oheen ~45 vuotta sitten ottamani räpsy Salora NS 1000:sta.
-ilkka
rare
Käyttäjä
- Liittynyt
- 25.7.2009
- Viestejä
- 1 483
Olisiko muistikuvaa ASAn nauhurivalmistajasta?
Minulla on 1302Q yhdistelmässä käytetty nauhuri 100 CR erillisenä yksikkönään. Laite oli nippeleinä vajaa pari vuotta sitten kun kävin sen läpi, mutta missään ei näkynyt valmistajaa.
Minulla on 1302Q yhdistelmässä käytetty nauhuri 100 CR erillisenä yksikkönään. Laite oli nippeleinä vajaa pari vuotta sitten kun kävin sen läpi, mutta missään ei näkynyt valmistajaa.
Viimeksi muokattu:
ilkka_S
Käyttäjä
- Liittynyt
- 28.12.2015
- Viestejä
- 6 296
^
Hienoja fotoja sekä konservointia nauhurimallista ASA CR100!
Vain oletan, että nauhurissa yhä olisi käytetty samaa Diamond Electricsin valmistamaa koneistoa kuin oli vuoden 1974 nauhurimallissa ASA C100. Diamond Electrics ei mulle sano yhtikäs mitään. Ei mitään muistikuvaa, vaikka pulju käsittääkseni valmisti komponentteja eli moduuleita useille stereobrändeille. Ellei kyseessä sitten ole tämä firma
Asa C100:n äänipää oli Matsushitan valmistama. Samaa äänipäätä kenties käytetty konsernin omissa laitemerkeissä National ja Panasonic [Technics].
Asan mallistoon sekä yhdistelmästereoihin nauhuri tuli ensimmäisen kerran vuonna 1974. Erillisnauhuri ASA C100 oli aivan sama kuin yhdistelmästeroiden ASA 1100 Q sekä 1300 Q nauhuriosa. Ulkoisestihan ASAn nauhurit C100 ja CR100 ovat varsin, etteikö peräti täysin identtiset. En tiedä, miten uudempi malli erosi alkuperäisestä. Mainion kompakti nauhuri joka tapauksessa, sillä laite oli vain 19 senttiä leveä. Oheen kuvaleike ASAn vuoden 1974 esitteestä.
-ilkka
Hienoja fotoja sekä konservointia nauhurimallista ASA CR100!
Vain oletan, että nauhurissa yhä olisi käytetty samaa Diamond Electricsin valmistamaa koneistoa kuin oli vuoden 1974 nauhurimallissa ASA C100. Diamond Electrics ei mulle sano yhtikäs mitään. Ei mitään muistikuvaa, vaikka pulju käsittääkseni valmisti komponentteja eli moduuleita useille stereobrändeille. Ellei kyseessä sitten ole tämä firma
Asa C100:n äänipää oli Matsushitan valmistama. Samaa äänipäätä kenties käytetty konsernin omissa laitemerkeissä National ja Panasonic [Technics].
Asan mallistoon sekä yhdistelmästereoihin nauhuri tuli ensimmäisen kerran vuonna 1974. Erillisnauhuri ASA C100 oli aivan sama kuin yhdistelmästeroiden ASA 1100 Q sekä 1300 Q nauhuriosa. Ulkoisestihan ASAn nauhurit C100 ja CR100 ovat varsin, etteikö peräti täysin identtiset. En tiedä, miten uudempi malli erosi alkuperäisestä. Mainion kompakti nauhuri joka tapauksessa, sillä laite oli vain 19 senttiä leveä. Oheen kuvaleike ASAn vuoden 1974 esitteestä.
-ilkka
ilkka_S
Käyttäjä
- Liittynyt
- 28.12.2015
- Viestejä
- 6 296
Hiukka jupisen ASAn ja Saloran yhdistelmälaitteiden nauhureista. Käytän noista käsitettä "nauhuri", vaikka ASAn erillisnauhuri C100 onkin luokkaa kasettidekki. Salora ei perusyhdistelmänsä Salora 1700//1800 nauhuriosaa koskaan tuottanut erillisenä nauhurina.
Nauhuriosa tuli ASAn stereoyhdistelmiin ensimmäisen kerran vuoden 1974 mallistoon, malleihin ASA 1100 Q sekä ASA 1300 Q Studiotrio. Noiden yhdistelmien vahvistintehoksi oli ilmoitettu 2x12W jatkuvaa tehoa ja 2x20W musiikkitehoa, 4 ohmiin. Kuten ketjussa on todettu, ASA myös markkinoi nauhuriosaa erillisnauhurina C100.
Salora hoksasi vasta vuotta myöhemmin ympätä yhdistelmästereoihinsa nauhurin. Nauhuriyhdistelmän Salora Hi-Fi Stereo 1700 ja myöhemmin mallin Salora 1800 vahvistintehoksi oli ilmoitettu 2x10W jatkuvaa tehoa ja 2x18W musiikkitehoa, 4 ohmiin. Saloralla ei perusmalleissaan ollut vastaavaa nauhuri-levysoitinyhdistelmää kuin ASAlla oli.
Lienee siinä ja siinä, voiko ASAn tai Saloran nauhureista puhua hifilaitteina.
ASAn nauhurille oli ferronauhalle ilmoitettu toistovaste 60-9000 Hz (-6 dB) ja krominauhalle 60-12000 Hz (-3 dB). Saloran nauhurille oli ilmoitettu toistovaste 63-12000 Hz (-3 dB), eikä toistovastetta erikseen ferro- ja krominauhalle ilmoitettu. Saloran nauhurissa ei myöskään ollut valintakytkintä krominauhalle, jollainen ASAn nauhurissa oli.
ASA oli nauhurilleen ilmoittanut huojunnaksi ja värinäksi enintään 0,25% DIN. Vastaava WRMS-arvo olisi huomattavasti pienempi, kai luokkaa ~0,14. Salora oli nauhurinsa W&F:ksi ilmoittanut enintään 0,2% WRMS, joka arvo DIN-normin mukaisella mittaustavalla olisi heikompi.
Saksalaisessa hifinormissa DIN 45500 oli nauhureille erillinen kriteeristö DIN 45511, joka edellytti hifinauhureilta W&F:ta enintään 0,2%. Normi myös edellytti tasaista toistovastetta alueella 60-9000 Hz sekä vähintään kokonaisvastetta 40-12000 Hz, enintään 5 dB:n vaimentumalla tuon vastealueen ala- ja yläpäissä.
ASAn nauhurissa oli erilliset tasomittarit sekä äänitystason säädöt kummallekin kanavalle. Saloran nauhurissa oli vain yhdistetty tasonäyttö kummallekin kanavalle, ja tasonsäätökin oli kanaville yhteinen. Varsin rampa ratkaisu.
Kummankaan valmistajan nauhurissa ei ollut kohinanvaimennusjärjestelmää. Kaiken kaikkiaan ei voitane puhua hifidekeistä, vaikkakin ASAn nauhuri oli huomattavasti lähempänä hifidekkiä kuin Saloran nauhuri. Ehkä tuossa oli yksi syy sille, että vuonna 1976 Salora toi huippuyhdistelmänsä Salora 6000 nauhuriosasta markkinaan erillisdekin Salora NS 1000, joka oli miellettävissä hifidekiksi. ASA toi vuonna 1977 huippuyhdistelmiinsä ASA 3100 ja ASA 3300 vastaavantasoisen eli hifitasoisen nauhuriosan, mutta tuota nauhuria ASA ei tuonut markkinaan erillisdekkinä.
-ilkka
...
Nauhuriosa tuli ASAn stereoyhdistelmiin ensimmäisen kerran vuoden 1974 mallistoon, malleihin ASA 1100 Q sekä ASA 1300 Q Studiotrio. Noiden yhdistelmien vahvistintehoksi oli ilmoitettu 2x12W jatkuvaa tehoa ja 2x20W musiikkitehoa, 4 ohmiin. Kuten ketjussa on todettu, ASA myös markkinoi nauhuriosaa erillisnauhurina C100.
Salora hoksasi vasta vuotta myöhemmin ympätä yhdistelmästereoihinsa nauhurin. Nauhuriyhdistelmän Salora Hi-Fi Stereo 1700 ja myöhemmin mallin Salora 1800 vahvistintehoksi oli ilmoitettu 2x10W jatkuvaa tehoa ja 2x18W musiikkitehoa, 4 ohmiin. Saloralla ei perusmalleissaan ollut vastaavaa nauhuri-levysoitinyhdistelmää kuin ASAlla oli.
...
Lienee siinä ja siinä, voiko ASAn tai Saloran nauhureista puhua hifilaitteina.
ASAn nauhurille oli ferronauhalle ilmoitettu toistovaste 60-9000 Hz (-6 dB) ja krominauhalle 60-12000 Hz (-3 dB). Saloran nauhurille oli ilmoitettu toistovaste 63-12000 Hz (-3 dB), eikä toistovastetta erikseen ferro- ja krominauhalle ilmoitettu. Saloran nauhurissa ei myöskään ollut valintakytkintä krominauhalle, jollainen ASAn nauhurissa oli.
ASA oli nauhurilleen ilmoittanut huojunnaksi ja värinäksi enintään 0,25% DIN. Vastaava WRMS-arvo olisi huomattavasti pienempi, kai luokkaa ~0,14. Salora oli nauhurinsa W&F:ksi ilmoittanut enintään 0,2% WRMS, joka arvo DIN-normin mukaisella mittaustavalla olisi heikompi.
Saksalaisessa hifinormissa DIN 45500 oli nauhureille erillinen kriteeristö DIN 45511, joka edellytti hifinauhureilta W&F:ta enintään 0,2%. Normi myös edellytti tasaista toistovastetta alueella 60-9000 Hz sekä vähintään kokonaisvastetta 40-12000 Hz, enintään 5 dB:n vaimentumalla tuon vastealueen ala- ja yläpäissä.
...
ASAn nauhurissa oli erilliset tasomittarit sekä äänitystason säädöt kummallekin kanavalle. Saloran nauhurissa oli vain yhdistetty tasonäyttö kummallekin kanavalle, ja tasonsäätökin oli kanaville yhteinen. Varsin rampa ratkaisu.
Kummankaan valmistajan nauhurissa ei ollut kohinanvaimennusjärjestelmää. Kaiken kaikkiaan ei voitane puhua hifidekeistä, vaikkakin ASAn nauhuri oli huomattavasti lähempänä hifidekkiä kuin Saloran nauhuri. Ehkä tuossa oli yksi syy sille, että vuonna 1976 Salora toi huippuyhdistelmänsä Salora 6000 nauhuriosasta markkinaan erillisdekin Salora NS 1000, joka oli miellettävissä hifidekiksi. ASA toi vuonna 1977 huippuyhdistelmiinsä ASA 3100 ja ASA 3300 vastaavantasoisen eli hifitasoisen nauhuriosan, mutta tuota nauhuria ASA ei tuonut markkinaan erillisdekkinä.
-ilkka
Töllipiski
Hifiharrastaja
muistan hyvin kun meille hankittiin kotiin ensimmäiset stereot 70-luvulla.juurikin tuo ASA 1100 Q ja kaiuttimet tietysti kirjahyllyn päälle
katonrajaan.olihan tuo kuitenkin ihan jotain muuta kuin kannettava radiomankka.stereotestiä ja merkonomin tikitystä tuli kuunneltua.eipä tuo kasettisoitin kovin kummoinen ollut,mutta kyllä sillä monet nuorten sävellahjat tuli nauhoitettua.olisin halunnut tuon levarimallin,mutta se ei
sopinut vanhempieni budjettiin. oi niitä aikoja.
katonrajaan.olihan tuo kuitenkin ihan jotain muuta kuin kannettava radiomankka.stereotestiä ja merkonomin tikitystä tuli kuunneltua.eipä tuo kasettisoitin kovin kummoinen ollut,mutta kyllä sillä monet nuorten sävellahjat tuli nauhoitettua.olisin halunnut tuon levarimallin,mutta se ei
sopinut vanhempieni budjettiin. oi niitä aikoja.
ilkka_S
Käyttäjä
- Liittynyt
- 28.12.2015
- Viestejä
- 6 296
Mie ja vähän muistelen.
ASAn yhdistelmästereota nauhurilla C100 miulla ei koskaan ole ollut. Saloran perusyhdistelmä 1700 miulla oli 70-luvulla.
Nopsasti totesin nauhurinsa melko kelvottomaksi, ja laite päätyi ns. DX-nauhuriksi. Kakkoslaitteeksi olin alunperinkin hankkinut, ja Saloralla oli vallan kätevää radion keskiaalloilta nauhoittaa Radio Luxemburgin viikoittainen TOP-30. Salora 1700:n keskiaaltoalue oli mainio voimakkaitten keskiaaltoasemien kuuntelemiseen.
Hilpeää Salora 1700:ssa oli mm. se, että nauhurimekanismin käyttöpainikkeitten jäykkyyden takia laite aina liukui hyllyllä taakse päin, kun nauhuria rämppäsi. Mulla yhdessä vaiheessa oli Saloran päällä dekki Tandberg TCD 300 pystyasennossa ilman tassuja. Tandberg mahtui Saloran takaosan päälle siten, että Saloran kasettiluukulla oli tilaa avautua. Aina, kun Saloran nauhurin painikkeita runnoi, tassuton Tandberg oli kaatua naamalleen. Tandbergin dekeissä nuo tassut pystyasentoa varten olivat lisävaruste. Hinnakas lisävaruste,
Viimeisimmät parikymmentä vuotta mulla nostalgiasyistä eli varaston nurkissa on kolme kappaletta yhdistelmää Salora 1700//1800. Aikoinaan noista yhden nauhuri oli vielä aivan kurantissa kunnossa. Kahdessa muussa vetohihna yhä oli ehyt, mutta välipyörät luistivat. Yhtä nauhuria rapiat 10 vuotta sitten ryhdyin fiksaamaan, mutta fiksaus päättyi välipyörän lukkoprikan kimpoamiseen jonnekin. En löytänyt, enkä muutoinkaan nähnyt mitään. Olkoon, ei tää enää muutoinkaan huvita...
Näin aneemiset olivat Salora 1700:n nauhurin äänitystason säädin sekä tasomittari.
-ilkka
ASAn yhdistelmästereota nauhurilla C100 miulla ei koskaan ole ollut. Saloran perusyhdistelmä 1700 miulla oli 70-luvulla.
Nopsasti totesin nauhurinsa melko kelvottomaksi, ja laite päätyi ns. DX-nauhuriksi. Kakkoslaitteeksi olin alunperinkin hankkinut, ja Saloralla oli vallan kätevää radion keskiaalloilta nauhoittaa Radio Luxemburgin viikoittainen TOP-30. Salora 1700:n keskiaaltoalue oli mainio voimakkaitten keskiaaltoasemien kuuntelemiseen.
Hilpeää Salora 1700:ssa oli mm. se, että nauhurimekanismin käyttöpainikkeitten jäykkyyden takia laite aina liukui hyllyllä taakse päin, kun nauhuria rämppäsi. Mulla yhdessä vaiheessa oli Saloran päällä dekki Tandberg TCD 300 pystyasennossa ilman tassuja. Tandberg mahtui Saloran takaosan päälle siten, että Saloran kasettiluukulla oli tilaa avautua. Aina, kun Saloran nauhurin painikkeita runnoi, tassuton Tandberg oli kaatua naamalleen. Tandbergin dekeissä nuo tassut pystyasentoa varten olivat lisävaruste. Hinnakas lisävaruste,
Viimeisimmät parikymmentä vuotta mulla nostalgiasyistä eli varaston nurkissa on kolme kappaletta yhdistelmää Salora 1700//1800. Aikoinaan noista yhden nauhuri oli vielä aivan kurantissa kunnossa. Kahdessa muussa vetohihna yhä oli ehyt, mutta välipyörät luistivat. Yhtä nauhuria rapiat 10 vuotta sitten ryhdyin fiksaamaan, mutta fiksaus päättyi välipyörän lukkoprikan kimpoamiseen jonnekin. En löytänyt, enkä muutoinkaan nähnyt mitään. Olkoon, ei tää enää muutoinkaan huvita...
Näin aneemiset olivat Salora 1700:n nauhurin äänitystason säädin sekä tasomittari.
-ilkka
Viimeksi muokattu:
Töllipiski
Hifiharrastaja
^ hifiharrastajien messuhuone ?
jarroi
Hifiharrastaja
Tuolla voisi käydä ripittäytymässä.
Ai tääl on tällainenkin ketju. No tässä mun nauhuri:
Akai GX-630D. Lähinnä koristeena ja käytössä perjantaisissa after-work fiilistelysessioissa. Piti erikseen tilata Akain orkkisnabit, huomattavasti robustimmat kuin aiemmat Revoxin adapterit (ei ne sellaiset trumpetit).
Akai GX-630D. Lähinnä koristeena ja käytössä perjantaisissa after-work fiilistelysessioissa. Piti erikseen tilata Akain orkkisnabit, huomattavasti robustimmat kuin aiemmat Revoxin adapterit (ei ne sellaiset trumpetit).