Jarmo sanoi:
Talosta löytyy pari halpaa perus DVD-soitinta, Sonyn ja Grundigin tekeleitä telkkareihin liitettynä. Enpä ole hokannut testata niitä audiokäytössä. Pitääpä ensi viikolla järjestää kunnon vertailusessiot, niin sokkona kuin avoimessa pidempiaikaisessa kuuntelussa. Kerronpa sitten mihin tulokseen on tultu. Olen kyllä hyvin skeptinen, löytyykö niistä mitään eroja. Toivottavasti tämä ennakkoasenne ei vaikuta asiaan, lähdetään avoimella mielellä liikkeelle.
No niin, kaikista loma- ym. kiireistä johtuen tämä vertailutesti myöhästyi, mutta on nyt tehty.
Usean päivän "vapaan" kuuntelun jälkeen totesin, että vaikeaksi menee. Siten päätin pudottaa toisen DVD-soittimen eli Grundigin pois vertailusta. Ei siksi, että Grundig olisi huonompi, vaan valinta tapahtui arvalla. Ja tämä poispudotus vain helpottaakseni vertailun tekemistä. Oli aika uskomatonta, kuinka stressaava tämä vaihe oli. Kokeilin yhdellä kappaleella, kokonaisella levyllä ja useammalla levyllä vuoronperään eri soittimilla. Välillä eukko kävi kytkemässä soittimet ja vaihtamassa levyä, etten tiennyt mikä soitin oli kyseessä. Kytkin soittimet aina samaan liitäntään. Huomasin, etten pystynyt nauttimaan musiikista ollenkaan, vaan hiki nousi pintaan ja aloin jo välillä kuulla olemattomia.
Seuraavaksi poltin PC:llä kaksi identtistä levyä, joihin kokosin muutamia testikappaleita erilaista musiikkia (mm. Miles Davis, Dave Brubeck, Vesku Loiri, Trio Töykeät, AC/DC, Soile Isokoski). Jonkun mielestä varmaan tässäkin mentiin jo metsään, mutta alkuperäisen ja poltetun levyn välillä en kuuntelemalla löytänyt mitään eroa.
Lopuksi kytkin ikälopun Philips CD615 - ja uudenkarhean Sony DVP-NS433 -soittimen esivahvistimen linjatasoisiin liitäntöihin. Testin kannalta oli onni, että äänitaso molemmista soittimista oli yhtä voimakas, ainakaan minun korvani ei havainnut eroa. Eli äänilähdettä vaihdettaessa ei volumeen tarvinnut koskea.
Ja sitten lopullinen tulos: minun setilläni (SSR12+QuadII+Quad ESL) en kuullut näissä soittimissa mitään havaittavia eroja. Sokkona kuunneltaesa eukon tai pojan vaihtaessa äänilähdettä minun tietämättäni, en edes huomannut vaihtoa. Sokkotestin lopetin alkuunsa, koska soittimet eivät antaneet mitään vihjeitä siitä, kumpi saattaisi olla kyseessä tai kuuluuko eroja.
Minusta kaikkein stressittömin tapa vertailla soittimia oli vaihtaa lennossa äänilähdettä tietäen, mikä soitin kulloinkin soi. Välillä pidempiä, välillä lyhyempiä musiikkipätkiä. Tässä huomasi, kuinka lyhyt ihmisen kuulomuisti on ja siihen vaikuttavat niin monet tekijät, kuten muihinkin aistimuksiin. Jos kahden soittimen kuuntelulla on muutamankin minuutin piuhojenvaihtotauko, ei tarkkoja yksityiskohtia pysty enää muistamaan. Ja tietenkin ihmisellä on taipumus kuulla mitä haluaa (tai kuulla sen mitä mieltä joku toinen on ollut asiasta). Esim. tämän viestiketjun alkupuolella mainittiin, että uuden DVD:n ääni oli havaittu kirkkaammaksi ja "paremmaksi" kuin vanhan CD:n. Näin minäkin "halusin" ensin kuulla, koska tämä ulkopuolinen havainto oli syöpynyt muistiini odotusarvoksi. Mutta pitkien, tuntikausia ja useita päiviä kestävien kuuntelujen perusteella ei näissä soittimissa ollut äänellisiä eroja, joita minä olisin pystynyt kuulemaan.
Tämä tuloshan ei tietenkään välttämättä päde toisissa olosuhteissa ja toisilla laitteilla, mutta minulle tämä testi oli kyllä opettava. Eikä tarkoita, etteikö CD-soittimissa olisi eroja. Nyt olisi kova hinku päästä testaamaan samanlaisella vertailulla jotakin laatusoitinta, jotta näkisi onko investointi tosiaan sen väärtti.
Ja oneksi lopussa kyky nauttia musiikista palasi.
Pitää vaan hankkia tuoa huoltomanuaali, jotta tietää mitkä oparit liittyvät mihinkin antoon ja jotta tietäisi minkä vaihtaa mihinkin - eli varmistaa mitkä kaksi ovat I/V-opareita.
