Kuuntelussa klassinen musiikki, mitä valitsisin?

[vps358]

Sain tuossa juuri itselleni jotenkin selvitettyä tämän klasaripuolen "koodin", toivottavasti seuraavasta on apuja itselle mieluisan kuunneltavan etsimiseen.

Jos etsiskelet pienimuotoista, lähinnä kamarimuotoista klassista, erilaiset sonaatit voisivat olla ainakin omasta mielestäni sellaista, koska eri sonaatit ovat yleensä kahden kauppoja, pääinstrumentin ja säestävän (joka yleensä on piano), toki tuostakin lienee poikkeuksia.

Seuraava suurempi porukka on sitten perinteinen kamariyhtyeenäkin tunnettu kvartetti, eli neljän soittajan kokonaisuus.
Esimerkiksi viulukvartetti on normaalisti kaksi viulua, alttoviulun ja sellon muodostama poppoo.

Sitten mennäänkin jo auttamatta suurempiin kokoonpanoihin, oikeastaan jo orkesteritasolle.

Konsertot on yleensä nimetty soolosoittimensa mukaan ja säestäjänä on yleensä kokonainen sinfoniaorkesteri.

Jotta homma ei olisi aivan helppoa, pitää myös säveltäjän edustama tyylisuunta ottaa huomioon, toki tuossakin voi ns. iskeä kirveensä kiveen.
Hyvähkö selittävä linkki:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taidemusiikki
Jossakin, ehkä juuri wikipediassa, muistan myös nähneeni sivun, jossa eri säveltäjät oli listattu kätevässä aikajärjestyksessä samalla janalla ja siitä näki kätevästi suoraan, mitkä säveltäjät vaikuttivat samaan aikaan.

Toivottavasti tästä on apua mieleisen klassisen musiikin etsintään.
Oma makuni on sen verran laaja ja vielä sikäli kehittymätön, että suorien suositusten antaminen lienee mulle mahdotonta, mutta mikäli olet seurannut meikäläisen streamaus-postauksia, suosikkeina pidän juuri ehkä romanttisen ajan viulukonserttoja.

T: Vesku

 

[PeeKaa]

...Jossakin, ehkä juuri wikipediassa, muistan myös nähneeni sivun, jossa eri säveltäjät oli listattu kätevässä aikajärjestyksessä samalla janalla ja siitä näki kätevästi suoraan, mitkä säveltäjät vaikuttivat samaan aikaan.

Niin, tämä? https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_säveltäjistä

 

[vps358]

^
Lähellä, ei kuitenkaan ihan juuri tuo, mielestäni tuo on rajattu liikaa, se mitä muistelen oli laajempi, voin muistaa väärinkin...

T: Vesku

 

[Denali]

Niin, tämä? https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_säveltäjistä

Mitähän Petri Walli tekee tuolla listalla kohdassa suomalaisia säveltäjiä?

Sori, en keksi juuri nyt varsinaista asiaa tähän ketjuun. Vaimolta ja minulta löytyy toista tuhatta klassista levyä, joita myös kuunnellaan. Pitäisi niistä saada jo vinkkejä annettua.

Onko seuraavien säveltäjien pienimuotoiset teokset tuttuja? Ravel, Debussy, Prokofiev, Faure, Shostakovich?

 

[Livetys]

Itse en ole uppoutunut paljoa klassiseen, mutta yhdessä vaiheessa kuuntelin aika paljon ja levyjäkin löyty jokunen. Tutustuin klassiseen oikeastaan Yngwie Malmsteenin kautta. Jos minun pitäisi valita yksi kappale klassisesta musiikista, niin se olisi:

Richard Wagner - Tannhäuser Overture

Aivan tajuttoman kaunis kappale.

 

[Korva]

Niin, tämä? https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_säveltäjistä

Viime vuosisadan musiikin suuntauksia esittelee oheinen kartta.

http://www2.siba.fi/historia/1900/kartta.html

Ohjeet täällä.

 

[Kcrimso]

Levyarvio: Fritz Reiner, Chicago Symphony Orchestra – Modest Mussorgsky: Pictures at an Exhibition (1958)​

Venäläisen Modest Musorgskin (1839-1881) vuonna 1874 pianolle säveltämä “Pictures at an Exhibition” eli ”Näyttelykuvia” on saanut osakseen monenlaista kohtelua. Vaikka pianoteoksesta tehtiin Musorgskin kuolemaa seuranneiden 40 vuoden aikana satunnaisesti orkesterisovituksia, se tuntui jäävän unohduksiin. ”Näyttelykuvista” tuli suosittu vasta kun ranskalainen Maurice Ravel sovitti sen orkesterillekapellimestari Serge Koussevitzkyn pyynnöstä vuonna 1922. Koussevitzky, joka tiettävästi oli värikäs persoona, piti vuosien ajan yksinoikeuden Ravelin orkestraation esittämiseen. Tästäkin syystä ”Näyttelykuvista” on tehty uusia sovituksia myös myöhemmin. Ravelin versiokaan ei noudata alkuperäistä teosta täydellisesti, alunperin ”Promenadeja” oli enemmänkin. Lisäksi Ravelin sovitusta on arvosteltu siitä, että se on kadottanut osan teoksen venäläisestä luonteesta.

Musorgskin musiikki on tietoisen venäläistä. Se ei ollut mitenkään poikkeuksellista, sillä samoihin aikoihin monien muidenkin taiteenalojen venäläiset edustajat alkoivat ottaa töihinsä kansallisia vaikutteita. Yksi heistä oli arkkitehti Viktor Hartmann, joka oli Musorgskin ystävä. Hartmannin kuoltua 1873 hänen töistään koottiin muistonäyttely Pietariin. Musorgski päätti kunnioittaa ystäväänsä säveltämällä teoksen, jossa hän kuvaili musiikin keinoin kymmentä näyttelyssä olleista noin 400 työstä. Valitettavasti vain harvat Hartmannin töistä ovat säilyneet näihin päiviin asti...

Lue koko arvostelu täällä:

Levyarvio: Fritz Reiner, Chicago Symphony Orchestra – Modest Mussorgsky: Pictures at an Exhibition (1958)

Arvostelussa Modest Musorgskin alunperin pianolle säveltämän ”Näyttelykuvia” -teoksen orkesterille sovitettu versio Fritz Reinerin johtamana.

pienemmatpurot.com

 

[Username]

Pitää melkein ottaa @vps358 sinun striimaushistoriasta vähän mallia jos tässä vaikka intoutuisi enemmänkin klassista kuuntelemaan.
Ehkä niin laaja juttu että vaikka olisikin jotain kuullut niin mieluusti sitten katsoo mitä muut ovat suositelleet..

 

[vps358]

Pitää melkein ottaa @vps358 sinun striimaushistoriasta vähän mallia jos tässä vaikka intoutuisi enemmänkin klassista kuuntelemaan.
Ehkä niin laaja juttu että vaikka olisikin jotain kuullut niin mieluusti sitten katsoo mitä muut ovat suositelleet..

No mulla on tupannut olemaan viuluilut ehkä yliedustettuina.

T: Vesku

 

[rami]

Klassisesta kiinnostuneille, jotka ei oikein tiedä, mistä aloittaisi tutkimusmatkan tuohon musiikin aarteistoon - suosittelen ihastumaan johonkin artistiin. Laulaja, pianisti, sellisti... jne, tai jos kamarimusiikki kiinnostaa, googlaa arvostetuimmat orkesterit, ja valitse joku niistä.

Tietysti voi aloittaa ihan vaan mieluisasta säveltäjästä, ja tutkia hänen tuotantoaan, mutta se voi tuntua aika raskaalta, sinfonian järkäle toisena perään. Kannattaa myös lukea muusikoiden ja säveltäjien elämänkertoja. Muusikon elämänkerta on parhaimmillaan antoisaa luettavaa, ja avaa yhden ammattilaisen näkymän musiikin maailmaan.

Vladimir Horowitzin suomennettu muistelmateos: "Keskusteluja Horowitzin kanssa" on mielenkiintoista luettavaa. Ja hienoa on myös se, että monet kirjassa käsiteltävistä teoksista, joita maestro on levyttänyt, on kirjastosta lainattavissa. Kirjassa on myös hyvä henkilöhakemisto, johon on kiva palata aina uudelleen. Yleissivistävä teos - suosittelen ehdottomasti.

 

[Kcrimso]

Sebastian Fagerlund: Oceano (FI, 2021)​

49-vuotias suomalaissäveltäjä Sebastian Fagerlund tunnetaan parhaiten suurille orkestereille säveltämästään musiikista ja Oceano onkin virkistävä poikkeus sillä se sisältää pienille kokoonpanoille sävellettyä kamarimusiikkia.

Oceanolla kuullaan musiikkia joka on sävelletty joko trio, kvartetti tai duetto -kokoonpanoille. Fagerlundille tyypillinen räjähtävä energisyys ja paikoittainen vimmaisuus on läsnä myös näissä säveltäjän miniatyyreissä. Miniaatyyreista puhuminen voi toki olla hieman harhaanjohtavaa sillä neljän useampaan osaan jaetun sävellyksen kestot ovat 8-17 minuuttia. Fagerlundin isojen orkesteriteosten rinnalla nämä sävellykset ovat kuitenkin suoranaisia lilliputteja.

Levyn teokset on sävelletty vuosien 2007-2013 välissä eli aivan tuoreesta materiaalista ei ole kyse, mutta ymmärtääkseni nämä ovat kuitenkin sävellysten ensilevytyksiä.

Etenkin kipakasti soiva 11 minuuttinen “Transient Light” on upea kappale. Sävellys on sovitettu käyrätorvelle, viululle, sellolle ja pianolle, mutta sen voisi hyvin kuvitella toimimaan myös Fagerlundille tyypillisemmällä suurella orkesterilla. Tomas Djupsjöbackan repivästi iskevä sello ja Paavali Jumppasen rytmisesti pudottelemat rypälepommimaiset pianojuoksutukset ovat todella vaikuttavaa kuultavaa. Virtuoositeetilla on aina ollut keskeinen rooli Fagerlundin musiikissa ja se puoli ehkäpä jopa korostuu näissä pienten kokoonpanojen sävellyksissä kun yksilösuoritukset pääsevät paremmin esiin.

Tumman arvoituksellisesti soivassa kaksiosaisessa ja 12 minuuttisessa ”Oceanossa” Fagarlund käyttää suppeaa instrumenttipalettiaan niin monipuolisesti ja taitavasti että on melkeinpä vaikea uskoa että siinä soi tosiaan vain alttoviulu, viulu ja sello. Etenkin ensimmäinen osa ”Sonore” on mahtava hyönteismäisesti räpättävine jousineen.

Pianolle ja klarinetille sävelletty ”Clarinet Sonata” puolestaan esittelee onnistuneesti Fagerlundin kepeämpää puolta ja panee jälleen ihmettelemään että pelkällä duetto-kokoopanollakin voi saada aikaiseksi näin suurta ja rikasta musiikkia.

Fagerlundin musiikissa on niin paljon rytmistä energiaa että toivoisi myös useampien kokeellista rock-musiikki kuuntelijoiden löytävän hänen musiikkinsa. Etenkin ns. avantprogen kamarimusiikkimaisen (esim. Univers Zero, Aranis…) suuntauksen ystävien luulisi olevan kuin kotonaan Oceanon parissa.

Parhaat biisit: ”Oceano I. Sonore”, “Transient Light”

****

Lisää luettavaa taidemusiikista:

taidemusiikki – Pienemmät Purot

Artikkelit aiheesta taidemusiikki , kirjoittanut Janne Yliruusi

pienemmatpurot.com

 

[Denali]

Sebastian Fagerlund: Oceano (FI, 2021)​

49-vuotias suomalaissäveltäjä Sebastian Fagerlund tunnetaan parhaiten suurille orkestereille säveltämästään musiikista ja Oceano onkin virkistävä poikkeus sillä se sisältää pienille kokoonpanoille sävellettyä kamarimusiikkia.

Oceanolla kuullaan musiikkia joka on sävelletty joko trio, kvartetti tai duetto -kokoonpanoille. Fagerlundille tyypillinen räjähtävä energisyys ja paikoittainen vimmaisuus on läsnä myös näissä säveltäjän miniatyyreissä. Miniaatyyreista puhuminen voi toki olla hieman harhaanjohtavaa sillä neljän useampaan osaan jaetun sävellyksen kestot ovat 8-17 minuuttia. Fagerlundin isojen orkesteriteosten rinnalla nämä sävellykset ovat kuitenkin suoranaisia lilliputteja.

Levyn teokset on sävelletty vuosien 2007-2013 välissä eli aivan tuoreesta materiaalista ei ole kyse, mutta ymmärtääkseni nämä ovat kuitenkin sävellysten ensilevytyksiä.

Etenkin kipakasti soiva 11 minuuttinen “Transient Light” on upea kappale. Sävellys on sovitettu käyrätorvelle, viululle, sellolle ja pianolle, mutta sen voisi hyvin kuvitella toimimaan myös Fagerlundille tyypillisemmällä suurella orkesterilla. Tomas Djupsjöbackan repivästi iskevä sello ja Paavali Jumppasen rytmisesti pudottelemat rypälepommimaiset pianojuoksutukset ovat todella vaikuttavaa kuultavaa. Virtuoositeetilla on aina ollut keskeinen rooli Fagerlundin musiikissa ja se puoli ehkäpä jopa korostuu näissä pienten kokoonpanojen sävellyksissä kun yksilösuoritukset pääsevät paremmin esiin.

Tumman arvoituksellisesti soivassa kaksiosaisessa ja 12 minuuttisessa ”Oceanossa” Fagarlund käyttää suppeaa instrumenttipalettiaan niin monipuolisesti ja taitavasti että on melkeinpä vaikea uskoa että siinä soi tosiaan vain alttoviulu, viulu ja sello. Etenkin ensimmäinen osa ”Sonore” on mahtava hyönteismäisesti räpättävine jousineen.

Pianolle ja klarinetille sävelletty ”Clarinet Sonata” puolestaan esittelee onnistuneesti Fagerlundin kepeämpää puolta ja panee jälleen ihmettelemään että pelkällä duetto-kokoopanollakin voi saada aikaiseksi näin suurta ja rikasta musiikkia.

Fagerlundin musiikissa on niin paljon rytmistä energiaa että toivoisi myös useampien kokeellista rock-musiikki kuuntelijoiden löytävän hänen musiikkinsa. Etenkin ns. avantprogen kamarimusiikkimaisen (esim. Univers Zero, Aranis…) suuntauksen ystävien luulisi olevan kuin kotonaan Oceanon parissa.

Parhaat biisit: ”Oceano I. Sonore”, “Transient Light”

****

Lisää luettavaa taidemusiikista:

taidemusiikki – Pienemmät Purot

Artikkelit aiheesta taidemusiikki , kirjoittanut Janne Yliruusi

pienemmatpurot.com

Tuon saisi monikanavaisena hires-latauksena eClassicalilta (kuten myös SACD:nä). Pitääpä tutustua musiikkiin, josko...

 

[Kcrimso]

Tuon saisi monikanavaisena hires-latauksena eClassicalilta (kuten myös SACD:nä). Pitääpä tutustua musiikkiin, josko...

Mulla hyllyssä toi SACD.

 

[Vinylist]

Kun on kuullut juuri tämän version, ei mikään muu kuulosta enää yhtään miltään.

 

[ahaapalainen]

Mulla hyllyssä toi SACD.

Samoin. Nyt on alkamassa ketju, joka menee minulla tarkkaan seurantaan

 

[Denali]

katso liitettä 255600 Kun on kuullut juuri tämän version, ei mikään muu kuulosta enää yhtään miltään.

Ilmeisesti tämä uusilla kansilla julkaistu levytys on sama. Aimakin molemmat ovat BIS CD-275:ia.

BIS Records - Vivaldi - The Four Seasons

Fanfare: The Want List.

bis.se

Laitoin soimaan Tidalilta. Varsin erotteva soundi ja rouheat kontrabassot - ei hassumpi. Minä totuin kuuntelemaan Anne-Sophie Mutterin -80-luvun EMI:n levytystä.

 

[op]

No nyt... Piti laittaa tuo Vivaldi Saksan Amazonilta tilaukseen kun löytyi käytettynä alle 8,50 euron kuluineen. Milloinhan viimeksi olen klassista ostanut...? Joskus ennen koronaa taisin jotain ostaa. Mutta jospa tässä hiljalleen noita klassikoita silloin tällöin ostelisi... näin maallikkopohjalta.

 

[pertti]

Vivaldin sävellyksistä löytyy tulkintoja joka lähtöön. Neljä Vuodenaikaa -sävellys voi hyvinkin olla tunnetuin / versioiduin klassinen teos.

Itse olen klasarimatkallani päätynyt siihen lopputulokseen, että säveltäjän kotimaan artistit voivat olla / ovat tulkinnoissaan lievällä etumatkalla, hieman samalla tavalla kuin Vänskä/Lahti Sinfonietta on Sibeliuksen kanssa. Kotimaan sielunelämän tunteminen tuskin ainakaan vaikeuttaa säveltäjän aivoitusten selvittämistä / tulkitsemista.

Vivaldin osalta olen ihastunut tähän hopeakiekkoon. Kaikki osatekijät säveltäjän kotimaasta, oletettavasti kaikkia soittimia myöten. Ilman kapellimestaria soittavan ensemblen yhteissoitto on jokaisella pyörityskerralla yhtä vaikuttavaa kuunneltava. Viulun ja sellon tai oikeastaan viulujen ja sellojen vuoropuhelu on saumaton kokonaisuus. Äänite näyttää löytyvän myynnissä Discogsissa posteineen seitsemään euroon.

Lisättäköön vielä että Qobuzissa on kuunneltavana ylläoleva äänite osana isompaa " boxia" / Vivaldi Edition.

Antonio Vivaldi, I Musici - Special Sampler for Vivaldi Edition / Sonderausgabe zur Vivaldi Edition (CD, Germany, 1991) For Sale | Discogs

Shop the 1991 Germany CD release of Special Sampler for Vivaldi Edition / Sonderausgabe zur Vivaldi Edition by Antonio Vivaldi, I Musici at Discogs.

www.discogs.com

I Musici - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[einno]

katso liitettä 255600 Kun on kuullut juuri tämän version, ei mikään muu kuulosta enää yhtään miltään.

Mulla on tuota 2 kpl vinyylinä. Soittelen paljon demoissa. Ei juurikaan väliä, että on digiäänitys...

-erkki

 

[R Virtanen]

Halusin käydä oopperassa - harvoin näin. Ihmiset suviyössä oopperan toinen esitys oli la 15.7. F.E. Sillanpään kotipihassa ulkosalla. Aikamoinen riski järjestäjille, jos sattuisi sadekeli. Miten esityksen kävisi jos sataisi? Nyt onneksi oli aivan teoksen mukainen huumaava kesäillan valo ja tuoksut. Ihmiset suviyössä-teos on innoittanut aiemmin kovin kirjana ja vallankin elokuvana. Vuoden 1948 leffassa on huumaavan väreilevä Eino Heimon mv-kuvau . Pitkälle juuri nämä taustat ajoivat kokeilemaan ooppera kuviota livenä.

Ihan kivastihan teos toimi. Itse pidin heti alun 5 min "introsta" joka osin hieman muistutti modernia musaa ja ehkä liturgista musaa. Teoksessa oli muitakin kohtia jossa laulettiin kauniin hartaasti ja pyhää tunnelmaa välittäen. Musiikki puhutteli siis aika kivasti. Mukana oli hyvin tavanomaista oopperasävel tyyliä, mutta myös aivan modernia uutta ja kansamusan kaltaista. Jos esityksestä tulisi levy, niin hankin kyllä.

Musiikin oli luonnut Paavo Korpijaakko, ihan outo nimi. Solisteina oli mm Torikka ja Rusanen. Orkesteri itselle yllätyksellisesti olikin valmiiksi äänitettynä nauhalta. Musan äänittänyt 13-henkinen Tampere Raw koostuu kuulema pääosin Tampere Filharmonian taitavista muusikoista. Yllätävän pienistä ja varsin laajalla stereokannalla olleista PA-kajareista äänet sitten vain tuli. Aika ok erittely ja yläpään soundit, bassot oli vaisummat, kuoron ankarimmat fortet tahtoi puurotua ja tietty himpun känä yleissoundi. Pääosin homma toimi melko hyvin vallan kun istui katsomon keskellä. Sivustoilla istuvat menettivät tilailluusion liki täysin. Testasin puoliajan paikanvaihtolla asian. Varmasti musiikki ja laulu olisi vielä nautittavampaa sisätiloissa oikealla orkesterilla. Saapa nähdä esitetäänkö teosta jatkossa jossain musiikktalossa. Toivotaan ainakin näin käy, samoin että tulisi levykin.

HS kehui koko produktion ja äänentoiston. Hyvä noin. On nostettava hattua projektin toteutuksesta vastanneille asianomaisille tahoille. Hieno kulttuuriteko ja juuri oikeassa paikassa. Oppera kun tehtiin pienelle paikkakunnalle Hämeenkyröön. Kesän tapaus!